Onko Beethoven hyvä säveltäjä,kysyi minulta eräs ulkomaalaisaksentilla puhuva potilaan puoliso Laaksossa.Vakuutin olevan.Enempää musiikista emme puhuneet.Olin juuri puuskuttanut kovassa pakkasessa Laakson mäen ylös ja kauhistuin hissin peilistä katsovaa pakkasen puremaa punaista ja höyryävää naista,jolla oli minun kasvoni.Yhtä holotnassa laskeuduin aikanaan mäen alas.Nelonen tuli nopeasti.Puoliso oli hyväntuulinen ja reipas.Odotellaan lauhempaa säätä ja sitten päivälomalle kotiin.
Mieluummin kylmää kuin esimerkiksi Australian tämän hetkisiä hellelukemia +45 astetta.Kylmät talvet kuuluvat pohjoiseen.Turha nipottaa.Vedän vain karvalakin korvien yli ja kaulusta pystympään.Panin sentään paksumman puseron villatakin alle.Näillä mentiin,kun parempia talvivarusteita ei ole.Lumi narskui kuuluvasti saappaan alla,enkä siitä äänestä pidä.Vasta kotipihalla sairaalakeikan jälkeen aloin palella ja tuntui suunnattoman ihanalta päästä lämpimään kotiin.Panin lihakeiton mikroon ja jälkiruuaksi lusikoin kuuman maidon kostuttaman laskiaispullan.Tuntuivat mukavilta kylmän päivän ateriaksi.Kellahdin sohvalle ja aloin tv-surfailun,kuten ehtoolla yleensäkin nyt kun olen yksin.Yhdeksän maissa alan jo haukotella.
Puhelin soi eräänä päivänä ja kysyttiin,jos minulla on romukultaa.Ei ollut.Eikä ole sitäkään,jonka voi kirjekuoressa muuttaa rahaksi.En ole suuremmin yleensäkään koruihminen eikä ollut äitinikään,jotta perintöäkään ei ole myytäväksi asti.Ostin kyllä viime vuonna uuden kellon,mutta se tas on käyttöesine minulle.Vanhasta monikymmenvuotisesta ystävästäni meni nuppi rikki ja lasi kulunut.Tämä uusi on tanskalainen Skagen ja toivon mukaan ystäväni elämäni loppuun asti.Ei mikään pröystäilevä komistus,vaan semmoinen jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettu ajannäyttäjä.
Kellonoston yhteydessä minä vinksahdin.Totaalisesti.Olen vieläkin niin pöllämystynyt,etten osaa katuakaan ostostani.Myyjä paketoi mukaani myös helmikaulanauhan.En tiedä vieläkään,mikä minuun meni.No,helmikoruista olen aina pitänyt.Joku on joskus sanonut,että ne ovat iäkkään naisen koruja.En tuota tiedä,enkä edes välitä.Minä vaan tykkään.Eräs ystävärouvani säilyttää oikeita helmiään pankin tallelokerossa.Minusta niitä pitää käyttää.Niiden pitää saada hengittää ja olla ihon kanssa kosketuksissa.Jotkut ystävistäni eivät käytä kuin jouluna kotihopeitakaan.Lojuvat pakkauksissaan laatikon kätkössä odottamassa seuraavaa joulua.Samoin tekevät parhaille posliiniastioilleen ja kristalliesineilleen.En ole ikinä tätä ymmärtänyt.Lapset perivät ja vuorostaan säilyttävät visusti käyttämättöminä.Miksi ihmeessä? Sillälailla menee sukupolvesta toiseen.Helmet kuolevat,hopeat mustuvat, posliinit ja kristallit muuttuvat.Meillä käytetään kaikkia päivittäin,ovat mitä materiaalia tahansa.Elämä on myös nauttimista varten.Tämän todistan itselleni ja alan nyt kuunnella Beethovenia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti