Nyt hän on kotona! Tuotiin eilen saattojoukon kera.Tuntui niin mukavalta,kun näin hänet myöhemmin illalla nukkuvan omassa tutussa vuoteessaan.Hiukan kuorsasikin.No,on toki paljon enemmän työtä kuin ennen.Mutta kaikki on mennyt odotettua paremmin,jopa yökin.Pyykkiä tuli jo eilen,kun jouduin pyjaman kolmeen kertaan vaihtamaan.Ilokseni on myös muutaman kerran jo hyödyntänyt itsekin vuoteen vieressä olevaa "sorsaa" eli pissapulloa.Mieli on ollut meillä molemmilla valoisa,eikä mies ole kuin pari kertaa ladellut ärräpäitä ja huidellut käsillään vastustaakseen hoitotoimenpiteitä.Tosin takana vasta yksi päivä ja yö.Vastoinkäymisiä tulee aivan varmasti jatkossa.Tapaus kerrallaan selvitettävä.Tähän olen tähdännyt,että saamme olla kotona yhdessä niin kauan kuin se suinkin on mahdollista.Uhmasin lääkärien ja hoitajien neuvoja,sillä uskoin itseeni ja puolisoon.Uskoin pärjäämiseemme,vuosien aikana hankkimaani osaamiseen ja taitoon.Siitäkin huolimatta,että nyt olemme vaikeamman tilanteen kanssa tekemisissä.Kyllä tämä tästä.
Oikeastaan on helpottavaa,kun ei tarvitse enää sairaalareissuja tehdä.Tuntuu sekin mukavalta,että saa/pitää olla kotona lämpimässä koko päivän.Ei pukeutumista kaupungille-meno-asuun,ei meikkiä,ei kiirehtimistä mihinkään.Ja oikeastaan olen onnellinen ihminen,kun sain mieheni takaisin kotiin.Tänään vielä ihmetellään ja levätään muutamaa toimenpidettä paitsi.Huomenna kynsien leikkuuta,suihkutusta yms. Otamme pehmeän laskun takaisin arkeen.Ensi viikolla ilmoitan sosiaalitoimistoon puolison kotiutumisesta ja sitten alan jälleen saada omaishoidon tukea.Olen takaisin ruodussa ja kaupungin palkkalistoilla.
Ja niin minä iloitsen tästä kaikesta ja avaan tänään viinipullon pienen ja kuulen Omar Khaijamin sanat:
Jok´ainut talven taipale ja kiirehtivä kevät
ain´ elonkirjastamme jälleen lehden repäisevät.
Juo viiniä! Sill´ lausunut on Viisas: "Surut maailman
on myrkkyä,mut viinin yrtit niistä lääkitsevät".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti