Nyt pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pyörtää eilispäivän blogikirjoitukseni alkuosa,jossa olin kiivaasti sitä mieltä,että joku yritti minua höynäyttää Postin nimissä.Mymskä oikaisi ja Postikin oikaisi soittaessaan ollessani sairaalassa miestä ruokkimassa,että ei ole jekkua tämä,vaan totisinta totta: viisi isoa pahvikollia odottamassa saajaansa.Mutta siinä olin visusti oikeassa,etten ollut moista lähetystä tilannut.Sairaala teki tietysti kauniisti ja avuliaasti,mutta minullekin olisi ollut hyvä kertoa,etten panisi bluffin tiliin.Pyysin anteeksi lähetyksen tuojalta sanojani blogimaailmassa ja muistin siinä samassa,että aina olisi parempi ennen tutkia ja sitten vasta hutkia.
Lisää lunta ja lisää pakkasta luvattu.Mikä tämä tämmöinen maaliskuu on? Muistan mökillä joskus krookusten jo kurkkivan tähän aikaan vuodesta lumettomissa kohdissa.Muistan räystäät,jotka tippuivat ja muistan hauraan järven jään,jonne ei enää ollut meneminen.Nyt maassa on vielä täysi talvi,paksut hanget kaikkialla ja kylmä puristaa kroppaa.Ovat alkaneet taas muuten sairaalassa ihmetellä jaksamistani kotona puolison kanssa ja heittivät ehdotuksen siirtää mies Laaksoon joksikin aikaa.Nyt sanoin heti alkuunsa ei.Kotiin vaan! Ja äänessäni oli päättäväisyyttä toisillekin jakaa.Ratikkalipussanikaan ei ole enää aikaa,vaan rahalla mennään yhdellä ratikalla Meilahteen rakasta Mannerheimintietä pitkin.Ohitan Laakson mäen ja vähän säälin näkemiäni ihmisiä,jotka tarpovat Lääkärinkatua ylös lumisella kadulla.Minun kävelymatkani pysäkiltä on tasainen ja aurattu ja pian ei sitä enää tarvitse kulkea.
Seuraamissani blogeissa on muutamia teatteria rakastavia kirjoittajia.Heidän mukanaan pääsen teatteriin,kun luen esityksessä saaduista kokemuksista ja tunnoista.Minäkin ennen,jolloin en vielä edes tiennyt blogimaailmasta mitään.Olenhan vasta päässyt mukaan runsas kolme vuotta sitten.Me kävimme paljon teatterissa.Eikä jäänyt vain Helsinkiin,Tampere oli yksi meille mieluisa teatterikaupunki.Täällä toki enemmän,koska olimme kausitilaajiakin kahdessa teatterissa.Siihen aikaan ensi-iltaan pukeuduttiin ja jos oli juhlanäytäntö,vieläkin fiinimmin.Näytännön jälkeen yleisön edessä pidettiin juhlakalulle puheita ja näyttämö täyttyi lahjoista.Oli joskus suuriakin,veneitä ynnä muuta semmoista.Eikä taputuksista tahtonut loppua tulla.Tähän tapaan monikin näyttelijä saatettiin eläkkeelle tai juhlittiin pyöreitä työvuosia Thalian palveluksessa.Katsomo eli täysin rinnoin riemussa mukana ja olimme kuin yhtä ja samaa teatteriperhettä kaikki.Eläkkeelle lähtijän jäähyväisnäytäntö oli aina haikeutta täynnä.Monet puheet saivat katsojan silmiin kohoamaan kyyneleet ja kiitollisuus tehdystä työstä oli nöyrää ja aitoa.Kaipaan näitä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti