Olin kuulevinani herätyskellon soivan,vaikka en sitä soimaan ollut illalla asettanutkaan.Nousin ylös.Oli varsin varhaista.Kun olin yön nukkunut hyvin,mitä sitä ihmettelemään.Ja tässä nyt naputtelen Kalevalan päivän aamussa."Vaka vanha Väinämöinen eleli aikojansa noilla Väinölän ahoilla,Kalevalan kankahilla..." ja Suomen liput liehuvat helmikuun viimeisenä päivänä "muinaisia muisteluita,noita syntyjä syviä..."
Minulla oli eilen vahva tunne,että puoliso on piristynyt sitten viime päivien.Oli.Silmät auki,selkä suora ja ajatukset kirkkaat.Odottaa kotiin tuloa.Söi halukkaasti viemäni vadelmat sekä mangon ja banaanin palat.Lopuksi tuikkasin suuhun petite fleur-leivoksen.Minulle tuli sanomattoman hyvä olla.Parranajokin sujui kitkatta.Homma inspiroi muitakin huoneen miehiä.Koneet alkoivat surista vuoteissa.Kotimatkalla ei ollut matkustavaisia kulkuneuvoissa.Niin että kaikki hyvin.
Olin ollut aamulla kaupungilla ja nyt minulla on harmaata kynsilakkaa.En ole aikoihin kynsilakkoja katsellut kaupassa ja olihan siellä koko värien kirjo näytillä.Ennen muinoin oli vain punaista ja väritöntä lakkaa.Nyt ei hämmästytä,vaikka sormet kiiltelisivät vihreää tai sinistä väriä.Tämä,minkä ostin,on kuulemma tämän kevään väri.Pitäähän minunkin pysytellä toki muotitrendissä hereillä ja mukana ja kun tässä ei suurempia hankintoja ole tehty,niin päätinpä uusia lakka-arsenaalini sisältöä.Eikä kohdallani voi sanoa "löysi kuusi kultavyötä,seitsemän sinihametta" kuten Kalevalan Aino-neiti.Pienikin asia piristää.Tunnelmaan sopi hyvin Johann Straussin sävelet ja niin vetelin Radetzky-Marschin tahdissa kynnet uuteen uskoon.
Tämän viikon vielä huilaan.Sitten alkaakin kodin laittaminen puolison vastaanottokuntoon.Vuode sijattava,huusholli putsattava ja loput hankinnat kaupasta tehtävä.Sairaanhoitaja ja fysioterapeutti tulevat puolison mukana.Siitä se sitten alkaa.Mutta vasta ensi viikolla.
Hyvää Kalevalan päivää.
28. helmikuuta 2013
27. helmikuuta 2013
AAMUTUUMAILUA
Onnistun jokaisena päivänä matkustamaan kotiin päin Kivelästä bussissa ja ratikoissa,kun ne ovat piripintaan täynnä matkalle lähtijöitä.Reppuja,matkalaukkuja,kasseja,lapsia ja heidän vanhempiaan ja kirveleviä kolhaisuja jalkoihin matkatavaroista.Kolmosella mennään Eteläsatamaan ja nelosella Katajanokan laivaterminaaliin.Käyttämilläni busseilla 14,18 ja 39 tullaan kauempaa ja sitten vaihdetaan ratikoihin.Kyllä kansa matkustaa.Tunkeuduin kolmosesta yhtä pysäkkiä ennen ulos,kun alkoi ahdistaa tungoksessa.Vedin ulkona henkeä ja tunsin iloa tyhjästä tilasta ympärilläni.Keräsin voimia nelosta varten.Olihan sekin täynnä laivaan menijöitä.Kotiin oli päästävä,että ei kun sekaan vain.
Katselin Oscar-gaalan koostetta.Kauniita ihmisiä,kauniita pukuja,sanahelinää,ensikertalaisten pystin saajien lievää hermostuneisuutta ja vanhojen konkareiden rutiinia.Vuodet tehneet tehtävänsä joidenkin vanhempien näyttelijöiden kohdalla ja niinhän pitää ollakin.Eihän meilläkään enää Lasse Pöysti näytä Suomisen Ollilta.Enkä minä siltä valmistavan koulun ryhmäkuvan tyttöseltä vuosikymmeniä sitten.No,nyt on Oscarit jaettu,tunnustukset ja kehut annettu ja työt voivat jatkua filmimaailmassa.
Puoliso edelleen hyvin väsynyt.Kaartin soittokunnan esitykseen hänet vein,mutta tulimme pian pois.Ei jaksanut edes parranajon jälkeen paneutua hedelmiin.Peittelin miehen vuoteeseen ja hän oitis nukahti.Näitä kunnon vaihteluita on ennenkin ollut,mutta aina huolestuttavat muutokset huonompaan suuntaan.Ehkä tänään on paremmin.Yksi huoneen asukeista lähti kotilomalle.Odotteli kyytiä minun mennessäni ja vaikutti iloiselta päästessään vaimokullan luo ja hoivaan.Vielä yhdeksän päivää,niin minäkin saan omani kotiin.Onnellinen? Kyllä,mutta pelottaa,kun tilanne on jälleen uusi ja ennen kokematon.Olin samalla lailla huolissani yhdeksän vuotta sitten aloittaessani omaishoitajuuttani ja saadessani täysin minusta riippuvaisen miehen sairaalasta kotiin.Nyt on kokemusta ja silti olen epävarma uudesta yhä vaativammasta kaiken ajan vievästä hoitamisesta.Vasta- ja myötämäissä,niinhän se luvattiin.Dumas vanhempi on sanonut "onnellisempi kuin onnelliset on se,joka voi tehdä toiset onnellisiksi". Minä yritän tässä tehdä oman mieheni onnellisemmaksi tuomalla hänet kotiin,jonne hänen tiedän haluavan tulla.
Katselin Oscar-gaalan koostetta.Kauniita ihmisiä,kauniita pukuja,sanahelinää,ensikertalaisten pystin saajien lievää hermostuneisuutta ja vanhojen konkareiden rutiinia.Vuodet tehneet tehtävänsä joidenkin vanhempien näyttelijöiden kohdalla ja niinhän pitää ollakin.Eihän meilläkään enää Lasse Pöysti näytä Suomisen Ollilta.Enkä minä siltä valmistavan koulun ryhmäkuvan tyttöseltä vuosikymmeniä sitten.No,nyt on Oscarit jaettu,tunnustukset ja kehut annettu ja työt voivat jatkua filmimaailmassa.
Puoliso edelleen hyvin väsynyt.Kaartin soittokunnan esitykseen hänet vein,mutta tulimme pian pois.Ei jaksanut edes parranajon jälkeen paneutua hedelmiin.Peittelin miehen vuoteeseen ja hän oitis nukahti.Näitä kunnon vaihteluita on ennenkin ollut,mutta aina huolestuttavat muutokset huonompaan suuntaan.Ehkä tänään on paremmin.Yksi huoneen asukeista lähti kotilomalle.Odotteli kyytiä minun mennessäni ja vaikutti iloiselta päästessään vaimokullan luo ja hoivaan.Vielä yhdeksän päivää,niin minäkin saan omani kotiin.Onnellinen? Kyllä,mutta pelottaa,kun tilanne on jälleen uusi ja ennen kokematon.Olin samalla lailla huolissani yhdeksän vuotta sitten aloittaessani omaishoitajuuttani ja saadessani täysin minusta riippuvaisen miehen sairaalasta kotiin.Nyt on kokemusta ja silti olen epävarma uudesta yhä vaativammasta kaiken ajan vievästä hoitamisesta.Vasta- ja myötämäissä,niinhän se luvattiin.Dumas vanhempi on sanonut "onnellisempi kuin onnelliset on se,joka voi tehdä toiset onnellisiksi". Minä yritän tässä tehdä oman mieheni onnellisemmaksi tuomalla hänet kotiin,jonne hänen tiedän haluavan tulla.
26. helmikuuta 2013
PAPERI
Ulkomalaistaustainen (ei värillinen) mies bussissa tuli penkkini viereen ja tokaisi vieraalla aksentilla laukkuani osoittaen "paperi".Yleensä pidän näillä sairaalareissuilla ja muillakin retkilläni laukkua/laukkujani sylissäni ja niin nytkin.Toisessa on ollut nykyisin partakone,paperinenäliinoja ja puolison hedelmät ja hopeinen haarukka syöttämistä varten.Toinen laukku on se,missä on lompakko,Chanel 5 ja muuta tärkeää.En liikahtanut,en päästänyt laukuista irti enkä edes hämmästynyt,sillä olenhan kuukausien ajan tottunut kaikenlaisiin bussi-ja ratikkatapahtumiin.Kysyin mieheltä tyynesti "mikä paperi?" Hän ei vastannut vaan lähti nopeasti pois.En katsonut perään,luikkiko pysäkillä ulos.Katsoin ikkunasta kevätauringon lämmittämää kaupunkia.Mietin kyllä siinä istuessani,oliko kaveri vinksahtanut vai oliko siinä menossa kömpelö ryöstöyritys.Jokuhan olisi voinut päästää laukuistaan irti,jolloin kaveri olisi voinut hyvin ne siepata ja poistua muina roistoina seuraavalla pysäkillä.Olen varma,että kukaan matkustajista ei olisi kuitenkaan pannut tikkua ristiin minua auttaakseen.Ehkä konna oli tämän sekaantumaan haluttomassa kansassamme huomannut ammattia valitessaan.Mitä enemmän asiaa ajattelin,varmistuin että se oli ryöstöyritys.Huono sellainen.Ehkä mies oli aloittelija alalla.Niin,ja ehkä olisi yleensäkin tuottoisampaa tienistin kannalta opetella käyttämään suomalaisille tuttua termiä "rahat tai henki". Taikka ojentaa samanlaisella tekstillä varustettu lappu,johon muinainen pankkirosvo Helsingissä oli kirjoittanut pankkineidin kauhuksi ja riemuksi "tämä on rystö".
Keneltäkään muulta en kuullut miehen tiukkaavan paperia.Tämä alkoi harmittaa.Oliko mies tullut siihen tulokseen uhria valitessaan,että olen vanha heikko naisparka,josta ei ole vastusta,vaan joka pelästyy ja suorastaan ojentaa laukut? Ei ollut nähnyt minun hyppäävän ketterästi ja nuorekkaasti paria päivää aikaisemmin liikkuvaan ratikkaan.Eikä liioin tiennyt sitä,että minussa on vielä älyä ja oveluutta,harkintakykyä ja että pidän laukuistani lujasti aina kiinni.Puhumattakaan siitä,että olen vahvasti tietoinen siitäkin,että Suomi ei ole enää mikään herrankukkaro tai takatuppula,vaan rajat auki oleva maa,johon saa dallata kuka vain pahoja tekemään.Ei minua pystytty takavuosina Tallinnassakaan ryöstämään,vaikka yritystä oli.Tappelin vastaan,kirosin ja pidin laukkuni.Siinä rytäkässä ei tahriintunut kunniani eikä suomalaisen sisun maine.Mutta takki tahriintui mukulakivien liassa ja pölyssä,kun turistimuija pani isolle ryövärille kampoihin ja voitti.Nousin ylös,ravistelin ja haukuin matkakumppanini Tarjan,joka ei tullut auttamaan.Tarja ei ole enää keskuudessamme.Ehkä hän joutui tiliä tekemään tästäkin asiasta Pyhälle Portinvartijalle,mutta asian vähäpätöisyyden takia portti taivaalliseen elämään avattiin ja Tarja marssi sisälle hiukan kuitenkin katumusta tuntien.
Kerron myös toisesta tapauksesta,joka iljettävyydessään on hirmuinen ja kamala.Liikalihava nuorimies ehkä 25v istahti vastapäätä ratikassa ja alkoi niistää kouraansa.Tämän kaltaista menettelyä näkee kadulla,kun mieshenkilö (yleensä mies) painaa toista sieraintaan sormella ja puhaltaa naapurisieraimen sisuksen ulos Siirtyy sitten viereisen sieraimen kimppuun ja sama juttu.Nyt emme olleet kadulla ja odotin,mitä seuraavaksi tapahtuu.No,hän nuoli muittamutkitta kämmenensä puhtaaksi ja pyyhki sen sitten huolellisesti kuivaksi puseronsa rinnukseen.Minä siirryin istumaan muualle.Kuulin sinne asti hänen tekevän samaa useaan kertaan ja melkein aloin voida huonosti.Ehkä olisi järkevää hankkia heikotukseen varoiksi apteekista kamferitippoja näitä värikkäitä Helsingin sisäisiä matkoja varten.Maailmankuvani julkisissa on avartunut ja siniset silmäni auenneet.
Keneltäkään muulta en kuullut miehen tiukkaavan paperia.Tämä alkoi harmittaa.Oliko mies tullut siihen tulokseen uhria valitessaan,että olen vanha heikko naisparka,josta ei ole vastusta,vaan joka pelästyy ja suorastaan ojentaa laukut? Ei ollut nähnyt minun hyppäävän ketterästi ja nuorekkaasti paria päivää aikaisemmin liikkuvaan ratikkaan.Eikä liioin tiennyt sitä,että minussa on vielä älyä ja oveluutta,harkintakykyä ja että pidän laukuistani lujasti aina kiinni.Puhumattakaan siitä,että olen vahvasti tietoinen siitäkin,että Suomi ei ole enää mikään herrankukkaro tai takatuppula,vaan rajat auki oleva maa,johon saa dallata kuka vain pahoja tekemään.Ei minua pystytty takavuosina Tallinnassakaan ryöstämään,vaikka yritystä oli.Tappelin vastaan,kirosin ja pidin laukkuni.Siinä rytäkässä ei tahriintunut kunniani eikä suomalaisen sisun maine.Mutta takki tahriintui mukulakivien liassa ja pölyssä,kun turistimuija pani isolle ryövärille kampoihin ja voitti.Nousin ylös,ravistelin ja haukuin matkakumppanini Tarjan,joka ei tullut auttamaan.Tarja ei ole enää keskuudessamme.Ehkä hän joutui tiliä tekemään tästäkin asiasta Pyhälle Portinvartijalle,mutta asian vähäpätöisyyden takia portti taivaalliseen elämään avattiin ja Tarja marssi sisälle hiukan kuitenkin katumusta tuntien.
Kerron myös toisesta tapauksesta,joka iljettävyydessään on hirmuinen ja kamala.Liikalihava nuorimies ehkä 25v istahti vastapäätä ratikassa ja alkoi niistää kouraansa.Tämän kaltaista menettelyä näkee kadulla,kun mieshenkilö (yleensä mies) painaa toista sieraintaan sormella ja puhaltaa naapurisieraimen sisuksen ulos Siirtyy sitten viereisen sieraimen kimppuun ja sama juttu.Nyt emme olleet kadulla ja odotin,mitä seuraavaksi tapahtuu.No,hän nuoli muittamutkitta kämmenensä puhtaaksi ja pyyhki sen sitten huolellisesti kuivaksi puseronsa rinnukseen.Minä siirryin istumaan muualle.Kuulin sinne asti hänen tekevän samaa useaan kertaan ja melkein aloin voida huonosti.Ehkä olisi järkevää hankkia heikotukseen varoiksi apteekista kamferitippoja näitä värikkäitä Helsingin sisäisiä matkoja varten.Maailmankuvani julkisissa on avartunut ja siniset silmäni auenneet.
24. helmikuuta 2013
SAIRAALAKULTTUURIA
Olen sitä mieltä,että sairaalan osaston vierailuajat ovat värikkäitä aikoja. Eilen sai yksi puolison huonetoveri kaksi naista vieraakseen.Tulivat kuin pyörremyrsky huoneeseen,jossa kaikki neljä miestä nukkuivat lounaan jälkeen.Neljä miestä heräsi.Rouvat vetivät tuoleja pitkin lattiaa istuakseen,kyselivät,missä on seurusteluhuone ja huutelivat hoitajaa tuomaan lautasen,että voisivat tarjoilla potilaalle kakkua.Kun tämä käskyltä kuulostava pyyntö vihdoin hoitajien keskuudessa kuultiin,oli potilaan suu jo täynnä kakkua. "Ei hänelle saa antaa kakkua,on erikoisruokavalio,voi voi sentään,mitä nyt teitte". Rouvat ällistyivät "ei kakkua? ainahan sairaalle kakkua tuodaan." Sitten naiset ja potilas lähtivät käytävään,mies pyörätuolissa istuen.Ykskaks oli mies vieressäni heilutellen viittä tulppaania.Kysyi vaivalloisesti,kuten aina puhui,maljakkoa kukilleen.En tiennyt maljakoista mitään ja pyysin kysymään hoitajalta.Hän pani kukat omaan vesilasiinsa ja pyöräili takaisin käytävään.Miksi rouvat eivät järjestäneet kukille maljaa? Ja miksi he eivät kysyneet hoitajilta,saako potilaalle antaa ylipäätään syötävää? Käytävästä kuului aikamoinen mekastus,joka lopulta hiljeni.Olivat ilmeisesti löytäneet "seurusteluhuoneen". Kesti tovin,ennen kuin kolme miestä saivat taas unen päästä kiinni.
Siitä on jokunen aika,kun olen viimeksi hypännyt liikkuvaan ratikkaan.Joskus muinoin,kun ratikoissa oli avonainen perä,saattoi siihen hyvin hypätä ja siitä poiskin.Tämän muistin nyt eräänä päivänä hypätessäni sulavasti liikkuvan ratikan ovesta sisälle.Kaikki alkoi näin.Ratikka oli lähdössä pysäkiltä ja minä panin juoksuksi.Ratikka kulki ja minä luovutin.Kuljettaja hiljensi kohdallani,viittoili minua mukaan.Lumikinos polviin asti jalkakäytävän ja kadun välissä,mutta kun oli mahdollisuus,niin mikä minä olin sen jättämään käyttämättä.Hyppäsin kinokseen ja vauhdilla ja onnella vaunuun,enkä edes ollut hengästynyt.Kuljettaja kääntyi kopissaan,pani etusormen ja peukalon ympyräksi ja sanoi suoritukseni olleen kympin arvoinen.Onnistumisen tunne oli suuri.Istuuduin ja kuulin käytävän toiselta puolelta vanhan tuttavani J.K:n tervehdyksen ja näin hyväksyvän hymyn hänen kasvoillaan.Vielä minussa jyllää rohkeus ja taito kuin silloin ennen.Ehkä pari kuukautta kestävä Laakson mäen ylöskipuaminen on tehnyt minulle kuntoutuksen kannalta kaikesta rasittavuudestaan ja ärräpäitten latelusta huolimatta hyvää.
Puoliso kysyi eilen,pääseekö tänään kotiin.Hyvä merkki.Vielä kolmetoista päivää sairaalassa,oli vastaukseni.Hän hymyili ja näin onnellisen pilkkeen hänen silmissään.
Siitä on jokunen aika,kun olen viimeksi hypännyt liikkuvaan ratikkaan.Joskus muinoin,kun ratikoissa oli avonainen perä,saattoi siihen hyvin hypätä ja siitä poiskin.Tämän muistin nyt eräänä päivänä hypätessäni sulavasti liikkuvan ratikan ovesta sisälle.Kaikki alkoi näin.Ratikka oli lähdössä pysäkiltä ja minä panin juoksuksi.Ratikka kulki ja minä luovutin.Kuljettaja hiljensi kohdallani,viittoili minua mukaan.Lumikinos polviin asti jalkakäytävän ja kadun välissä,mutta kun oli mahdollisuus,niin mikä minä olin sen jättämään käyttämättä.Hyppäsin kinokseen ja vauhdilla ja onnella vaunuun,enkä edes ollut hengästynyt.Kuljettaja kääntyi kopissaan,pani etusormen ja peukalon ympyräksi ja sanoi suoritukseni olleen kympin arvoinen.Onnistumisen tunne oli suuri.Istuuduin ja kuulin käytävän toiselta puolelta vanhan tuttavani J.K:n tervehdyksen ja näin hyväksyvän hymyn hänen kasvoillaan.Vielä minussa jyllää rohkeus ja taito kuin silloin ennen.Ehkä pari kuukautta kestävä Laakson mäen ylöskipuaminen on tehnyt minulle kuntoutuksen kannalta kaikesta rasittavuudestaan ja ärräpäitten latelusta huolimatta hyvää.
Puoliso kysyi eilen,pääseekö tänään kotiin.Hyvä merkki.Vielä kolmetoista päivää sairaalassa,oli vastaukseni.Hän hymyili ja näin onnellisen pilkkeen hänen silmissään.
23. helmikuuta 2013
KUULUMISIA KOLMANNESTA KERROKSESTA
Rakas tuuraajani istahti yllättäen eräänä päivänä ratikkapysäkillä penkillä viereeni odotellessani kolmosta.Enhän ole M:ää tavannut sitten syksyn,jolloin annoin hänelle jostain syystä silloin joululahjan.Hyvä että annoin.Hän alkaa taas meillä käydä,kunhan aika koittaa.Sen siinä penkillä kerroin,että elämiseemme tulee entistä enemmän rajoja,kun puoliso ei enää voi ulkoilla kuten ennen,jotta kauppareissuni ja muut vapaani ovat yksinomaan tuuraajapäivinä.Luultavasti tämä on vain tottumuskysymys.Olen alkanut jo haalia yhtä ja toista puolison kotiin tuloa varten.Vajaa kaksi viikkoa kotiutumiseen.Varasin kampaajankin,kun en tiedä,milloin on mahdollisuus myöhemmin.Kyllä tämä tästä.
Guggenheim-museon tulo Helsinkiin on sitten ajatuksenakin haudattu.Mutta me saamme maailmanpyörän Katajanokalle kanavaterminaalin tyhjälle tontille.On kuulemma komeasti 50m korkea ja pyörii ympäri vuoden.Tosin aikaa on annettu tietty määrä,vajaa kolme vuotta ja sitten pannaan pois.Paikalle jotain muuta,sillä eihän se passaa,että hyvällä tontilla on ihan tyhjää.Kaupungin silhuetin kuuluu olla tasaisesti täysinäinen.Mitenkä maailmanpyörä sopinee Uspenskin katedraalin läheisyyteen,sen tulemme näkemään.Enson "Sokeripala" antanee sopivamman naapuruuden.Ja mikäs sen mukavampaa kuin torireissun yhteydessä voi katsella kaupunkia maailmanpyörän vaunusta korkeammalta kuin Linnanmäen laitteesta konsanaan.Jätän tämän kokemuksen suosiolla väliin omalta kohdaltani,vaikka en tunnustakaan potevani akrofobiaa.
Olen eronnut Stadin Slangi ry:stä.Lähetin erokirjeen ja kiitin.Ei minulla kuitenkaan ole ollut eikä tule mahdollisuuksia osallistua seuran rientoihin,mutta sähköpostia oli kivaa saada puuhamies,sihteeri,kaiken tietävä Ilmari Jokiselta.Kauan eläköön Stadin Slangi seurana ja kielenä!
Puoliso eilen ei ollut suostunut hoitotoimenpiteisiin ja oli saanut rauhoittavan ruiskeen.Mies oli pesty ja buunattu ennen tuloani.Tervehti iloisesti ja kipusi sängyn laidalle parranajon ja hedelmien syönnin ajaksi.Ensi viikolla Kivelässä on taas musiikkitapahtuma.Puolustusvoimien Kaartin Soittokunta esiintyy varusmiesmusikanttien voimalla ja sinne ajattelin puolison viedä. On vierailuajan puitteissa.Tapasin käytävällä iloisen ja sympaattisen laulajarouvan,joka veti yhteislaulutuokiota taannoin,jota myös olimme kuuntelemassa.Häneltä kuulin kaartilaisten tulosta.Kuulin senkin,että puoliso on osallistunut moneen musiikkitilaisuuteen hoitajien viemänä ja se minua suuresti ilahdutti.Ei pelkkää sänkyelämää.
Guggenheim-museon tulo Helsinkiin on sitten ajatuksenakin haudattu.Mutta me saamme maailmanpyörän Katajanokalle kanavaterminaalin tyhjälle tontille.On kuulemma komeasti 50m korkea ja pyörii ympäri vuoden.Tosin aikaa on annettu tietty määrä,vajaa kolme vuotta ja sitten pannaan pois.Paikalle jotain muuta,sillä eihän se passaa,että hyvällä tontilla on ihan tyhjää.Kaupungin silhuetin kuuluu olla tasaisesti täysinäinen.Mitenkä maailmanpyörä sopinee Uspenskin katedraalin läheisyyteen,sen tulemme näkemään.Enson "Sokeripala" antanee sopivamman naapuruuden.Ja mikäs sen mukavampaa kuin torireissun yhteydessä voi katsella kaupunkia maailmanpyörän vaunusta korkeammalta kuin Linnanmäen laitteesta konsanaan.Jätän tämän kokemuksen suosiolla väliin omalta kohdaltani,vaikka en tunnustakaan potevani akrofobiaa.
Olen eronnut Stadin Slangi ry:stä.Lähetin erokirjeen ja kiitin.Ei minulla kuitenkaan ole ollut eikä tule mahdollisuuksia osallistua seuran rientoihin,mutta sähköpostia oli kivaa saada puuhamies,sihteeri,kaiken tietävä Ilmari Jokiselta.Kauan eläköön Stadin Slangi seurana ja kielenä!
Puoliso eilen ei ollut suostunut hoitotoimenpiteisiin ja oli saanut rauhoittavan ruiskeen.Mies oli pesty ja buunattu ennen tuloani.Tervehti iloisesti ja kipusi sängyn laidalle parranajon ja hedelmien syönnin ajaksi.Ensi viikolla Kivelässä on taas musiikkitapahtuma.Puolustusvoimien Kaartin Soittokunta esiintyy varusmiesmusikanttien voimalla ja sinne ajattelin puolison viedä. On vierailuajan puitteissa.Tapasin käytävällä iloisen ja sympaattisen laulajarouvan,joka veti yhteislaulutuokiota taannoin,jota myös olimme kuuntelemassa.Häneltä kuulin kaartilaisten tulosta.Kuulin senkin,että puoliso on osallistunut moneen musiikkitilaisuuteen hoitajien viemänä ja se minua suuresti ilahdutti.Ei pelkkää sänkyelämää.
21. helmikuuta 2013
MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN
Onkohan einesten broileri enää broileria? Sitä kun ei kuluttaja tiedä,mitä suuhunsa panee,vaikka mitenkä lukee tuoteselostusta.Olen nyt monta kuukautta pistellyt enimmäkseen eineksiä.Tosin Herkun omia valmistamia valmiita ruokia.Keskustelin kuitenkin myyjän kanssa ja hän tietysti vakuutti kaiken olevan sitä mitä sanotaan.Hevosta on lykätty monissa maissa yhteen jos toiseenkin joko korvaamaan tai lisäksi ja saatu maailmanlaajuinen katastrofi aikaan.Testataan ja tutkitaan.Saadaan selville harva se päivä uusia hevosenlihan käyttäjiä eineksissä.Kai hevonen menee siinä missä härkä,lehmä,lammas,kana,sika tai joku muukin,mutta pitäisihän tuo mainita.Kaikki eivät söisi.En minäkään.Se taas johtuu siitä,että minulla on ollut lainassa kesähevonen ja tutustuin siihen siinä määrin,etten millään söisi.Olenhan myös taputellut muitakin kotieläimiä ja syön nälkääni,mutta hevonen on eri juttu.Vaikuttaisi suorastaan kannibalismilta.En yhtään tykkää ajatuksesta,että olisin sittenkin tietämättäni pannut maaruuni tätä uljasta ja viisasta eläintä.Tunnejuttu,ei makujuttu.
Yleensä olen kova likka kokeilemaan kaikkea suuhun pantavaa ainakin kerran.Eihän sitä muuten tiedä.Simpukoille olen allerginen,niitä en syö.Enkä mitään elävääkään.Joskus himottaa sokeroidut muurahaiset,mutta en ole päässyt maistelemaan.Enkä aivan mielelläni maistaisi keitettyä kananmunaakaan,jossa on sisällä kehittynyt kananalku.Mutta jos kysymyksessä olisi henki tai muna,niin ottaisin munan.Silmät vain kiinni ja makuhermot lukkoon ja alas.Kiinalaisia "tuhatvuotisia" munia olen kerran itse tehnyt.Niissä oli aikamoinen homma,vaikkakaan ei tuhatta vuotta.Asiaan kuului kärsivällisyyttä ja teetä Sain ne jotenkuten onnistumaan,mutta maku ja ulkonäkö sittenkin munilla oli kamala.Kiinassa kuulemma syödään kaikkea,millä on neljä jalkaa,paitsi pöytiä.Koirat mukaan lukien.Nykyisin ruokavalio meillä kotona on tavanomainen ja suomalainen.Kokeilut takanapäin.Puolison sairauden takia emme enää syöksy ruokamaailmassa suuriin seikkailuihin.
Hirmuinen ryske,rätinä ja kolina talossa.Ilmoitustaululla tiedote remontista.Remppamiesten auto pihalla ja rapussa likaisia jalanjälkiä.Toinenkin tiedote.Pihanpuoleisen rapun edessä puomi lappuineen: varokaa katolta tippuvaa lunta ja jäätä.Vierastan tässä yhteydessä sanaa "tippua",vaikka on se synonyymi pudota-sanalle kielimiesYrjö Kivimiehenkin mukaan.Pääasia on tietysti itse varoitus.Sillä kai eliminoidaan taloyhtiön osuus onnettomuuteen,jos joku saa päällensä jotain katolta.Minäkin uhkarohkeana naisena vein pihan ovesta roskat ja tulin kotiinkin sitä kautta Kivelästä.Venäläistä rulettia.
Yleensä olen kova likka kokeilemaan kaikkea suuhun pantavaa ainakin kerran.Eihän sitä muuten tiedä.Simpukoille olen allerginen,niitä en syö.Enkä mitään elävääkään.Joskus himottaa sokeroidut muurahaiset,mutta en ole päässyt maistelemaan.Enkä aivan mielelläni maistaisi keitettyä kananmunaakaan,jossa on sisällä kehittynyt kananalku.Mutta jos kysymyksessä olisi henki tai muna,niin ottaisin munan.Silmät vain kiinni ja makuhermot lukkoon ja alas.Kiinalaisia "tuhatvuotisia" munia olen kerran itse tehnyt.Niissä oli aikamoinen homma,vaikkakaan ei tuhatta vuotta.Asiaan kuului kärsivällisyyttä ja teetä Sain ne jotenkuten onnistumaan,mutta maku ja ulkonäkö sittenkin munilla oli kamala.Kiinassa kuulemma syödään kaikkea,millä on neljä jalkaa,paitsi pöytiä.Koirat mukaan lukien.Nykyisin ruokavalio meillä kotona on tavanomainen ja suomalainen.Kokeilut takanapäin.Puolison sairauden takia emme enää syöksy ruokamaailmassa suuriin seikkailuihin.
Hirmuinen ryske,rätinä ja kolina talossa.Ilmoitustaululla tiedote remontista.Remppamiesten auto pihalla ja rapussa likaisia jalanjälkiä.Toinenkin tiedote.Pihanpuoleisen rapun edessä puomi lappuineen: varokaa katolta tippuvaa lunta ja jäätä.Vierastan tässä yhteydessä sanaa "tippua",vaikka on se synonyymi pudota-sanalle kielimiesYrjö Kivimiehenkin mukaan.Pääasia on tietysti itse varoitus.Sillä kai eliminoidaan taloyhtiön osuus onnettomuuteen,jos joku saa päällensä jotain katolta.Minäkin uhkarohkeana naisena vein pihan ovesta roskat ja tulin kotiinkin sitä kautta Kivelästä.Venäläistä rulettia.
20. helmikuuta 2013
KYLLÄSTYMISTÄ TALVEEN
Yksi puhelinsoitto ja kaksi postikorttia eilen.Muuten oli hiljaista sosiaalisen elämän rintamalla,paitsi tietysti Kivelän reissu.Lievässä lumisateessa menin ja tulin.Kulkuneuvot kohdillaan,ettei pitkiä odotuksia seuraavaan.Puoliso tervehti iloisesti päivähuoneessa huudahtamalla minut nähtyään "hello".Ja vastasinhan minä hymyssä suin.Hyvällä tuulella oli kuin myös pirteä ja reipaskin olosuhteisiinsa nähden.Parta ajettiin ja hedelmät syötiin.Taateleista pitää eniten,vaikka eivät samalla tavalla ole tuoreita kuin muut salaatin ainekset.Sitten yleensä peittelen vuoteeseen ja puoliso myöhemmin nukahtaa.Istun jonkun aikaa untaan katsellen ja lähden.Katse etsii bussia Topeliuksenkadulla,että pitääkö jo juosta.Koskahan tulee aika,kun ajattelen,menköön,pian tulee seuraava?
Bussissa sain repusta pitkältä mieheltä kasvoihini. Eikö reppua voisi riisua ja kantaa kädessä? Kun jämähti päin pläsiä toisen kerran,jo sanoin.Esitti anteeksipyynnön ja siirtyi kauemmaksi jotakuta toista tönimään.Ja mikä ihmeen muotivillitys tämä reppu nykyisin on? Ennen sairastumistaan minunkin eräällä naispuolisella ystävälläni heilahteli aina reppu selässä mentiin minne tahansa.Kun elopainonsa takia vei muutenkin tilaa,pani reppu kaiken tuplaantumaan.Jysäytteli huolettomasti kanssaihmisiään.Nykyisin hänen reppunsa on naulassa.Elämään kuuluu nyt rollaattori ja Alzheimerin tauti.
Olen kyllästynyt lumeen ja koko talveen.Eikö talven pitäisi jo päättyä? Aurinkoa rakastavat kitisevät sen piilossa olemisesta paksun pilvipeitteen takana.Tänään ei näy pilviä,näkyy aurinko. Koivunrungot kirkkaamman valkoiset ja jonkunlainen kimallus hangen päällä kertoo valon määrästä.Minä tykkään vain kesäauringosta.Odotettu kevät tulee ilman auringonpaistettakin.Tämä nyt yhtäkkinen paiste juoruaa myös huonosta siivouksesta kotonani.Ikkunat pitäisi pestä vihdoinkin tänä vuonna,imuroida huoneitten nurkatkin ja sohvan alusta,ottaa pölyt myös sieltä,missä on paljon tavaraa.Tämmöistä se aurinko määräilee.Ei hyvä.Jossain vaiheessa on alettava käyttää aurinkolaseja,ettei silmät valu.Jos valuu,ei sekään hyvä.Huolella askarreltu meikki kärsii.Olen siis ilmeisesti varjojen ja hämyjen lapsi,vaikka valossa keväällä juuri ja juuri kesän korvalla syntynyt.Kevät kuitenkin hyvä kakkonen vuodenaikojen vertailussa.
Voisipa jo näin sanoa talven mentyä:
Niin heräsit siis,Kevät.
Minä kuulen,kuinka kohoat
sinä nypläsängyssäsi.
Kuulen sen: lumi lähtee pois
hiljaisena pakenevana utuna.
Sinun kätesi,kevyt ja hyväilevä,
taikakäsi,noidankäsi,
koskettaa katon harjaa
ja nyt jo näkyy punainen pelti...
(P.Mustapää, Sämpsä Pellervoinen ensimmäinen säkeistö)
Bussissa sain repusta pitkältä mieheltä kasvoihini. Eikö reppua voisi riisua ja kantaa kädessä? Kun jämähti päin pläsiä toisen kerran,jo sanoin.Esitti anteeksipyynnön ja siirtyi kauemmaksi jotakuta toista tönimään.Ja mikä ihmeen muotivillitys tämä reppu nykyisin on? Ennen sairastumistaan minunkin eräällä naispuolisella ystävälläni heilahteli aina reppu selässä mentiin minne tahansa.Kun elopainonsa takia vei muutenkin tilaa,pani reppu kaiken tuplaantumaan.Jysäytteli huolettomasti kanssaihmisiään.Nykyisin hänen reppunsa on naulassa.Elämään kuuluu nyt rollaattori ja Alzheimerin tauti.
Olen kyllästynyt lumeen ja koko talveen.Eikö talven pitäisi jo päättyä? Aurinkoa rakastavat kitisevät sen piilossa olemisesta paksun pilvipeitteen takana.Tänään ei näy pilviä,näkyy aurinko. Koivunrungot kirkkaamman valkoiset ja jonkunlainen kimallus hangen päällä kertoo valon määrästä.Minä tykkään vain kesäauringosta.Odotettu kevät tulee ilman auringonpaistettakin.Tämä nyt yhtäkkinen paiste juoruaa myös huonosta siivouksesta kotonani.Ikkunat pitäisi pestä vihdoinkin tänä vuonna,imuroida huoneitten nurkatkin ja sohvan alusta,ottaa pölyt myös sieltä,missä on paljon tavaraa.Tämmöistä se aurinko määräilee.Ei hyvä.Jossain vaiheessa on alettava käyttää aurinkolaseja,ettei silmät valu.Jos valuu,ei sekään hyvä.Huolella askarreltu meikki kärsii.Olen siis ilmeisesti varjojen ja hämyjen lapsi,vaikka valossa keväällä juuri ja juuri kesän korvalla syntynyt.Kevät kuitenkin hyvä kakkonen vuodenaikojen vertailussa.
Voisipa jo näin sanoa talven mentyä:
Niin heräsit siis,Kevät.
Minä kuulen,kuinka kohoat
sinä nypläsängyssäsi.
Kuulen sen: lumi lähtee pois
hiljaisena pakenevana utuna.
Sinun kätesi,kevyt ja hyväilevä,
taikakäsi,noidankäsi,
koskettaa katon harjaa
ja nyt jo näkyy punainen pelti...
(P.Mustapää, Sämpsä Pellervoinen ensimmäinen säkeistö)
18. helmikuuta 2013
SFINKSI LUMESSA
Joku luonut sfinksin lumesta naapuritalon pihalle.Kaukana,kovin kaukana,on tämä veistos Gizan tasankojen kuuluisimmista kollegoistaan.Tanakasti on iskenyt tassunsa pohjolan lumeen,jota sadellut taas lisää ja käärinyt puitten oksatkin vaippaansa.Kummityttö lähetti postia.Perhe hiihtelee Kuopion maisemissa ja luistelee Kallaveden jäällä tyttärien hiihtoloma-aikaan.Eikä tarvitsisi edes Savon maillekaan asti lähteä hiihtokelejä etsimään.Helsingissäkin ihan lähellä kutsuvia hankia.Laaksoon mennessäni näin monena päivänä rouvahenkilön hiihtävän Lääkärikadun yli ja jatkavan tyylikkäästi matkaa Urheilukatua pitkin.Hyvät puolet auraamattomallakin kadulla.
Näin oli lapsuudessani.Ratikalla suksineen päivineen Munkkiniemeen päin ja siellä rantaan ja Kalastajatorpan kohdalla jäälle.Hiihtolenkin jälkeen kuumalle kaakaolle Torpalle ja taas ratikalla sukset kainalossa kotiin.Auton isä hommasi paljon myöhemmin.Noihin aikoihin oli tapana matkustaa vaikka Siuntion lepokotiin ja siellä vasta hanget hohtivat eikä tarvinnut huutaa "latua".Sitten minulla havaittiin selkävika ja lääkärit kielsivät hiihtämisen,luistelemisen ja myöhemmin koulussa voimistelunkin.Elin jonkunlaisessa lasikaapissa.Nykyisin pantaisiin kahta kamalammin liikkumaan.Juuri ehkä,näin olen asian miettinyt,selkä vaivaa enemmän ja useammin nyt aikuisiässä,kun liikuntaani rajoitettiin.Mutta se oli sitä aikaa, sen ajan hoitoa ja näkemyksiä.Tänään pärjään särkypillereillä.Eikä pyörätuolilykkijän kannata marista.Sitäpaitsi olen saanut siitä hommasta pitää pitkän loman,mitä nyt sairaaloiden käytävillä olen puolisoa työntänyt.Haartmanista elo-syyskuun vaihteessa kaikki alkoi.Sitten Laaksossa ja nyt Kivelässä,kunnes kotiin.
Eilen olin pahalla tuulella.Kaikki meni päin seiniä.Kahdeksantoista bussissa öykkäröi umpikännissä oleva nuori mies.Latki tölkistä kaljaa ja kaatoi osan lattialle,kun otin tätimäisen äänen ja pyysin kaveria pitämään pienempää ääntä.Kukaan muu matkustajista ei puuttunut asiaan,vaikka jätkä hallitsi käyttäytymisellään koko bussia.Kuljettajaakaan ei kiinnostanut,vaikka ulosmennessäni kerroin humalaisesta matkustajastaan.Jo toinen kerta,kun kuljettaja ei tahdo puuttua.Ensimmäinen koski ratikkaa ja niinikään humalaista miestä,joka kaatuili ja häiritsi muita matkustajia.Pelkäävätkö kuljettajat henkensä puolesta? Jättävät häiriköt mieluummin muitten kontolle.No,lehdistä saa lukea,miten kuljettajat ovat joutuneet pahoinpitelyiden kohteeksi.Siispä omaa nahkaa on toki varjeltava.Mitä pahaan tuuleeni tulee,niin kolmonen oli Senaatintorille Kampista asti aivan täynnä.Eräs mies oli valloittanut penkistä kaksi paikkaa ja istui vielä poikittain jalat pitkälle käytävällä.Jäin seisomaan hänen eteensä ja annoin katseeni puhua.Meni tovi,ennen kuin tajusi.Siirtyi yhdelle paikalle ja minä tömähdin viereen.Muut seisojat katselivat kateellisina.Sitten oli niitä tolppaan kietoutujia nuoria naisia käärmetanssiaan esittämässä.Kun pitää jostain pitää kiinni,ettei keikahda,niin muitten pitäisi se sallia,eikä vallata tolppaa vain omiin outoihin tarpeisiinsa.Tungen kyllä reippaasti käteni tankotanssijan alle ja se yleensä saa hänet havahtumaan.Vasta kotona ehtoon jo ollessa kääntymässä yötä kohti paha tuuleni alkoi kaikota.Päätin avata pienen Gancia Asti-kuohuviinipullon ja sen tein.Helpotti.
Tänään taas Kivelään ja se tietää tuttua lumessa tarpomista.Naapurin sfinksi ei liiku mihinkään.Sen kynnet ovat lujasti jäätyneessä maassa kiinni ja sen pään ja selän päälle on satanut uutta puhdasta lunta.
Näin oli lapsuudessani.Ratikalla suksineen päivineen Munkkiniemeen päin ja siellä rantaan ja Kalastajatorpan kohdalla jäälle.Hiihtolenkin jälkeen kuumalle kaakaolle Torpalle ja taas ratikalla sukset kainalossa kotiin.Auton isä hommasi paljon myöhemmin.Noihin aikoihin oli tapana matkustaa vaikka Siuntion lepokotiin ja siellä vasta hanget hohtivat eikä tarvinnut huutaa "latua".Sitten minulla havaittiin selkävika ja lääkärit kielsivät hiihtämisen,luistelemisen ja myöhemmin koulussa voimistelunkin.Elin jonkunlaisessa lasikaapissa.Nykyisin pantaisiin kahta kamalammin liikkumaan.Juuri ehkä,näin olen asian miettinyt,selkä vaivaa enemmän ja useammin nyt aikuisiässä,kun liikuntaani rajoitettiin.Mutta se oli sitä aikaa, sen ajan hoitoa ja näkemyksiä.Tänään pärjään särkypillereillä.Eikä pyörätuolilykkijän kannata marista.Sitäpaitsi olen saanut siitä hommasta pitää pitkän loman,mitä nyt sairaaloiden käytävillä olen puolisoa työntänyt.Haartmanista elo-syyskuun vaihteessa kaikki alkoi.Sitten Laaksossa ja nyt Kivelässä,kunnes kotiin.
Eilen olin pahalla tuulella.Kaikki meni päin seiniä.Kahdeksantoista bussissa öykkäröi umpikännissä oleva nuori mies.Latki tölkistä kaljaa ja kaatoi osan lattialle,kun otin tätimäisen äänen ja pyysin kaveria pitämään pienempää ääntä.Kukaan muu matkustajista ei puuttunut asiaan,vaikka jätkä hallitsi käyttäytymisellään koko bussia.Kuljettajaakaan ei kiinnostanut,vaikka ulosmennessäni kerroin humalaisesta matkustajastaan.Jo toinen kerta,kun kuljettaja ei tahdo puuttua.Ensimmäinen koski ratikkaa ja niinikään humalaista miestä,joka kaatuili ja häiritsi muita matkustajia.Pelkäävätkö kuljettajat henkensä puolesta? Jättävät häiriköt mieluummin muitten kontolle.No,lehdistä saa lukea,miten kuljettajat ovat joutuneet pahoinpitelyiden kohteeksi.Siispä omaa nahkaa on toki varjeltava.Mitä pahaan tuuleeni tulee,niin kolmonen oli Senaatintorille Kampista asti aivan täynnä.Eräs mies oli valloittanut penkistä kaksi paikkaa ja istui vielä poikittain jalat pitkälle käytävällä.Jäin seisomaan hänen eteensä ja annoin katseeni puhua.Meni tovi,ennen kuin tajusi.Siirtyi yhdelle paikalle ja minä tömähdin viereen.Muut seisojat katselivat kateellisina.Sitten oli niitä tolppaan kietoutujia nuoria naisia käärmetanssiaan esittämässä.Kun pitää jostain pitää kiinni,ettei keikahda,niin muitten pitäisi se sallia,eikä vallata tolppaa vain omiin outoihin tarpeisiinsa.Tungen kyllä reippaasti käteni tankotanssijan alle ja se yleensä saa hänet havahtumaan.Vasta kotona ehtoon jo ollessa kääntymässä yötä kohti paha tuuleni alkoi kaikota.Päätin avata pienen Gancia Asti-kuohuviinipullon ja sen tein.Helpotti.
Tänään taas Kivelään ja se tietää tuttua lumessa tarpomista.Naapurin sfinksi ei liiku mihinkään.Sen kynnet ovat lujasti jäätyneessä maassa kiinni ja sen pään ja selän päälle on satanut uutta puhdasta lunta.
17. helmikuuta 2013
TULEVAISUUDEN VISIO
Kohtapuoliin ei tarvitse enää lähteä lääkäriin ainakaan pienistä vaivoista.Kotona vaan piuhat paikoilleen ja tekniikka hoitaa loput.Toisessa päässä katsotaan kuvaruudulta,mikä kotipotilasta vaivaa ja sitten neuvotaan konstit parempaan huomiseen.Pakko tämä on,koska ei ole paikkoja enää laitoksissa ja iäkkäät ikääntyvät koko ajan ja krempat lisääntyvät.Niin että se aiempi pärmänttäämiseni kaiken teknistymisestä on sitten lasten leikkiä tämmöisen terveydenhoidon rinnalla.Pienessä punaisessa mökissä perunamaan laidalla kaukana kaikesta istuu terävä-älyinen mummeli neuvottelemassa koneen kanssa turvonneesta nilkasta tai neljättä päivää jatkuneesta päänsärystä.Etähoitoahan tämä on.No,ihan kivaa,ettei tarvitse lähteä keinutuolista mihinkään.Kissakin osaa avata itse oven mennessään tarpeilleen.Maan korvessa ei ole opetettu hiekkalaatikkokonstille.Taidan tulla ihan oikeasti kummittelemaan lähtöni jälkeen nähdäkseni,miten tämä maailma silloin makaa.
Puoliso siis runsaan kahden viikon kuluttua kotiin.Siirryn omaan vuoteeseeni.Kaivan esille miehen makuuhaavapatjan ja panen paikoilleen kaikki muutkin apuvälineet,jotka nyt ovat pinossa poissa tieltä.Ruokapuoli pitää alkaa järjestää uudella tavalla,sillä yhteinen ulosmenomme on ehkä varsin vähäistä ja tuuraajan käynnit vain kaksi kertaa kuukaudessa. Kysyivät Kivelän palaverissa,eikö ole kilttiä ja avuliasta naapuria? Ei ole.Pikaisesti joku ystävällinen sielu auttaa pienessä hädässä,kuten tv-kanavien etsiskelyssä,jos asennustöiden takia ovat hävinneet ja itse asennettavissa näkyville,mutta että istuksimaan oikein vahdissa sairaan ihmisen kanssa... Tuskin.No, olen organisointikykyinen,että eiköhän tämä tästä (kin).Kestomaitoa vain jääkaappiin litrakaupalla (tai lehmä parvekkeelle),pakastin täyteen ja tuuraajapäivinä täydennystä.Ei elämä tämmöiseen lopu.
Tykkään veijarielokuvista.Eilen tuli maksukanavalta Frank Ozin 1988 ohjaama Herrasmieshuijarit pääosissa Steve Martin ja Michael Caine.Ennenkin nähty.Jälleen nautin.Aina ovat tämänkaltaiset höynäytysleffat minua kiehtoneet.Joskus mietin,lankeaisinko itse loveen? Vastaus olisi,että kyllä,jos asialla olisi todellinen taituri nenästä vetämässä ja minulla nenästä vetämiseen edellytykset.Olenhan nytkin sinisilmäisesti uskonut avustusjärjestöjen rehellisyyteen ja syytänyt rahaa pankin kautta apua tarvitseville.Sitten kuullut ja todistetuksi tullut,että maailmalta kerätyt miljoonat ovatkin jääneet jonnekin välille ja muihin taskuihin.Ja pakolaisleirien avuntarvitsijat rämpivät yhä mudassa ja siinä ittessään vailla sairaanhoitoa,vettä ja ruokaa.Niin että otankin sanani takaisin,että nykyjärjellä ja eletyn elämän kokemuksella,en enää hetikään uskoisi mielevän ja kielevän miehen sanahelinään,jossa kuuluu imartelun inha häivähdys.Nämä eiliset kaverukset olivat kuin Robin Hood siihen asti, kun kynivät vain rikkaita naisia ja siihen sitten loppui yhtäläisyys Sherwoodin metsän sankarin kanssa. Nämä veijarit eivät jakaneetkaan saalistaan köyhien kesken.Elivät ökyelämää Rivieralla ja hulppeat oli ulappamaisemat oman terassin aurinkovarjon siimeksestä.
Nyt menen tiputtelemaan aamukahvia ja otan muovipussista eilisen croisantin (menee).
Puoliso siis runsaan kahden viikon kuluttua kotiin.Siirryn omaan vuoteeseeni.Kaivan esille miehen makuuhaavapatjan ja panen paikoilleen kaikki muutkin apuvälineet,jotka nyt ovat pinossa poissa tieltä.Ruokapuoli pitää alkaa järjestää uudella tavalla,sillä yhteinen ulosmenomme on ehkä varsin vähäistä ja tuuraajan käynnit vain kaksi kertaa kuukaudessa. Kysyivät Kivelän palaverissa,eikö ole kilttiä ja avuliasta naapuria? Ei ole.Pikaisesti joku ystävällinen sielu auttaa pienessä hädässä,kuten tv-kanavien etsiskelyssä,jos asennustöiden takia ovat hävinneet ja itse asennettavissa näkyville,mutta että istuksimaan oikein vahdissa sairaan ihmisen kanssa... Tuskin.No, olen organisointikykyinen,että eiköhän tämä tästä (kin).Kestomaitoa vain jääkaappiin litrakaupalla (tai lehmä parvekkeelle),pakastin täyteen ja tuuraajapäivinä täydennystä.Ei elämä tämmöiseen lopu.
Tykkään veijarielokuvista.Eilen tuli maksukanavalta Frank Ozin 1988 ohjaama Herrasmieshuijarit pääosissa Steve Martin ja Michael Caine.Ennenkin nähty.Jälleen nautin.Aina ovat tämänkaltaiset höynäytysleffat minua kiehtoneet.Joskus mietin,lankeaisinko itse loveen? Vastaus olisi,että kyllä,jos asialla olisi todellinen taituri nenästä vetämässä ja minulla nenästä vetämiseen edellytykset.Olenhan nytkin sinisilmäisesti uskonut avustusjärjestöjen rehellisyyteen ja syytänyt rahaa pankin kautta apua tarvitseville.Sitten kuullut ja todistetuksi tullut,että maailmalta kerätyt miljoonat ovatkin jääneet jonnekin välille ja muihin taskuihin.Ja pakolaisleirien avuntarvitsijat rämpivät yhä mudassa ja siinä ittessään vailla sairaanhoitoa,vettä ja ruokaa.Niin että otankin sanani takaisin,että nykyjärjellä ja eletyn elämän kokemuksella,en enää hetikään uskoisi mielevän ja kielevän miehen sanahelinään,jossa kuuluu imartelun inha häivähdys.Nämä eiliset kaverukset olivat kuin Robin Hood siihen asti, kun kynivät vain rikkaita naisia ja siihen sitten loppui yhtäläisyys Sherwoodin metsän sankarin kanssa. Nämä veijarit eivät jakaneetkaan saalistaan köyhien kesken.Elivät ökyelämää Rivieralla ja hulppeat oli ulappamaisemat oman terassin aurinkovarjon siimeksestä.
Nyt menen tiputtelemaan aamukahvia ja otan muovipussista eilisen croisantin (menee).
16. helmikuuta 2013
PALAVERIN SATOA
Palaveri Kivelässä sosiaalihoitajan,omahoitajan ja fysioterapeutin kanssa.Istuimme osaston neuvotteluhuoneessa ja tunsin olevani tärkeässä seurassa.Kyöräsivät sinne puolisonkin,jolle sanoin iloisesti "hei".Vastasi,katseli seuruetta ja ilmoitti "tämä on minun vaimoni".Tilaisuudessa keskusteltiin,kuten palavereissa tapana on.Minä kysyin ja he kysyivät,joskus puhuimme melkein yhtäaikaa.Halusivat tietää puolison menneisyydestä muutakin kuin yhdeksän vuotta sitten elämämme muuttaneesta aivoinfarktista.Kerroin oikein mielelläni,sillä minä nautin kertomisesta.Olimme kokoontuneina reilusti yli tunnin ja puoliso alkoi väsyä.Hänet vietiin lounaalle ja sitten huoneeseensa.Päätimme,että mieheni tulee kotiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla.Hienoa.Palaveri oli päättynyt.
Tänään tullessani Kivelästä,ei ratikka pysähtynyt haluamallani kotipysäkillä,vaikka minä ja muutama muu olimme painaneet nappia,joka kilahti ja pani palamaan valon "pysähtyy".Ihmettelin kuljettajalle hänen menettelyään vaunun porhaltaessa eteenpäin. Tekninen vika,oli tyly vastaus.Kotona soitin HKL:ään ja valitukseni lähetetään työnjohtajalle Töölön varikolle.Söin lohdukkeeksi lautasellisen kirjolohikeittoa ja se oli hyvää.Kiukkuni oli laantunut.
Italiasta tuli kirje.Täynnä Italiaa jälleen kohtaavasta onnettomuudesta,jos Berlusconi pitää pintansa vaaleissa ja pääsee taas politiikan pariin.Nyt hänellä on kuulemma tähtäyksessä valtiovarain- ja työministerin yhdistetty salkku,mutta tyytyy myös ulkoministeriksikin,jos niin vaaditaan.Pääministeriydestä ei ole kiinnostunut.Hänellä on nyt uusi daami kainalossaan,joka on Berlusconia 49 vuotta nuorempi "napolilaisheitukka",kuten ystäväni kirjeessään mainitsee.Kirje jatkuu "hukka meidät perii ja susi suuhunsa pistää,jos B tälläkin kertaa taas onnistuu". Voi sentään.Otan ihan osaa.Meillä täällä kyllä pohjolassa pyöritellään politiikkaa vähemmän värikkäästi ja siitä kiitos.
Hiihtoloma on hiljentänyt kaupungin.Ratikat ja bussit tänään rauhallisempia ja istumatilaakin oli.Aamulla käväisin kaupungilla hedelmäostoksilla.Tein puolisolle taas hedelmäsalaatin ja narrasin ottamaan iltapäivälääkkeet,joita oli jyrkästi kieltäytynyt ottamasta.Joskus on otettava pikkumetkut avuksi ja saatava asiaan innostumaan.Ja onnistumisen ilo on suuri.Parranajokin sujui pienen leikin varjolla ja kerroin tilanneeni Celiasta uusia äänikirjoja,jotka odottavat hänen kuuntelemistaan maaliskuussa.Musiikkikin on alkanut ällistyksekseni kiinnostaa,jotta kevyen musiikin puolta on täydennettävä.Mozartia ja Beethoveniahan meillä jo on.
Tänään tullessani Kivelästä,ei ratikka pysähtynyt haluamallani kotipysäkillä,vaikka minä ja muutama muu olimme painaneet nappia,joka kilahti ja pani palamaan valon "pysähtyy".Ihmettelin kuljettajalle hänen menettelyään vaunun porhaltaessa eteenpäin. Tekninen vika,oli tyly vastaus.Kotona soitin HKL:ään ja valitukseni lähetetään työnjohtajalle Töölön varikolle.Söin lohdukkeeksi lautasellisen kirjolohikeittoa ja se oli hyvää.Kiukkuni oli laantunut.
Italiasta tuli kirje.Täynnä Italiaa jälleen kohtaavasta onnettomuudesta,jos Berlusconi pitää pintansa vaaleissa ja pääsee taas politiikan pariin.Nyt hänellä on kuulemma tähtäyksessä valtiovarain- ja työministerin yhdistetty salkku,mutta tyytyy myös ulkoministeriksikin,jos niin vaaditaan.Pääministeriydestä ei ole kiinnostunut.Hänellä on nyt uusi daami kainalossaan,joka on Berlusconia 49 vuotta nuorempi "napolilaisheitukka",kuten ystäväni kirjeessään mainitsee.Kirje jatkuu "hukka meidät perii ja susi suuhunsa pistää,jos B tälläkin kertaa taas onnistuu". Voi sentään.Otan ihan osaa.Meillä täällä kyllä pohjolassa pyöritellään politiikkaa vähemmän värikkäästi ja siitä kiitos.
Hiihtoloma on hiljentänyt kaupungin.Ratikat ja bussit tänään rauhallisempia ja istumatilaakin oli.Aamulla käväisin kaupungilla hedelmäostoksilla.Tein puolisolle taas hedelmäsalaatin ja narrasin ottamaan iltapäivälääkkeet,joita oli jyrkästi kieltäytynyt ottamasta.Joskus on otettava pikkumetkut avuksi ja saatava asiaan innostumaan.Ja onnistumisen ilo on suuri.Parranajokin sujui pienen leikin varjolla ja kerroin tilanneeni Celiasta uusia äänikirjoja,jotka odottavat hänen kuuntelemistaan maaliskuussa.Musiikkikin on alkanut ällistyksekseni kiinnostaa,jotta kevyen musiikin puolta on täydennettävä.Mozartia ja Beethoveniahan meillä jo on.
13. helmikuuta 2013
KIHAROITA JA LISÄÄ KIHAROITA
Asia on nyt niin,että minä olen ostanut kihartimen.Ennen niitten nimi oli piippaussakset tai jotain sinne päin.Äidillänikin oli sellaiset ja niillä minulle laitettiin Shirley Temple-kiharat.Nyt en enää Shirley-kiharoita halua,mutta jonkunlaisia kyllä.Myyjäkin sanoi,että eivät kiharat ole iästä kiinni ja möi minulle Remingtonin.Tein sillä heti kaupasta tultuani yhden pienen ja kireän kiharan. No,ei se nyt ihan onnistunut,mutta opetellaan,opetellaan.Ja sitten yritysten ja erehdysten kautta se suttaantuu oikeaan suuntaan ja saan pääntäydellisen kiharoita,jotka sopivat ruumiini malliin,kokoon ja ikään.Paketissa oli mukana hämmennystä herättävä pehmeä pussi,jota kääntelin ja vääntelin ja sitten luin opaskirjasta,että se on lämmönkestävä säilytyspussi.Onneksi en ole liioin alle 8v,koska sen ikäiset eivät saa laitetta ollenkaan käyttää,olla sitä lähellä tai sillä leikkiä.Tämäkin lukee ohjekirjasessa.Eikä laitetta saa ottaa mukaan kylpyyn.Muuten voi käydä niin kuin elokuvissa,kun tahdotaan joku tappaa.Niin ja laitteessa on edistyksellinen keratiinia sisältävä keraaminen pinnoite ja se juuri tekee terveet ja joustavat kiharat.Tämä yksi,jonka heti tein,ei näyttänyt joustavalta eikä oikein terveeltäkään.Eikä sitä enää ole,kun panin lammasbaskerin painamaan sen lyttyyn.Puolisolle en kiharasta mitään maininnut.
Parturi oli käynyt ja jätti laskun 30€.Puolison hiukset olivat siistit ja harmaantuneet.Neljästä huonetoverista kolme oli parturoitu ja kaksi näytti minulle heti uudet tukkansa ja minä kehuin hienoiksi.Hoitaja tuli tarkastamaan,että olin nähnyt laskun ja vaikutti hämmästyneeltä kertoessani sen olevan jo laukussa,kun hoksaavaisena naisena huomasin kirjekuoren olevan minulle,kun sen päällä oli nimeni ja jotenkin päättelin sen koskevan parturointia.Naputtelin sitten sen kotona muitten laskujen kanssa verkkoon odottamaan eräpäivää.Tämä nykyaika on niin helppoa.Onneksi olen menoon kerinnyt mukaan,etten kuolla kupsahtanut silloin,kun kaikki oli vielä niin takapajuista ja sulkakynällä kirjoitettavaa.
Tänäänkin olen ehtinyt leikkiä uusilla tv-kanavillani.Niitä on nyt niin paljon,että ei tiedä oikein,minkä kohdalle jumiutuisi.Leijonat eivät tänään enää kiinnostaneet.Eikä sekään kanava,missä ihan viisaan näköinen jenkkilentäjä kertoi nähneensä lentävän lautasen aivan koneensa yläpuolella ja ufo muutti jopa muotoa,eikä siinä ollut saumojakaan missään kohdin ja se oli jotain metallin tapaista koko vehje.Mutta kovaa se meni.Ehkä vielä nyt ehtoolla piipahdan matkailemassa Travel-kanavalla,kun siinä ainakin on kaikki totta,mistä puhutaan.
Tämä oli tämmöinen ylimääräinen teksti,jos vaikka aamulla ei kirjoituttaisikaan.Eihän sitä aina.Ja jos ei minusta huomenissa mitään kuulu,niin HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ. Teillekin ystäväni L ja A.Kiitos kortista ja samaa mieltä olen,että niistä se onni koostuu.
Parturi oli käynyt ja jätti laskun 30€.Puolison hiukset olivat siistit ja harmaantuneet.Neljästä huonetoverista kolme oli parturoitu ja kaksi näytti minulle heti uudet tukkansa ja minä kehuin hienoiksi.Hoitaja tuli tarkastamaan,että olin nähnyt laskun ja vaikutti hämmästyneeltä kertoessani sen olevan jo laukussa,kun hoksaavaisena naisena huomasin kirjekuoren olevan minulle,kun sen päällä oli nimeni ja jotenkin päättelin sen koskevan parturointia.Naputtelin sitten sen kotona muitten laskujen kanssa verkkoon odottamaan eräpäivää.Tämä nykyaika on niin helppoa.Onneksi olen menoon kerinnyt mukaan,etten kuolla kupsahtanut silloin,kun kaikki oli vielä niin takapajuista ja sulkakynällä kirjoitettavaa.
Tänäänkin olen ehtinyt leikkiä uusilla tv-kanavillani.Niitä on nyt niin paljon,että ei tiedä oikein,minkä kohdalle jumiutuisi.Leijonat eivät tänään enää kiinnostaneet.Eikä sekään kanava,missä ihan viisaan näköinen jenkkilentäjä kertoi nähneensä lentävän lautasen aivan koneensa yläpuolella ja ufo muutti jopa muotoa,eikä siinä ollut saumojakaan missään kohdin ja se oli jotain metallin tapaista koko vehje.Mutta kovaa se meni.Ehkä vielä nyt ehtoolla piipahdan matkailemassa Travel-kanavalla,kun siinä ainakin on kaikki totta,mistä puhutaan.
Tämä oli tämmöinen ylimääräinen teksti,jos vaikka aamulla ei kirjoituttaisikaan.Eihän sitä aina.Ja jos ei minusta huomenissa mitään kuulu,niin HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ. Teillekin ystäväni L ja A.Kiitos kortista ja samaa mieltä olen,että niistä se onni koostuu.
LASKIAISEN MENTYÄ
Pulkat ja niiden opiskelijahaltijat täyttivät eilen kolmosen ratikat.Olivat menossa kaikkityyni Kaivopuistoon laskiaismäkeen.Kirjaimellisesti sain puskea itseni Senatintorin pysäkillä vaunusta ulos jatkaakseni matkaa nelosella kotiin.Sain punaisesta pulkasta sääreeni mojovan iskun,kun osuivat yhteen jalka ja pulkka.Laskiaispullien asemesta näytti pojilla olevan six packit pulkkien ohella kannettavinaan.No,pääasia että tulossa oli kivaa pikkupakkaspäivänä "pitkiä pellavia,hienoa hamppua,nauriita kuin lautasia...".
Vaihdoin kanavapakettini uuteen.Semmoiseen kuin Surfiin.Tuttu Animal planet hulmahti esiin ja paneuduinkin koko illaksi eläimelliseen menoon ruudun äärellä.On se nyt niin somaa,kun leijonat karjuvat taas olohuoneessa.Lumisateen alettua menin nukkumaan.
Sain ihastuttavan kortin Roomasta Ystävänpäivän merkeissä.Kuvapuolella Vestan neitsyiden temppeli,joka kortin lähettäjän mukaan symboloi "ystävyyden temppeliä,jonka olemme yhdessä rakentaneet vuosikymmeniä sitten".Kaunista. Ystäväni ei asu Roomassa vaan Napolin ulkopuolella etelämpänä.Käy puolisonsa kanssa pääkaupungissa usein saadakseen nauttia alati vaihtuvista kuin myös pysyvistä taidenäyttelyistä ja joiden annista minulle pitkissä kirjeissään kertoo brosyyrien kera.Hänkin laillani rakastaa vanhaa taidetta ja sitähän Rooman galleriat ovat tulvillaan.Tosin mekin täällä saamme tänä keväänä nauttia Sinebrychoffin taidemuseossa semmoisesta kuin ei kuulemma Suomessa koskaan aiemmin.Nähtäväksemme on tuotu Michelangelon luonnoksia Sikstuksen kappelin freskoja varten.Voimme katsella mistä ja miten kaikki on alkanut yli 500 vuotta sitten,kun taiteilija töihin oli tilattu.
Puoliso eilen pahalla tuulella,etten viipynyt kuin pakollisen ajan,ajoin parran ja syötin hedelmäsalaatin.Sinne jäi vuoteeseen syvät rypyt otsalla odottelemaan parturin käyntiä.Iltapäivä kotona tuntui ihanan pitkältä ja pistelinkin kieviläistä kanaa suurella hartaudella.Laskiaispulliin olin tutustunut aiemmin,että jätin väliin.Tänään meno kaupungille ennen Kivelään lähtöä,kunhan tästä päivä valkenee.Isännöitsijä soitti eilen.Tahtoi antaa puhelimessa vastaukset sähköpostissa lähettämiini kysymyksiin koskien talon asioita.Ei kaikkea tiennyt.Informaatiota myöhemmin.Se olikin päivän ainoa puhelu.Aina ei soi.
Vaihdoin kanavapakettini uuteen.Semmoiseen kuin Surfiin.Tuttu Animal planet hulmahti esiin ja paneuduinkin koko illaksi eläimelliseen menoon ruudun äärellä.On se nyt niin somaa,kun leijonat karjuvat taas olohuoneessa.Lumisateen alettua menin nukkumaan.
Sain ihastuttavan kortin Roomasta Ystävänpäivän merkeissä.Kuvapuolella Vestan neitsyiden temppeli,joka kortin lähettäjän mukaan symboloi "ystävyyden temppeliä,jonka olemme yhdessä rakentaneet vuosikymmeniä sitten".Kaunista. Ystäväni ei asu Roomassa vaan Napolin ulkopuolella etelämpänä.Käy puolisonsa kanssa pääkaupungissa usein saadakseen nauttia alati vaihtuvista kuin myös pysyvistä taidenäyttelyistä ja joiden annista minulle pitkissä kirjeissään kertoo brosyyrien kera.Hänkin laillani rakastaa vanhaa taidetta ja sitähän Rooman galleriat ovat tulvillaan.Tosin mekin täällä saamme tänä keväänä nauttia Sinebrychoffin taidemuseossa semmoisesta kuin ei kuulemma Suomessa koskaan aiemmin.Nähtäväksemme on tuotu Michelangelon luonnoksia Sikstuksen kappelin freskoja varten.Voimme katsella mistä ja miten kaikki on alkanut yli 500 vuotta sitten,kun taiteilija töihin oli tilattu.
Puoliso eilen pahalla tuulella,etten viipynyt kuin pakollisen ajan,ajoin parran ja syötin hedelmäsalaatin.Sinne jäi vuoteeseen syvät rypyt otsalla odottelemaan parturin käyntiä.Iltapäivä kotona tuntui ihanan pitkältä ja pistelinkin kieviläistä kanaa suurella hartaudella.Laskiaispulliin olin tutustunut aiemmin,että jätin väliin.Tänään meno kaupungille ennen Kivelään lähtöä,kunhan tästä päivä valkenee.Isännöitsijä soitti eilen.Tahtoi antaa puhelimessa vastaukset sähköpostissa lähettämiini kysymyksiin koskien talon asioita.Ei kaikkea tiennyt.Informaatiota myöhemmin.Se olikin päivän ainoa puhelu.Aina ei soi.
12. helmikuuta 2013
YSTÄVIÄ
Soitin eilisiltana Turkkiin H:lle,jolta sain tekstiviestin jo ajat sitten ja kysymyksen: mitä kuuluu? Nyt kerroin.H aikoo jäädä vielä huhtikuuksikin Alanyaan,jos saa vuokratuksi toisen asunnon.Nykyisestä päättyy vuokrasopimus.Edelleen viihtyy ja ymmärtää kaupoissa jo tuoteselostuksista osan.Joskus päivisin on 20 astetta plussaa,mutta viileää sielläkin,eikä sateilta ole säästytty.Ettei vain olisi niin,että H haikailee sinne muuttamista kokonaan? Puolison kuoltua vuosia sitten ei juurikaan mikään estäisi tämmöistä elämänmuutosta.Eihän se vaadi muuta kuin aimo annoksen päättäväisyyttä ja rohkeuden pönkittämää seikkailumieltä.Turkissakin H:lla jo ystäväverkosto siellä asuvista suomalaisista kuin myös joistakin maan alkuasukkaista kertynyt monien visiittikertojen tuloksena.Minä en niin kovasti tykkäisi,jos menettäisin Turkille tämän ystäväni,mutta myötäeläisin ja onnea toivottaisin,enkä kampoihin panisi kuin aivan vähän.
Oulunsalon,nykyisin Oulun, E:ltä tuli ystävänpäiväkortti.Kuvapuolella kolme pillerihattuista keski-iän ylittänyttä fiiniä rouvaa juo kahvia.Teksti kertoo "ystävyys kestää kaiken -ja paljon enemmän". Näinhän se on,tai ainakin pitäisi olla.Kuitenkin minua joku viisaampi on sanonut meidän hautaavan useammin ystävyyksiämme kuin ystäviämme.Ja näin se on. Itse laistan tänä vuonna ystävänpäiväkortit.Soitan mieluummin.Nykyisissä olosuhteissa tuntuu hyvältä jutella oikeasti jonkun kanssa.Jonkun,jonka tuntee hyvin ja joka tuntee minut hyvin.Ovat yleensä vuosien takaisia ystäviä,monet jopa vuosikymmenten takaa.Tämmöisessä aikuisiässä kun uusia ystävyyksiä ei juurikaan enää solmita.Tuttavuuksia kylläkin.Tämä Oulun E on myös vuosikymmenten takaa,ajalta ennen meidän kummankaan naimisiin menoa.E:llä ja hänen miehellään ei ollut aluksi kuin talo ja kissa.Syntyi kaksi lasta.Aikanaan lapset lähtivät elämään omaa elämää.Aika jätti puolison ja kissankin.Talo jäi.Sen ikkunat antavat Pohjanlahden ulapalle ja pihalla kukkivat suvella ruusut.Muistan monet valoisat kesäyöt,kun E ja minä istuimme keittiön pöydän ääressä niitä näitä jutellen edessä lasilliset viiniä.Mihinkään ei ollut kiire,ei nukuttanut,oli hiljaista.Vain me kaksi ystävystä pohjoisen yöttömässä yössä.
Sitten on maailmanmatkaajaystäväni L.Hänkin aikojen takaa.Olen elänyt mukana mielikuvissani hänen ja puolisonsa ukomaanvuosien ajan Afrikassa.Väitellyt siitä,onko nykyisin enää "minun Afrikkaani",joka oli vielä sata vuotta sitten.Ei ole,sanoo L ja niin sanoo puolisonsakin.Minulle se on yhä vaikka sitten vain unissa.Ihmiset ja infrastruktuuri levittäytyneet savannien rauhaan eläinten maille.Yliopistot ja koulutus muuttaneet ihmisiä,jotka ennen elivät vapaina maillaan luonnon antimista nauttien.Leijonat eivät enää karju kuin luonnonpuistoissa turistien valokuvatessa safareilla eläinten kuningasta turvallisesti autoista ammattioppaiden avustamina.Mutta yhä aurinko laskee ruohoaavikoiden taakse iltaisin kuten se on aina tehnyt.Nykyisin nämä afrikanasujaystäväni kolaavat lunta kotipihallaan Helsingin liepeillä muistellen haikeina samettisenpehmeitä öitä ja kuumia aurinkoisia päiviä Lohikäärmevuorten siinnellessä horisontissa.No,tällä konstilla saan pitää ystäväni lähelläni ja se on onnea se.
Oulunsalon,nykyisin Oulun, E:ltä tuli ystävänpäiväkortti.Kuvapuolella kolme pillerihattuista keski-iän ylittänyttä fiiniä rouvaa juo kahvia.Teksti kertoo "ystävyys kestää kaiken -ja paljon enemmän". Näinhän se on,tai ainakin pitäisi olla.Kuitenkin minua joku viisaampi on sanonut meidän hautaavan useammin ystävyyksiämme kuin ystäviämme.Ja näin se on. Itse laistan tänä vuonna ystävänpäiväkortit.Soitan mieluummin.Nykyisissä olosuhteissa tuntuu hyvältä jutella oikeasti jonkun kanssa.Jonkun,jonka tuntee hyvin ja joka tuntee minut hyvin.Ovat yleensä vuosien takaisia ystäviä,monet jopa vuosikymmenten takaa.Tämmöisessä aikuisiässä kun uusia ystävyyksiä ei juurikaan enää solmita.Tuttavuuksia kylläkin.Tämä Oulun E on myös vuosikymmenten takaa,ajalta ennen meidän kummankaan naimisiin menoa.E:llä ja hänen miehellään ei ollut aluksi kuin talo ja kissa.Syntyi kaksi lasta.Aikanaan lapset lähtivät elämään omaa elämää.Aika jätti puolison ja kissankin.Talo jäi.Sen ikkunat antavat Pohjanlahden ulapalle ja pihalla kukkivat suvella ruusut.Muistan monet valoisat kesäyöt,kun E ja minä istuimme keittiön pöydän ääressä niitä näitä jutellen edessä lasilliset viiniä.Mihinkään ei ollut kiire,ei nukuttanut,oli hiljaista.Vain me kaksi ystävystä pohjoisen yöttömässä yössä.
Sitten on maailmanmatkaajaystäväni L.Hänkin aikojen takaa.Olen elänyt mukana mielikuvissani hänen ja puolisonsa ukomaanvuosien ajan Afrikassa.Väitellyt siitä,onko nykyisin enää "minun Afrikkaani",joka oli vielä sata vuotta sitten.Ei ole,sanoo L ja niin sanoo puolisonsakin.Minulle se on yhä vaikka sitten vain unissa.Ihmiset ja infrastruktuuri levittäytyneet savannien rauhaan eläinten maille.Yliopistot ja koulutus muuttaneet ihmisiä,jotka ennen elivät vapaina maillaan luonnon antimista nauttien.Leijonat eivät enää karju kuin luonnonpuistoissa turistien valokuvatessa safareilla eläinten kuningasta turvallisesti autoista ammattioppaiden avustamina.Mutta yhä aurinko laskee ruohoaavikoiden taakse iltaisin kuten se on aina tehnyt.Nykyisin nämä afrikanasujaystäväni kolaavat lunta kotipihallaan Helsingin liepeillä muistellen haikeina samettisenpehmeitä öitä ja kuumia aurinkoisia päiviä Lohikäärmevuorten siinnellessä horisontissa.No,tällä konstilla saan pitää ystäväni lähelläni ja se on onnea se.
10. helmikuuta 2013
YHTÄ VEETÄHÄN SE OLI
Puolison vointi vaihtelee.Muutamana päivänä väsynyt ja eilen taas virkeämpi niin,että partaa ajellessani laukoi muutaman ärräpään rohkeasti.Ensi perjantaina meidät on kutsuttu terapeuttien,sosiaalihoitajan ja omahoitajan kanssa keskustelemaan kaikesta kuulemma.Vielä ei kotiintuloa päätetä.
Ärräpäistä tulikin sitten mieleeni muuan bussiajelu numerossa 18.Vastapäätä ja viereeni istuutui kolme abia,joka asia ilmeni tyttöjen keskustelusta.Tytteli,joka istui vieressäni oli ihastunut v-alkuiseen paljon käytettyyn sanaan.Muun muassa hänellä on kotona v...n pituiset sulkakorvakorut,jotka sopivat v...n hyvin penkkariajoihin.Joku on tulkinnut tämän v-alkuisen sanan tarkoittavan lauseissa välimerkkiä, pilkkua.Jos näin on,pilkkua käytetään väärin.Vaikka sanaa on jo kuultu keskusteluissa vuosien ajan kaiken ikäisten ihmisten suusta,särähtää se yhä korvaani.Loukkaa naiseuttani.Käännyin tyttöä katsomaan merkitsevästi,koska sana hallitsi hänen koko keskusteluaan ja alkoi kuulostaa jo yksitoikkoiselta.Hänellä oli kaikki yhtä veetä.Hän oli sievä tyttö siihen asti,kunnes avasi suunsa puhuakseen.Kahden muun tytön sananvalintoihin eivät v-alkuiset eivätkä muutkaan kirosanat kuuluneet.Ainakaan nyt julkisessa kulkuvälineessä,jossa korvia oli kokonainen bussillinen.Jostain olen lukenut tyttöjen kiroilevan poikia enemmän.He myös tupakoivat enemmän ja juovat viinaakin jo enemmän. Kun pojat laskettelevat kirosanoja puhuessaan,lasketaan se ehkä miehekkyyden tiliin.Tyttöjen kohdalla kiroilu ei ainakaan tuo naisellisuutta esiin.
Olen jo täysin tottunut ratikat-bussi-ratikat-kulkemiseen päivittäin.Helppo nakki.Senkin olen huomannut,että 3T ja 3B ovat suunnitellut niin,että kummallakin puolella käytävää on kahdenistuttavat penkit.Käytävä ahdas.Nelosen vaunut erilaisia ja tuntuvat tilavimmilta.Bussit melkein aina täynnä matkustajia.Ja ne ovat huomattavasti pitempiäkin kuin ne 14 ja 18,joilla lapsena kuljin.Neljätoista oli sitäpaitsi johdinauto eli trolleybussi.Kivelään mennessäni olen myös rohkeasti astunut numeroon 39,joka niinikään ajelee Topeliuksenkatua pitkin.Tämä bussi on minulle aivan uusi ja ennen käyttämätön.Näillä peleillä matkaillessani ei aikaakaan kulu enempää kuin Laaksoon mennessä yhdellä ratikalla.Loppumatkahan piti kiivetä jalkaisin Lääkärinkadun julmaa mäkeä ja siihen lumisohjossa vasta aikaa suttaantui.Nyt on tasaista ja kävelymatkat huomattavasti lyhyemmät.
Ei kun menoksi tänäänkin.
Ärräpäistä tulikin sitten mieleeni muuan bussiajelu numerossa 18.Vastapäätä ja viereeni istuutui kolme abia,joka asia ilmeni tyttöjen keskustelusta.Tytteli,joka istui vieressäni oli ihastunut v-alkuiseen paljon käytettyyn sanaan.Muun muassa hänellä on kotona v...n pituiset sulkakorvakorut,jotka sopivat v...n hyvin penkkariajoihin.Joku on tulkinnut tämän v-alkuisen sanan tarkoittavan lauseissa välimerkkiä, pilkkua.Jos näin on,pilkkua käytetään väärin.Vaikka sanaa on jo kuultu keskusteluissa vuosien ajan kaiken ikäisten ihmisten suusta,särähtää se yhä korvaani.Loukkaa naiseuttani.Käännyin tyttöä katsomaan merkitsevästi,koska sana hallitsi hänen koko keskusteluaan ja alkoi kuulostaa jo yksitoikkoiselta.Hänellä oli kaikki yhtä veetä.Hän oli sievä tyttö siihen asti,kunnes avasi suunsa puhuakseen.Kahden muun tytön sananvalintoihin eivät v-alkuiset eivätkä muutkaan kirosanat kuuluneet.Ainakaan nyt julkisessa kulkuvälineessä,jossa korvia oli kokonainen bussillinen.Jostain olen lukenut tyttöjen kiroilevan poikia enemmän.He myös tupakoivat enemmän ja juovat viinaakin jo enemmän. Kun pojat laskettelevat kirosanoja puhuessaan,lasketaan se ehkä miehekkyyden tiliin.Tyttöjen kohdalla kiroilu ei ainakaan tuo naisellisuutta esiin.
Olen jo täysin tottunut ratikat-bussi-ratikat-kulkemiseen päivittäin.Helppo nakki.Senkin olen huomannut,että 3T ja 3B ovat suunnitellut niin,että kummallakin puolella käytävää on kahdenistuttavat penkit.Käytävä ahdas.Nelosen vaunut erilaisia ja tuntuvat tilavimmilta.Bussit melkein aina täynnä matkustajia.Ja ne ovat huomattavasti pitempiäkin kuin ne 14 ja 18,joilla lapsena kuljin.Neljätoista oli sitäpaitsi johdinauto eli trolleybussi.Kivelään mennessäni olen myös rohkeasti astunut numeroon 39,joka niinikään ajelee Topeliuksenkatua pitkin.Tämä bussi on minulle aivan uusi ja ennen käyttämätön.Näillä peleillä matkaillessani ei aikaakaan kulu enempää kuin Laaksoon mennessä yhdellä ratikalla.Loppumatkahan piti kiivetä jalkaisin Lääkärinkadun julmaa mäkeä ja siihen lumisohjossa vasta aikaa suttaantui.Nyt on tasaista ja kävelymatkat huomattavasti lyhyemmät.
Ei kun menoksi tänäänkin.
9. helmikuuta 2013
HUIJAAJIA JA HUIJATTAVIA
Nigerialaishuijarit saavat yhä suurempia summia rahaa suomalaisilta,kertoo Turun Sanomat.Se muinainen,ja miksi ei nykyinenkin,Auervaara-juttu,jossa oikea käsinkosketeltava mies käyttää naisen anteliaisuutta kaikin puolin hyväkseen,käy järkeeni,mutta pelkkien kirjeiden perusteella halpaan meneminen ei käy.Jos joku ruikuttaa kirjeessä rahaa ja kertoo vielä,että kirjeen saaja saisi euronsa takaisin sitten joskus (ehkä korkoineen),tämmöistä soopaa ei pitäisi uskoa.
Minä en enää nykyisin kovin helposti usko mihinkään,en edes rahaa pyytäviin tunnettuihin tahoihin,kun lähetetyt rahat eivät juurikaan koskaan saavuta avuntarvitsijaa,jonka nimissä avustusta on pyydetty.Miljoonia on Suomestakin lähetetty joidenkin ressujen tarpeisiin maastapakenijoiden telttakyliin asukkaiden olojen parantamiseksi,kotien rakentamiseen,ruokaan ja hygieniaan.Perille ei ole mennyt.Samat huonot olot on kuin ennenkin.Minne hiivattiin ne rahat katosivat? Minunkin lanttini,jotka tyhmyyttäni olen pankin kautta antanut? Nykyisin revin kerjuukirjeet,ovat ne sitten mistä tahansa mitä tahansa asiaa koskien.Ja tämmöiselle Afrikasta tulleelle jutulle antaisin piut ja paut.Olen jo tähän ikään nähden niin monissa vesissä keitetty,että tiedän ja vainuankin kaikenlaista.Olemme varmastikin kaikkialla maailmassa tunnettua sinisilmäistä kansaa,johon uppoaa kaikki kuulemamme,näkemämme ja lukemamme.
Kun Helsinkiin vuosia sitten ilmestyi näitä Romanian kerjäläisiä talojemme nurkkiin pahvimukeineen,en hetikään uskonut heidän olevan oikealla asialla.Kävellenkö ovat Suomeen tulleet? Eihän matkarahoja ole voinut olla ja jos olisi,olisi ollut fiksumpaa ostaa niillä ruokaa kotimaassa kuin uhrata ne matkaan.Myöhemmin selvisi heidän tulleen omilla autoillaan (!!!) vammaisrekvisiitan kanssa,joista osa varastoitiin Katajanokallekin ja josta aamuisin haettiin kullekin kerjuupäivälle sopiva apuväline ohikulkijoiden hellyttämiseksi.Jopa kerjuuvaatteetkin olivat erilaisia kuin ne,joita käytettiin vapaapäivinä.Tämmöistä peliä pidettiin vuosikausia ja meistä iso osa säälitteli,uskoi ja antoi lantin jos toisenkin.Tienistit olivat kuulemma ihan 50€ luokkaa päivässä! Ilman veroa! Höynäytettäviä riitti.Kerjääjät ja heidän esimiehensä,jotka ruljanssia pyörittivät,nauroivat partaansa rahoja laskiessaan ja panivat uuden erän "kerjäläisiä" tulemaan.
Sitten alkoi suomalaisilla mennä huonommin,työttömyyttä yms ja se toi järjenjuoksun tullessaan.Me aloimme tarvita itse rahojamme omiin tarpeisiimme ja suljimme kukkaron nyörit.Tienistit rahan anojilla pienenivät ja nyt heistä iso osa on kadonnut maasta.Muutamia näkyy Helsingissä.Eräs nainen istuu Sokoksen nurkalla ja hänellä on pahvilappu kädessä,jossa jotain lukee.En ole ohittanut kävellen,että olisin nähnyt lukea,mitä siinä valitetaan.Muita lappuja olen nähnyt.Eräässä kerran vaadittiin rahaa kotimatkaa varten.Toisessa vanha äiti kaukana omassa maassa tarvitsee lääkäriä varten rahaa. Lapset eivät pääse kouluun,kun ei ole rahaa,kertoi kolmas tiedote.Tämän kotimatkaraha-anojan kohdalla sain tuta kummia.Hän työnsi ostoskärryni kumoon odotellessani kuljetusta,kun kieltäydyin avustamasta.Kaveri hävisi lappuineen nopeasti ihmisvilinään.
Jos me haluamme auttaa,on varmasti lähituttavapiirissäkin avuntarvitsijoita.Jos rahaa eivät tarvitse,avun voi antaa muullakin tavalla.Näitä tarvitsijoita aivan varmasti on.He eivät vaan istu kadulla siitä kertomassa.
Minä en enää nykyisin kovin helposti usko mihinkään,en edes rahaa pyytäviin tunnettuihin tahoihin,kun lähetetyt rahat eivät juurikaan koskaan saavuta avuntarvitsijaa,jonka nimissä avustusta on pyydetty.Miljoonia on Suomestakin lähetetty joidenkin ressujen tarpeisiin maastapakenijoiden telttakyliin asukkaiden olojen parantamiseksi,kotien rakentamiseen,ruokaan ja hygieniaan.Perille ei ole mennyt.Samat huonot olot on kuin ennenkin.Minne hiivattiin ne rahat katosivat? Minunkin lanttini,jotka tyhmyyttäni olen pankin kautta antanut? Nykyisin revin kerjuukirjeet,ovat ne sitten mistä tahansa mitä tahansa asiaa koskien.Ja tämmöiselle Afrikasta tulleelle jutulle antaisin piut ja paut.Olen jo tähän ikään nähden niin monissa vesissä keitetty,että tiedän ja vainuankin kaikenlaista.Olemme varmastikin kaikkialla maailmassa tunnettua sinisilmäistä kansaa,johon uppoaa kaikki kuulemamme,näkemämme ja lukemamme.
Kun Helsinkiin vuosia sitten ilmestyi näitä Romanian kerjäläisiä talojemme nurkkiin pahvimukeineen,en hetikään uskonut heidän olevan oikealla asialla.Kävellenkö ovat Suomeen tulleet? Eihän matkarahoja ole voinut olla ja jos olisi,olisi ollut fiksumpaa ostaa niillä ruokaa kotimaassa kuin uhrata ne matkaan.Myöhemmin selvisi heidän tulleen omilla autoillaan (!!!) vammaisrekvisiitan kanssa,joista osa varastoitiin Katajanokallekin ja josta aamuisin haettiin kullekin kerjuupäivälle sopiva apuväline ohikulkijoiden hellyttämiseksi.Jopa kerjuuvaatteetkin olivat erilaisia kuin ne,joita käytettiin vapaapäivinä.Tämmöistä peliä pidettiin vuosikausia ja meistä iso osa säälitteli,uskoi ja antoi lantin jos toisenkin.Tienistit olivat kuulemma ihan 50€ luokkaa päivässä! Ilman veroa! Höynäytettäviä riitti.Kerjääjät ja heidän esimiehensä,jotka ruljanssia pyörittivät,nauroivat partaansa rahoja laskiessaan ja panivat uuden erän "kerjäläisiä" tulemaan.
Sitten alkoi suomalaisilla mennä huonommin,työttömyyttä yms ja se toi järjenjuoksun tullessaan.Me aloimme tarvita itse rahojamme omiin tarpeisiimme ja suljimme kukkaron nyörit.Tienistit rahan anojilla pienenivät ja nyt heistä iso osa on kadonnut maasta.Muutamia näkyy Helsingissä.Eräs nainen istuu Sokoksen nurkalla ja hänellä on pahvilappu kädessä,jossa jotain lukee.En ole ohittanut kävellen,että olisin nähnyt lukea,mitä siinä valitetaan.Muita lappuja olen nähnyt.Eräässä kerran vaadittiin rahaa kotimatkaa varten.Toisessa vanha äiti kaukana omassa maassa tarvitsee lääkäriä varten rahaa. Lapset eivät pääse kouluun,kun ei ole rahaa,kertoi kolmas tiedote.Tämän kotimatkaraha-anojan kohdalla sain tuta kummia.Hän työnsi ostoskärryni kumoon odotellessani kuljetusta,kun kieltäydyin avustamasta.Kaveri hävisi lappuineen nopeasti ihmisvilinään.
Jos me haluamme auttaa,on varmasti lähituttavapiirissäkin avuntarvitsijoita.Jos rahaa eivät tarvitse,avun voi antaa muullakin tavalla.Näitä tarvitsijoita aivan varmasti on.He eivät vaan istu kadulla siitä kertomassa.
8. helmikuuta 2013
100 V
Se alkoi oikeastaan jo 1873 Taivallahden rannalla Helsingissä,kun Stengård-Kivelän alueelle,jossa oli huviloita,rakennettiin työlaitos ja vaivaistalo.Neljä vuotta myöhemmin valmistui samalle alueelle köyhäintalon sairaala,lasaretti.Vuosisadan loppupuolella parikin mielisairaalarakennusta näki päivänvalon entisellä huvila-alueella.Nämä asiat ovat Kivelän historiaa ja niistä ajoista sai alkunsa Kivelän sairaala.
Nyttemmin varsinainen sairaalatoiminta on lopetettu ja siellä toimii terveysasema,hammashoitola,vanhusten keskus jne.Pihapiirin vanhat puutalot osin purettu ja tilalle vuosikymmenten aikana rakennettu kestävämmästä materiaalista taloja.Isäänikin on hoidettu Kivelässä,jonne minun oli helppo kipaista kotoa puiston läpi.
Kivelästä tuli varsinainen sairaala 1912 ja ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi sotasairaalana kuten myös vuosina 1939-1945 Suomen käydessä jälleen sotaa.
Vuodesta 1912 on viime vuonna kulunut 100 vuotta,joka ikä lasketaan Kivelälle.Syntymäpäiväsankari vietti juhlallisin menoin päiväänsä ja myös samana vuonna kehiteltiin Kivelään museohuonetta.Sinne kyöräsin eilen puolison.Kerran viikossa pari tuntia kerrallaan olevaa pientä museota hoitaa ystävällinen rouva,joka kertoi vanhasta esineistöstä meille mielellään työn iloa ja sairaalan historiaa tuntien.Seinällä oli oudon näköinen yli puolen metrin mittainen kapea joltain mittarilta näyttävä laite.Jotain sillä on mitattu,mutta kuulemma kukaan ei tiedä,mitä.Ei Museovirastokaan suuressa viisaudessaan ole osannut valaista esineen käyttötarkoitusta.Ovatkohan kyselleet Kansallismuseosta? Mahtaisiko jotain tietää Joutsenen apteekkimuseo tai vaikka Helsingin Yliopistomuseon yhteydessä toimiva Lääketieteen historian museo? Kivelästä on jo varmaan niistäkin kyselty.Ei tullut museorouvan kanssa puheeksi.
Me viivähdimme ajassa menneessä jonkun aikaa.Lasivitriinin mahtavan kokoiset ruiskut ovat aivan varmasti saaneet pelkoa potilaassa aikaan,kun sellaisen kanssa lääkäri on ilmestynyt kapean laidattoman sairaalasängyn viereen.Vanha ompelukone kertoi tarinaansa huoneesta,jossa ahkeroitiin uusien ommeltavien ja vanhojen paikattavien liinavaaatteiden kimpussa.Esineet koottu Kivelän nurkista,purettavien talojen uumenista ja osa saatu muualtakin ajan hengessä pysytellen.Kun katselin huonetta tavaroineen,tunsin kiitollisuutta ja iloa,että saan lääketieteellistä hoitoa 2000-luvulla,jolloin lääketiede on kehittyneempi ja me ihmiset voimme suureksi osaksi luottavaisin mielin elää sairauksinemme ja vaivoinemme. Ja se kehittyy yhä.Sata vuotta tästä eteenpäin ollaan jo edetty pitkin harppauksin ja ehkä tämän päivän kuolemaan johtavat taudit pystytään parantamaan.
Post festum,Kivelä: onnea 100-vuotiaalle!
Nyttemmin varsinainen sairaalatoiminta on lopetettu ja siellä toimii terveysasema,hammashoitola,vanhusten keskus jne.Pihapiirin vanhat puutalot osin purettu ja tilalle vuosikymmenten aikana rakennettu kestävämmästä materiaalista taloja.Isäänikin on hoidettu Kivelässä,jonne minun oli helppo kipaista kotoa puiston läpi.
Kivelästä tuli varsinainen sairaala 1912 ja ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi sotasairaalana kuten myös vuosina 1939-1945 Suomen käydessä jälleen sotaa.
Vuodesta 1912 on viime vuonna kulunut 100 vuotta,joka ikä lasketaan Kivelälle.Syntymäpäiväsankari vietti juhlallisin menoin päiväänsä ja myös samana vuonna kehiteltiin Kivelään museohuonetta.Sinne kyöräsin eilen puolison.Kerran viikossa pari tuntia kerrallaan olevaa pientä museota hoitaa ystävällinen rouva,joka kertoi vanhasta esineistöstä meille mielellään työn iloa ja sairaalan historiaa tuntien.Seinällä oli oudon näköinen yli puolen metrin mittainen kapea joltain mittarilta näyttävä laite.Jotain sillä on mitattu,mutta kuulemma kukaan ei tiedä,mitä.Ei Museovirastokaan suuressa viisaudessaan ole osannut valaista esineen käyttötarkoitusta.Ovatkohan kyselleet Kansallismuseosta? Mahtaisiko jotain tietää Joutsenen apteekkimuseo tai vaikka Helsingin Yliopistomuseon yhteydessä toimiva Lääketieteen historian museo? Kivelästä on jo varmaan niistäkin kyselty.Ei tullut museorouvan kanssa puheeksi.
Me viivähdimme ajassa menneessä jonkun aikaa.Lasivitriinin mahtavan kokoiset ruiskut ovat aivan varmasti saaneet pelkoa potilaassa aikaan,kun sellaisen kanssa lääkäri on ilmestynyt kapean laidattoman sairaalasängyn viereen.Vanha ompelukone kertoi tarinaansa huoneesta,jossa ahkeroitiin uusien ommeltavien ja vanhojen paikattavien liinavaaatteiden kimpussa.Esineet koottu Kivelän nurkista,purettavien talojen uumenista ja osa saatu muualtakin ajan hengessä pysytellen.Kun katselin huonetta tavaroineen,tunsin kiitollisuutta ja iloa,että saan lääketieteellistä hoitoa 2000-luvulla,jolloin lääketiede on kehittyneempi ja me ihmiset voimme suureksi osaksi luottavaisin mielin elää sairauksinemme ja vaivoinemme. Ja se kehittyy yhä.Sata vuotta tästä eteenpäin ollaan jo edetty pitkin harppauksin ja ehkä tämän päivän kuolemaan johtavat taudit pystytään parantamaan.
Post festum,Kivelä: onnea 100-vuotiaalle!
7. helmikuuta 2013
LUOTTAMUKSEN PALAUTUMINEN
Meinasin menettää luotamukseni erääseen helsinkiläiseen suureen tavarataloon tänään.Uusi matkapuhelimeni,ostettu 31.1.13, otti,pimeni ja lakkasi tyystin toimimasta.Panin lataukseen,vaikka tiesin sen äskettäin ladanneeni.Ei auttanut.Eikä auttanut muu kuin lähteä tavarataloon puhelimen ja kaikkien siihen kuuluvien osien kanssa.
Osastolla jono asiakkaita ja yksi myyjä.Odottelua,kärsimättömyyttä,nousevaa harmistumista.Pyysin lisäväkeä ruuhkaa purkamaan.Yksi myyjä tuli.Ja tuli minunkin vuoroni.Selitin asiani.Myyjä näpräili puhelinta ja sai sen lopulta toimimaan.Ei mitään vikaa,emme valitettavasti vaihda.Miksi se sitten lopetti toimimisen? En tiedä,mutta nyt toimii.Haluan vaihtaa sen toiseen kappaleeseen,en tähän puhelimeen enää usko.Emme vaihda,kun ei ole vikaa.Myyjä ei arvannut,miten kovan palan hän minusta oli saanut.Menimme lopulta peräkanaa huollon puolelle ja uusi myyjä.Miten voin auttaa? Kerroin taas.Hän avasi puhelimen ja totta maar se toimi,kun edellinen oli sen pannut toimimaan.Ei näytä olevan vikaa,emme voi vaihtaa.Voinko keskustella esimiehenne kanssa,kysyin.Totta kai,vastasi mies ja oli jo hiukan epävarman tuntuinen.Meni takahuoneeseen ja viipyi kauan.Todella kauan.Tuli takaisin ja sanoi,että tavaratalo tekee kohdallani poikkeuksen ja vaihtaa puhelimen uuteen.Kiitin häntä oikein nimeltä (nimi rinnassa) ja kerroin juuri saaneeni luottamukseni tavarataloon takaisin.Näin toimii tavaratalo,joka haluaa pitää asiakkaansa,hyvän maineensa ja palvelun! Kiitoksia,Stockmann.
Osastolla jono asiakkaita ja yksi myyjä.Odottelua,kärsimättömyyttä,nousevaa harmistumista.Pyysin lisäväkeä ruuhkaa purkamaan.Yksi myyjä tuli.Ja tuli minunkin vuoroni.Selitin asiani.Myyjä näpräili puhelinta ja sai sen lopulta toimimaan.Ei mitään vikaa,emme valitettavasti vaihda.Miksi se sitten lopetti toimimisen? En tiedä,mutta nyt toimii.Haluan vaihtaa sen toiseen kappaleeseen,en tähän puhelimeen enää usko.Emme vaihda,kun ei ole vikaa.Myyjä ei arvannut,miten kovan palan hän minusta oli saanut.Menimme lopulta peräkanaa huollon puolelle ja uusi myyjä.Miten voin auttaa? Kerroin taas.Hän avasi puhelimen ja totta maar se toimi,kun edellinen oli sen pannut toimimaan.Ei näytä olevan vikaa,emme voi vaihtaa.Voinko keskustella esimiehenne kanssa,kysyin.Totta kai,vastasi mies ja oli jo hiukan epävarman tuntuinen.Meni takahuoneeseen ja viipyi kauan.Todella kauan.Tuli takaisin ja sanoi,että tavaratalo tekee kohdallani poikkeuksen ja vaihtaa puhelimen uuteen.Kiitin häntä oikein nimeltä (nimi rinnassa) ja kerroin juuri saaneeni luottamukseni tavarataloon takaisin.Näin toimii tavaratalo,joka haluaa pitää asiakkaansa,hyvän maineensa ja palvelun! Kiitoksia,Stockmann.
5. helmikuuta 2013
VIIDES HELMIKUUTA
Kivelässä vietettiin tänään Runebergin päivää. Ei torttuja,mutta Runebergin runoja sävelin. Pianomusiikin säestyksellä yhteislaulua.Joutsen ja Lähteellä kaikui laulutaitoisen väen suusta.Tunnelma liikuttava.Suurin osa iäkkäitä ihmisiä,etupäässä talon potilaita,pyörätuolissa istujia saattajineen.Olin nähnyt osaston ilmoitustaululla maininnan tilaisuudesta ja niin kyöräsin puolison hissillä kerrosta ylemmäksi.Runebergin kuva kiersi kädestä käteen,minun kohdallani nopeasti,sillä meillä on seinällä iso valokuvajäljennös runoilijasta.Meille kerrottiin Runebergista,jotka tarinat lienevät olleet itsekullekin tuttuakin tutumpia.Kysyttiin,kuka on käynyt Runebergin lähteellä.Aika moni,mekin.Silloin kun vielä meillä kaikilla oli voimia matkustaa.Ystävänpäivääkään unohtamatta lauloimme lauluja,jotka kertovat ystävyydestä ja rakkaudesta,kansanlaulujakin.Tilaisuus päättyi Maamme-lauluun.Me,jotka kykenimme,nousimme seisomaan.Puolison silmissä kiilsivät kyyneleet.Kiitimme vetäjää ja pianistia,hajaannuimme omille osastoillemme.Hisseihin oli pyörätuolijonoa.Somalialainen mieshoitaja tuli kysymään,pärjäsimmekö. Miksi emme olisi? Tarvitsemmeko apua,jatkoi ja minä vakuutin kaiken olevan hyvin.Niin kuin olikin.
"Halk´ illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
ja soutaa laulellen..."
"Halk´ illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
ja soutaa laulellen..."
3. helmikuuta 2013
KIRJEITÄ
Sain A:lta kirjeen Hyvinkäältä.Siinä toppuuttelee ottamasta puolisoa kotiin.Hyvää tarkoittaen.Ei usko mummelin voimiin.Mutta minätyttö otan.Olen jo luvannut ja sanassani pysyn.Eilen sain tuta Kivelän matkan edellisiä hankalammaksi.Lauantain aikataulut julkisissa ja jouduin pysäkeillä odottelemaan pitkiä aikoja,mutta toki matkaan pääsin.Matkustin kotimatkan bussiosuuden numerossa 18 ja se oli piripintaan täynnä ihmisiä.Minut survottiin kuljettajan koppia vasten aivan lyttyyn ja lisää väkeä ahtautui sisälle.Tarvittaisiinkohan tiuhemmat bussien välit viikonloppuisin? Käyttämäni ratikat taas olivat vähempiväkisiä ja huokasin onnesta istuessani viimeisessä kulkuneuvossa,joka toi kotipihan liepeille asti.Lämmitin broileria ja aurajuustoperunoita mikrossa,söin ja join janooni vettä.Tämän uurastuksen jälkeen en tehnyt enää mitään.
Musiikkia rakastava seinänaapuri muuttaa aprillipäivänä.Ettei vain olisi pilaa? Alapuolella asuva M-L on joutunut öisinkin musiikillisen hyökkäyksen kohteeksi ja käynyt miestä valistamassa järjestyssääntöjen suhteen.Kaveri laahautuu pikkutunneilla kotiinsa ja panee heti volyymit isolle niin että seinät tärisevät.Nuku siinä sitten.
Onko tyhmyyttä käyttää korkeakorkoisia talvisaappaita? Onko se silkkaa ja puhdasta turhamaisuutta,kuten naispuolisen ystäväni miespuolinen puoliso sanoo? Olen aina käyttänyt korkeita korkoja.Taikka siitä asti kun kynnelle kykenin. Nainen saa ja oikeastaan pitääkin olla turhamainen.Sehän on naisen elämän laki,itsestään selvyys ja suuri nautinto.Mitä muuta on parfyymin suihkaus korvien taakse ja sykkivään pulssikohtaan ranteessa kuin ihanaa kalliiksi tulevaa turhamaisuutta?
Lordi Chesterfield (1694-1773) brittiläinen valtiomies ja kuuluisa kirjoittamistaan kirjeistä pojalleen,on sanonut eräässä kirjeessään "Turhamaisuus tai nimittääkseni sitä lempeämmällä sanalla,ihailun ja suosion kaipuu,on ehkä inhimillisten tekojen yleisin kiihoke.En sano juuri paras,vaan tunnustan,että se toisinaan aiheuttaa kovin tyhmiä ja paheellisia tekoja.Mutta niin paljon useammin se on hyvien tekojen aiheena,että vaikka niillä voisi ollakin parempi pohja,sitä vaikutustensa takia kuitenkin on pidettävä arvossa". Ainakin minulle naisena turhamaisuudella,tässä tapauksessa korkeat korot, on pelkästään hyvä vaikutus.Mikäs sen somempaa kuin korkeat korot kopsaamassa suviaikaan asfaltilla, ryhti on hyvä ja sääret ehdottomasti näyttävämmät (ihailun kaipuuta?).Enkä näe siinäkään mitään hupsua,kun kamppailen kaikkea muuta kuin tyylikkäästi korkoineni epätasaisella ja jäästä liukkaalla jalkakäyvällä pystyssä pysyäkseni. Kärsin myös ylpeänä kaikki jalkavaivat,kipeytyneet varpaat,vaivasenluut ynnä muut turhamaisuuden kivuliaat lieveilmiöt (tyhmyyttä?) ja panen jalkaani vastakin kengät,saappaat,aamutossut korkeine korkoineen ja tunnen suunnatonta mielihyvää,naisellisuutta ja sitä kiehtovaa turhamaisuutta,jota ilman jossain muodossa yksikään nainen maailmassa ei voi olla.Eläköön turhamaisuus ja kevytmielisyys!
Musiikkia rakastava seinänaapuri muuttaa aprillipäivänä.Ettei vain olisi pilaa? Alapuolella asuva M-L on joutunut öisinkin musiikillisen hyökkäyksen kohteeksi ja käynyt miestä valistamassa järjestyssääntöjen suhteen.Kaveri laahautuu pikkutunneilla kotiinsa ja panee heti volyymit isolle niin että seinät tärisevät.Nuku siinä sitten.
Onko tyhmyyttä käyttää korkeakorkoisia talvisaappaita? Onko se silkkaa ja puhdasta turhamaisuutta,kuten naispuolisen ystäväni miespuolinen puoliso sanoo? Olen aina käyttänyt korkeita korkoja.Taikka siitä asti kun kynnelle kykenin. Nainen saa ja oikeastaan pitääkin olla turhamainen.Sehän on naisen elämän laki,itsestään selvyys ja suuri nautinto.Mitä muuta on parfyymin suihkaus korvien taakse ja sykkivään pulssikohtaan ranteessa kuin ihanaa kalliiksi tulevaa turhamaisuutta?
Lordi Chesterfield (1694-1773) brittiläinen valtiomies ja kuuluisa kirjoittamistaan kirjeistä pojalleen,on sanonut eräässä kirjeessään "Turhamaisuus tai nimittääkseni sitä lempeämmällä sanalla,ihailun ja suosion kaipuu,on ehkä inhimillisten tekojen yleisin kiihoke.En sano juuri paras,vaan tunnustan,että se toisinaan aiheuttaa kovin tyhmiä ja paheellisia tekoja.Mutta niin paljon useammin se on hyvien tekojen aiheena,että vaikka niillä voisi ollakin parempi pohja,sitä vaikutustensa takia kuitenkin on pidettävä arvossa". Ainakin minulle naisena turhamaisuudella,tässä tapauksessa korkeat korot, on pelkästään hyvä vaikutus.Mikäs sen somempaa kuin korkeat korot kopsaamassa suviaikaan asfaltilla, ryhti on hyvä ja sääret ehdottomasti näyttävämmät (ihailun kaipuuta?).Enkä näe siinäkään mitään hupsua,kun kamppailen kaikkea muuta kuin tyylikkäästi korkoineni epätasaisella ja jäästä liukkaalla jalkakäyvällä pystyssä pysyäkseni. Kärsin myös ylpeänä kaikki jalkavaivat,kipeytyneet varpaat,vaivasenluut ynnä muut turhamaisuuden kivuliaat lieveilmiöt (tyhmyyttä?) ja panen jalkaani vastakin kengät,saappaat,aamutossut korkeine korkoineen ja tunnen suunnatonta mielihyvää,naisellisuutta ja sitä kiehtovaa turhamaisuutta,jota ilman jossain muodossa yksikään nainen maailmassa ei voi olla.Eläköön turhamaisuus ja kevytmielisyys!
2. helmikuuta 2013
REITTIUUTTA HELSINGISSÄ
Suosittelen lämpimästi helsinkiläisiä tutustumaan kaupunkiinsa julkisissa kulkuneuvoissa.Avautuu uusi maailma,uudet maisemat ja ennen kaikkea uudet pysäkit.Olen tehnyt ensimmäisen edestakaisen matkani Kivelään yhteensä kuudella ajopelillä.Onni suosi,enkä joutunut pitkiä aikoja odottelemaan seuraavaa kulkupeliä.Nyt näin Fredalla sen uuden ja kohutun pysäkinkin.Punainen häkkyrä,mutta jollain lailla silmälle ilo toisenlaisena odotuspaikkana.
Nelosen alkumatka oli tuttua ajamista Senaatintorille.Astuin alas ja jäin odottamaan kolmosta.Se kääntyi pois Aleksilta Mikonkadulle ja siitä alkoikin olla kaikki semmoista näkymää,joita en ole aikoihin silmäillyt.Rautatieaseman lyhtymiehet eivät olleet mainospuuhissa,vaan seisoivat tanakasti valopallot hyppysissään katselemassa ihmisvirtaa aseman ovissa.Luistelurataa torilla jäädytettiin ja sitä puuhaa katseli Aleksis Kivi jalustallaan jykevän Kansallisteatterin edustalla.Mannerheimintien ylitys ja Simonkatua ylös.Taas oli outoa ja uutta.Ihmisiä tuli ja meni vaunun pysähtyessä.Tennispalatsin kohdalla Kampissa jätin ratikan ja sydän pamppaillen kävelin läheiselle bussipysäkille jännäämään,kumpi tulee ensin 14 vai 18. Se oli 14.Tuttu bussin numero,jolla lapsena paljon ajelin Töölössä.Piti mennä etuovesta sisälle.Pysäkillä jo oli muodostunut siisti jono,joka mateli bussin sisuksiin kuljettajan silmälläpidon alaisena,ettei kukaan livahda maksamatta matkaan.
Bussi tuli täyteen väkeä ja sain pidellä kaksin käsin kiinni,etten sen vaappuessa puoleen ja toiseen olisi keikahtanut nurin.Matka eteni joutuisasti,kuten bussille kuuluukin.Ohi vilahti pysäkki pysäkin jälkeen,monien vuosien takaisten torireissujeni kohde Töölöntorikin jäi taakse.Topeliuksenkatu tuttuakin tutumpi,lapsuuteni paikkoja kaikkityyni. Seuraavalla,Töölön sairaala,jätin bussin ja kipitin Kivelään,joka on vain kivenheiton päässä.Edellisen päivän loskassa rämpiminen Oopperan ratikkapysäkille oli enää ikävä muisto.Nyt nautin jo etukäteen tietäessäni pääseväni kotiinkin samaa reittiä,mutta vastakkaiseen suuntaan.
Puoliso oli syömässä lounastaan mennessäni.Astianpesukone oli kuulemma rikki ja kaikki kaapivat ateriansa pahvilautasilta.Hoitaja kertoi heti,kun katselin kummeksuen joulunpunaista kattausta.Lykin puolison hammaspesulle (Laaksossa eivät pesseet) ja heti siihen pelmahti hoitaja,kun olin juuri työntänyt harjan miehen suuhun,kertomaan aamulla pestyiksi.Otin harjan pois ja käskin sylkeä.Sairashuone on suuri ja avara,neljän miehen huone.Sosiaalihoitaja tuli juttusille ja vei minut mukavin huonekaluin sisustettuun hoitajien huoneeseen.Keskustelimme.Hän oli tutustunut puolison sairaushistoriaan ja tiesi tarkasti yhtä ja toista.Antoisa juttutuokio,miellyttävä keskustelu.
Olin puolison luona vielä pitkähkön tovin ja hän oli hyväntuulinen ja reippaan oloinen.Ja minun mieleni oli valoa täynnä.
Nelosen alkumatka oli tuttua ajamista Senaatintorille.Astuin alas ja jäin odottamaan kolmosta.Se kääntyi pois Aleksilta Mikonkadulle ja siitä alkoikin olla kaikki semmoista näkymää,joita en ole aikoihin silmäillyt.Rautatieaseman lyhtymiehet eivät olleet mainospuuhissa,vaan seisoivat tanakasti valopallot hyppysissään katselemassa ihmisvirtaa aseman ovissa.Luistelurataa torilla jäädytettiin ja sitä puuhaa katseli Aleksis Kivi jalustallaan jykevän Kansallisteatterin edustalla.Mannerheimintien ylitys ja Simonkatua ylös.Taas oli outoa ja uutta.Ihmisiä tuli ja meni vaunun pysähtyessä.Tennispalatsin kohdalla Kampissa jätin ratikan ja sydän pamppaillen kävelin läheiselle bussipysäkille jännäämään,kumpi tulee ensin 14 vai 18. Se oli 14.Tuttu bussin numero,jolla lapsena paljon ajelin Töölössä.Piti mennä etuovesta sisälle.Pysäkillä jo oli muodostunut siisti jono,joka mateli bussin sisuksiin kuljettajan silmälläpidon alaisena,ettei kukaan livahda maksamatta matkaan.
Bussi tuli täyteen väkeä ja sain pidellä kaksin käsin kiinni,etten sen vaappuessa puoleen ja toiseen olisi keikahtanut nurin.Matka eteni joutuisasti,kuten bussille kuuluukin.Ohi vilahti pysäkki pysäkin jälkeen,monien vuosien takaisten torireissujeni kohde Töölöntorikin jäi taakse.Topeliuksenkatu tuttuakin tutumpi,lapsuuteni paikkoja kaikkityyni. Seuraavalla,Töölön sairaala,jätin bussin ja kipitin Kivelään,joka on vain kivenheiton päässä.Edellisen päivän loskassa rämpiminen Oopperan ratikkapysäkille oli enää ikävä muisto.Nyt nautin jo etukäteen tietäessäni pääseväni kotiinkin samaa reittiä,mutta vastakkaiseen suuntaan.
Puoliso oli syömässä lounastaan mennessäni.Astianpesukone oli kuulemma rikki ja kaikki kaapivat ateriansa pahvilautasilta.Hoitaja kertoi heti,kun katselin kummeksuen joulunpunaista kattausta.Lykin puolison hammaspesulle (Laaksossa eivät pesseet) ja heti siihen pelmahti hoitaja,kun olin juuri työntänyt harjan miehen suuhun,kertomaan aamulla pestyiksi.Otin harjan pois ja käskin sylkeä.Sairashuone on suuri ja avara,neljän miehen huone.Sosiaalihoitaja tuli juttusille ja vei minut mukavin huonekaluin sisustettuun hoitajien huoneeseen.Keskustelimme.Hän oli tutustunut puolison sairaushistoriaan ja tiesi tarkasti yhtä ja toista.Antoisa juttutuokio,miellyttävä keskustelu.
Olin puolison luona vielä pitkähkön tovin ja hän oli hyväntuulinen ja reippaan oloinen.Ja minun mieleni oli valoa täynnä.
1. helmikuuta 2013
KIVELÄSSÄ
Minulla on uusi matkapuhelin ja puoliso on Kivelässä.Parturikin jäi tässä viimeisimmässä tapauksessa niin sanotusti lehdellä soittelemaan,kun jouduin jättämään hänet ilman puolison hiuksia.En ollut ottanut selvää edes nimestä saati puhelinnumerosta.Nolottaa.Saatoin puolison uuteen paikkaan,jossa aloitetaan kuntoutus.Illalla kotona pohdin,miten pääsen helpoimmin tämän hankalan matkan tekemään.No,ensin nelosella Senaatintorille,siitä kolmosella Kamppiin ja sieltä 14 tai 18 saa minut viedä Töölön sairaalan kohdalle,josta kävelen loput matkasta.Että näin sitä ajellaan vastedes ja tarkoittaa sekä ratikoita että bussia.
Uusi puhelin taas tuli ajankohtaiseksi,kun vanha teki tenän jutellessani maailmanmatkaajaystäväni kanssa.Eikä lataaminen tuonut asiaan helpotusta ja niin oli ostettava uusi ja ehompi.En mitään hipaisupuhelinta,vaan semmoinen helppokäyttöinen tämmöisen täti-ihmisen käteen,mutta huomattavasti monipuolisempi ja modernimpi edellistä.Sekoitin sen merkin ensin erääseen lentokyvyttömään lintuun,mutta ei se se ollut,vaan vahva ruotsalainen merkki yhdellä deellä.Pysytään nyt naapurimaissa,kun rannekellokin on tanskalainen.Vielä en ole tarkemmin puhelimeen tutustunut,mutta koesoittoja olen tehnyt kuin myös vastaan ottanut.Että semmoinen peli.
Selkä ei tänään vaivaa.Eilinen päivä meni pikkukivun kanssa.Ähkin ja puhkin astellessani sairaalasta loskavelliä täynnä olevilla jalkakäytävillä Oopperan ratikkapysäkille,joka matka oli pitkä ja hankala.Pääsin ratikassa istumaan ja se tuntui taivaalliselta.Kotona katselin saapasparkojani,joiden piti kestää märkyydet nahoissaan.Kuivasin ja pyyhin ja panin kylpyhuoneen lämpöön lepäämään.Loppuilta meni minultakin vain lepäillessä pisteltyäni mikrossa lämmitetyn valmiin aterian.
Kiittelin Laakson henkilökuntaa hoidosta ja kaikesta ystävällisyydestä ja myötäelämisestä.Mainitsivat jokapäiväisten käyntieni olleen suurena apuna puolison toipumisessa.Haikein mielin tepastelin invataksin kuljettajan työntämän pyörätuolin perässä hissiin.Matka kohti Kivelää alkoi.
Uusi puhelin taas tuli ajankohtaiseksi,kun vanha teki tenän jutellessani maailmanmatkaajaystäväni kanssa.Eikä lataaminen tuonut asiaan helpotusta ja niin oli ostettava uusi ja ehompi.En mitään hipaisupuhelinta,vaan semmoinen helppokäyttöinen tämmöisen täti-ihmisen käteen,mutta huomattavasti monipuolisempi ja modernimpi edellistä.Sekoitin sen merkin ensin erääseen lentokyvyttömään lintuun,mutta ei se se ollut,vaan vahva ruotsalainen merkki yhdellä deellä.Pysytään nyt naapurimaissa,kun rannekellokin on tanskalainen.Vielä en ole tarkemmin puhelimeen tutustunut,mutta koesoittoja olen tehnyt kuin myös vastaan ottanut.Että semmoinen peli.
Selkä ei tänään vaivaa.Eilinen päivä meni pikkukivun kanssa.Ähkin ja puhkin astellessani sairaalasta loskavelliä täynnä olevilla jalkakäytävillä Oopperan ratikkapysäkille,joka matka oli pitkä ja hankala.Pääsin ratikassa istumaan ja se tuntui taivaalliselta.Kotona katselin saapasparkojani,joiden piti kestää märkyydet nahoissaan.Kuivasin ja pyyhin ja panin kylpyhuoneen lämpöön lepäämään.Loppuilta meni minultakin vain lepäillessä pisteltyäni mikrossa lämmitetyn valmiin aterian.
Kiittelin Laakson henkilökuntaa hoidosta ja kaikesta ystävällisyydestä ja myötäelämisestä.Mainitsivat jokapäiväisten käyntieni olleen suurena apuna puolison toipumisessa.Haikein mielin tepastelin invataksin kuljettajan työntämän pyörätuolin perässä hissiin.Matka kohti Kivelää alkoi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)