Tähän kaikkeen kohteliaisuuteen voisi vaikka tottua! Eilen taas nimittäin tarjosi istumapaikkaa neljäntoista bussissa ulkomaalainen komea mies.Torjuin ja kiitin.Enää oli jäljellä pari pysäkin väliä.En ymmärrä tätä kohtelisuuksien tulvaa.Ja minä kun olen moittinut ihmisiä siitä,että harvoin tarjoavat istumapaikkaa yleisissä kulkuvälineissä.Otan lusikan kauniiseen käteen,pyörrän sanani ja pyydän anteeksi.Enkä enää edes pane näitä huomionosoituksia iän piikkiin,vaan se on pelkkää spontaania huomaavaisuutta.Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeanlaisten ihmisten lähellä.
Luin Kehräsaaren blogijutun tänään.Vintti kirjoitti huijatusta miehestä,jonka perintö kaluttiin tyhjiin kepulikonstein.Jäin asiaa miettimään.Luin myös Vintin linkistä saamani lehtikirjoituksen huijatun miehen kohtalosta.Miksi ihmeessä pitää suurista perinnöistä koko maailmalle kailottaa? No,perinnön saanut mies oli tietysti kaljoissaan baarissa,missä oli avautunut.Eikä lehtikirjoituksen mukaan ollut tottunut elämässään suuriin rahasummiin.Riemastus oli mahtava,olalle taputtajia riitti,succés baarin hämärissä taattu.Kaljaa kaikille minun piikkiini,kaverit! Yksinäisen miehen elämän täyttivät nyt vastasaadut ystävät,iloiset velikullat,joilla vilkkui ketunhäntä kainalossa. Sitten vielä vierasjoukko kotiin,jossa vietiin loputkin rahat pankkikortin avulla.Missä oli järki? Eivätkö missään kohdin kellot kilahtaneet? Klassinen huijaritarina.Raju opetus tästä maailmasta.
Puoliso täysin väsähtänyt. Virtsarakon tulehdus alustavasti diagnosoitu ja nyt on antibioottiikuurilla.joka häntä myös väsyttää.Reagoi voimakkaasti.Soitin nyt aamulla.Tilanne sama.Levottomuuteni kasvaa.Otan kirjan ja pienen voileivän tänään mukaani ja olen siellä koko päivän.En illalla jaksanut edes perehtyä C:n alkavaan flunssaan,joka täytti koko puhelinkeskustelumme.Olisin kaivannut myötätuntoa ja olkapäätä."Yksin oot sinä ihminen,kaiken keskellä yksin..." Menin nukkumaan ja kuivasin kyyneleeni.
Sosiaalihoitajan kanssa jälleen keskustelin.Oli ollut yhteydessä sosiaalitoimistoon,kuten lupasi.Puhuimme puolison intervallihoidoista,jopa säännöllisistä jaksoista hänen kotiuduttuaan.Puhuimme paljon muutakin.Tämä on ihminen,jonka myötäeläminen tuntuu ja näkyy.Eikä se ole pelkkää sanahelinää,vaan toimintaa myös.Tuntuu hyvältä.Alusta asti olen saanut kokea Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston puolelta ymmärrystä ja asiaani paneutumista.Minua on neuvottu,avustettu ja kuunneltu.Nytkin sain ehdotuksen,johon suostuin ja jään odottamaan päätöstä.Eikä minun itseni tarvitse tehdä mitään,paperit kulkevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti