YHDEKSÄN ÄRSYYNTYMISEN SYYTÄ

Joitakin blogejani sitten kerroin,mitkä asiat saavat minulle hyvän mielen.Nyt ajattelin aivan ilman haastetta kirjoittaa,mitkä asiat eivät missään tapauksessa saa hyvää mieltä eli suorastaan ärsyttävät.

Nenäliinattomuus yleisessä kulkuneuvossa.Tarkoittaa kohdallani ratikkaa.Aina lähettyvillä istuu henkilöitä,miehiä ja naisia,lapsia,jotka vetävät äänekkäästi nuhaisen nenän tuotoksensa takaisin sieraimiin.Tekisi mieli ojentaa paperinenäliina.Sitä en kuitenkaan tee vaan kärsin niiskutusta urhoollisesti.

Sitten korpee ne matkustajat,jotka istuvat poikittain penkillään.Jalat sojottavat käytävällä estäen  kulun.Siinä saa notkeimmat hypähtää jalkaparin yli tai,kuten minä,anoa anteeksi pyydellen hiukan tilaa ohittamiseen.

Selkäreput saavat kipua aikaan,kun sellainen osuu naamalle tai muuhun ruumiinosaan.Aikamoinen tilaa vievä yhdistelmä ja itse selässään reppua pitävä ei aina huomaa tai halua huomata reppua parhaansa mukaan väisteleviä muita matkustajia.

Sitten ovat ne tankoon kietoutujat,joista olen aiemminkin kirjoittanut.Kietoutuja vie koko tangon,eikä siinä sitten muilla ole mitään sanomista.Paitsi minulla.Ilmoitan aina haluni saada myös osan tangosta.Se minulle hämmästyneen katseen myötä yleensä suodaan.

No,seuraavaksi matkapuhelimeen puhujat.Me olemme kännykkäkansaa,emmekä voi missään olla puhelimeen puhumatta.Raitiovaunussa asiaan kuuluu puhua mahdollisimman kovalla äänellä.Jopa niin,että ainakin minä ajattelen keskustelun sujuvan ilman välikappaleena olevaa puhelintakin.

Lasten ja nuorten istuminen täydessä ratikassa jaksaa minua aina hämmästyttää.Kaksi-vuotiasta voisi aivan hyvin pitää sylissä ja teini-ikäiset voisivat antaa paikkansa vanhalle ja vaivaiselle.Näin tapahtuu erittäin harvoin ja silloinkin usein vanhemman auktoriteetin avustuksella.Joku kerran oli sitä mieltä,että koululaiset ovat yhtälailla väsyneitä kuin joku aikuinenkin.Tämä "väsynyt" voi ja  jaksaa kuitenkin paremmin seistä kuin joku 80v,jonka vanhus- ja invalidipaikalla istuu 16-vuotias teini pelaamassa kännykkäpeliä.

Pysäkiltä ratikkaan astuminen on asia,jossa vahvemman laki määrää.Ja usein kysymyksessä on herrahenkilö,joka pelkää,ettei pääse muuten mukaan.Minut on monesti sysätty sivuun,kun takana tuleva miehenköriläs väkevämmän oikeudella vaatii ennen muita pääsemistä vaunuun.Entisajan gentlemannit ovat kuolleet.

Joku kirjoitti kerran kassien vihaajista.On kuulemma ihmisiä,jotka pyrkivät istumaan ratikassa aina semmoisen henkilön viereen,joka pitää penkillä kassia.Minä en kuulu tähän kategoriaan,paitsi silloin,jos muuta tyhjää paikkaa ei ole.Nämä kassi-ihmiset eivät minua ärsytä,mutta se harmittaa,kun pysäkin penkillä lepuutetaan kasseja.Yksi ihminen istuu ja loput penkistä on ostoskassien hallussa.Jos ratikan tuloon on useita minuutteja,vaatii selkäni istumista.Silloin kysyn,jos minäkin mahtuisin istumaan (jos vaikka ostokset ovat jo tarpeeksi levänneet).Olen aina mahtunut.

Ensin ulos ja sitten sisään on looginen ja jopa kansainvälinen tapa,joka helpottaa suuresti käyttäytymistä yleisissä kulkuneuvoissa.Tätä vaan ei Suomessa kaikkialla noudateta.Hissitkin ovat yksi kompastuskivi.Myös ratikan ovissa on silloin tällöin epäselvyyttä kulkujärjestyksestä.Saattaa käydä niin,että ulospyrkijä ajautuu syvemmälle vaunuun toivoen jos vaikka onnaisi sitten seuraavalla pysäkillä.

Kymmenettä ärsytyskohtaa en nyt tähän hätään keksikään.Yhdeksän riittäköön.Mutta muuten ratikka on oiva kulkuväline ja minusta kaupunkeihin ehdottomasti kuuluva.Ja itse ratikoissahan ei ainakaan minua mikään ärsytä.Joskus meissä niissä matkustavissa ihmisissä kylläkin.