Kun katselen joskus televisiosta ruokailuun ja ruokiin satsaavia matkaohjelmia,niin omat viime aikojen kaupan valmiit ruuat alkavat maistua ja näyttää aikamoisen kammottavilta.Semmoisen kun kumoaa vuuastaan lautaselle ja työntää mikroon,katoaa vähäinenkin ruokahalu.Maaruuni kuitenkin sen panen.En yksiolon alun jälkeen ole juurikaan itse mitään keitellyt saati paistellut.Sitten muuttuu,kun saan puolison kotiin.Siihen asti vielä valmiita ja lämmitettäviä.Eilen pusersin makkaran näköisestä pötkylästä kattilaan hernesoppaa ja vettä perään.Kyllä sitä söi.Meirami oli päässyt loppumaan,maustepuoli siis hepposen oloista,mutta sinappia oli.Keittoa lusikoin ja katselin samalla,mitenkä tv-ohjelmassaan ruokaguru Anthony Bourdain pisteli Seattlessa simpukoita ja erilaisia rapuja.Vieraili eri maitten keittiöissä ja sai eteensä aina vaan herkullisemman näköisiä annoksia.Minä tuijotin lautasellani vihreää hernemössöä ja huokasin syvään.
Tv:ssä alkanut YLEn maan mainioin ohjelma Suomi on ruotsalainen,jota juontaa Juhani Seppänen.Hän haastattelee kirjailijoita,historioitsijoita,kielitieteilijöitä,tutkijoita ja monia asiantuntijoita selvittääkseen katsojille,miksi Suomi on ruotsalainen.Ja onko se? Puolesta ja vastaan käydään kiivain sanoin netinkin keskustelupalstoilla.Mistä loppujen lopuksi tuli leijona Suomen vaakunaan? Joku vastaa: Afrikasta. Se on ainakin minusta vissi asia,että jotain ruotsalaista meissä ja Suomessa on.Oltiinhan sitä samaa maata sentään useita vuosisatoja.Vaikutteita jäi.Sitäkin nyt ohjelman ohella pohditaan,mitä jos olisimme yhä osa Ruotsia? Toinen miettii,entäs Venäjää? Tämmöinen ohjelma, kuin nyt YLEn olohuoneisiimme lataama, tekee hyvää meille ja monille avautuu menneisyys itsestämme,että olemme olleet kauemmin Ruotsia kuin sata vuotta,kuten joku kadunmies luuli tietävänsä.Sujahtihan aikaa sentään seitsenkertainen määrä.Sen perusteella Suomi on hyvinkin ruotsalainen jossakin määrin.
Nyt on aika lähteä taas Laaksoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti