Hän istahti minua vastapäätä raitiovaunussa.Olin taas sillä paikalla,jossa selkä on menosuuntaan.Hänellä oli baskeri päässä ja kainalossa salkku.Ja minä tunsin hänet.Hän katseli minua ja minä häntä.Olihan edellisestä tapaamisesta vierähtänyt sentään pari vuosikymmentä.Päätin tehdä aloituksen.Varmistin,että hän on hän ja sitten varmistin,että tietää,että minä olen minä.Väitti minun näyttäneen heti tutulta.Olimme saman golfseuran jäseniä,vaikka minä en enää jäsen olekaan.Siispä teitittelin J:tä.Hän otti puhuttelumuotoni luonnollisena ja antoi samalla mitalla takaisin.Viritimme keskustelun seura-asioista,joista en nykyisin tiedä mitään.Varsinainen tietolähteeni on kuollut vuosia sitten.Juttu luisti samaan asiaan, tässä tapauksessa golfiin,vihkiytyneillä rattoisasti poukkoillen välillä maailman muissakin sopivissa aiheissa.Matka sujui viihdyttävästi,mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.Minun oli poistuttava ratikasta.
Laaksosta tultuani söin nopeasti katkarapusalaatin ja soitin ystävälleni,joka on samaisen golfseuran jäsen,eikä aiokaan erota.Pitihän minun kertoa,että olin tavannut J:n.Tämmöiset asiat on heti kerrottava.Sekin oli minulle selvinnyt,että J on kemisti-insinööri,vaikka olen aina pitänyt häntä arkkitehtina.Mielikuvaa vahvistanut hänen päässään oleva baskeri.Arkkitehdeillä ja taiteilijoilla on aina kallellaan oleva baskeri.Insinööreillä ei koskaan ja vielä vähemmän kemisti-insinööreillä.Olin hiukan pettynyt hänen ammatinvalintaansa.Menin kuitenkin tyytyväisenä Emmerdaleen,jonka perienglantilaisessa kyläidyllissä setvitään tällä viikolla murhaa.
Suomen Kuvalehteä ei enää eilen tullut.Ja näinhän minä olin sen tuumannutkin.Tuntui kuitenkin tyhjältä nostaa postiluukun alta vain omaishoitajien Polli-lehti.Omaishoitajat tekevät retken ortodoksisen veljesyhteisön huomaan Pokrovan luostarissa.Siellä voi rauhoittua ja ostaa tuohuksia ja panna ikonin eteen.Tuohus sytytetään heti seuraavan palvelun aikana.No ja tietysti luostarissa,kuten yleensäkin, on kaupallinenkin puoli.Puodista voi ostaa veljestön valmistamia sienisäilykkeitä,lehmuksenkukkateetä,mehua ja muuta maalliseen maaruun pantavaa.Minä olen ollut muutamissa luostareissa,muun muassa Uudessa Valamossa,Kristuksen kirkastumisen luostari, sekä Kyproksessa eräässä luostarissa.Jälkimmäisestä ostin hunajaa ja sain nunnalta muovisen pienen mukana kannettavan ikonin sen rauhan lisäksi,joka aina tämmöisessä paikassa ihmisen luterilaiseenkin sisimpään syntyy jostain kummallisesta syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti