Kevät! Onko? No,ainakin Japanissa hanamineen kaikkineen.Kirsikat kukassa.Korkeasaaressa ovat karhut heränneet.Kevät! Mutta vielä ei Helsingissä pikkukenkien korot kopsaa paljaalla asfaltilla.Lunta,lunta ja taas lunta.Tukholmassa ei näkynyt,kun katselin prinsessa Lilianin hautajaisia.Surun keskellä kuitenkin siellä kevät.Aurinko meilläkin kyllä jo lämmittää.Sen oikein tuntee roskia viedessä.Ja paisteella on tapana sulattaa lunta,niin että kyllä se tästä.
Sekin tietää kevättä,kun harakkapari naapuritalon pihapuussa korjailee jättisuurta vuosia sitten rakennettua pesää.Kantavat nokassa pitkiäkin risuja,jotka työntävät aikaisempien risujen joukkoon vissiin järjestykseen,vaikka ihmisen silmissä rakennus ei silmää hivelekään kauneudellaan..Nämä ovat ne kaksi harakkaa,jotka käyvät heti kimppuun,jos löytävät pihalta jotain syötävää,joita ihmiset ovat huolimattomuuksissaan pudottaneet.Tapana on myös silloin tällöin jättää roskapussi roskisvajan ulkopuolelle ja silloin harakoilla on juhlat.Pussi hajalle,sisältö ympäriämpäri ja mikä syötäväksi kelpaa joutuu tuotapikaa harakan suuhun.Pihapiirin muutkin siivekkäät huomaavat pian kekkereiden alkaneen.Moni juuston kannikka ja kuivunut leipäpala löytää tiensä parempiin suihin.Ehkä ei kuitenkaan ole siementen tai madon voittanutta tämä ateria.Kelpaa paremman puutteessa,kun varsinaiseen luontoon ei viitsi aina lentää ruuan hakuun.Onneksi ihminen on leväperäinen.
Mucha-mukissa on kahvia ja juuri pistelin Ekbergiltä ostamani ranskalaisen briochin sen kanssa.Siunattu pakastin! Ranskalaisuus ilmenee briochin ulkonäössä,joka poikkeaa monesta muusta briochista.Ja ilman muuta maistuu paremmalle,ah niin pariisilaiselle.Voilá tout! Siitäkin huolimatta,että meillä oli huono yö,aamukahvi maistui kuten muinakin aamuina.Nyt minulla on hetki aikaa huoahtaa ja aion kellahtaa olohuoneen sohvalle ja ummistaa toviksi silmäni.Kaino-täti meni aina "vatsansa viereen" lepäämään.Kaino-täti eli rohkeasti yli yhdeksänkymppiseksi ja sitten lehahti nukkuessaan pois.
Ensi yönä ajattelin nähdä kirsikankukista unta.
Voi kun puuttuukin
puron poikki porrasta
tulla kirsikan
kukkasia katsomaan
ihailevain ihmisten!
(Kirsikkain kukkiessa,Ono no Komachi,suom.G.J.Ramstedt)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti