Päätin alussa puolison jouduttua sairaalaan,että valmistan itselleni ruuan alusta loppuun.Raaka-aineita vaikka kuinka paljon pakastimessa.Näin tein.Sitten aloin ajatella: mitä hittoa,aivan turhaa,kun kaupat ovat pullollaan valmista.Nyt avaan paketteja ja mikron luukun.Tai poikkeustapauksessa lämmitän kattilassa kuten HK:n hernekeiton.Perinteinen,lukee makkaran näköisessä pakkauksessa.Eilen toin Herkusta Kabin kananpoika-riisipaistosta (ehkä kuitenkin broileria,kun en aina usko mitä sanotaan) ja kaalikääryleitä.Saarioinen on niin vahvasti tämmöisen arki-ihmisen kuvioissa mainoksineen päivineen,että kaappasin hyllystä lihakeittoa ja pork satayta. Jälkimmäinen kertoo terveisiä ihan Indonesiasta asti.On siis moneksi päiväksi valmista,enkä edes häpeä.Olen entistäkin väsyneempi sairaalakäynnin jälkeen,etten suurin surminkaan viitsisi tämän vaivalloisempaan ruokapuuhasteluun ryhtyä.Syön ja sitten yleensä kökötän sohvan nurkassa ja surfailen televisiokanavat läpi,kunnes jumiudun jotain katselemaan.Yhdeksän maissa olen valmis vuoteeseen.Muutaman minuutin kuluttua olen jo unten mailla.
Olen nähnyt pöyristyttävää käytöstä Laaksossa potilasta kohtaan.Puolison huonekaveri S potee sekavuutta,mutta on äärettömän kiltti ja arka ihminen.Oli kahvihuoneessa ja tahtoi ottaa pienen piparkakun avonaisesta peltirasiasta.Kahvilanainen ei siitä pitänyt ja ärähti vihaisella äänellä näpsäisten S:ää kädelle.Puutuin asiaan sanomalla,että S ei aina ymmärrä. "Kyllä ymmärrä",tiuskaisi ulkomaalaistaustainen nainen ja hätisti potilasta kauemmaksi kiukkuisesti ja pontevasti.S pelästyi ja lähti ilman piparkakkua käytävään.Nainen on aikaisemminkin käyttäytynyt siihen tapaan,joka ei mielestäni tähän miljööseen sairaiden vanhusten joukkoon sovi.Jopa minuakin kohtaan hakiessani T:lle kahvia,josta toivuin kauan ja hitaasti.Nyt oli mittani täysi ja otin naisen käytöksen puheeksi tutun sairaanhoitajan kanssa.Ymmärrän täysin joidenkin työpäivien olevan väsyttävämpiä kuin toiset,mutta nämä sairaat tällä osastolla eivät aina tajua paikkaansa,ei sääntöjä eikä edes kuulemiaan sanoja.Kieltää voi/saa tokikin,mutta toisella tavalla.Pitää asettautua potilaan tasolle,käyttää viisautta ja lempeyttä.Eilen sitten rouvan huomattua minunkin taas olevan kahvihuoneessa haukan katseineni toi S:lle pöytään kahvin ja pullan pienen väkinäisen hymyn kera.
Nyt kun olen ratikkaa käyttänyt enemmän kuin vuosikausiin ja näistä matkoista uuvuksiin asti blogissakin kertonut,niin on nähty ja kuultu yhtä sun toista.Lipputarkastajia on yllättävän usein liikkeellä.Juuri kun olen saanut oman lippuni tungettua laukun uumeniin,kuuluu jostain päin ääni,joka ilmaisee tarkastajien olevan tulossa.Kaiva taas lippu esille.Eräänä päivänä,jälleen istuessani selkä menosuuntaan,tuli vastapäiseen penkkiin nuori,hyvin kaunis tummaihoinen nainen.Hän näpräili matkapuhelinta ja oli itseensä ja puhelimeen syvästi uppoutunut.Silmäripsikään ei värähtänyt tarkastajan lähestyessä.Nainen ilmoitti matkustavansa ilman lippua tyynellä äänellä.En ole koskaan tiettävästi nähnyt pommilla matkustavaa ja nyt sellainen istui ilmielävänä edessäni.Näytelmä voi alkaa. Pummimatkustaja kaivoi passin esille ja se oli Suomen passi.Hänellä ei ollut vierasperäistä aksenttia puheessa vaan se soljui selvällä suomenkielellä.Tarkastaja kirjoitti sakkolapun ja tahtoi vielä kertalipun hinnankin,jonka nainen maksoi kymmenen euron setelillä.Edelleen aivan ilmeettömänä ja sen oloisena,että homma on ennestään tuttua.Episodi oli lyhyt ja täsmällinen.Nainen jatkoi puuhasteluaan puhelimen kanssa ja poistui Senaatintorin pysäkillä.Ehkä hän meni kirkkoon katumaan.
No,olen minäkin matkustanut maksutta.Koululaisena meillä oli joskus kaipuuta jännittävämpään elämään ja soluttauduimme ratikassa ruuhkaan konduktöörin silmien alla.Olimmehan huomattavasti pienempiä kuin muut.Jos rahastaja sai meidät metkustamme kiinni,ilmoitimme kyllä yrittäneemme maksaa,mutta emme ylettyneet.Saimme anteeksi.Niin että on minullakin kokemusta pommimatkustamisesta,joka tulkoon tässä ja nyt tunnustetuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti