Helsingin Sanomien kolumnisti Ilkka Malmerg kirjoittaa "Tällainen on keskimääräinen suomalainen".Luin sen.Lukekaa muutkin! Se on pitkä ja täyttä asiaa.Sen lukee hymy huulessa ja myöntävästi nyökytellen.Näinhän se on.Tämmöisiä me olemme.Keskimäärin.Olen kerran lähettänyt Malmbergille sähköpostia kiittääkseni häntä eräästä kirjoituksesta.Ja hän kiitti kiittämisestä.Nyt kiitän hengessä.
Yöllä saimme sanoa hyvästit vesikelille.Liukasta arvaan.Pakkasta meilläpäin muutama aste.Parvekekin on kuiva taas.Matot rullalla ja kalut paikoillaan.Jokaisen jalassa iso muovipussi tulvan varalle.Jos ei putki jäädy toistamiseen,palaan parvekedekoraatioon keväällä.Eikä se paljas betonilattia nyt niin hirveältä näytä.
Puoliso nukkui eilen kun menin ja lounas koskemattomana.Heräsi ja nousi vuoteen reunalle reippaasti istumaan,kun ehdotin haalean aterian syömistä.Syötin.Ja söi.Tosin se vihreä pöperö erillismaljassa jäi,kun en edes maistamalla tunnistanut koostumusta.Paras olla antamatta,ajattelin ja haarukoin viimeisenkin lihapullan kultani suuhun.Mentiin kahville.Talon kääretorttua ja minun tuomani mustikkapiirakan palanen.Hedelmäsalaattia totuttuun tapaan kyörättyäni hänet takaisin kuutoseen.A oli käpertyneenä omassa vuoteessaan,T ja S käytävässä nauttimassa vapaudesta.Partakoneen surinaa hetken verran.Sitten kaivoin puolison taas nukahdettua Suomen Kuvalehden laukusta ja aloin lukea.Siinä kului tovi,kunnes päätin vierailun ja laskeuduin Lääkärinkadun mäen alas Mannerheimintielle ja sen yli nelosen pysäkille Tukholmankadun puolelle.
Ratikassa jälleen eri kielten sekamelska.Oli myös suomalainen pariskunta.Kinasivat keskenään onko Kansallismuseon pysäkki ennen vai jälkeen Oopperan.Olivat siis hekin muualta.Venäläinen seurue pakkasi laukkunsa niin,että olin sumpussa.En olisi päässyt pois,jos olisin mielinyt pysäkillä.Istuin selkä menosuuntaan,joka paikka on usein tyhjä.Kukaan ei tahdo katsoa ikäänkuin menneisyyteen sporan ikkunasta.Muuten se ei ole hyvä paikka juuri näiden matkustavaisten pakaasien takia.Varpaat vaarassa ja laukun kaatumisvaara säärille suuri."Sorry" sanoi eilinenkin nainen venäjänvoittoisella aksentilla,kun päällimmäinen laukku pinossa keikahti olkaani vasten.Jäivät koko joukko sillä pysäkillä pois,josta pääsee terminaaliin.Kuljettaja otti muukalaiset huomioon ja kuulutti pysäkin olevan oikean laivaan menijöille.
Eräänä päivänä syntyi melkein kaaos vaunussa,kun eräs matkustajaressu luuli olevansa Siljan pysäkillä.Mutta emme me suomalaiset,englannin kieltä osaavat kuten Malmbergkin totesi kielitaitomme laajuuden,tuppisuuksi jääneet vaan neuvottiin erehtyjän vain rauhassa istuvan ratikassa ja ajavan päätepysäkin kautta takaisin Aleksille ja siitä vaihtavan kolmosen raitiovaunuun.Mekö nuivasti suhtautuvia ulkomaalaisia kohtaan? Emmehän me.Vaikka ei ulkomaalaisen tapaaminen enää niin eksottista ja jännittävää ole kuin joskus 1950-luvulla Helsingissä.Piti olympialaisten aikana oikein lähteä ulkomaan eläviä katsomaan keskikaupungille.Lapset laskivat,kuinka monta "neekeriä" oli nähty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti