Heräsin taas varhain.Menen myös varhain nukkumaan.Väsynyt? Kyllä.Nautin tässä aamukahvistani kera ranskalaisen briochin.Ajelin eilen nelosella ja kolmosella Bulevardille ja ostin Ekbergiltä kaikkea muuta hyvää näiden ranskalaisbriochien lisäksi.Teeleivän,galatteja,champagne-korkin ja ompeluseurapullia.Kaikki niin ekbergiläistä.Kahvilan puolelle en mennyt.Teki mieli,mutta piti kiiruhtaa kotiin ja sairaalaan.Tavanomainen päivä.
Puolisolla on lomapäivän lupa nyt virallisesti.Sitten alan anoa kotona oloa muutamaksi yöksikin ja sen jälkeen en enää ano,vaan otan miehen kotiin kokonaan.Kysyin,tahtooko tulla.Vastasi silmiin katsoen pieni hymy huulilla tahtovansa.Ja kukapa ei? Borta bra men hemma bäst.Enkä enää pahoita mieltäni,kun sairaalaväki tiukkaa "jaksatteko" ja katsovat katseella,joka lannistaisi heti heikomman.Kokeillaan ja sitten nähdään.
Kummitytöltä tuli kortti Lontoosta.On perheineen Londonissa.Kuvapuolella kortissa kuuluisa taxi.Minäkin aikoinani ajellut moisella.Mutta siitä on aikaa.Kaikesta on minun iässäni.Tästä tulikin mieleeni,että tilasin puolisoa varten jo valmiiksi äänikirjoja Celiasta.Muun muassa Paul Therouxin (synt.1941) kirjan Kiinan matkasta.Oli hänkin Lontoossa ja lähti junalla Kiinaan.Theroux on junia rakastava mies ja matkakirjailija.Minulla on hyllyssäni hänen Dark Star Safari,overland from Cairo to Cape Town,jonka luin silloin, kun olin enemmän kuin nykyisin, Afrikka-friikki.Olen lukenut useita muitakin hänen teoksiaan.Myös tämän Kiinan matkasta kertovan,joka ilmestyi kirjana 1980-luvulla ja sai suomalaiseksi nimekseen Rautakukon kyydissä: junalla halki Kiinan.
Olen ollut Kiinasta kiinnostunut aina ja se alkoi ruuasta.Siihen aikaan ei Helsingissä ollut kiinalaisravintoloita,vaan meillä elettiin suomalaiskansalliseen malliin keittiön puolella.Tukholman kävijät kertoivat aasialaisista ruokapaikoista ja sitten niitä alkoi tulla meillekin.Taisi Espoon Tapiolassa olla ensimmäinen.No,minä ostin wok-pannun ja kirjallisuutta,mitä kiinalainen keittiö tarjoaa.Kävin Suomi-Kiina-seurassa tutustumassa kaikkeen kiinalaiseen ja sain lainaksi muutaman äänilevyn mainitun maan musiikista.Pidin kotona kiinalaistyylisiä kutsuja.Syömäpuikot ja muuta rekvisiittaa.Se oli noihin aikoihin eksoottista ja uutta.Enää ei ole.Syömme taitavasti puikoilla ja nautimme maittavista aterioista monissa aasialaisissa ravintoloissa matkustamisesta alkuperämaihin puhumattakaan.Meille ei enää riitä Costa del Solin rannat ja Tallinnan tai Tukholman vanha kaupunki.Suomalainen suuntaa jo maailman ääriin,kolkkiin,joista minun lapsuuteni aikoina tutkimusmatkailijat olivat kirjoittaneet näkemästään ja kokemastaan huikaisevan jännittäviä tarinoita kirjoissaan.Nyt lähetetään postikortti vaikka maailman katolta,jurtan matolta tai auringonlaskun aikana savannin salolta.Maailma ei ole enää tuntematon maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti