Hyökkäsin aamutuimassa kaupungille,kun on triljoona asiaa toimitettava ennen puolison kotiinpaluupäivää perjantaina.Elämän asettuessa taas raiteilleen tuntuu eri kivalta ja mieliksenihän minä tässä hosun.Hoitajat ovat nyt omaksuneet ajatuksen meidän pärjäämisestämme kotona eikä yrittänyttä edes laiteta.Sittenhän sen näkee,miten alkaa mennä.Minua ei edes tarvita kotiin toimittamisessa.Kuljettaja,hoitaja ja fysioterapeutti hoitavat.Menen vain ulos vastaan,että osaavat oikealle ovelle kujalta.Vähän jännittää.Olihan mies poissa yli kolme kuukautta yhtäjaksoisesti ja sitä ennen syyskesästä pätkittäin sairaalassa.Mutta hei,me pärjätään!
Minua on viime aikoina askarruttanut sana kotoutua.Ensin luulin painovirheeksi ja sitten otin oikein selvää.Eikä se liioin ole synonyymi sanalle kotiutua.Vissi ero.Kotiutuminen meinaa juurtumista,jonkun paikan tuntemista kodikseen ja siis joku "päästetään kotiin".Niin että puoliso perjantaina kotiutuu sairaalasta. Jo 1800-luvulla ymppäsi vanha kunnon Elias Lönnrot kotoutua-verbin sanakirjaan.Niin että myöhään minä havahduin sanaa ihmettelemään.Kotouttamisella tarkoitetaan vaikka maahanmuuttajan kotoutumista työelämään ja yhteiskuntaan,olon tuntemista mukavaksi vieraassa kulttuurissa.Eikä maahanmuuttajaa lähetetä mistään mihinkään,kun kotoutetaan,kun taas kotiutettava siirtyy jostakin johonkin.Näin se jotenkin menee.Eikö?
Eilen en yhtään harmistunut,vaikka kolmonen meni nenän alta ja odotusaikaa oli kymmenen minuuttia.Laskeskelin,että enää kolmena päivänä jokapäiväistä julkisilla kulkemista ja sitten se loppuu.No,tuuraajapäivinä toki pääsen nauttimaan nelosella ajelemisesta,että ei vallan unohdu.Siihen tapaan kaikki onkin sitten kuten ennen.Ei voi muuta kuin iloita ja riemuita.On tässä "hyvä mieli kuin harakalla,olipa tuisku tai pakkanen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti