Ihminen ostaa elämänsä varrella muutaman turhakkeeksi luokiteltavan asian tai tavaran. Kohdallani eilen oli kysymyksessä äänentallennin,sanelukone,miksi sitä nyt voikaan kutsua.En edes laatikkoa ole avannut,sillä Järki hypähti tänään aivokopastani esille,istahti pöydälle eteeni ja sai minut ymmärtämään,että jos pidän laitteen,olen umpihullu.Vaikkakin ajatuksena oli todistaa puolisolle hänen toisinaan esiin pulpahtavan kielenkäyttönsä loukkaavuuden.Nimittely ja rumat sanat koskevat,vaikka tiedän niiden johtuvan sairaudesta.Ovat tahattomia sanallisia ilmaisuja vailla merkitystä. Mitä olisin todistamisella saavuttanut? Olisin vain kaksinkertaistanut ikävän ja ruman puheen.Eikä puoliso olisi ymmärtänyt edes jujua,jos olisin koneen kautta ne hänelle toistanut.Neurologit ovat kertoneet ilmiön olevan ohimenevän tai tulleen jäädäkseen aivoinfarktin jälkimaininkina. Se on vain kestettävä ja otettava yhtenä sairauden ilmenemismuotona.Siispä palautan laitteen.Ostan paremman turhakkeen joskus.
Aurinko paistaa.Eilinen valtaisa lumimyräkkä on kuin paha uni.Oli pyydettävä kuljettaja avuksi pihahankien ylittämiseen.Hän oli jostain lämpimimmiltä mailta tullut musta mies,joka koko matkan siunaili talvea ja lumen paljoutta.Myöhästyi yli puoli tuntia haussa,josta en ollut tyytyväinen."Liikenneruuhka" on aina syynä.Miten ne muut kuljettajat,jotka hakivat asiakkaitaan,olivat tästä "ruuhkasta" ajallaan selviytyneet? Olin äkeissäni enkä sanojani taaskaan säästellyt.Eikä kaveri meinannut selvitä lumessa pyörätuolin kanssa,vaikka neuvoin vetämään.Ehkä olisi ollut parempi valita joku muu ammatti kuin vammaisten ja liikuntarajoitteisten kuljettaminen.Kuljettajille kun kuuluu pyydettäessä nämäkin avittamishommat,jos on sosiaalitoimiston kanssa sopimusta tehdessä näin sovittu.Ja minä olen.
Auringosta puheen ollen.Maailmanmatkaajaystäväni ovat jo nauttimassa lämpimästä Etelä-Afrikan alkavasta syksystä.Pääsivät parahultaisesti eilistä lumentuloa pakoon.Sielläpä nyt luovat katseensa Pöytävuoren suuntaan,ennenkuin lähtevät edelleen jo niin tuttuihin maisemiin.Ovathan asuneet maassa yli kuusitoista vuotta aikoinaan.Toinen etelämpien maiden kävijä Hepi nauttii Alanyan auringonpaisteesta,vaikka kuulemma on välillä sadellutkin.Kun täällä kukkivat jo valkovuokot,tulee Hepi takaisin Suomeen.
Tänään emme hiiskahdakaan ulos,vaikka ilma suotuisa onkin ulkoilemiseen.Lämmitän Herkun gourmet-puolelta ostamani valmiin ruuan ja vasta huomenna kaivelen taas pakastimeni saloja ja paneudun asiaan.Olisi siskonmakkaroitakin jäässä.Josko niistä keittoa? Juureksiakin monen sortin jääkaapissa.Ostin kerran parikin keittokirjaa keitoista.Niitä voisi joskus hyödyntää.Nykyisin en kovin fiinejä viitsi laittaa.Puoliso ei enää oikein maista eikä haista,huomaa eikä välitä,kunhan on jotain maarun täytettä.Ennen meillä paneuduttiin,nähtiin vaivaa ja sitten nautittiin.Aika aikaa kutakin,sanovat.
29. helmikuuta 2012
27. helmikuuta 2012
IHAN OLIIVEISSA
Nyt on hillitön himo oliiveihin.Tulee aina välillä.Jatkunut jo monta päivää.Jotkut ovat persoja suklaalle,toiset hinkuavat marsipaania.Minä panen maaruun oliiveja.Sain kerran Marbellassa hotellini johtajalta,johon olin solminut mitä mainioimman suhteen, hänen oman oliivilehtonsa satoa purkissa ja olivatpas makoisia.Tämä tapahtui monta,monta vuotta sitten.Nämä eivät olekaan niin hyviä,mutta kelpaavia kyllä.
Tänään oli puolisolla taas hammaslääkäri.Siihen aina suttaantuu aikaa matkoineen päivineen.Nyt sain sentään jo uuniin juusto-kermaperunat.Pussista.Kyllä nykyajan emäntäväkeä hemmotellaan.Minun lapsuudessani tämänkin herkun tekeminen olisi pitänyt aloittaa perunapellolta tai ainakin torilta.Sitten kuoria,leikata sopiviksi,levitellä vuokaan ja liruttaa päälle muut ainekset.Kaikki muukin ruuanvalmistuksessa oli työn ja joskus tuskankin takana.Eikä maristu pätkääkään.Minä joskus tehnyt ranskalaisia perunoita alusta lähtien.Siis kuorinut ja sitten pilpunnut ja öljyssä keittänyt.Nykyisin ostan nekin pussissa.Ovat vain uunia ja suolaa vaille.Reunahuomautuksena mainitsen justiinsa,että samppanja sopii hyvin oliivienkin kanssa.Minä tiedän,sillä juuri nyt tätä yhdistelmää nautin.Keksin sen äsken,avasin hohtimien avustuksella samppanjapullon ja kaadoin kuplivaisen lasiin.Ilman hohtimia ei avaaminen minulta suju.Semmoinen käsin poksahtamaan saaminen on ylivoimaista.Vaikka kyllä korkki näinkin poksahtaa somasti.
Juttelin tänään rappusiivoojan kanssa,joka on samalla yleismies.Kosovosta tullut ja oli toista mieltä siitä,kun kehuin meidän suomalaisten olevan varsin hymyileväistä kansaa,suorastaan ilopillereitä.Hoksottimet tällä kaverilla ovat kyllä lepotilassa.Pyysin häntä viemään huoltoon terveisiä,että meidän portaassa on palanut viikkokaupalla yötäpäivää valot.Miksikö en ole itse soittanut,kun jo olin puheissa palohälyttimestä? En tiedä miksi.Enkä tiedä sitäkään,mitä varten tämä kaveri ei ole huomannut,vaikka on tehnyt työtään pitkän tovin rapussa eikä ole tarvinnut kertaakaan sytyttää valoja.No,tunnetustihan miehet älyävät ihan eri asioita kuin naiset.Kuulemma niitä suurempia asioita.
Nyt täytyy lopettaa kirjoittelu.Olen jo puolessa välissä pulloa ja alkaa tulla kirjoituslapsuksia.Ja kun pääsen pullon loppuun,taitaa mennä vallan hölmöilyksi."Kun kuolen kerran,minut peskää viinisammiossa..." (Omar Khaijam)
Tänään oli puolisolla taas hammaslääkäri.Siihen aina suttaantuu aikaa matkoineen päivineen.Nyt sain sentään jo uuniin juusto-kermaperunat.Pussista.Kyllä nykyajan emäntäväkeä hemmotellaan.Minun lapsuudessani tämänkin herkun tekeminen olisi pitänyt aloittaa perunapellolta tai ainakin torilta.Sitten kuoria,leikata sopiviksi,levitellä vuokaan ja liruttaa päälle muut ainekset.Kaikki muukin ruuanvalmistuksessa oli työn ja joskus tuskankin takana.Eikä maristu pätkääkään.Minä joskus tehnyt ranskalaisia perunoita alusta lähtien.Siis kuorinut ja sitten pilpunnut ja öljyssä keittänyt.Nykyisin ostan nekin pussissa.Ovat vain uunia ja suolaa vaille.Reunahuomautuksena mainitsen justiinsa,että samppanja sopii hyvin oliivienkin kanssa.Minä tiedän,sillä juuri nyt tätä yhdistelmää nautin.Keksin sen äsken,avasin hohtimien avustuksella samppanjapullon ja kaadoin kuplivaisen lasiin.Ilman hohtimia ei avaaminen minulta suju.Semmoinen käsin poksahtamaan saaminen on ylivoimaista.Vaikka kyllä korkki näinkin poksahtaa somasti.
Juttelin tänään rappusiivoojan kanssa,joka on samalla yleismies.Kosovosta tullut ja oli toista mieltä siitä,kun kehuin meidän suomalaisten olevan varsin hymyileväistä kansaa,suorastaan ilopillereitä.Hoksottimet tällä kaverilla ovat kyllä lepotilassa.Pyysin häntä viemään huoltoon terveisiä,että meidän portaassa on palanut viikkokaupalla yötäpäivää valot.Miksikö en ole itse soittanut,kun jo olin puheissa palohälyttimestä? En tiedä miksi.Enkä tiedä sitäkään,mitä varten tämä kaveri ei ole huomannut,vaikka on tehnyt työtään pitkän tovin rapussa eikä ole tarvinnut kertaakaan sytyttää valoja.No,tunnetustihan miehet älyävät ihan eri asioita kuin naiset.Kuulemma niitä suurempia asioita.
Nyt täytyy lopettaa kirjoittelu.Olen jo puolessa välissä pulloa ja alkaa tulla kirjoituslapsuksia.Ja kun pääsen pullon loppuun,taitaa mennä vallan hölmöilyksi."Kun kuolen kerran,minut peskää viinisammiossa..." (Omar Khaijam)
26. helmikuuta 2012
UNETON HELSINGISSÄ
Miksi joinakin öinä ei nukuta? Katselin illalla televisiota,kuten aina iltaisin.Silmät painuivat kiinni.Käänsin kuvaruudulle selkäni sohvalla ja nukahdin.Heräsin sen verran jonkun ajan kuluttua,että kiiruhdin vuoteeseen.Suljin silmät ja kuvittelin nukkumiseni jatkuvan.Ei jatkunut.Olin aivan hereillä.Puoliso kuorsasi hiljaa ja vähän häntä kadehdin.Aloin kuunnella kirjaa kahdesta suomalaismiehestä,jotka hiihtävät Grönlannin poikki.Heillä on välillä leijat sopivan tuulen osuessa ja niillä viilettävät ikihangella 30km tunnissa.Ei nukuttanut vieläkään.
Nousin ylös.Kello oli kaksi.Katselin taas televisiota. Animal Planetissa paikkailtiin villieläinten jäseniä ja jonkun Afrikan maan pienen kylän asukkaiden lemmikkejä.Ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä.Ei nukuttanut.Avasin tietokoneen ja luin Panu Rajalan tekstin.Hän hymisteli Anitan ja Sylvin teatterikappaletta kehuen sitä kaiken aikaa loppuunmyydyksi.Luin muutamia blogeja muiltakin ja pelasin pasianssia ruudussa.Luin Stadin Slangin vastatulleen Tsilari-lehden ja siitä Pertti Mustosen kirjoituksen kuntaliitosten tiimoilta.Mustonen on luokkatoverini.
Katselin pihalla mattotelineessä päivätolkulla roikkunutta pientä mattoa.Se oli yhtä luminen kuin ympäristönsä.Matto ei kai edes omistajaansakaan enää kiinnosta.Ei liioin ohi kulkevaa mahdollista maton tarvitsijaakaan.Kello oli puoli viisi.Nyt alkoi harmittaa.Menin vuoteeseen ja nousin ylös ennen kahdeksaa.Laahustin keittiöön.Panin kahvin tippumaan ja otin paahtoleivät esille,lääkkeet dosetista ja herätin puolison.Hän näytti levänneeltä ja pirteältä.
"Yö tulee muttei uni.
Ja vuoteesta on etsittävä varpaille
uusi viileä kohta."
(Risto Rasa)
Nousin ylös.Kello oli kaksi.Katselin taas televisiota. Animal Planetissa paikkailtiin villieläinten jäseniä ja jonkun Afrikan maan pienen kylän asukkaiden lemmikkejä.Ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä.Ei nukuttanut.Avasin tietokoneen ja luin Panu Rajalan tekstin.Hän hymisteli Anitan ja Sylvin teatterikappaletta kehuen sitä kaiken aikaa loppuunmyydyksi.Luin muutamia blogeja muiltakin ja pelasin pasianssia ruudussa.Luin Stadin Slangin vastatulleen Tsilari-lehden ja siitä Pertti Mustosen kirjoituksen kuntaliitosten tiimoilta.Mustonen on luokkatoverini.
Katselin pihalla mattotelineessä päivätolkulla roikkunutta pientä mattoa.Se oli yhtä luminen kuin ympäristönsä.Matto ei kai edes omistajaansakaan enää kiinnosta.Ei liioin ohi kulkevaa mahdollista maton tarvitsijaakaan.Kello oli puoli viisi.Nyt alkoi harmittaa.Menin vuoteeseen ja nousin ylös ennen kahdeksaa.Laahustin keittiöön.Panin kahvin tippumaan ja otin paahtoleivät esille,lääkkeet dosetista ja herätin puolison.Hän näytti levänneeltä ja pirteältä.
"Yö tulee muttei uni.
Ja vuoteesta on etsittävä varpaille
uusi viileä kohta."
(Risto Rasa)
25. helmikuuta 2012
"EI VARA VENETTÄ KAADA"
Iltana muuanna alkoi soida rappukäytävässä palohälytin.Yleensä kai tämä tarkoittaa,että asiasta on hyvä ottaa selvää,ennen kuin evakuoituu.Minä olin ainoa,joka oli kiinnostunut palohälyttimen äänestä.Mikään ei missään palanut,vaan vehje oli tipahtanut katosta ja huusi nyt lattialla tuskissaan.Irrotin pariston ja sitten vasta se vaikeni.Otin hälyttimen haltuuni ja soitin huoltoon.Haettiin pois kiitosten kera.Miksi kukaan ei edes ovesta kurkistanut,palaako jossain?
Tästä tuli mieleen,että ihmiset viis veisaavat varoituksista.Kävellään puomeista välittämättä jalkakäytävällä,vaikka katolla törröttää vaarallisesti tipahtamaisillaan olevaa lunta ja jäätä.Mutkamäissä lasketellaan turvallisten alueiden ulkopuolella ja jälleen ollaan välittämättä kieltotauluista.Kai sitä ajatellaan,ettei nyt juuri minulle mitään tapahdu.Tai ei sattunut ikäviä edelliselläkään kerralla.Yksi kerta riittää,josta seuraukset voivat muuttaa oman sekä läheisten elämän.Vaikka minä kävelen,jos en muualta pääse,tikapuiden alta,niin katson kuitenkin,ettei mitään päälleni putoavaa ole tikkailla,maalipurkkia,maalaria tai sen sellaista.Taikauskoon en näissä tikapuuasioissa usko.Ehkä tämä taikausko juuri tarkoittaakin,että jotain tipahtaa niskaan tikkaan askelmalta.Ja siitä sepitetty sitten tämä tikapuiden yliluonnollinen salaperäisyys ja pelottava lumo.
Yöllä Helsinki saanut lisää lunta.Pihakoivut valkoisia.Kaunista,mutta niin on Risto Rasan seuraavat rivitkin:
"Talvinen koivu,
urpiaisten
linnunrata.
Lumella
pieniä keltaisia tähtiä."
Risto Rasan runoista sanotaan,että yleensä runouteen on hänen runojensa kautta helppoa tutustua ja kuka tietää,vaikka lyriikkaan tykästyisikin. Hänen Koottujen runojensa Tuhat purjetta-kirjan takakannessa Maaseudun Tulevaisuus Rasaa kiittäessään sanoo näin: "Kiireisessä ajassa Risto Rasan runous tarjoutuu levähdyspenkiksi." Taidatkos sen paremmin sanoa?
Tästä tuli mieleen,että ihmiset viis veisaavat varoituksista.Kävellään puomeista välittämättä jalkakäytävällä,vaikka katolla törröttää vaarallisesti tipahtamaisillaan olevaa lunta ja jäätä.Mutkamäissä lasketellaan turvallisten alueiden ulkopuolella ja jälleen ollaan välittämättä kieltotauluista.Kai sitä ajatellaan,ettei nyt juuri minulle mitään tapahdu.Tai ei sattunut ikäviä edelliselläkään kerralla.Yksi kerta riittää,josta seuraukset voivat muuttaa oman sekä läheisten elämän.Vaikka minä kävelen,jos en muualta pääse,tikapuiden alta,niin katson kuitenkin,ettei mitään päälleni putoavaa ole tikkailla,maalipurkkia,maalaria tai sen sellaista.Taikauskoon en näissä tikapuuasioissa usko.Ehkä tämä taikausko juuri tarkoittaakin,että jotain tipahtaa niskaan tikkaan askelmalta.Ja siitä sepitetty sitten tämä tikapuiden yliluonnollinen salaperäisyys ja pelottava lumo.
Yöllä Helsinki saanut lisää lunta.Pihakoivut valkoisia.Kaunista,mutta niin on Risto Rasan seuraavat rivitkin:
"Talvinen koivu,
urpiaisten
linnunrata.
Lumella
pieniä keltaisia tähtiä."
Risto Rasan runoista sanotaan,että yleensä runouteen on hänen runojensa kautta helppoa tutustua ja kuka tietää,vaikka lyriikkaan tykästyisikin. Hänen Koottujen runojensa Tuhat purjetta-kirjan takakannessa Maaseudun Tulevaisuus Rasaa kiittäessään sanoo näin: "Kiireisessä ajassa Risto Rasan runous tarjoutuu levähdyspenkiksi." Taidatkos sen paremmin sanoa?
24. helmikuuta 2012
ÄIDIN OPETUKSET
Äitini painotti aina sitä,ettei saa niistää koskaan lautasliinaan.Tämän opin.Eilen istuessani kahvilassa kahvin ja croisantin ääressä,tuli viereiseen pöytään ilmeisesti isoäiti lapsenlapsensa kanssa.Tyttö söi jäätelön ja rouva joi kahvin.Tyttöä alkoi niistättää.Hän otti lautasliinansa ja niisti siihen erittäin kuuluvasti kolme kertaa.Tämän jälkeen asetti lautasliinan jäätelökulhonsa viereen.Kun tarjoilija tulee aikanaan keräämään astiat pöydältä,tarttuu hän liinaan ja saa käteensä tämän asiakkaan nenäeritettä miljoonine basilleineen.
Äitini opetti myös,ettei ole sivistynyttä niistää kuuluvasti ja pärskien muiden ihmisten aikana.Opin tämänkin.Ihmettelin tätä eilistä tyttöä,miten hänestä lähtikin,suoraan sanottuna, räkiessään lautasliinaan, niin kova ääni.Kuin tupakoivalta vanhalta mieheltä,joiden perusteellisia niistämisääniä kuulee joskus yleisissä kulkuneuvoissa.Jaksoin jälleen kerran hämmästyä nykyajan tapakulttuurin tietämyksen vajavaisuutta.Tämä isoäiti vaikutti jo sen ikäiseltä,että voisi kuvitella hänen saaneen opastusta omassa kodissaan lautasliinan ja nenäliinan käytön eroista.Olisiko hän sallinut tytön niistävän myös kankaiseen lautasliinaan?
Ihmisiä on mielenkiintoista seurata,mutta se on tapahduttava hienotunteisen huomaamattomasti.Miten monia tapoja onkaan esimerkiksi pitää ruokailuvälineistä kiinni.Tämäkin kertoo jotain ihmisestä.Äitini opetti senkin,että pöydällä ei saa milloinkaan pitää kyynärpäitä tai peräti nojata pöydän reunaan syödessään.On nostettava koko käsi.Nämä myös opin.Ja olen näistä opeista kiitollinen vanhemmilleni,jotka saattelivat minut monin neuvoin ja opastuksin elämän poluille,joilla tässä vielä astelen.
No,ja sitten eiliseen pääaiheeseen: uuteen prinsessaan naapurimaassa.Ruotsin suurlähetystön katolla liehui komeasti eilen lippu ja onnitteluja sai käydä kirjoittamassa ken mielii.Täällä meillä nyt voidaan huokaista helpotuksesta,kun ei tarvitse enää miettiä lapsen sukupuolta ja kaikkea muuta synnytykseen liittyvää.Aina se on yhtä hienoa saada uusi ihminen,syntyy hän nyt sitten pienempään pirttiin tai suureen linnaan.Onneksi olkoon.
Äitini opetti myös,ettei ole sivistynyttä niistää kuuluvasti ja pärskien muiden ihmisten aikana.Opin tämänkin.Ihmettelin tätä eilistä tyttöä,miten hänestä lähtikin,suoraan sanottuna, räkiessään lautasliinaan, niin kova ääni.Kuin tupakoivalta vanhalta mieheltä,joiden perusteellisia niistämisääniä kuulee joskus yleisissä kulkuneuvoissa.Jaksoin jälleen kerran hämmästyä nykyajan tapakulttuurin tietämyksen vajavaisuutta.Tämä isoäiti vaikutti jo sen ikäiseltä,että voisi kuvitella hänen saaneen opastusta omassa kodissaan lautasliinan ja nenäliinan käytön eroista.Olisiko hän sallinut tytön niistävän myös kankaiseen lautasliinaan?
Ihmisiä on mielenkiintoista seurata,mutta se on tapahduttava hienotunteisen huomaamattomasti.Miten monia tapoja onkaan esimerkiksi pitää ruokailuvälineistä kiinni.Tämäkin kertoo jotain ihmisestä.Äitini opetti senkin,että pöydällä ei saa milloinkaan pitää kyynärpäitä tai peräti nojata pöydän reunaan syödessään.On nostettava koko käsi.Nämä myös opin.Ja olen näistä opeista kiitollinen vanhemmilleni,jotka saattelivat minut monin neuvoin ja opastuksin elämän poluille,joilla tässä vielä astelen.
No,ja sitten eiliseen pääaiheeseen: uuteen prinsessaan naapurimaassa.Ruotsin suurlähetystön katolla liehui komeasti eilen lippu ja onnitteluja sai käydä kirjoittamassa ken mielii.Täällä meillä nyt voidaan huokaista helpotuksesta,kun ei tarvitse enää miettiä lapsen sukupuolta ja kaikkea muuta synnytykseen liittyvää.Aina se on yhtä hienoa saada uusi ihminen,syntyy hän nyt sitten pienempään pirttiin tai suureen linnaan.Onneksi olkoon.
23. helmikuuta 2012
RUNOTUNNELMISSA
Minulla on nyt minulle uutta runoutta 1084 sivua.Olin Akateemisessa ja vähän nolotti,kun myyjä tuli kysymään,etsinkö jotain tiettyä.Piti tunnustaa,etten ole vuosikymmeniin runokirjaa ostanut ja nyt on tunne kuten Liisalla Ihmemaassa.Hän katsoi pitkään ja lähti.Minä jäin Ihmemaahan ja sitten valitsin Risto Rasan ja Arto Mellerin kirjat.Niin että vaviskaa blogini lukijat,täältä pesee.Käppäilin sitten siitä paikasta tavaratalon puolelle ja istahdin oven pieleen nahkajäljitelmätuolille ja aloin lukea.Olihan komeeta pitää Runoutta kädessä ja näyttää sivistyneisyytensä muulle maailmalle. Oikeastaan istuin siksikin ihan vaan tappaakseni aikaa.Olin jo ollut kahvilla ja croisantilla,ostanut puolisolle uudet kotihousut ja itselleni tulostimeen musteet.
Sekä Rasa että Melleri ovat kyllä minulle jollain lailla tuttuja ja olen molempia tänne siteerannutkin.Tätä en ole:
"Joskus minulle tulee
jonkun toisen ihmisen olo,
niin kuin tänään kaupassa,
kun katselin,
miten myyjä tekee päivittäistä puuhaa."
(Risto Rasa,Tuhat purjetta)
Tämähän sopii kuin nyrkki silmään,sillä oloni oli kuin sillä Liisalla ja siinähän katselin myyjän puuhastelua Akateemisessa.
Kun olin Runouteen tarpeeksi Espan puoleisilla ovilla tutustunut ajoin hissillä Herkkuun.Sulloin kärryyn pakasteita ja sitten piti ostaa termoskassikin.Kotiin tultuani laskin niitä olevan ennestään yhdeksän,mutta kun en muista ikinä ottaa kauppaan mukaan.Päästin tuuraajan pois,annoin puolisolle lounaan ja nyt rupean lukemaan lisää Rasaa ja Melleriä.On runouden aika.
Sekä Rasa että Melleri ovat kyllä minulle jollain lailla tuttuja ja olen molempia tänne siteerannutkin.Tätä en ole:
"Joskus minulle tulee
jonkun toisen ihmisen olo,
niin kuin tänään kaupassa,
kun katselin,
miten myyjä tekee päivittäistä puuhaa."
(Risto Rasa,Tuhat purjetta)
Tämähän sopii kuin nyrkki silmään,sillä oloni oli kuin sillä Liisalla ja siinähän katselin myyjän puuhastelua Akateemisessa.
Kun olin Runouteen tarpeeksi Espan puoleisilla ovilla tutustunut ajoin hissillä Herkkuun.Sulloin kärryyn pakasteita ja sitten piti ostaa termoskassikin.Kotiin tultuani laskin niitä olevan ennestään yhdeksän,mutta kun en muista ikinä ottaa kauppaan mukaan.Päästin tuuraajan pois,annoin puolisolle lounaan ja nyt rupean lukemaan lisää Rasaa ja Melleriä.On runouden aika.
22. helmikuuta 2012
HUOMENNA ON KAIKKI PAREMMIN
Raahauduimme tänään kaupungille.Olisin odottanut jokseenkin autiota keskikaupunkia,kun on hiihtoloma.Mutta muualta tänne hiihtolomaa viettämään tulleita olikin pilvin pimein.Stockmannin hissin kanssa jälleen ihmettelijöitä.Minä painan 1A-kerroksessa hissiä,joka kuuliaisesti pysähtyy mainitussa kerroksessa.Täti-ihminen survaisee vauhdilla itsensä ulos ja sitten siunailee kovalla äänellä,eikö tämä olekaan -2A-kerros.Myöhäistä.Näen nappularivistöstä,että rouva oli jo painanut hississä -2A.Ei osata lukea hissiä,ei ulko-eikä sisäpuolella.Tämä tämmöinen taas minua ärsytti tänään tavallista enemmän.Ja miten voi ajatellakaan olevansa ainoa hissin käyttäjä tavaratalossa? Kun hissi pysähtyy,on herrijee,tarkistettava,missä kerroksessa ollaan.Eikä syöksyä ulos kuin ammus hissin ovien auettua.Ehkä se rouva löysi -2A-kerroksensa,ehkä ei.Me ainakin menimme sinne hissillä.
Sitten kotimatkalla oli kuljettaja,joka toi meidät kotiin Katajanokalle kummallisia kiertoteitä pitkin.Kysyin,onko tämä kimppakyyti.Ei ole,sanoi ja jatkoi,että Stockmannin edestä ei Espalta saa kääntyä vasemmalle eikä oikealle.Höpöhöpö.Nämä kuljettajat luulevat,että kaikki kyydittävät mammaraiset ovat liikennesääntötietoutta vailla.Eivät aavista,että minulla oli jo silloin ajokortti,kun nämä olivat vasta perhesuunnitelmissa.Totta kai saa kääntyä.Sekä oikealle että vasemmalle.Jos kääntyy vasemmalle,mennään meille Eteläespaa pitkin ja jos taas oikealle,on Aleksanterinkatu se,jota ajetaan.Ovetkin piti visusti autossaan lukossa,etten päässyt sisälle kassieni kanssa sillä aikaa,kun hän nostaa pyörätuolia takaovista.Pyysin jo autoa tilatessa työntöapua portaille asti.Tätäkään ei tämä mies tehnyt.Marmatukseni on,muuten,aivan oikeutettua.
Rupesi satamaan lunta,kuten luvattiinkin.Ainakin se on hyvä asia,että ehdimme kotiin,ennen pyryn alkua.Huomisesta tuuraajapäivän säästä ei ole väliä,kun liikun ilman pyörätuolia.Satakoon vaikka lumensekaisia kissoja ja koiria.Aion pitkästä aikaa vain lorviskella.Ehkä käyn kahvilla.Ehkä teen heräteosotoksen,joka sitten myöhemmin harmittaa.Ehkä mietin,mitä jäi tänään ostamatta ja ostan sitten ne.Ehkä menen Akateemiseen ja ostan runokirjan.Meillä kun hyllyssä on vain niitä edesmenneitten.
En keksi enempää kirjoitettavaa ja totuuden nimessä,tämäkin hölynpöly olisi saanut jäädä kirjoittamatta.
Sitten kotimatkalla oli kuljettaja,joka toi meidät kotiin Katajanokalle kummallisia kiertoteitä pitkin.Kysyin,onko tämä kimppakyyti.Ei ole,sanoi ja jatkoi,että Stockmannin edestä ei Espalta saa kääntyä vasemmalle eikä oikealle.Höpöhöpö.Nämä kuljettajat luulevat,että kaikki kyydittävät mammaraiset ovat liikennesääntötietoutta vailla.Eivät aavista,että minulla oli jo silloin ajokortti,kun nämä olivat vasta perhesuunnitelmissa.Totta kai saa kääntyä.Sekä oikealle että vasemmalle.Jos kääntyy vasemmalle,mennään meille Eteläespaa pitkin ja jos taas oikealle,on Aleksanterinkatu se,jota ajetaan.Ovetkin piti visusti autossaan lukossa,etten päässyt sisälle kassieni kanssa sillä aikaa,kun hän nostaa pyörätuolia takaovista.Pyysin jo autoa tilatessa työntöapua portaille asti.Tätäkään ei tämä mies tehnyt.Marmatukseni on,muuten,aivan oikeutettua.
Rupesi satamaan lunta,kuten luvattiinkin.Ainakin se on hyvä asia,että ehdimme kotiin,ennen pyryn alkua.Huomisesta tuuraajapäivän säästä ei ole väliä,kun liikun ilman pyörätuolia.Satakoon vaikka lumensekaisia kissoja ja koiria.Aion pitkästä aikaa vain lorviskella.Ehkä käyn kahvilla.Ehkä teen heräteosotoksen,joka sitten myöhemmin harmittaa.Ehkä mietin,mitä jäi tänään ostamatta ja ostan sitten ne.Ehkä menen Akateemiseen ja ostan runokirjan.Meillä kun hyllyssä on vain niitä edesmenneitten.
En keksi enempää kirjoitettavaa ja totuuden nimessä,tämäkin hölynpöly olisi saanut jäädä kirjoittamatta.
20. helmikuuta 2012
HELSINGITTÄRIÄ
Aloin lukea Naisten Helsinki-kirjaa,jonka taannoin ostin Stockmannin Argoshallin Stockmann-näyttelystä.Kirjan alussa etsitään niitä vaikuttajanaisia tässä kaupungissa,joka vasta opetteli olemassaoloaan.Suurin osa heistä hävinnyt historian hämäriin,mutta sitkeällä työllä kirjan toimittajat ovat joitakuita löytäneet.
Rakennuksia esimerkiksi 1600-luvulta ei enää ole ja senaikuiset maisematkin totaalisesti muuttuneet.Mutta naisia on täytynyt olla jo aiemminkin.Töölö,jossa vietin ison osan elämästäni,oli vuosisatoja sitten syrjäinen paikkapaha Helsingin pitäjässä.Mutta sieltä putkahti kirjaan eräs nainen.Margareta Laurensdotter.Hän omisti Töölön kylän maita jo 1400-luvulla.Jos Magareta ei olisi ollut maanomistaja,hän ei luultavasti olisi päässyt Helsingin historian lehdille.Se,että tämä nainen oli ylipäätään voinut naisena saada omistukseensa maata,oli jo senaikaisessa maailmassa ihme niin täällä kuin muuallakin keskiaikana.Margareta Laurensdotter oli varakas nainen aikana,jota miehet totaalisesti hallitsivat. Tästä naisesta alkaa Naisten Helsinki-kirja.
Kirja kertoo Helsingin naisista ennen ja nyt.Heistä jotkut ovat antaneet nimensä kaduille kuningattarista kirjailijoihin.Naisia on ollut arkkitehteinä,valokuvaajina,näyttelijöinä,kauppiaina,runoilijoina,tiedenaisina,taiteilijoina,keksijöinä... Heistä kirja kertoo. Kuka muistaa/tietää,että tämä yleinen kuivauskaappi keittiössä on myös naisen keksimä? Silloinen Työtehoseuran osastopäällikkö Maiju Gebhard (1896-1986) kaapin kehitti 1944 ja se kuuluu vielä nykyisinkin keittiön vakiovarusteisiin tiskipöydän yläpuolella.
Töölöön palatakseni kerron,miltä kirjailija Maria Jotunin puolisosta Viljo Tarkiaisesta tuntui heidän muutettuaan Taka-Töölöön Topeliuksenkadulle. Hän koki muuttaneensa maalle ja kommentoi ikkunasta avautuvaa näkymää: "Uusi talo,4 pientä huonetta ja keittiö -luotolla,velaksi.Edessä niitty ja metsä". No,vuonna 1911 Töölö oli vielä vahvasti maalaismaisemaa,joka levittäytyi Jotunin ja Tarkiaisen ikkunoista.Topeliuksenkatu 13 oli ensimmäisiä kivitaloja Taka-Töölössä.Niitty oli todellakin olemassa paikalla,missä nyt on Töölön kirjasto ja siinä laidunnettiin lampaita vielä 1910-luvulla.Pyykitkin liehuivat iloisesti raikkaassa tuulessa maisemissa,joihin minä moniaita vuosikymmeniä myöhemmin muutin.Lampaiden ja pyykkinarujen tilalle ilmestyivät työmiehet ja Topeliuksenpuisto oli valmis 1936.
Naisten Helsinkiä en ole vielä loppuun asti lukenut.On hauska huomata,että vaikuttavia helsingittäriä on muitakin kuin Havis Amanda Kauppatorilla.Kirjan tekijät pahoittelevat sitä,että "kaupungin muut naiset ja heidän historiansa eivät välttämättä ole yhtä tunnettuja". Tämän meidän aikamme vaikuttajanaiset ovat takuulla jo tunnettuja ja heidän nimensä vilahtelee muuallakin kuin joskus tulevissa historian kirjoissa.Ehkä joskus saamme muistutukseksi heidän työstään ja ansioistaan näköispatsaita,joita tällä hetkellä Helsingissä on vain yksi.Larin Paraske Hakasalmen puistossa.Naisfiguureja on pilvin pimein ja miehistä näköispatsaita yllinkyllin.Patsaan ansainneita on muitakin kuin tämä kansanrunon ja kansatietouden taitaja Larin Paraske.
Rakennuksia esimerkiksi 1600-luvulta ei enää ole ja senaikuiset maisematkin totaalisesti muuttuneet.Mutta naisia on täytynyt olla jo aiemminkin.Töölö,jossa vietin ison osan elämästäni,oli vuosisatoja sitten syrjäinen paikkapaha Helsingin pitäjässä.Mutta sieltä putkahti kirjaan eräs nainen.Margareta Laurensdotter.Hän omisti Töölön kylän maita jo 1400-luvulla.Jos Magareta ei olisi ollut maanomistaja,hän ei luultavasti olisi päässyt Helsingin historian lehdille.Se,että tämä nainen oli ylipäätään voinut naisena saada omistukseensa maata,oli jo senaikaisessa maailmassa ihme niin täällä kuin muuallakin keskiaikana.Margareta Laurensdotter oli varakas nainen aikana,jota miehet totaalisesti hallitsivat. Tästä naisesta alkaa Naisten Helsinki-kirja.
Kirja kertoo Helsingin naisista ennen ja nyt.Heistä jotkut ovat antaneet nimensä kaduille kuningattarista kirjailijoihin.Naisia on ollut arkkitehteinä,valokuvaajina,näyttelijöinä,kauppiaina,runoilijoina,tiedenaisina,taiteilijoina,keksijöinä... Heistä kirja kertoo. Kuka muistaa/tietää,että tämä yleinen kuivauskaappi keittiössä on myös naisen keksimä? Silloinen Työtehoseuran osastopäällikkö Maiju Gebhard (1896-1986) kaapin kehitti 1944 ja se kuuluu vielä nykyisinkin keittiön vakiovarusteisiin tiskipöydän yläpuolella.
Töölöön palatakseni kerron,miltä kirjailija Maria Jotunin puolisosta Viljo Tarkiaisesta tuntui heidän muutettuaan Taka-Töölöön Topeliuksenkadulle. Hän koki muuttaneensa maalle ja kommentoi ikkunasta avautuvaa näkymää: "Uusi talo,4 pientä huonetta ja keittiö -luotolla,velaksi.Edessä niitty ja metsä". No,vuonna 1911 Töölö oli vielä vahvasti maalaismaisemaa,joka levittäytyi Jotunin ja Tarkiaisen ikkunoista.Topeliuksenkatu 13 oli ensimmäisiä kivitaloja Taka-Töölössä.Niitty oli todellakin olemassa paikalla,missä nyt on Töölön kirjasto ja siinä laidunnettiin lampaita vielä 1910-luvulla.Pyykitkin liehuivat iloisesti raikkaassa tuulessa maisemissa,joihin minä moniaita vuosikymmeniä myöhemmin muutin.Lampaiden ja pyykkinarujen tilalle ilmestyivät työmiehet ja Topeliuksenpuisto oli valmis 1936.
Naisten Helsinkiä en ole vielä loppuun asti lukenut.On hauska huomata,että vaikuttavia helsingittäriä on muitakin kuin Havis Amanda Kauppatorilla.Kirjan tekijät pahoittelevat sitä,että "kaupungin muut naiset ja heidän historiansa eivät välttämättä ole yhtä tunnettuja". Tämän meidän aikamme vaikuttajanaiset ovat takuulla jo tunnettuja ja heidän nimensä vilahtelee muuallakin kuin joskus tulevissa historian kirjoissa.Ehkä joskus saamme muistutukseksi heidän työstään ja ansioistaan näköispatsaita,joita tällä hetkellä Helsingissä on vain yksi.Larin Paraske Hakasalmen puistossa.Naisfiguureja on pilvin pimein ja miehistä näköispatsaita yllinkyllin.Patsaan ansainneita on muitakin kuin tämä kansanrunon ja kansatietouden taitaja Larin Paraske.
19. helmikuuta 2012
MUTINAA SUOMEN KIELESTÄ
Elina Järvinen suree tämän viikon SK:ssa suomenkielen huonontumista ja sanoo "Kohta suomea ei enää osata.Haittaakse?" Vuonna 1995 Mika Häkkinen antoi Australiassa haastattelun.Hänen F1-autonsa rengas oli puhjennut,mies törmäsi autoineen rengasvalliin.Tuntivauhtia oli 175km.Tuloksena vakavia päävammoja ja sairaalassa oloa."Sua särki koko ajan",kertoo Häkkinen haastattelijalle."Et sul oli koko ajan pää kipee,tiedätsä.Jotain paikkaa särki koko ajan,ja se särky oli niin korkee,ett sä koko ajan löit nyrkillä pöytään,ett nyt jumankauta riittää." Parannuttuaan Häkkinen oli taas televisiossa "Kun sä oot nopeempi kuin muut,sä voitat,sä oot aina halunnu voittaa Monacon."
Järvinen puhuu kolumnissaan sä-passiivista ja Mika Häkkis-passiivista.Puhemuotoon ei oltu tyytyväisiä,mutta se pääsi luikertelemaan puhekieleen,jatkaa Järvinen.Nyt sinä-passiivia käytetään jopa ylioppilaskirjoituksissa.Elina Järvinen ihmettelee,että näinkö helposti se käy? "Yksi formulatähti puhuu huonoa suomea,ja viisitoista vuotta myöhemmin lukiolaiset luulevat muodon kuuluvan kirjakieleen."
Minäkin kuulen tämmöistä suomea jopa ystäviltäni."Kun sulla on flunssa,sä oot tosi kipee." Onko minulla siis flunssa? Ei,ei ole. Ensimmäisen kerran kun tämmöistä kuulin,luulin puhujan tosiaankin tarkoittavan minua.Sitten viisastuin. Sinä-pronomini tarkoittaakin ketä tahansa. Vaikka en ole tottunut tai edes hyväksynyt tämmöistä puhekieltä,en enää pillastu. En edes siitä sanakauheudesta kuin "kaa". Sitäkin aikuisystäväni käyttävät. "Olin eilen pojanlasten kaa". Tai "meniksä miehes kaa Ateneumiin?" Voi olla,että sekä sinä-passiivi että "kaa" on joskus hyväksyttävää ja oikeaoppista kirjakieltä,mutta ei minun aikanani."Kun sä tuut tänne kummittelemaan muutaman sadan vuoden kuluttua muitten aaveitten kaa,niin maailma on ihan erilainen."
Hyvää laskiaissunnuntaita."Jos tänään paistaa myöhemmin aurinko,tulee hyvä marjavuosi." Nyt ainakin kiukkuisesti pyryttää.Tuuli työntää pieniä hiutaleita vaakasuorassa,kieputtaa niitä ympäriämpäri kuin leikitelläkseen ennen kuin päästää ne maahan entisen paksun lumikerroksen päälle.Taidan jättää roskikselle menon huomiseen.
Järvinen puhuu kolumnissaan sä-passiivista ja Mika Häkkis-passiivista.Puhemuotoon ei oltu tyytyväisiä,mutta se pääsi luikertelemaan puhekieleen,jatkaa Järvinen.Nyt sinä-passiivia käytetään jopa ylioppilaskirjoituksissa.Elina Järvinen ihmettelee,että näinkö helposti se käy? "Yksi formulatähti puhuu huonoa suomea,ja viisitoista vuotta myöhemmin lukiolaiset luulevat muodon kuuluvan kirjakieleen."
Minäkin kuulen tämmöistä suomea jopa ystäviltäni."Kun sulla on flunssa,sä oot tosi kipee." Onko minulla siis flunssa? Ei,ei ole. Ensimmäisen kerran kun tämmöistä kuulin,luulin puhujan tosiaankin tarkoittavan minua.Sitten viisastuin. Sinä-pronomini tarkoittaakin ketä tahansa. Vaikka en ole tottunut tai edes hyväksynyt tämmöistä puhekieltä,en enää pillastu. En edes siitä sanakauheudesta kuin "kaa". Sitäkin aikuisystäväni käyttävät. "Olin eilen pojanlasten kaa". Tai "meniksä miehes kaa Ateneumiin?" Voi olla,että sekä sinä-passiivi että "kaa" on joskus hyväksyttävää ja oikeaoppista kirjakieltä,mutta ei minun aikanani."Kun sä tuut tänne kummittelemaan muutaman sadan vuoden kuluttua muitten aaveitten kaa,niin maailma on ihan erilainen."
Hyvää laskiaissunnuntaita."Jos tänään paistaa myöhemmin aurinko,tulee hyvä marjavuosi." Nyt ainakin kiukkuisesti pyryttää.Tuuli työntää pieniä hiutaleita vaakasuorassa,kieputtaa niitä ympäriämpäri kuin leikitelläkseen ennen kuin päästää ne maahan entisen paksun lumikerroksen päälle.Taidan jättää roskikselle menon huomiseen.
18. helmikuuta 2012
YSTÄVÄNPÄIVÄTERVEHDYS
"Ihminen ei ole saari,yksinään meressä kelluva,vaan osa maailmaa,osa ympäröivää maisemaa." Näin lukee äitini serkun lähettämässä ystävänpäivätervehdyksessä,pienessä kirjasessa "Yhdessä olemme enemmän,ajatuksia ystävyydestä". Äidin serkku ei asu Helsingissä,vaan puutarhansa ympäröimässä rivitalossa paikkakunnalla,josta kerrotaan,että Kaarle IX lahjoitti koko pitäjän Henrik Wreden leskelle.Henrik kun oli pelastanut kuninkaansa hengen oman elämänsä hinnalla Kirkholman taistelussa 1605.Kirjasen lähettäjä on jo melkoisen iäkäs,mutta henkisesti vireä,kuten entisen opettajan sopiikin olla.Asuu lastensa ja lastenlastensa ympäröimänä ja nyt sukumme saa lisän keväällä,kun syntyy hänen lapsenlapsensalapsenlapsi.Neljättä polvea.
Yöllä satanut uutta lunta.Vielä ei voi sanoa sen olevan vanhan surma.Vasta keväämmällä.Onneksi eilen keksin lykkiä meidät lähikauppaan tultuamme hammaslääkäristä.Taksia ei voinut pyytää ajamaan kaupan eteen,koska Kela korvaa vain matkan koti-hammaslääkäri-koti.Tuuli pani vilunväreet selkäpiihin pyörätuolia lykkiessäni.Kinoksista selvisin kunnialla tällä kertaa.Oli hyvä päästä lopuksi lämpöiseen kotiin.Avasin uuden ja hienon television.Puoliso alkoi katsella Edvin Laineen elokuvaa Nokea ja kultaa,1945.
Tänään sisäpäivä.Imurointia.Uuniin kalkkunapaisti ja syötyämme aion syventyä Naisten Helsinkiin.Ensi viikolla pääsen jälleen hetkeksi vapaaksi naiseksi tuuraajapäivänä.Aamu sinä päivänä ei ole mukavimmasta päästä.On noustava jo kuuden jälkeen,sillä meillä on kaikki hidasta.Yhdeksään mennessä on saatava valmiiksi,jolloin tuuraaja soittaa täsmällisesti ajallaan ovikelloa.Jos puoliso on hankalalla tuulella ja haluton yhteistyöhön,on kaikki tavallistakin vaikeampaa.Lopuksi olen itse vuorossa ja siinä on jo toimittava nopeasti kelloa vilkuillen.Viimeiseksi valmistan tuuraajalle hedelmäsalaatin,peitän sen kelmulla ja laitan "maalaiskaapin" kulmalle odottelemaan.
Tämä kaappi on seurannut meitä asunnosta asuntoon.Aikoinaan sen huusi isäni huutokaupasta meidän mökille.Pantiin siellä keittiöön ja täytettiin astioilla.Se on kaunis kaappi siitäkin huolimatta,että ajanhammas on sitä nakertanut,maalitkin hiukan varisseet.Tässä asunnossa se on niinikään keittiössä,kuten ollakin pitää ja jälleen täynnä astioita.Kun joku naisvieras keittiöön eksyy,saa kaappi ansaittua huomiota ja kerron pikaisesti sen tarinan.Aivan alkuperää en tiedä,sillä se oli tietysti jo vanha isäni sen ostaessa.Siinä on kukkamaalauksia kaikissa neljässä ovessa ja koko kaappi on säyseän vihreä.Tukevaa tekoa ja puuta kuten ennen oli.Ei mitään viilua.Alaovet eivät osu enää sulkiessa kohdalleen,mutta saa kiinni,kun lempeästi jymäyttää.
Ovia sulkiessani muistan mökin ja auringonpaisteen pirtin raitamattojen päällä,tulen takassa ja keittiön puuhellassa.Annan käteni liukua pitkin kaapin pintaa ja leppeä hymy karehtii huulillani.Oi niitä aikoja.
Yöllä satanut uutta lunta.Vielä ei voi sanoa sen olevan vanhan surma.Vasta keväämmällä.Onneksi eilen keksin lykkiä meidät lähikauppaan tultuamme hammaslääkäristä.Taksia ei voinut pyytää ajamaan kaupan eteen,koska Kela korvaa vain matkan koti-hammaslääkäri-koti.Tuuli pani vilunväreet selkäpiihin pyörätuolia lykkiessäni.Kinoksista selvisin kunnialla tällä kertaa.Oli hyvä päästä lopuksi lämpöiseen kotiin.Avasin uuden ja hienon television.Puoliso alkoi katsella Edvin Laineen elokuvaa Nokea ja kultaa,1945.
Tänään sisäpäivä.Imurointia.Uuniin kalkkunapaisti ja syötyämme aion syventyä Naisten Helsinkiin.Ensi viikolla pääsen jälleen hetkeksi vapaaksi naiseksi tuuraajapäivänä.Aamu sinä päivänä ei ole mukavimmasta päästä.On noustava jo kuuden jälkeen,sillä meillä on kaikki hidasta.Yhdeksään mennessä on saatava valmiiksi,jolloin tuuraaja soittaa täsmällisesti ajallaan ovikelloa.Jos puoliso on hankalalla tuulella ja haluton yhteistyöhön,on kaikki tavallistakin vaikeampaa.Lopuksi olen itse vuorossa ja siinä on jo toimittava nopeasti kelloa vilkuillen.Viimeiseksi valmistan tuuraajalle hedelmäsalaatin,peitän sen kelmulla ja laitan "maalaiskaapin" kulmalle odottelemaan.
Tämä kaappi on seurannut meitä asunnosta asuntoon.Aikoinaan sen huusi isäni huutokaupasta meidän mökille.Pantiin siellä keittiöön ja täytettiin astioilla.Se on kaunis kaappi siitäkin huolimatta,että ajanhammas on sitä nakertanut,maalitkin hiukan varisseet.Tässä asunnossa se on niinikään keittiössä,kuten ollakin pitää ja jälleen täynnä astioita.Kun joku naisvieras keittiöön eksyy,saa kaappi ansaittua huomiota ja kerron pikaisesti sen tarinan.Aivan alkuperää en tiedä,sillä se oli tietysti jo vanha isäni sen ostaessa.Siinä on kukkamaalauksia kaikissa neljässä ovessa ja koko kaappi on säyseän vihreä.Tukevaa tekoa ja puuta kuten ennen oli.Ei mitään viilua.Alaovet eivät osu enää sulkiessa kohdalleen,mutta saa kiinni,kun lempeästi jymäyttää.
Ovia sulkiessani muistan mökin ja auringonpaisteen pirtin raitamattojen päällä,tulen takassa ja keittiön puuhellassa.Annan käteni liukua pitkin kaapin pintaa ja leppeä hymy karehtii huulillani.Oi niitä aikoja.
17. helmikuuta 2012
OMENAPUISTA TULI MIELEEN
"Lumipuista kauneimmat ovat omenapuut.
Sateista hiljaisin on lumisade.
Luistavin,loistavin ura on latu.
Huudoista turhin huudetaan hankien takaa."
(Risto Rasa: Taivasalla)
Tänään on satanut lunta,juuri sellaista hiljaista.Lumisia omenapuita en ole pitkiin aikoihin nähnyt,mutta ne,jotka ennen olen,olivat kauniita.Meillä oli omakotitalon pihalla kaksi omenapuuta.Toisesta söivät myyrät juuret ja toinen jäi niille sijoilleen,kun möimme maat,mannut,metsät ja talon.Se oli sitä aikaa,kun teimme muutaman vuoden harharetken niinkin pitkälle urbaanista ympäristöstä kuin Kirkkonummi.Luoja,mitenkä siellä oli kaukana kaikesta sivilisaatiosta.Postilaatikko,josta lehdet ja posti haettiin, oli parin kilometrin päässä,kauppa 15 ja Helsinki ties missä.Muutamat ensimmäiset kuukaudet oli ihan kivaa.Panin pyykkinarun kahden männyn väliin,ripustin riippukeinun toisiin,istuin pihalla ja kuuntelin tuulen suhinaa,hyödynsin maan antimia,keräsin,säilöin ja purkitin.Kaadoimme joulukuusen omilta mailta,lahjoitin parit ystävillekin.Olimmehan kolmen hehtaarin maanomistajia.Maksoimme metsäveroa.
Sitten alkoi maistua liian maalaiselle.Ikävä kasvoi kaupunkiin meillä kummallakin.Myimme pois.Karistin vaatteista havunneulaset ja kengistä sammaleet,jätin muurahaiset ja myyrät.Panin korkokengät jalkaan ja nautin asfaltin äänistä,pakokaasun tuoksuista ja siitä,että kaupat olivat nurkan takana.Sen jälkeen en ole maalla asunut.Mökinkin möimme Hämeen mailta.Lempeitten laaksojen lehtomaisemista,kuten suurin piirtein Hämäläisten laulussa lauletaan.Olimme olleet uskottomia Helsingille,mutta annoimme anteeksi itsellemme.
Toisinaan tulvahtaa mieleen ikävä oman pihan kesää,sen auringon kultaamia mäntyjä,muurahaispesää,sammalta kallion päällä,valkovuokkomerta keväällä,tuulta puissa,palokärkeä puun rungolla,puolukkamättäitä,pääskysiä jossain korkealla... Mutta vain toisinaan.
Sateista hiljaisin on lumisade.
Luistavin,loistavin ura on latu.
Huudoista turhin huudetaan hankien takaa."
(Risto Rasa: Taivasalla)
Tänään on satanut lunta,juuri sellaista hiljaista.Lumisia omenapuita en ole pitkiin aikoihin nähnyt,mutta ne,jotka ennen olen,olivat kauniita.Meillä oli omakotitalon pihalla kaksi omenapuuta.Toisesta söivät myyrät juuret ja toinen jäi niille sijoilleen,kun möimme maat,mannut,metsät ja talon.Se oli sitä aikaa,kun teimme muutaman vuoden harharetken niinkin pitkälle urbaanista ympäristöstä kuin Kirkkonummi.Luoja,mitenkä siellä oli kaukana kaikesta sivilisaatiosta.Postilaatikko,josta lehdet ja posti haettiin, oli parin kilometrin päässä,kauppa 15 ja Helsinki ties missä.Muutamat ensimmäiset kuukaudet oli ihan kivaa.Panin pyykkinarun kahden männyn väliin,ripustin riippukeinun toisiin,istuin pihalla ja kuuntelin tuulen suhinaa,hyödynsin maan antimia,keräsin,säilöin ja purkitin.Kaadoimme joulukuusen omilta mailta,lahjoitin parit ystävillekin.Olimmehan kolmen hehtaarin maanomistajia.Maksoimme metsäveroa.
Sitten alkoi maistua liian maalaiselle.Ikävä kasvoi kaupunkiin meillä kummallakin.Myimme pois.Karistin vaatteista havunneulaset ja kengistä sammaleet,jätin muurahaiset ja myyrät.Panin korkokengät jalkaan ja nautin asfaltin äänistä,pakokaasun tuoksuista ja siitä,että kaupat olivat nurkan takana.Sen jälkeen en ole maalla asunut.Mökinkin möimme Hämeen mailta.Lempeitten laaksojen lehtomaisemista,kuten suurin piirtein Hämäläisten laulussa lauletaan.Olimme olleet uskottomia Helsingille,mutta annoimme anteeksi itsellemme.
Toisinaan tulvahtaa mieleen ikävä oman pihan kesää,sen auringon kultaamia mäntyjä,muurahaispesää,sammalta kallion päällä,valkovuokkomerta keväällä,tuulta puissa,palokärkeä puun rungolla,puolukkamättäitä,pääskysiä jossain korkealla... Mutta vain toisinaan.
16. helmikuuta 2012
SOKERIN LAINAUS
Kukaan,kukaan ei enää tule lainaamaan sokeria. Sokerin lainaaminen on historiaa.Se jäi jonnekin,kun talojen asukkaat lokeroituivat omien televisioittensa ääreen ja piipahtamiset naapureissa eivät enää olleet sopivaa käytöstä.Eilen illalla soi ovikello.Ovisilmä kertoi hoikan nuorukaisen seisovan oven takana toiveikkaan näköisenä.Näytti harmittomalta ja avasin oven.Hänellä oli posliinimuki kädessä.Ei esitellyt itseään,vaan sanoi "oisko teillä lainata sokeria?" Kysyin,kuka hän on ja mistä,onko talon asukkaita jne. Hän ehkä hiukan ihmetteli kysymystulvaani,mutta tahdoin ehdottomasti tietää,kenelle sokeriani lainaan.Sitä paitsi olisi ehkä ollut paikallaan esittäytyä avattuani oven.No,sain vastaukset ja täytin mukin sokerilla.
Vaivuin kaverin lähdettyä nostalgian uumeniin.Palasin ajassa taaksepäin ja ryhdyin oitis kaipaamaan naapurien välistä ystävällistä kanssakäymistä,jolloin voi lainata sokeria,tulla juttelemaan tai vaikkapa juoruamaan talon asioita.Olikohan nämä muinaiset sokerin lainaamiset vain kikka saada tulla naapuriin,tutustua? Luulen muuten,ettei näitä velkoja milloinkaan takaisin maksettu.On toki kohteliaampaa pyytää saada lainaksi sokeria kuin vain tokaista "saanko sokeria".Eilinen poika oli jostain lukenut tai isovanhemmiltaan kuullut entisaikojen sokerin lainaamisesta,koska mainitessani hänelle,ettei kukaan enää vuosikymmeniin ole tullut lainaamaan sokeria,sanoi arvelleensa "jonkun ilahtuvan".Tämä tapahtuma minua suuresti miellytti ja päätin siitä kirjoittaa.
Piha oli eilen niin hyvin aurattu,että uskaltauduimme kaupungille.Ensin Stockmannin 8.kerroksen postilaatikkoon pari kirjettä ja sitten Argoshalliin ja Stockmannin alkujuurille.Kuluneet 150 vuotta olivat näyttävästi esillä.Valokuvia,piirroksia,ehkä Stockmann-suvun kätköistä saatuja vanhoja tavaroita,uusia esimerkiksi Oiva Toikan uniikkiteoksia,Marimekkoa ja seinillä kertomuksia tavaratalon historiasta,pienoismalleja talosta.Sellainenkin,joka ei koskaan arkkitehdin piirustuspöytää ja tätä mallia pitemmälle päässyt.Aleksin puolella oli korkea torni,jota arkkitehti kutsui pilvenpiirtäjäksi.Oli vanhanmallinen isoetupyöräinen polkupyörä,jonka kohdalla puolison kielen kannat pääsivät hämmästyksekseni valloilleen ja repliikki kuului "tosta satulasta kun putoo,niin sattuu". Tämä kuulostaa tavalliselta,mutta se tuli miehen suusta,joka ei paljoa nykyisin puhu,tuskin ympäristöään edes huomaa ja vielä vähemmän siitä puhuu.Olin haljeta ilosta!
Ostin postikortteja,joista yhdessä on Stockmannin lehtimainos vuodelta 1931.Kolmannessa kerroksessa on ollut "Soodalähde".Ja sieltä on saanut myös "raikasta mehua ja hyvää Stockmannin Erikois-Pommacia,että ne ovat viedä kielen mennessään". Mainos alkaa kehuilla,että tavaratalo on eri hauska ostospaikka "sieltä saa melkein vaikka mitä!" Myyjä paketoi minulle erilaisia kortteja ja kirjan "Naisten Helsinki,kulttuurihistoriallinen opas". Toimittajina Anna Biström,Rita Paqvalén ja Hedvig Rask,alkukieli ruotsi,kustantaja Schildts.Olen teosta vasta selaillut ja ilokseni huomasin myös Töölön olleen kirjoittamisen väärti otsikolla "Uusi Helsinki".Kerrotaan Töölössä asuneista naiskirjailijoista Maria Jotuni,Helvi Hämäläinen,Aila Meriluoto... Sain jälleen mainion lisän Helsinki-kirjastooni.
Vaivuin kaverin lähdettyä nostalgian uumeniin.Palasin ajassa taaksepäin ja ryhdyin oitis kaipaamaan naapurien välistä ystävällistä kanssakäymistä,jolloin voi lainata sokeria,tulla juttelemaan tai vaikkapa juoruamaan talon asioita.Olikohan nämä muinaiset sokerin lainaamiset vain kikka saada tulla naapuriin,tutustua? Luulen muuten,ettei näitä velkoja milloinkaan takaisin maksettu.On toki kohteliaampaa pyytää saada lainaksi sokeria kuin vain tokaista "saanko sokeria".Eilinen poika oli jostain lukenut tai isovanhemmiltaan kuullut entisaikojen sokerin lainaamisesta,koska mainitessani hänelle,ettei kukaan enää vuosikymmeniin ole tullut lainaamaan sokeria,sanoi arvelleensa "jonkun ilahtuvan".Tämä tapahtuma minua suuresti miellytti ja päätin siitä kirjoittaa.
Piha oli eilen niin hyvin aurattu,että uskaltauduimme kaupungille.Ensin Stockmannin 8.kerroksen postilaatikkoon pari kirjettä ja sitten Argoshalliin ja Stockmannin alkujuurille.Kuluneet 150 vuotta olivat näyttävästi esillä.Valokuvia,piirroksia,ehkä Stockmann-suvun kätköistä saatuja vanhoja tavaroita,uusia esimerkiksi Oiva Toikan uniikkiteoksia,Marimekkoa ja seinillä kertomuksia tavaratalon historiasta,pienoismalleja talosta.Sellainenkin,joka ei koskaan arkkitehdin piirustuspöytää ja tätä mallia pitemmälle päässyt.Aleksin puolella oli korkea torni,jota arkkitehti kutsui pilvenpiirtäjäksi.Oli vanhanmallinen isoetupyöräinen polkupyörä,jonka kohdalla puolison kielen kannat pääsivät hämmästyksekseni valloilleen ja repliikki kuului "tosta satulasta kun putoo,niin sattuu". Tämä kuulostaa tavalliselta,mutta se tuli miehen suusta,joka ei paljoa nykyisin puhu,tuskin ympäristöään edes huomaa ja vielä vähemmän siitä puhuu.Olin haljeta ilosta!
Ostin postikortteja,joista yhdessä on Stockmannin lehtimainos vuodelta 1931.Kolmannessa kerroksessa on ollut "Soodalähde".Ja sieltä on saanut myös "raikasta mehua ja hyvää Stockmannin Erikois-Pommacia,että ne ovat viedä kielen mennessään". Mainos alkaa kehuilla,että tavaratalo on eri hauska ostospaikka "sieltä saa melkein vaikka mitä!" Myyjä paketoi minulle erilaisia kortteja ja kirjan "Naisten Helsinki,kulttuurihistoriallinen opas". Toimittajina Anna Biström,Rita Paqvalén ja Hedvig Rask,alkukieli ruotsi,kustantaja Schildts.Olen teosta vasta selaillut ja ilokseni huomasin myös Töölön olleen kirjoittamisen väärti otsikolla "Uusi Helsinki".Kerrotaan Töölössä asuneista naiskirjailijoista Maria Jotuni,Helvi Hämäläinen,Aila Meriluoto... Sain jälleen mainion lisän Helsinki-kirjastooni.
14. helmikuuta 2012
TELEVISIOMURHEITA JA MUITA MIETTEITÄ
Iloitseminen eilen uudesta televisiosta oli ennenaikaista.Kone on susi.Se sammutti itse itsensä muutaman kerran ja piti kaukosäätimestä sännätä avaamaan.Keskustelu asianomaisen myymälän (Stockmann tv-osasto) jäi siltä osin kesken,joudunko jälleen maksamaan kuljetuksen sekä asentamisen katselukuntoon vaihdettuani sen uuteen.Minusta se olisi väärin,sillä olen kulut maksanut koneesta,jonka tulisi olla ehjä.Kun se tuodaan,viedään jälleen vanha pois.En saa sitä kuljetetuksi tänään pyörätuolin kanssa ja tuuraajapäivä on vasta parin viikon kuluttua.
No,totta kai uusissa ja käyttämättömissä vehkeissä aina autoista lähtien saattaa olla teknisiä vikoja.Siksi kai on asiakkaan hyväksi takuut keksitty.Mutta kun vika osuu omalle kohdalle,ottaa se hemmetisti päästä.Saa nyt nähdä,taipuuko Stockmann oikeudenmukaiseen järjestelyyn ja jättää minulta veloittamatta kuljetus- ja asennuskulut.Hinta oli/on 87€.Maksamiseen toiseen kertaan en hevillä taivu.Periaatekysymys.
Toinenkin ystävänpäiväkortti tullut.Tänään ei vielä postia.Tämä tuli vanhalta ystävältä Tampereelta.Hänenkin elämänsä muuttunut vakavan sairauden myötä.Muistan kun olin avittamassa häntä uuden elämän alkuun haettuani kuukausia kestävän sairaala-ajan jälkeen kotiinsa.Oli totuteltava arkielämään.Puhe oli puuromaista,sanat kadoksissa,ajatukset ties missä.Olen myöhemmin ajatellut tämän olleen minulle tarkoitulksellista ja ennen kaikkea oppimista vastaisen varalle.Jouduinhan samankaltaiseen tilanteeseen oman puolison kanssa myöhemmin.Kummatkin kerrat pelottivat.Tilanteet minulle täysin uusia ja pelkäsin osaamattomuuttani.Tampereella viivyin pitkään.Sitten oli lähdettävä ja hän jäi omilleen.Tosin kaupungin puolesta autettiin yksin asuvaa ystävääni sen verran mihin silloiset rahkeet riittivät.
Pari vuotta sitten olin yhteydessä Tampereen sosiaalihenkilöihin ystäväni tilasta ja tilanteesta.Minua kuunneltiin,mutta sukulaisuuden puuttuessa ei enempään venytty.Sen verran kuitenkin,että ystäväni huonon yhteistyöhalukkuuden takia sosiaalihenkilöt ovat avuttomia hänen kanssaan.Yksinäisyys vaivaa,kukaan ei käy.Naapuri joskus piipahtaa.Tytär elää omaa elämäänsä perheineen muualla.Ei käynyt viime joulunakaan.Ystävät häipyivät.Tietämättömyys sairaudesta pelottaa.Sisareen välit poikki,muita omaisia ei ole.Sukulaiset kadonneet.Minäkin sidottuna omiin ympyröihini.Sitäkin olen miettinyt,olisiko minussa edes omaishoitajaloman aikana halua ja voimia mennä toista sairasta auttamaan? Jos olen aivan rehellinen,niin sanon,että ei olisi.Ei enää.
Sitten iloisempiin asioihin.Stockmannin tv-myyjä soitti ja neuvoi,miten pääsen eroon ajastimesta,joka panee television sulkeutumaan kahden tunnin välein (en tiennyt tämmöisestä ajastimesta).Neuvoi niin hyvin kaukosäätimen nappuloissa,että minäkin teknillisissä asioissa emätyhmä ymmärsin ja... jippii... osasin.Konetta ei vaihdetakaan ja asiakas on taas tyytyväinen.Jätänkin ruokaostokset huomiseen ja kaivelen tänään pakastinta ja jääkaappia.
No,totta kai uusissa ja käyttämättömissä vehkeissä aina autoista lähtien saattaa olla teknisiä vikoja.Siksi kai on asiakkaan hyväksi takuut keksitty.Mutta kun vika osuu omalle kohdalle,ottaa se hemmetisti päästä.Saa nyt nähdä,taipuuko Stockmann oikeudenmukaiseen järjestelyyn ja jättää minulta veloittamatta kuljetus- ja asennuskulut.Hinta oli/on 87€.Maksamiseen toiseen kertaan en hevillä taivu.Periaatekysymys.
Toinenkin ystävänpäiväkortti tullut.Tänään ei vielä postia.Tämä tuli vanhalta ystävältä Tampereelta.Hänenkin elämänsä muuttunut vakavan sairauden myötä.Muistan kun olin avittamassa häntä uuden elämän alkuun haettuani kuukausia kestävän sairaala-ajan jälkeen kotiinsa.Oli totuteltava arkielämään.Puhe oli puuromaista,sanat kadoksissa,ajatukset ties missä.Olen myöhemmin ajatellut tämän olleen minulle tarkoitulksellista ja ennen kaikkea oppimista vastaisen varalle.Jouduinhan samankaltaiseen tilanteeseen oman puolison kanssa myöhemmin.Kummatkin kerrat pelottivat.Tilanteet minulle täysin uusia ja pelkäsin osaamattomuuttani.Tampereella viivyin pitkään.Sitten oli lähdettävä ja hän jäi omilleen.Tosin kaupungin puolesta autettiin yksin asuvaa ystävääni sen verran mihin silloiset rahkeet riittivät.
Pari vuotta sitten olin yhteydessä Tampereen sosiaalihenkilöihin ystäväni tilasta ja tilanteesta.Minua kuunneltiin,mutta sukulaisuuden puuttuessa ei enempään venytty.Sen verran kuitenkin,että ystäväni huonon yhteistyöhalukkuuden takia sosiaalihenkilöt ovat avuttomia hänen kanssaan.Yksinäisyys vaivaa,kukaan ei käy.Naapuri joskus piipahtaa.Tytär elää omaa elämäänsä perheineen muualla.Ei käynyt viime joulunakaan.Ystävät häipyivät.Tietämättömyys sairaudesta pelottaa.Sisareen välit poikki,muita omaisia ei ole.Sukulaiset kadonneet.Minäkin sidottuna omiin ympyröihini.Sitäkin olen miettinyt,olisiko minussa edes omaishoitajaloman aikana halua ja voimia mennä toista sairasta auttamaan? Jos olen aivan rehellinen,niin sanon,että ei olisi.Ei enää.
Sitten iloisempiin asioihin.Stockmannin tv-myyjä soitti ja neuvoi,miten pääsen eroon ajastimesta,joka panee television sulkeutumaan kahden tunnin välein (en tiennyt tämmöisestä ajastimesta).Neuvoi niin hyvin kaukosäätimen nappuloissa,että minäkin teknillisissä asioissa emätyhmä ymmärsin ja... jippii... osasin.Konetta ei vaihdetakaan ja asiakas on taas tyytyväinen.Jätänkin ruokaostokset huomiseen ja kaivelen tänään pakastinta ja jääkaappia.
13. helmikuuta 2012
BIENNIALISTA HETKEKSI PRAHAAN
Meillä on uusi laiheliini makuuhuoneessa.Samsung-televisio tuli tänään.Puoliso on jo tyytyväisenä katsellut ja minä tyytyväisenä puolisoa.Nyt voin taas uppoutua ilman omantunnon tuskia olohuoneessa sohvannurkaan ja katsella ihan ite sitä toista.
Kutsu kävi taas.Tällä kertaa Hakasalmen huvilassa Helsinki Photography Biennialin avajaisiin.Vaan ei passaa tämäkään.Biennaalin tulee avaamaan kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki.No Exit -Kaupungin tila.Näyttelyn toinen osa No Exit -Eletty kaupunki on näytillä samana iltana Sederholmin talossa.No,voin kyörätä puolison kyllä Hakasalmen huvilaan myöhemminkin.Olen käynyt useankin kerran,mutta kun en ollut silloin vielä pyörätuolin kahvoissa,en tullut katsoneeksi,onko portaita paljon ulkona.Jos on,ei kehtaa pyytää ketään avittamaan.Jos on kaksi,selviydymme itse.On se vaan hassua,maailma on niin täynnä portaita,joita ei ole aikaisemmin tullut edes merkille panneeksi.Nyt ne huomaa.
Onneksi ehdimme terveempänä aikana käydä Prahassa.En ole luultavasti missään kaupungissa nähnyt niin paljon portaita.Siellä ne huomasi,vaikka puoliso oli kävelevä vielä.Tosin huono jo silloinkin.Aamiaisen jälkeen lähdinkin yksin kaupungille ja etsin paikkoja,jonne ei olisi mahdottomasti portaita.Hotellissa oli jo vaivalloista päästä aamiaishuoneeseen.Se oli jyrkkien portaitten päässä kellarissa jyhkeitten kiviseinien ympäröimä iso huone.Olisiko ollut tämän 1000v vanhan talon aikaisempi keittiö? Siellä oli syvä kivinen kaivo,jonne on tullut muinoin sadevesi suoraan taivaalta jonkunlaisia kouruja pitkin? Niin,siis Prahassa joka puolella portaita.Ravintolatkin aina maan alla talojen kivijaloissa.Onnistuin päivittäin löytämään meille suurinpiirtein portaattoman lounaspaikan.Viimeisen aterian nautimme Vltava-joen rannalla olevassa ravintolassa.Kävin aamulla varaamassa pöydän ja sain aivan joen viereen,josta kaiteen yli oli mukavat näköalat.Siellä viinilasin ja tukevan aterian ääressä sanoimme hyvästit Prahalle ja lupasimme tulla uudestaan.Kiitollisena ajattelen,että olimme silloin päättäneet Prahaan mennä.Kaupunkiin,jota vieläkin mielelläni muistelen.Sen katuja,puistoja,siltoja,nukketeattereita,pantomiimia ja sen ikiaikaista kaikkialla näkyvää historiaa.
No,ei tästä pitänyt matkakertomusta tulla.Tuli kuitenkin.
Kutsu kävi taas.Tällä kertaa Hakasalmen huvilassa Helsinki Photography Biennialin avajaisiin.Vaan ei passaa tämäkään.Biennaalin tulee avaamaan kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki.No Exit -Kaupungin tila.Näyttelyn toinen osa No Exit -Eletty kaupunki on näytillä samana iltana Sederholmin talossa.No,voin kyörätä puolison kyllä Hakasalmen huvilaan myöhemminkin.Olen käynyt useankin kerran,mutta kun en ollut silloin vielä pyörätuolin kahvoissa,en tullut katsoneeksi,onko portaita paljon ulkona.Jos on,ei kehtaa pyytää ketään avittamaan.Jos on kaksi,selviydymme itse.On se vaan hassua,maailma on niin täynnä portaita,joita ei ole aikaisemmin tullut edes merkille panneeksi.Nyt ne huomaa.
Onneksi ehdimme terveempänä aikana käydä Prahassa.En ole luultavasti missään kaupungissa nähnyt niin paljon portaita.Siellä ne huomasi,vaikka puoliso oli kävelevä vielä.Tosin huono jo silloinkin.Aamiaisen jälkeen lähdinkin yksin kaupungille ja etsin paikkoja,jonne ei olisi mahdottomasti portaita.Hotellissa oli jo vaivalloista päästä aamiaishuoneeseen.Se oli jyrkkien portaitten päässä kellarissa jyhkeitten kiviseinien ympäröimä iso huone.Olisiko ollut tämän 1000v vanhan talon aikaisempi keittiö? Siellä oli syvä kivinen kaivo,jonne on tullut muinoin sadevesi suoraan taivaalta jonkunlaisia kouruja pitkin? Niin,siis Prahassa joka puolella portaita.Ravintolatkin aina maan alla talojen kivijaloissa.Onnistuin päivittäin löytämään meille suurinpiirtein portaattoman lounaspaikan.Viimeisen aterian nautimme Vltava-joen rannalla olevassa ravintolassa.Kävin aamulla varaamassa pöydän ja sain aivan joen viereen,josta kaiteen yli oli mukavat näköalat.Siellä viinilasin ja tukevan aterian ääressä sanoimme hyvästit Prahalle ja lupasimme tulla uudestaan.Kiitollisena ajattelen,että olimme silloin päättäneet Prahaan mennä.Kaupunkiin,jota vieläkin mielelläni muistelen.Sen katuja,puistoja,siltoja,nukketeattereita,pantomiimia ja sen ikiaikaista kaikkialla näkyvää historiaa.
No,ei tästä pitänyt matkakertomusta tulla.Tuli kuitenkin.
12. helmikuuta 2012
KAIKENLAATUISTA JUHLINTAA
Tänä kuluvana vuonna on montakin juhlan aihetta.Minusta ihka ensimmäisenä on mainittava Helsingin syntymäpäivä 12.6.2012,jolloin on tullut kuluneeksi 200v siitä,kun tästä kaupungista tehtiin pääkaupunki.Toisena tulee Helsingin maailman designpääkaupunki 2012 ja kolmanneksi Stockmann täyttää 150v.
Tätä viimeksi mainittua on Stockmannin kanta-asiakaslehti pullollaan tosin myös tähän vuoteen kuuluvaa designia ja tällä kertaa ovat Helsingin mattolaiturit in.Täällä on 13 mattolaituria,joiden kohtalo nostetaan aika-ajoin esille ja lopetusuhkaa väläytellään.Ainakaan ensi kesänä ei luultavasti mitään karsimista tapahdu.Kaupunkisuunitteluvirasto järjestää Design goes mattolaiturit-kaupunkifestivaalin.Laitureihin on ankkuroitu kuuden modulin saunat.Festivaali alkaa vapunaattona.
Stockmannin historiikin "Hulluja päiviä,huikeita vuosia" saa Markku Kuisman toimittamana.Minäkin tuonut eräässä blogissani "Stockmann tuli Helsinkiin" omalla vaatimattomalla tavallani esille Georg Franz Stockmannin tulemisen Saksasta Suomeen.Ensimmäinen Stockmann oli Pohjoisesplanadilla Kauppatorin kupeessa ja siellä kävi mamma (äidin äiti) ostoksilla.Tunnen jo hänenkin kauttaan sympatiaa tätä 150 vuotiasta juhlakalua kohtaan.Muistan nykyisen tavaratalon hissitytöt,jotka minuakin äitini kanssa ajeluttivat ollessani pikkutyttö.Nyt heistä on seinän kokoisia valokuvia tavaratalon nykyhississä.Argoshalli on koristautunut Stockmann 150 vuotta-näyttelyyn jopa vanhan ajan kahvilalla.On auki laskiaissunnuntaihin asti.Sen jälkeen siirrytään muunlaisen kahvikulttuurin maailmaan ja maaliskuun puolessa välissä Iittalan muotoilun pariin.Tässä tulikin parin kappaleen verran erilaista mainontaa.
Pakkasta kuutisen astetta ja sataa parastaikaa lunta.Olisi ehkä mukava ulkoiluilma,mutta sain nukutuksi vasta aamupuolella ja olen hieman väsähtäneen oloinen.Menin vuoteeseen säälliseen aikaan ja nukahdinkin toviksi.Sitten heräsin.Jälleen äänekästä juhlintaa samassa asunnossa,joista aikaisemmista häirinnöistä muutamat talon asukkaat ovat jo isännöitsijälle valittaneet.Minä lähetin nyt yöllistä sähköpostia isännöitsijälle.Niin että tänään myös sisäpäivä.Voisin ryhtyä etsimään kodin vara-avainta,joka Mehiläis-kirjan lailla on kummallisesti kadonnut.Kummitteleeko täällä?
Tätä viimeksi mainittua on Stockmannin kanta-asiakaslehti pullollaan tosin myös tähän vuoteen kuuluvaa designia ja tällä kertaa ovat Helsingin mattolaiturit in.Täällä on 13 mattolaituria,joiden kohtalo nostetaan aika-ajoin esille ja lopetusuhkaa väläytellään.Ainakaan ensi kesänä ei luultavasti mitään karsimista tapahdu.Kaupunkisuunitteluvirasto järjestää Design goes mattolaiturit-kaupunkifestivaalin.Laitureihin on ankkuroitu kuuden modulin saunat.Festivaali alkaa vapunaattona.
Stockmannin historiikin "Hulluja päiviä,huikeita vuosia" saa Markku Kuisman toimittamana.Minäkin tuonut eräässä blogissani "Stockmann tuli Helsinkiin" omalla vaatimattomalla tavallani esille Georg Franz Stockmannin tulemisen Saksasta Suomeen.Ensimmäinen Stockmann oli Pohjoisesplanadilla Kauppatorin kupeessa ja siellä kävi mamma (äidin äiti) ostoksilla.Tunnen jo hänenkin kauttaan sympatiaa tätä 150 vuotiasta juhlakalua kohtaan.Muistan nykyisen tavaratalon hissitytöt,jotka minuakin äitini kanssa ajeluttivat ollessani pikkutyttö.Nyt heistä on seinän kokoisia valokuvia tavaratalon nykyhississä.Argoshalli on koristautunut Stockmann 150 vuotta-näyttelyyn jopa vanhan ajan kahvilalla.On auki laskiaissunnuntaihin asti.Sen jälkeen siirrytään muunlaisen kahvikulttuurin maailmaan ja maaliskuun puolessa välissä Iittalan muotoilun pariin.Tässä tulikin parin kappaleen verran erilaista mainontaa.
Pakkasta kuutisen astetta ja sataa parastaikaa lunta.Olisi ehkä mukava ulkoiluilma,mutta sain nukutuksi vasta aamupuolella ja olen hieman väsähtäneen oloinen.Menin vuoteeseen säälliseen aikaan ja nukahdinkin toviksi.Sitten heräsin.Jälleen äänekästä juhlintaa samassa asunnossa,joista aikaisemmista häirinnöistä muutamat talon asukkaat ovat jo isännöitsijälle valittaneet.Minä lähetin nyt yöllistä sähköpostia isännöitsijälle.Niin että tänään myös sisäpäivä.Voisin ryhtyä etsimään kodin vara-avainta,joka Mehiläis-kirjan lailla on kummallisesti kadonnut.Kummitteleeko täällä?
11. helmikuuta 2012
HETKINEN AAMUSSA
Uusi pakkasaamu valjennut.Kymmenessä miinuksessa mennään tätä päivää.Vaan ei sentään niin holotnaa kuin Oulun seudulla,jossa Eevi kertoi olevan kolmekymmentä astetta.Lauhtunut eilen kuitenkin.Perämeren jää ei kumminkaan vielä kanna jäätietä Hailuotoon,kertoi tämä mantereella asuva ystäväni.Lautta puksuttaa kylmää reittiään.No,kyllä tämä niin täällä kuin siellä vielä kevääksi muuttuu.
Sen verran olen ollut lojaali puolisoa kohtaan,että olen olohuoneen televisiosta vain ikään kuin salaa katsellut Emmerdalen ja eilen vasta avasin aparaatin,kun olin pannut miehen nukkumaan.Tuntuu hänellä tulevan aika pitkäksi,ennen kuin maanantaina saa uuden koneen.Näin se elämä sairauden myötä muuttuu ja tulee jollain lailla riippuvaiseksi tv:n katselusta iltaisin.Ja kun ei ole,niin mitä mä nyt teen? On vähän kuin se ikivanha Flora-mainos,jossa ihmeteltiin niinikään elämää ennen Floraa.Olen pyytänyt olohuoneen tv:tä katselemaan,mutta ei halua/jaksa tulla.
Orkideassa on kaksi komeaa kukkaa.Kysyin tulppaaneja ostaessani Stockmannin puutarhurilta,leikkaanko muut varret orkideasta pois.Vain siinä tapauksessa,jos ovat ruskeita (eivät ole),nekin voivat alkaa kukkia,sanoi.Siispä optimistisesti odotellaan ainakin saman varren kolmen nupun puhkeamista.Suloisesti katsovat nämä kaksi jo auennutta kukankasvoa lumiseen maisemaan keittiön ikkunan läpi.Ojentautuvat aurinkoa ja valoa kohti.Olen vallan ylpeä,vaikka eihän minulla ole oikeastaan osaa eikä arpaa harvoja kastelukertoja paitsi tämän ihmeen kanssa."Ei s´oon ihmises.S´oon suuremmas käres",kuten Väinö Linna on sanonut Tuntemattomassa sotilaassa.
Ensimmäistäkään ystävänpäiväkorttia en tänä vuonna lähetä.Jos saan,niin soitan.Eeviltä jo sain ja soitin.Suomalaiset ovat ottaneet omakseen tämän päivän tavan ja kortteja lähetetään suuria määriä kertomaan ystävyydestä ja rakkaudesta.Me olemme kaikista sähköisistä viestintämahdollisuuksista huolimatta postikorttikansaa.Joulukorttejakin posti kantaa miljoonittain.Pääsiäistervehdyksiä huomattavasti vähemmän.Se onkin enemmän katolilaisuuteen ja ortodoksisuuteen kuuluvaa meininkiä kuin luterilaisuuteen liittyvää.Pääsiäiskortteja en edes muista,milloin viimeksi olen sellaisen lähettänyt.Ehkä silloin,kun korttitaiteilijat vielä vannoivat noitien,pupujen ja tipujen nimiin ja minä olin nuori vielä.
Jonain päivänä,oli kylmä taikka vari,menen puolison kanssa Ateneumiin.Carl Larssonia näytillä pitkälle huhtikuuhun asti.Maailmanmatkaajaystäväni ehtivät vielä näyttelyn nähdä palattuaan taas kotimaan kamaralle toiselta puolen maapalloa,sen kesästä.Täälläkin runsaan kuukauden päästä toivon mukaan jo "maaliskuu maata näyttää,tiet tukkii ja ojat täyttää".
Sen verran olen ollut lojaali puolisoa kohtaan,että olen olohuoneen televisiosta vain ikään kuin salaa katsellut Emmerdalen ja eilen vasta avasin aparaatin,kun olin pannut miehen nukkumaan.Tuntuu hänellä tulevan aika pitkäksi,ennen kuin maanantaina saa uuden koneen.Näin se elämä sairauden myötä muuttuu ja tulee jollain lailla riippuvaiseksi tv:n katselusta iltaisin.Ja kun ei ole,niin mitä mä nyt teen? On vähän kuin se ikivanha Flora-mainos,jossa ihmeteltiin niinikään elämää ennen Floraa.Olen pyytänyt olohuoneen tv:tä katselemaan,mutta ei halua/jaksa tulla.
Orkideassa on kaksi komeaa kukkaa.Kysyin tulppaaneja ostaessani Stockmannin puutarhurilta,leikkaanko muut varret orkideasta pois.Vain siinä tapauksessa,jos ovat ruskeita (eivät ole),nekin voivat alkaa kukkia,sanoi.Siispä optimistisesti odotellaan ainakin saman varren kolmen nupun puhkeamista.Suloisesti katsovat nämä kaksi jo auennutta kukankasvoa lumiseen maisemaan keittiön ikkunan läpi.Ojentautuvat aurinkoa ja valoa kohti.Olen vallan ylpeä,vaikka eihän minulla ole oikeastaan osaa eikä arpaa harvoja kastelukertoja paitsi tämän ihmeen kanssa."Ei s´oon ihmises.S´oon suuremmas käres",kuten Väinö Linna on sanonut Tuntemattomassa sotilaassa.
Ensimmäistäkään ystävänpäiväkorttia en tänä vuonna lähetä.Jos saan,niin soitan.Eeviltä jo sain ja soitin.Suomalaiset ovat ottaneet omakseen tämän päivän tavan ja kortteja lähetetään suuria määriä kertomaan ystävyydestä ja rakkaudesta.Me olemme kaikista sähköisistä viestintämahdollisuuksista huolimatta postikorttikansaa.Joulukorttejakin posti kantaa miljoonittain.Pääsiäistervehdyksiä huomattavasti vähemmän.Se onkin enemmän katolilaisuuteen ja ortodoksisuuteen kuuluvaa meininkiä kuin luterilaisuuteen liittyvää.Pääsiäiskortteja en edes muista,milloin viimeksi olen sellaisen lähettänyt.Ehkä silloin,kun korttitaiteilijat vielä vannoivat noitien,pupujen ja tipujen nimiin ja minä olin nuori vielä.
Jonain päivänä,oli kylmä taikka vari,menen puolison kanssa Ateneumiin.Carl Larssonia näytillä pitkälle huhtikuuhun asti.Maailmanmatkaajaystäväni ehtivät vielä näyttelyn nähdä palattuaan taas kotimaan kamaralle toiselta puolen maapalloa,sen kesästä.Täälläkin runsaan kuukauden päästä toivon mukaan jo "maaliskuu maata näyttää,tiet tukkii ja ojat täyttää".
9. helmikuuta 2012
ISOPERÄISEN VÄKIVALTAINEN KUOLEMA
Olen vallan hämmästynyt.Televisio ei kestäkään pudottamista.Imuroin eilen ja jouduin siirtämään makuuhuoneen vanhamallista ja suuriperäistä televisiota jalustoineen päivineen.Se olikin etupainotteiseksi jostain syytä joutunut ja tömähti kuvaruutu edellä lattialle.No,pudotus nyt ei ollut kovin korkealta,mutta otti se itteensä.Ähelsin sen takaisin korokkeelleen ja huomasin kohtsillään surinasta,että ei se enää pelaa.Surisi vaan.Ei kun uuden hankintaan.Meinasin heti siltä seisomalta puolison kanssa,mutta muistinkin,että huomenna,siis tänään,on tuuraajapäivä ja pääsen televisiokauppaan ihan yksin.Aamu valkeni ja minä heti Marja-rouvan tultua tuumasta toimeen.Ostin Samsungin.Tuodaan maanantaina,asennetaan käyttövalmiiksi ja viedään vanharähjä pois.
Olen kyllä jo kauan toivonut pääseväni tästä mötikkätelevisiosta eroon,mutta ajattelin paremminkin sen luonnollista kuolemaa.No,menihän se näinkin.Nyt kun tulee semmoinen laiha,helpottuu elämäni huomattavasti makuuhuoneen puolella ja pääsen vaatekaappeihin ilman kiroilua.Imurikin mahtuu sutjakkaasti tv:n takaa ja tulee imetyksi pölypallerot sieltäkin,minne en aina ole viitsinyt tunkeutua.Puoliso kyllä kysyessäni ilmoitti,ettei tv:tä tarvitse,mutta kun sitä ei eilen illalla ollut,sanoi tahtovansa nukkumaan seitsemän jälkeen.Onhan tuo tv:n katseleminen jonkunmoista ajanvietettä henkilölle,joka ei liiku muuten kuin rollaattorilla vuoteen ja vessan väliä,keittiöön syömään ja pyörätuoliin eteiseen.Eikä äänikirjaakaan jaksa alvariinsa kuunnella ja lukea ei enää näe.Enkä minäkään voi seurana istua kaiken aikaa.
Televisioitten hinnat ovat hurjasti "menneet alas",kuten tv-myyjä asian ilmaisi ja minäkin sen huomasin verratessani sitä summaa,jonka pulitin pari-kolme vuotta sitten olohuoneen näköradiosta.Tosin tämä nyt hankittu on myös pienempi kooltaan.Ihan mukavaa,että jokin asia muuttuu edullisempaan suuntaan hinnoissa.Harvemmin tapahtuu.Pääsen myös tästä toisestakin digiboksista eroon,joka johtoineen on ollut aikamoinen pölynkerääjä.Pitäisi kaiken aikaa heilua pölyrätti kädessä kuten sarjaleffan Hyacinth Bucketilla ja sukunimi äännetään sitten fiinimmästi.Mutta kuten olen joskus kaiketi maininnut,en ole mikään fanaattinen siivooja.Kunhan nyt noin päällisin puolin.Enää ei ole anoppiakaan,joka etusormella kokeili pinnat ja joskus sitten loi miniään paheksuvat katseet.Mutta minä kestin silmää räpäyttämättä kuin mies.
Olen kyllä jo kauan toivonut pääseväni tästä mötikkätelevisiosta eroon,mutta ajattelin paremminkin sen luonnollista kuolemaa.No,menihän se näinkin.Nyt kun tulee semmoinen laiha,helpottuu elämäni huomattavasti makuuhuoneen puolella ja pääsen vaatekaappeihin ilman kiroilua.Imurikin mahtuu sutjakkaasti tv:n takaa ja tulee imetyksi pölypallerot sieltäkin,minne en aina ole viitsinyt tunkeutua.Puoliso kyllä kysyessäni ilmoitti,ettei tv:tä tarvitse,mutta kun sitä ei eilen illalla ollut,sanoi tahtovansa nukkumaan seitsemän jälkeen.Onhan tuo tv:n katseleminen jonkunmoista ajanvietettä henkilölle,joka ei liiku muuten kuin rollaattorilla vuoteen ja vessan väliä,keittiöön syömään ja pyörätuoliin eteiseen.Eikä äänikirjaakaan jaksa alvariinsa kuunnella ja lukea ei enää näe.Enkä minäkään voi seurana istua kaiken aikaa.
Televisioitten hinnat ovat hurjasti "menneet alas",kuten tv-myyjä asian ilmaisi ja minäkin sen huomasin verratessani sitä summaa,jonka pulitin pari-kolme vuotta sitten olohuoneen näköradiosta.Tosin tämä nyt hankittu on myös pienempi kooltaan.Ihan mukavaa,että jokin asia muuttuu edullisempaan suuntaan hinnoissa.Harvemmin tapahtuu.Pääsen myös tästä toisestakin digiboksista eroon,joka johtoineen on ollut aikamoinen pölynkerääjä.Pitäisi kaiken aikaa heilua pölyrätti kädessä kuten sarjaleffan Hyacinth Bucketilla ja sukunimi äännetään sitten fiinimmästi.Mutta kuten olen joskus kaiketi maininnut,en ole mikään fanaattinen siivooja.Kunhan nyt noin päällisin puolin.Enää ei ole anoppiakaan,joka etusormella kokeili pinnat ja joskus sitten loi miniään paheksuvat katseet.Mutta minä kestin silmää räpäyttämättä kuin mies.
8. helmikuuta 2012
TARJAN ÄIDIN VATSATIPAT
Illalla kun en taaskaan saanut unta säälliseen aikaan,putkahdin kauaksi lapsuuteen ja oikein rupesi naurattamaan muistaessani erään jutun,joka liittyy Tarjaan ja apteekkiin.Olimme noin kymmen-vuotiaita.Minä asuin Messeniuksenkadulla ja Tarja siinä lähellä Mannerheimintiellä.Meillä oli yhteinen apteekki,Stadionin apteekki.Tarjan äiti oli sairaanhoitaja,jolla oli kotona vastaanotto (hän oli kerran lämpimällä maidolla houkutellut meidän opettajasta lapamadon ulos,Tarja kertoi)ja hän poti vakavia vatsavaivoja,johon otti muistaakseni sen nimisiä kuin Törnrothin vatsatippoja.Nimestä en ole aivan varma.Tarja oli niitä äidilleen aina hakenut apteekista ja minä usein mukana.
Kerran Tarja pantiin taas asialle.Mutta nyt ei apteekki enää myynytkään vatsatippoja Tarjan äitiä varten.Tarja rupesi itkemään,sillä hän oli nähnyt tippojen tekevän hyvää äidille.Tulimme apteekista ulos ja minuakin rupesi itkettämään,sillä minunkin äitini oli usein sairas,mutta hän ei käyttänyt vatsatippoja,vaan hänet vietiin aina sairaalaan.Kun olin Tarjan kanssa vähän aikaa itkenyt,heräsi minussa jonkinlainen oikeudentaju,luulin niin,ja ihmettelin,miksi apteekista ei saanut Törnrothin vatsatippoja.Pyyhin kyyneleet nenäliinaan ja menin takaisin apteekkiin.Tarja jäi nyyhkyttämään ulkopuolelle.
Apteekissa kysyin,miksi ei Tarjalle myyty vatsatippoja hänen äitiään varten,vaikka ne paransivat hänen vatsakipunsa? Minulle sanottiin,että ei myyty enää,kun Tarjan äiti käyttää niitä liikaa.Hämmästyin.Minun äitini sairaalasta tultuaan taas kotiin,käytti myös lääkkeitä,mutta aina niitä isä apteekista sai.Olin pettynyt Stadionin apteekkiin ja palasin Tarjan luo ulos tyhjin käsin.
Kerroin kotona Tarjasta,apteekista ja tipoista.Isä sanoi tippojen olevan usein ja liikaa käytettyinä vaarallisia ja niihin tulee jonkunlainen himo.Minulla oli joskus salmiakkihimo,että tiesin,mitä himo tarkoittaa ja ymmärsin suurinpiirtein,miksi apteekki ei enää myynyt Tarjan äitiä varten Törnrothin vatsatippoja.
Mennessämme seuraavana päivänä taas kouluun Tarja ja minä,kerroin semmoisesta lääkkeestä kuin Hota-pulveri.Olin nähnyt kesällä Kuortaneella,jossa joskus kävin vanhempieni kanssa ja myöhemmin yksinkin,että Hota-pulveri auttaa myös vatsakipuihin.
Talon,jossa vierailimme,isäntä otti Hota-pulveria päivittäin.Pussin kyljessä oli oikea intiaani ja jonkunlainen kukkanen.Sitä en muista tai tiedä,alkoiko Tarjan äiti käyttää tämän jälkeen Hota-pulveria.
Enkä Tarjalta voi enää kysyä.Hän on jo poistunut tästä elämästä.
Kerran Tarja pantiin taas asialle.Mutta nyt ei apteekki enää myynytkään vatsatippoja Tarjan äitiä varten.Tarja rupesi itkemään,sillä hän oli nähnyt tippojen tekevän hyvää äidille.Tulimme apteekista ulos ja minuakin rupesi itkettämään,sillä minunkin äitini oli usein sairas,mutta hän ei käyttänyt vatsatippoja,vaan hänet vietiin aina sairaalaan.Kun olin Tarjan kanssa vähän aikaa itkenyt,heräsi minussa jonkinlainen oikeudentaju,luulin niin,ja ihmettelin,miksi apteekista ei saanut Törnrothin vatsatippoja.Pyyhin kyyneleet nenäliinaan ja menin takaisin apteekkiin.Tarja jäi nyyhkyttämään ulkopuolelle.
Apteekissa kysyin,miksi ei Tarjalle myyty vatsatippoja hänen äitiään varten,vaikka ne paransivat hänen vatsakipunsa? Minulle sanottiin,että ei myyty enää,kun Tarjan äiti käyttää niitä liikaa.Hämmästyin.Minun äitini sairaalasta tultuaan taas kotiin,käytti myös lääkkeitä,mutta aina niitä isä apteekista sai.Olin pettynyt Stadionin apteekkiin ja palasin Tarjan luo ulos tyhjin käsin.
Kerroin kotona Tarjasta,apteekista ja tipoista.Isä sanoi tippojen olevan usein ja liikaa käytettyinä vaarallisia ja niihin tulee jonkunlainen himo.Minulla oli joskus salmiakkihimo,että tiesin,mitä himo tarkoittaa ja ymmärsin suurinpiirtein,miksi apteekki ei enää myynyt Tarjan äitiä varten Törnrothin vatsatippoja.
Mennessämme seuraavana päivänä taas kouluun Tarja ja minä,kerroin semmoisesta lääkkeestä kuin Hota-pulveri.Olin nähnyt kesällä Kuortaneella,jossa joskus kävin vanhempieni kanssa ja myöhemmin yksinkin,että Hota-pulveri auttaa myös vatsakipuihin.
Talon,jossa vierailimme,isäntä otti Hota-pulveria päivittäin.Pussin kyljessä oli oikea intiaani ja jonkunlainen kukkanen.Sitä en muista tai tiedä,alkoiko Tarjan äiti käyttää tämän jälkeen Hota-pulveria.
Enkä Tarjalta voi enää kysyä.Hän on jo poistunut tästä elämästä.
6. helmikuuta 2012
MÄNTYNIEMEN UUDET ASUKKAAT
Remy de Gourmont on sanonut "On oltava sangen älykäs,jottei haaksirikkoutuisi kansan suosioon." Luulen Sauli Niinistön olevan. Minulla on hyvä mieli kuin harakalla maan saatua uudeksi presidentiksi juuri Sauli Niinistön.Politiikan asiantuntijat olivat tyytyväisiä niinikään Niinistön englanninkielen taitoon.Ei tullut käytetyksi "tankero-englantia".Näyttävän presidenttiparin me saamme.Enkä oikeastaan sääli pätkääkään Pekka Haaviston häviötä.Politiikka on tämmöistä,eivät kaikki voi voittaa.Itse Haavisto sanoi jo olevan saavutuksen päästä toiselle kierrokselle ja tämä lienee totta.Hän jätti reippaasti taakseen monen vanhan konkarin.Ehkä kuuden vuoden kuluttua suomalaiset jälleen miettivät,olemmeko valmiit Pekka Haavistolle.Tällä kertaa onnittelut Sauli Niinistölle ja hänen puolisolleen.
Lunta tuprutellut,kuinkas muuten.Aurakin piipahti viikonlopun hiljaiselon jälkeen pihalla.Pakkasta ei kymmentäkään astetta.Tuuli tuivertaa ja viskoo puuterilunta miten mielii.Pysyttelemme sisällä.Huomenna aikeena lähteä liikkumaan.
Hyvä yö takana,kunhan sain ensin unen päästä kiinni vaalituloksen jälkeen.Vielä puoli kahden maissa hiipparoin ylhäällä kun ensin olin yrittänyt nukahtaa.Tein temput.Kuuntelin Rämön kirjaa ja sitten otin nukahtamispillerin.Join jopa teetä kupillisen.Katselin ikkunasta yötä ja pihavalojen päällä olevia lumivaippoja.Illan viimeisetkin jalanjäljet peittyivät satavan lumen alle.Neitseellisen puhdasta.
Avasin television ja katselin sitä hetken.Ian Wrightin matkadokumentti.C ei pidä Wrightista.Mies on kuulemma sivistymätön,epäkohtelias,liian lyhyt jne. No,minustakaan ei ehkä aina niin kovin asiallinen,mutta ulospäinsuuntaunut,iloinen ja erilainen kuin moni muu matkantekijä. C:llä on voimakkaat mielipiteet.Punapeppuiset ja itseään rapsuttavat apinatkaan eivät saa hänen sympatiaansa.Muistuttavat liikaa ihmistä sanoo.Käärmeet panevat ihon kananlihalle.Leijonat eivät liioin yllä tykkäämiskategoriaan.Vaikka toisaalta taas muut kissaeläimet "ovat ihania".C:llä on tekoturkki leopardia. Tämmöisiä mietin odotellessani unen tuloa,joka sitten tulikin lopulta ja hipsin makuuhuoneeseen.Viimeinen selvä ajatukseni oli,että minä hyväksyn sekä Ian Wrightin kuin myös kaikki eläimet,ehkä torakoita lukuunottamatta.
Vielä muutama viikko,niin elämä muuttuu Niinistöjen perheessä.Varsinkin rouva Niinistö,Jenni Haukio,alkaa valmistautua uuteen rooliinsa ja suurennuslasin alla olemiseen kaikissa tekemisissään ja pukeutumisissaan.On toki tottunut jo edustamiseen puolisonsa rinnalla,mutta onhan se toista kuitenkin olla tasavallan presidentin rouvana.Ja mitä tykkää koira Meilahden tuoksuista Mäntyniemen pihapiirissä? Vieläkö leijuu ilmassa kissan hajut? Jokainen Mäntyniemen uusi asukas,koiraa myöten,tuo omat tapansa,tyylinsä ja tottumuksensa.Sillä lailla uusi koti muuntautuu asukkaidensa näköiseksi,viihtyisäksi paikaksi.Goethe on sanonut "Ihmiselle,joka pysyy omana itsenään,on paljon jäänyt."
Lunta tuprutellut,kuinkas muuten.Aurakin piipahti viikonlopun hiljaiselon jälkeen pihalla.Pakkasta ei kymmentäkään astetta.Tuuli tuivertaa ja viskoo puuterilunta miten mielii.Pysyttelemme sisällä.Huomenna aikeena lähteä liikkumaan.
Hyvä yö takana,kunhan sain ensin unen päästä kiinni vaalituloksen jälkeen.Vielä puoli kahden maissa hiipparoin ylhäällä kun ensin olin yrittänyt nukahtaa.Tein temput.Kuuntelin Rämön kirjaa ja sitten otin nukahtamispillerin.Join jopa teetä kupillisen.Katselin ikkunasta yötä ja pihavalojen päällä olevia lumivaippoja.Illan viimeisetkin jalanjäljet peittyivät satavan lumen alle.Neitseellisen puhdasta.
Avasin television ja katselin sitä hetken.Ian Wrightin matkadokumentti.C ei pidä Wrightista.Mies on kuulemma sivistymätön,epäkohtelias,liian lyhyt jne. No,minustakaan ei ehkä aina niin kovin asiallinen,mutta ulospäinsuuntaunut,iloinen ja erilainen kuin moni muu matkantekijä. C:llä on voimakkaat mielipiteet.Punapeppuiset ja itseään rapsuttavat apinatkaan eivät saa hänen sympatiaansa.Muistuttavat liikaa ihmistä sanoo.Käärmeet panevat ihon kananlihalle.Leijonat eivät liioin yllä tykkäämiskategoriaan.Vaikka toisaalta taas muut kissaeläimet "ovat ihania".C:llä on tekoturkki leopardia. Tämmöisiä mietin odotellessani unen tuloa,joka sitten tulikin lopulta ja hipsin makuuhuoneeseen.Viimeinen selvä ajatukseni oli,että minä hyväksyn sekä Ian Wrightin kuin myös kaikki eläimet,ehkä torakoita lukuunottamatta.
Vielä muutama viikko,niin elämä muuttuu Niinistöjen perheessä.Varsinkin rouva Niinistö,Jenni Haukio,alkaa valmistautua uuteen rooliinsa ja suurennuslasin alla olemiseen kaikissa tekemisissään ja pukeutumisissaan.On toki tottunut jo edustamiseen puolisonsa rinnalla,mutta onhan se toista kuitenkin olla tasavallan presidentin rouvana.Ja mitä tykkää koira Meilahden tuoksuista Mäntyniemen pihapiirissä? Vieläkö leijuu ilmassa kissan hajut? Jokainen Mäntyniemen uusi asukas,koiraa myöten,tuo omat tapansa,tyylinsä ja tottumuksensa.Sillä lailla uusi koti muuntautuu asukkaidensa näköiseksi,viihtyisäksi paikaksi.Goethe on sanonut "Ihmiselle,joka pysyy omana itsenään,on paljon jäänyt."
5. helmikuuta 2012
VAALISUNNUNTAINA
Jeskamadeera,kaksikymmentäviisi astetta pakkasta mittarissa aamulla kun vilkaisin ja peräännyin melkein kauhuissani.Join kuuman maitokahvin pikavauhtia ja ah,mitenkä se lämmittikään sisuskaluja.Sanoin puolisolle,että oli se nyt hyvä,että kävimme ennakkoon äänestämässä,ettei tarvitse tänään(kään) ulos lähteä."Juu",sanoi mies,mutta en tiedä ymmärsikö kommenttini.Illalla on maalla uusi presidentti.Hiukan kuitenkin jännittää,vaikka lopputulos onkin selvä.
Ystäväni Hepi,iloinen leskirouva,jää Turkkiin huhtikuun loppuun asti.Jotenkin oli onnistunut keplottelemaan lisäaikaa.Alanyassa kuulemma paistaa aurinko ja sopivasti toistakymmentä astetta plussaa.Ei pane pakkaset niitä maisemia.No,lähetin hytisevät terveiset näiltä kulmilta,että parempi onkin pysytellä poissa pakkasen nipistelemästä Euroopasta.
Kiitin eilen C:tä lehtileikkeestä.C on Elizabeth Taylor-fani.Minäkin olin,mutta kokonainen ihmisikä sitten.Leikkasin Taylorin sekä muitten filmitähtien kuvia lehdistä ja liimasin vihkoon.Mihin lie nekin vihot hävinneet? C:llä kaikki tallella.Nyt C penkoo vanhoja lehtiä haettuaan ne kellarista ja yhä leikkaa löytämänsä Taylorin kuvat talteen.On kuulemma entuudestaan jo satoja.
Jäin miettimään,etten koskaan ole mitään näin fanaattisesti kerännyt.Iskelmien sanoja samoihin aikoihin kuin filmitähtiä,mutta nekin kaikki vihot kadonneet aikojen saatossa.Isäni oli jonkun sortin numismaatikko.Minä sitten perintöä penkoessani kokoelman möin.Postimerkkienkään keräily ei kiinnostanut,vaikka ystäväpiirissäni sellaisiakin oli vielä aikuisenakin.Lapsuudenkotini talon talkkarin 13-vuotias Jusa keräsi tulitikkurasioiden etikettejä ja esitteli niitä sille tytölle,josta kulloinkin tykkäsi.Minullekin näytettiin.Kiiltokuvia tietysti me kaikki tytöt keräsimme.Niitä minulla on vieläkin joitakin jäljellä.Jopa sellaisia,joita äitini on omassa lapsuudessaan tallettanut.Kerään minä sentään jotain.Kokemuksia ja muistoja.Niitähän tämän ikäiset aikuiset keräävät.
Kirjailija Juhani Siljo(1888-1918) on sanonut "Missä lienetkin: elä ja nauti.Kai sinä nautitkin,mutta nauti vielä enemmän,minä yllytän.".
Ystäväni Hepi,iloinen leskirouva,jää Turkkiin huhtikuun loppuun asti.Jotenkin oli onnistunut keplottelemaan lisäaikaa.Alanyassa kuulemma paistaa aurinko ja sopivasti toistakymmentä astetta plussaa.Ei pane pakkaset niitä maisemia.No,lähetin hytisevät terveiset näiltä kulmilta,että parempi onkin pysytellä poissa pakkasen nipistelemästä Euroopasta.
Kiitin eilen C:tä lehtileikkeestä.C on Elizabeth Taylor-fani.Minäkin olin,mutta kokonainen ihmisikä sitten.Leikkasin Taylorin sekä muitten filmitähtien kuvia lehdistä ja liimasin vihkoon.Mihin lie nekin vihot hävinneet? C:llä kaikki tallella.Nyt C penkoo vanhoja lehtiä haettuaan ne kellarista ja yhä leikkaa löytämänsä Taylorin kuvat talteen.On kuulemma entuudestaan jo satoja.
Jäin miettimään,etten koskaan ole mitään näin fanaattisesti kerännyt.Iskelmien sanoja samoihin aikoihin kuin filmitähtiä,mutta nekin kaikki vihot kadonneet aikojen saatossa.Isäni oli jonkun sortin numismaatikko.Minä sitten perintöä penkoessani kokoelman möin.Postimerkkienkään keräily ei kiinnostanut,vaikka ystäväpiirissäni sellaisiakin oli vielä aikuisenakin.Lapsuudenkotini talon talkkarin 13-vuotias Jusa keräsi tulitikkurasioiden etikettejä ja esitteli niitä sille tytölle,josta kulloinkin tykkäsi.Minullekin näytettiin.Kiiltokuvia tietysti me kaikki tytöt keräsimme.Niitä minulla on vieläkin joitakin jäljellä.Jopa sellaisia,joita äitini on omassa lapsuudessaan tallettanut.Kerään minä sentään jotain.Kokemuksia ja muistoja.Niitähän tämän ikäiset aikuiset keräävät.
Kirjailija Juhani Siljo(1888-1918) on sanonut "Missä lienetkin: elä ja nauti.Kai sinä nautitkin,mutta nauti vielä enemmän,minä yllytän.".
4. helmikuuta 2012
PAKKASEN KYNSISSÄ
Mitäs muuta kuin jälleen ja yhä sataa lunta.Purevaa pakkasta.Aura oli käynyt eilen pihalla ja roskia viedessäni tyhjensin lumesta ja jäästä rapun edustan,kun ei auramiehen kai kuulu poistua ajokistaan.On siinä auravempeleessä lapio,mutta lienee vain koristeena ja jonkunlaisena historiallisena jäänteenä muistuttamassa ajoista,kun tehtiin myös käsillä töitä.Olen joskus huoltoon soittanut ja silloin tulee lapiomies paikalle.Sana ei kuitenkaan tavoita huoltofirman kaikkia auraajia,vaan kun seuraava tulee,jää rappujen edustat jälleen neitseelliseen koskemattomuuteen.Että minulla on ikävä entisaikojen ahkeria talonmiehiä!
C lähetti postia.Tallinnassa käydessäni olen usein piipahtanut aterioitsemaan hämyiseen,melkein pimeään kynttilän liekein valaistuun Olde Hansaan.En ole tiennyt ravintolan olleen alkuaan joskus 1990-luvulla suomalais-virolaisen pariskunnan perustama.Nyt C oli kätköistään löytänyt vanhan Eeva-lehden,jossa asiasta kerrottiin.Pani lähettäen lehtileikettä minulle tulemaan.Auri ja Margit Hakomaa pesivät ja puleerasivat talon ikiaikaisesta pölystä ja liasta virolaista keskiajan historiaa kunnioittaen.Nykyisiä omistussuhteita en tiedä,mutta sen tiedän,että Olde Hansa on sekä tallinnalaisten että turistien suuressa suosiossa."Teeme caikein tiettäväksi.Juomat munckein neuvoin salareseptein myötä tehdyt ruumiin vatsain terweyen sielullensa hyvän mielen wiinit,oluwet akwawiitit arwon wieraillemme ruoghain cera varsin siugnavat."
Otan jokaisena iltana puolison aloittaessa yöunta silmälasit häneltä pois.Tuuletan makuuhuoneen,peittelen hänet hyvin ja sanon hyvää yötä.Eilen tein kaiken muun paitsi silmälasit jäivät.Aamulla ne näin ja lohdutin itseäni,että näkipä unensa selvemmin.Onneksi olivat selviytyneet yöllisistä liikehtimisistä vuoteessa ehyeinä.Pestä ne piti.Miten minä nyt tuollalailla? Mittasin puolison verensokerin ja olin melkein tyytyväinen tulokseen.Joimme aamukahvin ja nyt hän on vuoteessa aamupesuun asti Axel Munthen kanssa.
Viime kuun äänikirjaluetteloa en ole vielä sähköpostiini saanut.Annan kuunnella vanhoja.Itsenikin.Nyt kuuntelen toimittaja Matti Rämön pyörämatkaa Thaimaasta Vietnamiin.Sisukas kaveri.Polkee säällä kuin säällä uhmaten irrallaan juoksentelevien kyläkoirien laumoja.Koirat seuraavat hampaat irvessä suomalaista valmiina puraisemaan palan hänen pohkeestaan.Ihmiset sen sijaan ottavat pyöräilijän ystävällisesti kaikkialla vastaan.Vaikka puhuttu kieli ei aina ole yhteinen,on se kieli,jota eniten maailmassa puhutaan,kehonkieli valttia.Sillä pärjää.Ihailen näitä tämmöisiä ihmisiä,jotka toteuttavat unelmansa ja lähtevät Suureen Seikkailuun vaikkapa polkupyörän satulassa.Ehkä juuri pyöräily on kävelyn ohella paras tapa nähdä,kuulla ja haistaa maailmaa.Tuntea ympäristö ihollaan.Tuntea luissa ja ytimissä kulkemisen vapaus.
C lähetti postia.Tallinnassa käydessäni olen usein piipahtanut aterioitsemaan hämyiseen,melkein pimeään kynttilän liekein valaistuun Olde Hansaan.En ole tiennyt ravintolan olleen alkuaan joskus 1990-luvulla suomalais-virolaisen pariskunnan perustama.Nyt C oli kätköistään löytänyt vanhan Eeva-lehden,jossa asiasta kerrottiin.Pani lähettäen lehtileikettä minulle tulemaan.Auri ja Margit Hakomaa pesivät ja puleerasivat talon ikiaikaisesta pölystä ja liasta virolaista keskiajan historiaa kunnioittaen.Nykyisiä omistussuhteita en tiedä,mutta sen tiedän,että Olde Hansa on sekä tallinnalaisten että turistien suuressa suosiossa."Teeme caikein tiettäväksi.Juomat munckein neuvoin salareseptein myötä tehdyt ruumiin vatsain terweyen sielullensa hyvän mielen wiinit,oluwet akwawiitit arwon wieraillemme ruoghain cera varsin siugnavat."
Otan jokaisena iltana puolison aloittaessa yöunta silmälasit häneltä pois.Tuuletan makuuhuoneen,peittelen hänet hyvin ja sanon hyvää yötä.Eilen tein kaiken muun paitsi silmälasit jäivät.Aamulla ne näin ja lohdutin itseäni,että näkipä unensa selvemmin.Onneksi olivat selviytyneet yöllisistä liikehtimisistä vuoteessa ehyeinä.Pestä ne piti.Miten minä nyt tuollalailla? Mittasin puolison verensokerin ja olin melkein tyytyväinen tulokseen.Joimme aamukahvin ja nyt hän on vuoteessa aamupesuun asti Axel Munthen kanssa.
Viime kuun äänikirjaluetteloa en ole vielä sähköpostiini saanut.Annan kuunnella vanhoja.Itsenikin.Nyt kuuntelen toimittaja Matti Rämön pyörämatkaa Thaimaasta Vietnamiin.Sisukas kaveri.Polkee säällä kuin säällä uhmaten irrallaan juoksentelevien kyläkoirien laumoja.Koirat seuraavat hampaat irvessä suomalaista valmiina puraisemaan palan hänen pohkeestaan.Ihmiset sen sijaan ottavat pyöräilijän ystävällisesti kaikkialla vastaan.Vaikka puhuttu kieli ei aina ole yhteinen,on se kieli,jota eniten maailmassa puhutaan,kehonkieli valttia.Sillä pärjää.Ihailen näitä tämmöisiä ihmisiä,jotka toteuttavat unelmansa ja lähtevät Suureen Seikkailuun vaikkapa polkupyörän satulassa.Ehkä juuri pyöräily on kävelyn ohella paras tapa nähdä,kuulla ja haistaa maailmaa.Tuntea ympäristö ihollaan.Tuntea luissa ja ytimissä kulkemisen vapaus.
3. helmikuuta 2012
ULKONA PYRYTTÄÄ
Aamun avauksena Helena Anhavan "Valoa".
"Pyryttää.
Lunta kuin Tohtori Zivagossa.
Talon kietoo valkea pumpulivälly
uneen upottava.
Unen lumella punainen tulkkuparvi
ja tassunjäljet,
pehmeän tassun jäljet."
Lunta tuli yöllä ja sitä tulee paraikaakin.Ettei vain pääse loppumaan.Puitten oksilla "valkea pumpulivälly".Pakkasta kuutisentoista astetta.Tänään aivan taatusti sisäpäivä.
Mentiin Stockmannille suoraan hammaslääkäristä eilen.Minä onneton kysyin taksinkuljettajalta,joko on äänestetty.Ei olisi pitänyt.Ei halua Niinistöä presidentiksi,mutta äänesti häntä,koska Haavisto on seksuaaliselta suuntaukseltaan väärää lajia,mutta muuten pätevämpi.Armeijan ylipäälliköksi ei myöskään sovi sivari,sanoi ja painoi kaasua turhan voimakkaasti.Kaduin syvästi kysymystäni äänestämisestä.Kuljettaja pärmänttäsi punan kohotessa otsalle lisää,mutta sitten yltyi kehumaan vanhaa kunnon Paavo Väyrystä,joka hänen mielestään olisi ansainnut presidentin pestin.Politiikka etupenkillä laukesi ja päättyi kurvatessamme Stockmannin oven eteen Espalla.Päätin pitää seuraavalla taksikerralla suuni kiinni ja avata sitten vasta,kun maalla on uusi presidentti.Emmekä ennen sitä taksia tarvitsekaan.
Italiasta tuli pitkä kirje ja se huokui iloa ja onnea,kun Italia on päässyt "Pieru-Berlusconista" eroon.Mies kyllä on kuulemma laihdutuskuurilla ja kasvojenkohotuksessa,kun aikoo taas rynniä politiikkaan mukaan ja näin uudella lookilla kalastella italialaisten naisten suosiota.Onko Italiassa asiat nyt paremmin? Kirjeestä päätellen ei aivan.No,maailmassa ei liene yhtäkään poliittista johtavaa henkilöä,johon kaikki olisivat tyytyväisiä.Ei meillä eikä muualla.
Stadin Slangi on vetreä yhdistys.Kutsuja satelee milloin mihinkin tilaisuuteen.Nyt maaliskuussa tekevät retken teatteriravintola Kairoon Kotkaan.Matkalaiset saavat siirtyä 1930-luvun Berliiniin tunnetun Cabaret-musikaalin myötä.Tässä kohtaa huokaan syvästi.Willkommen,Bienvenue,Welcome...
Minulla on ahdistavan syvä aukko sivistyksessä,sillä en ole milloinkaan käynyt Kotkan Kairossa.Kotkassa sen sijaan useastikin.Kerran oli vahvaa yritystä,muta tämä kuuluisa satamakapakka oli suljettu.Olisihan tuo ollut kiinnostavaa tutustua.Ehkä seuraavassa elämässä.
"Pyryttää.
Lunta kuin Tohtori Zivagossa.
Talon kietoo valkea pumpulivälly
uneen upottava.
Unen lumella punainen tulkkuparvi
ja tassunjäljet,
pehmeän tassun jäljet."
Lunta tuli yöllä ja sitä tulee paraikaakin.Ettei vain pääse loppumaan.Puitten oksilla "valkea pumpulivälly".Pakkasta kuutisentoista astetta.Tänään aivan taatusti sisäpäivä.
Mentiin Stockmannille suoraan hammaslääkäristä eilen.Minä onneton kysyin taksinkuljettajalta,joko on äänestetty.Ei olisi pitänyt.Ei halua Niinistöä presidentiksi,mutta äänesti häntä,koska Haavisto on seksuaaliselta suuntaukseltaan väärää lajia,mutta muuten pätevämpi.Armeijan ylipäälliköksi ei myöskään sovi sivari,sanoi ja painoi kaasua turhan voimakkaasti.Kaduin syvästi kysymystäni äänestämisestä.Kuljettaja pärmänttäsi punan kohotessa otsalle lisää,mutta sitten yltyi kehumaan vanhaa kunnon Paavo Väyrystä,joka hänen mielestään olisi ansainnut presidentin pestin.Politiikka etupenkillä laukesi ja päättyi kurvatessamme Stockmannin oven eteen Espalla.Päätin pitää seuraavalla taksikerralla suuni kiinni ja avata sitten vasta,kun maalla on uusi presidentti.Emmekä ennen sitä taksia tarvitsekaan.
Italiasta tuli pitkä kirje ja se huokui iloa ja onnea,kun Italia on päässyt "Pieru-Berlusconista" eroon.Mies kyllä on kuulemma laihdutuskuurilla ja kasvojenkohotuksessa,kun aikoo taas rynniä politiikkaan mukaan ja näin uudella lookilla kalastella italialaisten naisten suosiota.Onko Italiassa asiat nyt paremmin? Kirjeestä päätellen ei aivan.No,maailmassa ei liene yhtäkään poliittista johtavaa henkilöä,johon kaikki olisivat tyytyväisiä.Ei meillä eikä muualla.
Stadin Slangi on vetreä yhdistys.Kutsuja satelee milloin mihinkin tilaisuuteen.Nyt maaliskuussa tekevät retken teatteriravintola Kairoon Kotkaan.Matkalaiset saavat siirtyä 1930-luvun Berliiniin tunnetun Cabaret-musikaalin myötä.Tässä kohtaa huokaan syvästi.Willkommen,Bienvenue,Welcome...
Minulla on ahdistavan syvä aukko sivistyksessä,sillä en ole milloinkaan käynyt Kotkan Kairossa.Kotkassa sen sijaan useastikin.Kerran oli vahvaa yritystä,muta tämä kuuluisa satamakapakka oli suljettu.Olisihan tuo ollut kiinnostavaa tutustua.Ehkä seuraavassa elämässä.
2. helmikuuta 2012
PAKKASTA PITELEE
Olen saanut kutsun Helsingin kaupunginmuseon Enemmän funkista,Reino!-näyttelyn avajaisiin Sofiankatu 4. Näytillä ja kuulolla on näyttelyn avaajan, Matti Kassila, lisäksi Tauno Palon laulamia sävelmiä poikansa Jukka-Pekka Palon esittäminä.Tilaisuus on illalla,jotta en pääse.Taas pikkuisen harmittaa.No,näyttelyyn toki pääsen myöhemmin jonain tuuraajapäivänä piipahtamaan.Onhan se auki aina ensi vuoteen asti.Ehkä ystäväni C lähtee seurakseni.En ole vielä kysynyt.
Puolisolla tänään hammaslääkäri.Sieltä Stockmannille ja sitten vasta kotiin.Menomatka omavastuuta paitsi Kelan kustantamana,mutta Stockalle aivan omakustanteisesti ja sitten taas invakyydillä kaupungin laskuun kotiin.Ja hauska tänne on tullakin.Puursin eilen puhtauden eteen minkä olin päättänytkin.Pölypallerot nurkissa saivat komean lähdön ja pöytien pinnat pääsivät harmaasta tomukerroksesta eroon.On se nyt niin hyvä olla! Lounaaksi meillä oli broileria marokkolaiseen tapaan,joka maullaan ei kylläkään yltänyt lähellekään sitä ateriaa,jonka olemme saaneet nautittavaksemme itse Marokossa.Vai olisiko jo niin tämänkin asian kohdalla,että aika kultaa muistot? Jeevanan hyvää se Tetuán´issa kuitenkin oli. Muut pöytäseurueemme suomalaisjäsenet hiukan vierastivat kastikkeen kanelin makua.Minulle maistui.Olen aina ollut kokeilunhaluinen ja pidän "toisenlaisesta".Ja kanelia oli nytkin.
Yli kaksikymmentä astetta miinusta meillä mittarissa.Siperiasta päin pullahtaa kaikennäköistä ja nyt on iso osa Eurooppaa saanut kylmää niskaansa.Me kun ollaan heti tässä alkupäässä,niin tänne ekaksi.Kun ei voi käpertyä omiin lämpimiin pesiinkään holotnan ajaksi,niin mitäpä siitä marisemaan.Kylmiä talvihetkiä on ennenkin koettu ja monia.Ei kun reippaasti vain sovittuihin päivän toimiin.Ei ole auttanut itku markkinoillakaan.
Eipä muuta tällä kerralla.Sainpahan sanotuksi tämän verran.Kirjoittamisiin.
Puolisolla tänään hammaslääkäri.Sieltä Stockmannille ja sitten vasta kotiin.Menomatka omavastuuta paitsi Kelan kustantamana,mutta Stockalle aivan omakustanteisesti ja sitten taas invakyydillä kaupungin laskuun kotiin.Ja hauska tänne on tullakin.Puursin eilen puhtauden eteen minkä olin päättänytkin.Pölypallerot nurkissa saivat komean lähdön ja pöytien pinnat pääsivät harmaasta tomukerroksesta eroon.On se nyt niin hyvä olla! Lounaaksi meillä oli broileria marokkolaiseen tapaan,joka maullaan ei kylläkään yltänyt lähellekään sitä ateriaa,jonka olemme saaneet nautittavaksemme itse Marokossa.Vai olisiko jo niin tämänkin asian kohdalla,että aika kultaa muistot? Jeevanan hyvää se Tetuán´issa kuitenkin oli. Muut pöytäseurueemme suomalaisjäsenet hiukan vierastivat kastikkeen kanelin makua.Minulle maistui.Olen aina ollut kokeilunhaluinen ja pidän "toisenlaisesta".Ja kanelia oli nytkin.
Yli kaksikymmentä astetta miinusta meillä mittarissa.Siperiasta päin pullahtaa kaikennäköistä ja nyt on iso osa Eurooppaa saanut kylmää niskaansa.Me kun ollaan heti tässä alkupäässä,niin tänne ekaksi.Kun ei voi käpertyä omiin lämpimiin pesiinkään holotnan ajaksi,niin mitäpä siitä marisemaan.Kylmiä talvihetkiä on ennenkin koettu ja monia.Ei kun reippaasti vain sovittuihin päivän toimiin.Ei ole auttanut itku markkinoillakaan.
Eipä muuta tällä kerralla.Sainpahan sanotuksi tämän verran.Kirjoittamisiin.
1. helmikuuta 2012
PUOLISOUTELIAISUUTTA
"Riitunpäivältä rikka sijaansa hieroo." Näin vanhakansa ja Kustaa Vilkuna tästä Riitan päivästä. Pakkasen lukemat mittarissa samat kuin eilisaamunakin.Kylmää.Mutta minunpa orkideassani on viisi turpean pulleata nuppua.Saas nähdä,jaksaako aukaista kukiksi asti.Ostin kasvin joskus toista vuotta sitten.En hennonnut kukittuaan heittää poiskaan ja nyt se minut aikoo palkita.
Katselin eilen Nelosen presidenttitentin.Puhuttiin puolisoista.Jälleen kerran.Ehdokas Pekka Haaviston puoliso aikoo jatkaa nykyistä ammattiaan kampaaja-parturina,jos Mäntyniemestä tulee uusi koti.Oli saanut luvan Haavistolta,joka katsoo,ettei estettä ole vanhan ammatin harjoittamiseen presidentin puolisona.Ehdokas Sauli Niinistön puoliso puolestaan paneutuu tohtorin väitöskirjan tekemiseen,jos he muuttavat Mäntyniemeen.No,minulla on semmonen kutina,että väitöskirjan laatiminen jatkuu ja tapahtuu Meilahden rauhassa.Ja sama kutina on monella muullakin.
Onkohan milloinkaan aikaisemmin presidenttiehdokkaiden puolisot näin paljon mediaa ja kansaa kiinnostaneet? Nyt on kyselty,mitä tarjottavaa ajattelevat itsenäisyysjuhlapippaloiden pitopöytään? Mikä muuttuu ja miten elämässä? Lähdetäänkö mukaan reissuille edustamaan? Ja niin edelleen loputtomiin. Se,että Pekka Haaviston puoliso leikkailisi ja kampailisi entiseen tapaan asiakkaiden hiuksia,ei taitaisi oikein onnistua,jos aikoo ottaa presidentin puolisona olemisen vakavasti.Kyllä pitää niin kiirusta uudessa roolissa,että parturihommiin ei jää aikaa.Eikä se minusta suoraan sanottuna olisi soveliastakaan.
Tänään ei ole vanhojen kirjojen etsiskelyä kirjahyllyissä.Pitäisi olla arkisempaa askartelua ja se taas tarkoittaa pölyimuroimista,josta pääsin laistamaan viimeksi flunssan takia.Nyt kun ei nenä enää tuhise,niin ei muuta kuin työhön.Kunhan kerkiän.En ole koskaan ollut mikään siivoushullu.Aina hymyillyt niille ystävilleni,jotka putsaavat kotinsa alusta loppuun viikkosiivousten lisäksi kaikiksi suuremmiksi juhlapyhiksi juhannuksesta jouluun ja pääsiäiseen.Silloin ei ole riittänyt pelkkä imurilla huitaisu,vaan koko huusholli pestävä komeroita ja valaisimia myöten.Minäkin pari viikkoa sitten kiipesin tikkaille ja kirkastin eteisen valaisimen lasihelyt.Joku kun on joskus sanonut,että eteinen kertoo ihmisestä eli asunnon haltijasta paljon.Vähän samoin kuin kengät.Kyllähän sitä näkee,että muuten ollaan tiptop,mutta kengät on jätetty oman onnensa nojaan.Kai niitä urheilutossun näköisiäkin voi puhdistaa?
Taidankin tästä nyt vetäytyä imurin kupeeseen saadakseni pölykissat kuriin kun ei ole minkään sortin taikavarpuakaan,jonka heilautuksella tulisivat paikat kuntoon.Ei auta itku markkinoilla.Työn iloa minulle.
Katselin eilen Nelosen presidenttitentin.Puhuttiin puolisoista.Jälleen kerran.Ehdokas Pekka Haaviston puoliso aikoo jatkaa nykyistä ammattiaan kampaaja-parturina,jos Mäntyniemestä tulee uusi koti.Oli saanut luvan Haavistolta,joka katsoo,ettei estettä ole vanhan ammatin harjoittamiseen presidentin puolisona.Ehdokas Sauli Niinistön puoliso puolestaan paneutuu tohtorin väitöskirjan tekemiseen,jos he muuttavat Mäntyniemeen.No,minulla on semmonen kutina,että väitöskirjan laatiminen jatkuu ja tapahtuu Meilahden rauhassa.Ja sama kutina on monella muullakin.
Onkohan milloinkaan aikaisemmin presidenttiehdokkaiden puolisot näin paljon mediaa ja kansaa kiinnostaneet? Nyt on kyselty,mitä tarjottavaa ajattelevat itsenäisyysjuhlapippaloiden pitopöytään? Mikä muuttuu ja miten elämässä? Lähdetäänkö mukaan reissuille edustamaan? Ja niin edelleen loputtomiin. Se,että Pekka Haaviston puoliso leikkailisi ja kampailisi entiseen tapaan asiakkaiden hiuksia,ei taitaisi oikein onnistua,jos aikoo ottaa presidentin puolisona olemisen vakavasti.Kyllä pitää niin kiirusta uudessa roolissa,että parturihommiin ei jää aikaa.Eikä se minusta suoraan sanottuna olisi soveliastakaan.
Tänään ei ole vanhojen kirjojen etsiskelyä kirjahyllyissä.Pitäisi olla arkisempaa askartelua ja se taas tarkoittaa pölyimuroimista,josta pääsin laistamaan viimeksi flunssan takia.Nyt kun ei nenä enää tuhise,niin ei muuta kuin työhön.Kunhan kerkiän.En ole koskaan ollut mikään siivoushullu.Aina hymyillyt niille ystävilleni,jotka putsaavat kotinsa alusta loppuun viikkosiivousten lisäksi kaikiksi suuremmiksi juhlapyhiksi juhannuksesta jouluun ja pääsiäiseen.Silloin ei ole riittänyt pelkkä imurilla huitaisu,vaan koko huusholli pestävä komeroita ja valaisimia myöten.Minäkin pari viikkoa sitten kiipesin tikkaille ja kirkastin eteisen valaisimen lasihelyt.Joku kun on joskus sanonut,että eteinen kertoo ihmisestä eli asunnon haltijasta paljon.Vähän samoin kuin kengät.Kyllähän sitä näkee,että muuten ollaan tiptop,mutta kengät on jätetty oman onnensa nojaan.Kai niitä urheilutossun näköisiäkin voi puhdistaa?
Taidankin tästä nyt vetäytyä imurin kupeeseen saadakseni pölykissat kuriin kun ei ole minkään sortin taikavarpuakaan,jonka heilautuksella tulisivat paikat kuntoon.Ei auta itku markkinoilla.Työn iloa minulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)