KUSESSA MINÄKIN?

Emerituspiispa Eero Huovinen on yllättynyt Jari Tervon aforismeista,jotka tämä ei-kirkkoon kuuluva kirjailija on lausunut: "Ajatteleminen on Jumalan ylistämistä" ja "Jos Jumala on olemassa,minä olen kusessa". Minä tykkään jälkimmäisestä,sillä näinhän se olisi koskien meistä useimpia.Siihen Tervon Raamatun paiskimiseen Uutisvuodossa ei entinen piispa ottanut kantaa sen kummemmin.Raamatun saama kohtelu oli aikamoinen veto,kun takuulla arvattiin,mikä kohu siitäkin taas nousee.Meillä on näitä kohahtamisaiheita milloin mistäkin.Tervon monien mielestä epäkunnioittava käytös Pyhää Kirjaa kohtaan oli hänen kantansa Raamatun liian kirjaimelliseen tulkintaan nykyaikana.

Tänään alkaa Ruotsin kruununprinsessan vierailu Suomessa.Prinssi on mukana.HS:n keskustelusivulla ihmetellään jälleen kerran,miksi jostain ihmisestä tehdään maan mahtaviin kuuluva ylitse muiden jopa jo ennen syntymäänsä.Monarkiat alas,kuuluu ajatus.Onneksi näin ei tule ainakaan hetimiten käymään kuningaskunnissa.Hoveissa eletään edelleenkin onnellisina elämän loppuun asti.Näitä satumaisia hovielämän tapahtumia on ainakin minusta kiinnostavaa seurata,häät,hautajaiset,kruunajaiset jne. Meistä tasavaltalaisista osa kaipaa tämmöistä loistoa ja kun itsellä ei ole,niin nautitaan naapurimaitten kuninkaallisista.Ilman kateutta!

Taas on näytetty toteen joidenkin romanialaisten kiinnostus rikoksiin.Helsingissä varastettiin timanttisormuksia ja kaverit jäivät Turussa kiinni yrittäessään livahtaa Ruotsiin laivalla.Miksi aina niin usein juuri romanialaiset? Jokainen tämän kaltainen uutinen ainakin minussa lisää antipatiaa romanialaisia kohtaan.No,rosvot liikkuisivat maasta toiseen ilman Schengenin säännöstöäkin.Silti sanon,että hiiteen moinen säännöstö!

Tänään taas tanssitaan.Kuka tippuu pelistä pois? Viisi paria jää. Cha chaata ja valssissa pyörähdellään.Miten käy mielipojuni Antti Tuiskun tällä kerralla? Sitä ennen ehtisi katsella Marxin veljesten vauhtia.Näiden kaverusten elokuvista en ole edes vanhemmiten alkanut erikoisemmin pitää.Eräs kriitikko väittää nyt nähtävän Neljä naurettavaa naapuria-elokuvan olevan miesten parhaan.Riittääköhän naiivi älyni leffan tämänkertaisen satiirin ymmärtämiseen?

Osa kelloista vielä siirtämättä normaaliaikaan.Omat herätyskellot kyllä panin jo eilen oikeaan aikaan,että osaan säällisesti herätä.Heräsin kuitenkin kesäajassa.Loput kelloista kunhan ehdin ja viitsin.Kun on tikkailla keikuttavakin.

NAURUSTA LAIVOIHIN

Nauru on kehittynyt eläinten läähätyksestä,kerrottiin Teemalla eilen tv-ohjelmassa Naurua etsimässä.Eläimet läähättävät telmiessään ja niin tekivät meidän koiratkin.Tulkitsin eleen tietämättäni jonkunlaiseksi nauruksi ja iloiseksi mieleksi.Ihmiset eivät oikein läähätä,paitsi jos kunto on huono,niin ylämäissä kävellessä,rappusissa ja sen sellaisissa.Mutta siitä taas on varsinainen nauru kaukana.Läähätyksestä olemme kuitenkin nauramisen taidon saaneet."Nauru pidentää ikää" on hokema,jonka jokainen meistä on kuullut.Itse uskon vahvasti siihen,että naurulla on parantava vaikutus moneenkin vaivaan.Kun makaa esimerkiksi flunssassa surkeana itsesääliin vajonneena ja joku tulee tervehtimään ja naurattamaan.Hyvä olo jatkuu kauan vieraan mentyä,paraneminen voi alkaa.

Joskus vuosia sitten olin kuuntelemassa luentoa naurusta.Olen yrittänyt muistella luennoitsijan nimeä,mutta en muista.Siihen aikaan ei nauruluentoja yleisesti ollut.Nykyisin on ja on kaikkea muutakin nauruun ja nauramiseen liittyvää naurukursseista lähtien naurujoogaan jne. Muistan luennoitsijan olleen ankaran ja vakavan näköisen miehen.Eikä hän hyväksynyt luentonsa aikana häiriötekijöitä.Keskeytti puheensa,jos joku sai pitkän yskänkohtauksen katsellen yskijää paheksuvasti.Ehkä pitää olla tuima ja tiukanoloinen puhuakseen nauramisesta,en tiedä.Onhan se vakava asia.

Tänään on lähtemässä tai jo lähtenyt Turun telakalta laiva,josta me suomalaiset laivanrakentajat voimme taas olla rinta rottingilla.Komistus on Allure of the Seas-alus ja ensimmäinen koitos on pääseminen Iso-Beltin sillasta,sillä laiva on siltaa korkeampi.Kuten edellisessä aluksessa,niin savupiiput sun muut korkeat paikat suppuun vaan ja etiäpäin.Eiköhän tämäkin onnistu.Muuten olisi aika noloa.

Mikähän siinä on muuten,että laivojen kokoa pitää koko ajan suurentaa? Semmoisia jättejä,että ihan pelottaa.Joihinkin mahtuisi pieni kylä sisään ihmisineen päivineen ja pienoiskaupungeiltahan nuo vaikuttavat.Jopa meidänkin vähäpätöisemmät kulkupelimme merellä,jotka kokka kohisten kyntävät aaltoja naapurimaitten kaupunkeihin, ovat pitkine promenadekäytävineen ja puoteineen,ravintoloineen,kampaamoineen ja kauneussalonkeineen kaikkineen aikamoisia rahasampoja varustomoilleen.

Mutta... kuten olen aiemminkin sanonut,ne eivät kaikessa loistossaankaan vedä vertoja entisaikojen vanhoille ja eleganteille laivoille,jossa kaikki oli pientä,mutta ylellistä oman aikansa hengessä.Matkustaja oli ehdoton kunkku ja jokikistä palveltiin kuten kuningasta ikään.Nyt tuntuu näissä isoissa laivoissa olevan pääasiana se,että matkustaja tuo rahaa,ostaa,syö ja juo kaiken aikaa.Ja näinhän me teemmekin.Minäkin.Mikään,mikään ei ole ihanampaa kuin kuljeksia parfyymimyymälän hyllyjen välissä nenä tuhisten tuoksuissa ja kantaa kassalle haluamansa hajuvedet.Minun hajuvesifriikkiyteni juontaa lapsuudesta.Äitini tuoksui hyvälle korvantaustojaan myöten.Hänen kauneuspöydällään oli aina muutama pullollinen hajuvettä.

C soitti eilen,enkä huomannut mitään.Lopulta hänen oli sanottava,että on hänen syntymäpäivänsä.Olin tyystin unohtanut,vaikka oli merkitty kalenteriini.Oli pyydettävä anteeksi ja toivotin hyvää synttäriä.Jotenkin miehen sairaalassa olo ja sieltä pääsy on vaikuttanut,etten ole edes kalenteria vilkaissut.No,onneksi C oli saanut huomionosoituksia muilta ystäviltään ja sukulaisiltaan roppakaupalla,jotta sain anteeksi.Pippalot kuulemma jatkuvat vielä tänään ja kakkuakin piisaa.Jos lomani marraskuussa onnistuu,niin me tapaamme.Näin sovittiin.

MUUMIT

Olin jo olemassa,kun ensimmäinen Tove Janssonin Muumi-kirja ilmestyi.Olin tosin lapsi vielä silloin.Kirja oli aikuisia varten kirjoitettu Muumit ja suuri tuhotulva.En kuullut,että vanhempani olisivat sen lukeneet.Luulen,että eivät.Muumeja alkoi ilmestyä enemmän ja ne siirtyivät sarjakuviinkin kirjailijan piirtäminä.Vuodet kuluivat,mutta minä en ollut muumeista kiinnostunut,ennen kuin vasta nyt aikuisena.Luin joitakin kirjoja,mutta enemmän olin koukussa tv:ssä esitettyyn japanilais-eurooppalaiseen Muumi-animaatiosarjaan.Olin siihen suorastaan ihastunut.Muumien filosofia on lämpimän viisasta ja elämä Muumilaaksossa leppoisaa päivästä toiseen iloineen ja suruineen.

Viime viikon SK:ssa on Hanna Leivonniemen kirjoitus muumien omistajista Tove Janssonin omaisista ja yrityksestä nimeltään Moomin Characters,joka omistaa oikeudet Muumi-tavaramerkkiin.Sieltä käsin joko sallitaan tai kielletään muumien käyttäminen eri tarkoituksissa maailmalla.Muumeja ei saa liittää politiikkaan.Muumit eivät saa käsitellä aseita (tätä yritettiin Leivonniemen mukaan Japanissa 1960-luvulla) eikä Nuuskamuikkuselta saa poistaa piippua.Muumit eivät liioin saa seikkailla ihmisten maailmassa.Elokuvayhtiöt ovat olleet kiinnostuneita muumeista aina Disneytä myöten.Disney-yhtiö olisi halunnut kaikki oikeudet muumeihin ja hakemus pantiin roskakoriin.Kovaa bisnestä.

Minusta on hyvä asia,että muumit säilyvät Suomessa kaikkine oikeuksineen Moomin Characters´in kontrollissa ja hyvän maun puitteissa.Muumeja ei liitetä maailmalla vääränlaiseen himphamppuun,vaikka oheistuotteita on pilvin pimein.Nekin tarkasti harkittuina.Jokainen uusi hanke on esikäsittelyssä Moomin Characters´issa,jossa se joko hyväksytään tai ei.Muumit ovat ihastuttaneet niin aikuisia kuin lapsia kymmenissä maissa,kirjoja käännetty yli 40 kielelle,eikä muumien suosio osoita laantumisen merkkejä.Minun mielihahmoni muuten on juuri Nuuskamuikkunen.

Sataa.Ei tee mieli ulos syksyyn.Eilen olimme rannassa asti.Mies veti keuhkot täyteen ilmaa,olihan ollut sisällä kaksi viikkoa.Vesillä vene ja Suomenlinnan lautta.Muutama sorsa kellui rannan tuntumassa ja yksinäinen lokki kökötti lyhtytolpan nenässä.Variksia,varpusia ja puluja enemmänkin etsimässä ateriaa,joka niukkenee päivä päivältä.Lisäksemme rantaraitilla sauvakävelijä,jolla oli vauhti päällä.Mekään emme kauaa viipyneet.Kotona odotti pasta carbonare.

JÄLLEEN KOTONA

Mies tuli eilen kotiin.Hiukan voipuneena ja hitaana.Vein täytekakun sairaalan osastolle kiitokseksi ystävällisyydestä minua kohtaan sekä miehen vastahakoisen käytöksen ymmärryksestä.Piti täyttää kyselykaavake hoidon tyytyväisyydestä.Muusta en nureksinut,paitsi siitä,että miehen vaatteet päällystakkia myöten olivat rutussa muovipussissa kaksi viikkoa.Jos henkilökunnalla ei ole aikaa potilaan tullessa päivystyksestä osastolle laittaa vaatteita ripustimiin,olisivat ainakin minusta olleet velvollisia siitä kertomaan omaiselle seuraavana päivänä.Olisin työn tehnyt.Nyt pussi vaatteineen oli lukitussa kaapissa,enkä edes tiennyt tästä.Minulla olisi ollut hyvää aikaa siellä käydessäni asia hoitaa.

Eilen vielä hemmottelin itseäni olemalla kampaajalla ja siellä Taija teki parhaansa viihtyvyydekseni.Istuin selkää hierovassa tuolissa pesupaikalla päänahkani saadessa kunnon käsittelyn Taijan osaavissa käsissä.Siinä olisi voinut viihtyä kauemminkin aikaa.Valmiiksi tultuani ryntäsin Herkkuun,kotiin ja sairaalaan hakemaan miestä.Kotona pesin hänet ja panin puhtaassa pyjamassa puhtaaseen vuoteeseen,jossa jonkun ajan kuluttua nukahti.Elämä on palautunut taas raiteilleen.

Joku mies on paiskannut kolmannen kerroksen parvekkeelta alas kaksi koiraa Helsingissä.Tätä oli edeltänyt riita vaimon kanssa,joka myös oli joutunut pahoinpitelyn kohteeksi.Mies saa rangaistuksen,vaimo paranee,mutta koirien kohtalo on kiikun kaakun.Toivottavasti vaimo jättää moisen miehen.Usein käy kuitenkin niin,että miehen valheet "ei enää koskaan" saavat vaimon uskomaan.Sama peli uudestaan ja silloin voi käydä jo hullumminkin.En tiedä,onko tämmöisessä itsensä tahallisessa altistamisessa väkivallalle enää kysymyksessä rakkaus miestä kohtaan.Naisen pitäisi ehdottomasti ajatella itseään ja mahdollisia lapsia,lähteä pois vielä kun on mahdollisuus.Maailma on täynnä näitä tapauksia ja usein nainen valitsee sen huonomman vaihtoehdon jäämällä ja luottamalla tyhjiin lupauksiin.

Lentomekaanikkojen lakko päättyi.Hyvä niin,sillä matkustajien pinna taisi jo olla aika kireällä tämmöisten vähän väliä tapahtuvien seisausten vuoksi milloin mistäkin syystä.Omalle kohdalle ei ole milloinkaan matkojeni aikana sattunut mitään lentojen peruutuksia,jotta kokemusta ei ole.Itseni kuitenkin tuntien,ymmärrykseni olisi minimissä,vaikka en nyt pöydille sentään hyppisi.Toki reilujakin myöhästymisiä on tapahtunut.Ne ovat kyllä olleet järkikategoriassani.Yleensä koko lentomatkustaminen on minulle kauhistus.Poden fobiaa,joka vasta aikuisiällä ilmeni.Lapsena lensin ihan mielikseni.

Olen nykyisin saanut tehdä lujasti töitä,että olen koneeseen astunut.Monesti olen pysähtynyt ovelle ja pitänyt itselleni pikaisen puhuttelun.Ja sisälle olen mennyt.Koneen ollessa jo ilmassa olo on parantunut,kunnes sitten joudutaan turbulenssien armoille.Vitsit vähissä.Eikä samppanjankaan litkiminen asiaa ole auttanut.Viina ei pure pelkoon.Nukkumaan en ole ikinä matkan aikana pystynyt.Ihailen niitä ihmisiä,jotka vetelevät unia jopa tuntien ajan.Minä vahdin koneen ääniä ja henkilökunnan ilmeitä,maalaan piruja seinille.Eikä tässä järjellä sijaa ole.No,nyt luultavasti lentämiseni on miehen sairauden takia lennetty,jotta rauha sielulleni.

Vastapäinen kerrostalo on tullut näkyviin puiden varistettua lehtensä.Maan pinta värittynyt keltaiseksi.Saa kahlata kahisevissa lehdissä.Lapsena sekin oli lystiä ja kun lehdet oli haravoitu puistoissa isoiksi kasoiksi,oli niissä mukavaa peuhata.Emmekä tietenkään ajatelleet,että jonkun on ne taas haravoitava.Se oli noihin aikoihin käsityötä.Eikä hullumpaa ollutkaan.Minustakin on ollut hauskaa haravoida.Olihan meillä harharetkivuodet Espoossa paritalossa,jossa oli yllinkyllin pihapuuhasteluja.Kutsun aikaa harharetkiksi,sillä kun stadilainen muuttaa naapurikaupunkiin ja ikään kuin maalle,on se melkein luonnonvastaista.Tunnustettava on,oli siinä nautittavaakin.Oma omenapuu,pihakukat ja taiten hoidettu kompostikasa.Ennen kaikkea mukavat naapurit,joiden kanssa ystävyys jatkuu yhä.Ilman "harharetkiä" emme olisi heihin koskaan tutustuneet.

KOTIKAUPUNGIN JUTTUJA

Jaahas,se on sitten niin,että meittiä helsinkiläisiä on kolmen vuoden kuluttua yli 600 000.Mitäs tähän sanotaan? Ei enää mikään niin pikku kaupunki.Kyllä nytkin jo ihmisiä riittää ainakin keskustassa jokaiselle kadulle.On kuin muinoinen jouluruuhka,vaikka lokakuuta vielä mennään.Taitaisivat isovanhempani ällistyä,kun saivat elinaikanaan pasteerailla leppoisissa ja kiireettömissä tunnelmissa synnyinkaupunkinsa raiteilla.No,Eskokin tietää maailman muuttuneen.

Mies pääsee sairaalasta huomenna kotiin.Kaksi viikkoa mennä hulahti,vaikka itse luulee olleensa kauemmin.Ajan taju hämärtyy sairaalan petissä.Ja taas kyseltiin jaksamistani.Kai se kuuluu huolehtivan henkilökunnan toimenkuvaan sekin.Patistivat pitämään lomia.Lupasin.Minulla aamulla kuitenkin kampaaja ja sitten vielä ruokakaupan kautta kotiin ja sen jälkeen miestä hakemaan.Sanoi tänään olevansa iloinen kotiin pääsystä ja mikä ettei,että ei olisi.Onhan koti jokaiselle se maailman paras paikka.

Loppuivat minulta päivittäiset matkat sairaalaan.Oman lapsuuteni maisemissahan siinä ajelin ja tuttuja olivat näkymät ratikan ikkunoista nähtyinä.Apteekin paikalla oli HOKin sekatavarakauppa ja suutariliikkeessä on nyt eväspuoti.Mutta kaljakuppila on kaikki nämä vuodet sinnitellyt paikallaan.Sieltä se Taiston isä kävi pullot ostamassa.Niin oli kantakundi,että uloskin möivät.Kotikadun kalliot on pois räjäytetty ja paikalle on sullottu KELAn komea konttuurirakennus.Ei näkynyt lapsia leikkimässä kirkonrottaa tai viimeinen pari uunista ulos.Minun lapsuudessani katu vilisi lapsia,mutta meillä olikin semmoinen lapsuus,joka oli ilman tv- ja matkapuhelinpelejä,tietokoneita sun muita vempaimia.Eikä meidän poikanassikatkaan polttaneet tupakkia.Ehkä joku sentään oli kokeillut.Näitä olen näiden kahden viikon aikana muistellut katsellessani raitiovaunusta minulle rakkaita maisemia.Aikaa,joka oli kauan,kauan sitten.

Forrest Gumpin katsoin eilen.Nauroin ja itkin.Onhan siihen sullottu asiaa ja vähän sen vierestäkin,mutta ainakin minusta aivan nautittavaksi asti.Myös Tanssii tähtien kanssa oli ohjelmistossani,kuten edellisetkin tanssit.Kyllä sanon minäkin,että tämän nuoren Antti Tuiskun liikkumista on todella hauska katsella.Kaveri eläytyy koko olemuksellaan kasvojen ilmeitä myöten.En ihmettelisi,vaikka vetäisi koko potin kotiin. Hyvin mennyt alku tietää kovia paineita,asettaa tuomaristossakin odotuksia.Toivotaan Rovaniemen pojan kantin kestävän! Sieltä päin näkyy tulevan kivoja miehiä,kuten Jari Tervokin.

Aamulla aikainen herätys,jotta valvominen saa jäädä.Käväisen äänikirjan mukana Ranskan Provencessa ja niihin kuulemisiin onkin hyvä nukahtaa. Heikun ja keikun.

LOKAKUUN HÄMÄRÄSSÄ

Pimeää ulkona aamulla ja illallakin varhain.Lokakuu lähenee loppuaan.Suurimmissa tavarataloissa valmistaudutaan jo hiljalleen joulun tuloon.Ikkunatähdet ovat framilla ja muukin sähköinen rekvisiitta kodin koristeluun.Kauppiaat alkavat odottaa rahatulvaa.Ihmiset täyttävät heidän toiveensa eikä kukaan asiakkaista ainakaan näytä köyhältä ja kipeältä.Joulu minusta jo vuosien ajan on alkanut tuntua epäjoululta. Olen ylenpalttisuutta vahvasti karsinut.Ruokapöydänkin antimet minimoitu vain niihin tavanomaisimpiin joulusyötäviin.Emme huku nykyisin lahjavuoreen,emme anna emmekä saa.Vieraita ei enää kutsuta.Ne iäkkäät suvun yksineläjät,joita kutsuimme kotiimme joulun viettoon, ovat jo poistuneet keskuudestamme.En usko,että tätä enempää paneutuisin joulun valmisteluihin,vaikka mies olisi tervekin.Ne ajat ovat menneet,kun kiihko silmissä ja halu sydämessä aloitin jouluvalmistelut jo elokuussa.Niistä silloin nautin itseni tuloksissa ylittäen vuosi vuodelta.

Ystäväni A on uskovainen.Juttelimme iltana muuanna puhelimessa ja puheeksi tuli päivänpolttava keskusteluaihe homoseksuaalien vihkimisestä kirkossa. A meinasi tulla puhelinlankaa pitkin! Käski näiden seksuaalista vähemmistöä edustavien painua takaisin kaappiinsa.Jumala kun on luonut naisen ja miehen olemaan avioliitossa keskenään eikä suinkaan miehen ja miehen tai naisen ja naisen. A sai vaivoin tyrkättyä nämä samaa sukupuolta olevat sanat suustaan. Toiset ihmiset ikäännyttyään pehmenevät.Tulevat avarakatseisimmiksi ja ymmärtäväisemmiksi,suvaitsevaisemmiksi.Elämä on opettanut. Ystäväni A sen kun jyrkkenee mielipiteissään.Hänen vihainen puhinansa kuului vielä pitkään,vaikka olin kiireesti vaihtanut keskustelun aihetta.

Miehen sairaalaosaston henkilökunta on alkanut huolestua minun hyvinvoinnistani omaishoitajana.Ihmettelevät jaksamistani,kun ulkopuolistakaan apua satunnaista tuuraajaa paitsi ei kotona ole.Lomia on kuulemma pidettävä.Pidänhän minä.Nyt jo useammin kuin alkuvuosina,jolloin en pitänyt ollenkaan.Fiksuna ihmisenä tiedän toki sen,että,jos omaishoitaja uupuu,on kaksi hoidettavaa jossain.Heidän huolestumisensa kotona pärjäämiseeni alkoi siitä,kun mies ei ole yhteistyöhaluinen hoitotoimenpiteiden aikana.Kotona on kyllä toisin.Mies haluaa jo pois sairaalasta ja venkuroiminen hoitojen aikana on yksi tapa hänen mielestään vauhdittaa kotiutumista.Pidin puhuttelun ja kerroin asian olevan juuri päinvastoin.Hoidon tehdessä tehtävänsä,kotiin pääsy lähenee.

Tänään tv:ssä elokuva Forrest Gump. Ohjelmalehtisen arvostelija on taas eri mieltä kanssani siitä,onko leffa hyvä vai ei.Minusta se on ja on myös katsomisen arvoinen jälleen kerran.Aivojen vammaisuudellahan siinä hiukan leikitellään,kun nimihenkilön älykkyysosamäärä on perin alhainen ja kuitenkin kaveri pärjää kaikessa,mitä tekee.Ylittäen taitavuudessaan monen "älykkäämmänkin" tavoitteet.Forrest Gump on elokuva,jota katsellessani nauran ääneen.Leffan lämpöä ja sydämellisyyttä lisää vielä pääosan esittäjä Tom Hanksin taitava roolisuoritus.En pidä pahana,että vammaisuutta parodioidaan,kunhan se tehdään lämminhenkisellä ja ymmärtäväisellä tavalla.Näin voin sanoa,kun kotonakin on vammaisuus aina läsnä.

Hip hurraa,pääsen ensi viikolla kampaajalle.Otin selvää,että mies vielä sairaalassa ja nyt kun kunto on himpun verran parempi,uskallan ajatella jo itseänikin. Mitään lupusteluaikaahan tämä ei ole,vaikka hän on kotoa poissa.Jokapäiväinen sairaalaan meno vie valmisteluineen ison osan päivästä.Illalla kotiuduttuani syön jotain,istahdan tv:n ääreen ja alan haukotella.Näin aamuisin on hetki aikaa rentoutua ja sen teen mielelläni blogin seurassa."Olkoon maailman meno näin ja valitus ja murhe pois!"

VALKOLAISEN TARINOINTIA

Ennen muinoin oltiin sitä mieltä,että Kuu on juustosta.Nyt on selvinnyt,että hopeastahan tuo.Niin,ja elohopeasta myös.Eikä siellä näin ollen oikein passaa ihmisjaloin pasteerailla tutkimassa,kerrotaan HS:n nettiuutisissa.

Lehtipuut sen kun kaljuuntuvat.Kahisee jaloissa kun kävelee ja jos on märkää,liukastelee lehdissä.Sama vaikutus kuin banaaninkuorilla.Lehtiä myös tarttuu kengänpohjiin ja kulkeutuu sisälle.Sain yhden kuljetettua eilen ihan miehen sängyn viereenkin.Lujassa oli,kun matkaa on sentään käytävillä ja hissimatkakin taitettava.
Sataa tihutti myös ja juuri sellaisella määrällä,ettei tiedä,avatako sateensuoja vai ei.En avannut.Näytti olevan ongelmana monella muullakin,kun sateensuojan kantamisia oli kahta erilaista variaatiota.

Kerjäläismummuillakin oli sateensuojat heidän kyyhöttäessään Helsingin keskustan talojen nurkissa.Olen kerjäläisasiassa alistunut ja lopetan omakohtaisen kerjäläiskirjoitteluni romaneista tähän.Ellei mitään suurempaa tapahdu.Sen vain vielä sanon,etten usko näiden ihmisten kouluttautumis- ja työhalukkuuteen,vaikka EU:ta nyt patistetaan antamaan käsky maille käyttää rahaa romanien saamiseksi tasavertaisiksi kansalaisiksi omissa maissaan. Miksikö en usko? Siksi,että heidät on luotu kulkemaan vapaina eikä sidottuina yhteiskunnan normeihin.Onko käsitykseni vanhanaikainen?

Minun lapsuudessani vielä maaseudulla oli niin,että romanit ajelivat hevosilla kyläteitä pitkin aiheuttaen pelkoakin tienvarsitaloissa.Ovet pantiin säppiin ja huuto "mustalaiset tulevat" kuului kylän raiteilla.Heidän leirejään näkyi metsän kätkössä,nuotio paloi ja outo huolettomuus ja ihmeellinen romanttisuus tuntui olevan kaiken yllä.Filmintekijät olivat ajan tasalla ja mustalaiselämää ujutettiin moneenkin 1940-luvun suomalaiseen elokuvaan.Myöhemmin,paljon myöhemmin,julistettiin sana "mustalainen" pannaan ja nykyisin sen käyttö katsotaan rasistiseksi ja epäkunnioittavaksi. Vastakohtana oli "valkolainen".Loukkasiko se meitä? Hevoset suomalaisilta romaneilta kulkupeleinä ovat jääneet historiaan.Eivätkä he enää aiheuta autoilla ajaessaan negatiivisia tunteita muissa ihmisissä.Lapsiakaan ei enää pelotella "mustalainen tulee ja vie,jos et ole kiltti". Kaupungeissa ei näin uhkailtu,sillä romanikulttuuri oli meille jokseenkin vierasta,vaikka romaneja kaduilla näkikin ja naiset heimovaatteissaan saattoivat kaupitella pitsejään.Nykyisinkin joko heidän omaa lehteään tai pitsiliinoja myydään Helsingin City-käytävän suulla joinakin päivinä. Ostetaanko? Sitä en ole nähnyt enkä tiedä.

Juutuin eilisiltana katselemaan Teemalta tiededokumenttia,joka käsitteli koomaa ja aivovammoja ihmisillä. Saatu aivovamma aiheuttaa joillakin henkilöillä estottomuuden menettämistä joissakin asioissa.Kiroilu on yleistä.Näin miehellänikin.Jos jokin asia on hänelle vastenmielinen,ärräpäitä tulee.Alussa tämä tuntui ja koski,sillä miehelläni ei ole ollut tapana tämmöinen kielenkäyttö.Neurologit minua lohduttivat sanoen sen olevan tavallista aivovaurioissa.Lähes seitsemän vuoden aikana olen jo tottunut.Sitä paitsi näitä sanoja kuulee kaduilla ja jopa lasten suusta,elokuvissa ja teattereiden lavoilla näytelmissä,kirjallisuudessakin esiintyvät.Samaistuin eilen vahvasti näiden dokumentissa esiintyvien aivovammaisten omaisiin,joilla samoja tunteita kuin minullakin.Sama jonkun huolestuneen kysymys "jaksatteko?". Ja sama vastaus kuin minullakin "vaihtoehtoa ei ole".

TORSTAIN TURINAA

No niin,ja niinhän siinä kävi,että Helsingisä saa kerjätä "oman takapuolensa kokoisella alueella",kunhan pitää näppinsä ja kuppinsa mahdollisimman kaukana ohikulkijoista.Ehkä tulevien tiukempien sääntöjen mukaan minunkin ostoskärryni saavat olla rauhassa aggressiiviselta kerjäläiseltä.Eikä pahvimukia tulla heiluttelemaan muutaman sentin päähän kasvoistani.Eikä syljetä jalkoihini,kun minulta ei lanttia heru, eikä huudella perääni mitään,jonka oletan olevan kaikkea muuta kuin ystävällismielisiä hyvän päivän jatkoja.Olen joka tapauksessa pettynyt hallituksen päätökseen!

Tarzanin poika on kuollut! Se veikeä kiharapää,joka yhtälailla roikkui viidakon liaaneissa kuten isänsäkin. Jos taivaassa tehdään elokuvia,niin nyt on koko sen perheen näyttelijäkaarti koolla. Elokuvateatteri Hesperia Mannerheimintiellä joskus kauan sitten oli se paikka,missä Tarzanit näin.Tarja ja minä kiiruhdimme juoksujalkaa eläytymään.Sydän pamppaili ja hiukan pelottikin,kun verhot avautuivat ja viidakko koko musta-valkoisessa komeudessaan levittäytyi eteemme ja Tarzanin tuttu huuto täytti katsomon.

Chilen kaivoksesta pelastautuneet ovat alkaneet kilvan kosia vaimojaan ja tyttöystäviään.Päätökset oli jo maan uumenissa tehty ja putkipostissa pantu yläilmoihin lupaukset komeista kirkkohäistä.Niin että kaiken piinan jälkeen on siellä päin tiedossa hääkellojen soittoa.Yhtykäämme siihen iloon.Kaivokseen myös nämä kaikki kaverit kehuvat töihin palaavansa.Olisi luullut halun hiukan tyssäävän.Sitkeitä ja pelottomia nämä eteläisen pallonpuoliskon miehet.

Jääkaappi alkaa ruokien puolesta jo hiukan tyhjentyä.Kurkku ja lehtisalaatit ovat nahistuneet eikä paprikassakaan hurraamista enää ole.Bioroskiin.Lautasellani levittäytyy kaikkea muuta kuin gourmetia,kun yhdistelen toisiinsa sopimattomia makuja.Tein päätöksen,etten hanki uutta ja sillä siisti.Hedelmiä miehelle sairaalaan käyn ostamassa,kun tuntuvat maistuvan.Vaeltelen Herkussa ilman ostohimoa itsekin hämmästellen haluttomuuttani.Eipä maistu.Eilen pakottivat minut osastolla juomaan kahvia ja saimme molemmat muhkeat pullanpalatkin.Ovat ennenkin tarjonneet,mutta en ole tahtonut.Nyt kiitin,kun kysymättä toivat päättäväisesti ja pontevasti,enkä kehdannut kieltäytyä.

Aamu alkaa valjeta.Minäpä tästä kohteliaasti poistun.Päivän rutiinit odottavat.Ja sitten ratikkaan ja menoksi.

BOND,SOMALIAN TUOKSUT JA KIRKOSTA PAKO

Saavat puitten lehdet nyt kyytiä navakan tuulen riehuessa lehvistöissä.Ei aikaakaan niin puut törröttävät kaljuina lehtien värittäessä asfaltin pintoja.Viisi astetta plussaa meidän mittarissa,joka on semmoinen vanhanaikainen ulkopuolella oleva entiseltä kuumemittarilta näyttävä.Riittävän tarkka minulle.Se,että tietäisin ulkona olevan 4,8 astetta viiden sijaan ei todellakaan ole tuikitärkeää.

Illalla katselin uuden ajan James Bondia.Näyttelijä Daniel Graig otti roolin haltuunsa tässä Casino Royalessa vuonna 2006.Mutta minusta ovat Sean Conneryn saappaat liian suuret.Tämä 007 riehuu,tappaa ja tappelee koko rahan edestä.Connerymainen gentlemanni on tiessään,eikä kaveri tiedä viineistäkään mitään.Ohjelmalehtinen hehkutti miestä väittäen tämän olevan juuri se Bond,jota Ian Fleming on tarkoittanut.Mene ja tiedä.Se,että hurjissa takaa-ajokohtauksissa tehdään huikeita akrobaattitemppuja juoksemalla hengenvaarallisissa paikoissa rosvon perässä tuntuu tässä leffassa olevan pääasia.Kokonaisia taloja sortuu Bondin ja petollisten pahojen miesten kamppaillessa.James Bond on yltäpäältä veressä,mutta se ei tahtia haittaa luotien viuhuessa ja miesten kaatuessa kuin heinää.No,senhän tietää,kuka lopussa on voittaja.Tosin rakkauden puolella ei,sillä kohde vetää viimeisen henkosensa vedessä ja kuolee kauniisti niille sijoilleen pitkien kiharaisten hiusten velloessa sievien kasvojen ympärillä.Mutta työ ennen kaikkea. Esimies M antaa kiitokset ja homma jatkunee uusissa seikkailuissa,joissa Bondin ylivertaisuus rosvojahdissa ei anna erehtymisille sijaa.

Mies päässee tällä viikolla kotiin.Hoitaja kysyi,jos kuitenkin haluan häntä vielä joitakin päiviä sairaalassa pitää.Minä halusin,sillä edellinen sairaalakeikka kertoi,että jos ei hoideta loppuun asti,hän on taas parin viikon kuluttua samassa paikassa.Tämä minulle luvattiin.Niinpä tänään taas visiitille.Ehkä ratikkakin jo kulkee.Kuorma-auto oli eilen jälleen vetänyt raitiovaunujen piuhat alas.Edellisestä tapauksesta on viikon verran,jolloin huolimattomuus maksoi liikennekaaoksen keskustassa.Istuessani sitten eilen raitiovaunussa kuulutettiin kesken kaiken,että ratikat ovat poikkeusreiteillä eli etten pääse sairaalan pysäkille.Poistuin vaunusta ja aloin etsiä taksia.Sillä perille.Myöhemmin soitin liikennelaitokselle ja kyselin tilanteen kehittymistä.Ei mitään.Taas taksikyyti pysäkille,josta pääsin jatkokyydillä kotiin.Että tämmöistä meillä Helsingissä.

Miksi somalialaiset naiset tuoksuvat niin voimakkaasti? Eräältä pysäkiltä lennähti kaksi naista ratikkaan.Toinen istuutui eteeni.Pian leijui koko vaunussa voimakas tuoksu.Eniten minun nenääni,kun lähellä olin.Toinen nainen haisi kauempana.Kumpikin oli värikkäissä vaatteissa kasvot paljastettuina puhuen vilkkaasti keskenään,vaikka välimatkaa olikin pari penkkiä.Tuoksu yltyi.Yritin hienovaraisesti pitää kättä sierainten edessä ja suunnittelin paikanvahdosta.En tullut sitä tehneeksi,etteivät luule rasistiksi,vaikka sitähän minä olen.Istuin paikoillani ja kärsin.Haju tarttui,jopa hihanikin tuoksui.Se on voimakas,raskas,jotenkin pistävä tuoksu,ei eurooppalaisen parfyymimäinen.Siinä on jotain mausteista ja sakean makeaa,josta voi saada vaikka päänsäryn.Se jäi vielä naisten poistuttua.Näin heidän kiiruhtavan kohti metroasemaa ja ilmeisesti itä-Helsinkiä,jossa Somaliasta tulleita asuu.Kuljettaja avasi kaikki ovet.En tiedä,oliko tahallista vai tapa.Haju oli ja pysyi.Tuoli,missä minua lähinnä oleva nainen oli istunut löyhkäsi ihan itsekseen ja ties kuinka kauan vielä.Tunsin nenässäni vielä illallakin tuikean aromin.Mitä kumman ainetta he ajavat oikein itseensä?

Kirkosta on lähtenyt kävelemään jo 25 000 ihmistä.Päivi Räsänen on siitä pahoillaan,mutta seisoo tanakasti sanojensa takana,joita laukoi tässä paljon puhutussa homoillassa.Tämmöinen joukkopako- ja lisää tulee- tekee jo suuren loven kirkon tienisteihin.Mutta ei hätiä mitiä.Kirkko on vauras,omaisuutta on.Sen kuin vain asioita järjestelemään.Olen äärettömän iloinen,että me suomalaiset näytämme näin suurella joukolla mielipiteemme eli nousemme barrikadeille.Harvoin meillä näin tapahtuu.Purnaamme nurkissa keskenämme,josta ei synny muuta kuin suuria sanoja ja nehän eivät tunnetusti suuta halkaise.Nyt kansa puhuu.Tässä kohdin sanon taas,että kirkon on muutettava asenteitaan nykyajan mukaan.Astuttava jalustaltaan alas,nöyrryttävä ja osoitettava konkreettisesti,että me kaikki ihmiset olemme sukupuolisesta käyttäytymisestämme huolimatta saman arvoisia niin kirkon alttarin edessä kuin sen ulkopuolellakin.

BLOGIN KERTOMAA

Kirkosta eronneiden määrä sen kuin isonee. Arkkipiispa Kari Mäkinen pesee kätensä kirkon puolesta kristillisten kansanedustaja Päivi Räsäsen puheista.Eikä YLEn homoseksuaalikeskusteluillan kaikkia mielipiteitä allekirjoita liioin Helsingin piispa Irja Askola kuin ei Espoon piispa Mikko Heikkakaan.Tuntuu oudolta nämä homoseksuaalien vastaiset puheet,panettelevat suorastaan,kun tietää,mitä kaikkea kirkon piirissä tapahtuu maailmallakin pedofiliasta lähtien.Naispappeus aiheutti meillä melkein sotia papiston joukossa aikoinaan,eikä osa miespapeista vieläkään suo rinnalleen työtoverina naista.Nyt rajun kohun kohteena ovat nämä seksuaalista vähemmistöä edustavat ihmiset.No,sitkeän keskustelun ja laajenevan hyväksymisen myötä aikanaan homoavioliitot saavat taatusti siunauksen kirkon taholta,kunhan odotamme.

Heräsinpä tänään varhain.Vieläkin ulkona pimeää.Jäteauto kyllä oli jo ahkerassa työssä ja pian alkavat ovet paukkua tässäkin rapussa ihmisten kiiruhtaessa leipää ansaitsemaan.Ilma lämpeni ja edelleen lämpenevää luvattu.Vaatetusta en enää kevennä.Almanakkakin kertoo syksyn edenneen jo pitkälle,vaikka lehtipuissa on kiinni yhä kirkkaan keltainen vaippa.Villiviiniköynnökset kiipeilevät talojen seinillä kauniin punaisina.Ei edes näytä siltä,että aikoisivat lehtensä varistaa.Ehkä ensimmäisen kunnon pakkaspäivän tai -yön jälkeen näin tapahtuu tuulen vielä asiaa avittaessa.

Olipas muuten hieno valokuva eilisiltana uutisissa! Espoolainen Pekka Tuuri sai Vuoden luontokuva-palkinnon lummekuvallaan.Kuvattu altapäin vedessä,jonka kerrottiin olevan jokseenkin epätavallinen kuvaustapa.Onnistuminen toi voiton.Muistuu mieleeni ajat,kun rämmin pitkin ruohostoja ja pensastoja kameran kanssa itsekin.Sitä en tullut ajatelleeksi,että tämmöinen kuvakohteiden metsästäminen vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä kuin myös suurta taitoa.Kummatkin minulta puuttuivat.Niinpä sitä tuli räpsittyä kuvaksi tavallisen harakankellon huojumista kesätuulessa tai sammakon olemista lasipurkissa,kun se muuten olisi loikkinut tiehensä.Makasin tovin rantakivien suojassa odottamassa vesilinnun poseeraamista,kahlasin suurin toivein kaislikoissa etsimässä ennen näkemättömän upeaa kuvauskohdetta,sain haavoja sääriini katkenneista oksista metsissä,kompastelin sammalikoissa.Mutta kamera oli komea monine zoomeineen,oli telineet sun muut tilpehööverit.Ulospäin näytin aidolta,se on vissi! Muutama kesä meni tässä harrastuksessa ja sitten lopahti.Kamera on yhä tallella,mutta jalustat möin.

Filippiineillä ollaan varpasillaan,kun hirmumyrsky Megi uhkaa maata.Nostattaa aallot nelitoista metrisiksi.Puhuri siis melkoinen.Tietää tuhoa,jolle ihmisparka ei mitään voi.Talot tuppaavat joskus noilla main olemaan rakennetut hiukan huterosti,niin siinähän mökit lentelevät tuulen mukana ties minne.Ihmiset evakuoituina turvaan.Tuttuahan tämmöinen luonnonnäytelmä heille on entuudestaan,sillä Megi ei ensimmäinen ei-toivottu myrskyvieras ole.Tämmöistä on suurten vesien tienoilla.

Hoitajat eivät ole saaneet miestäni liikuskelemaan edes pyörätuolissa huoneen ulkopuolella.Kuulin eilen.Ilmoitin iloisella äänellä miehelle,että nyt mennään ajelemaan ja mentiin.Lykin käytävässä ikkunan ääreen ja näytin ulkopuolista maailmaa.Näytin reitin,jota pitkin kiiruhdan ratikkapysäkille.Mies katseli.Istuttiin päivähuoneessa kahvilla ja miestä hellittiin antamalla ylimääräinen pullanpala.Minullekin tarjottiin,mutta kohteliaasti kieltäydyin.Annoin kyllä arvoa huomaavaisuudelle.Huoneessa autoin miehen veskiin ja pesin pyllyn.Kuten kotonakin.Raportoin asian hoitajalle,joka merkitsi sen muistiin.Kysyi,onko meillä ulkopuolista apua kotona.Ei ole,vastasin.Harvoin käyvää tuuraajaa en maininnut.

Myöhemmin kotona katselin loppua Minun Afrikkani-elokuvasta.Olen sen nähnyt moneen kertaan kuin myös useita kertoja lukenut kirjan,joka leffan jonkunlaisena pohjana on.Kriitikot eivät suuremmin elokuvaa arvosta,mutta minä Afrikka-fanina ja Karen Blixen-ihailijana kyllä.Nytkin herahti taas kyyneleet silmäkulmaan,kun Karen jätti Denys George Finch Hattonille hyvästit avonaisen haudan ääressä.Totta on,että Finch Hatton kuoli elokuvan kertomalla tavalla lentäessään Tsavossa.Kone putosi maahan tuhoisin seurauksin.Sekin on totta,että Karen Blixenin lähdettyä Afrikasta takaisin Tanskaan,ei sinne enää milloinkaan palannut.Kirjallisuusihmiset ovat spekuloineet siitä,minkälainen suhde Blixenillä ja Finch Hattonilla todellisuudessa oli.Platoninen? Blixenillähän oli syfilis.No,emme koskaan saa tietää,eikä se ole väliksikään.Karen Blixen kirjoitti elämästään Afrikassa kirjan ja kirjoitti muitakin.Hän oli armoitettu kertoja.Kuoli Tanskassa vuonna 1962.

ASENTEET JA VÄLITTÄMINEN

Kirkosta erottiin,kun YLEn homoillan keskusteluista suututtiin.En sattunut mainittua ohjelmaa katsomaan,etten voi siitä sanoa juuta enkä jaata.Mutta Jari Tervon kantaa ottavan kirjoituksen olen lukenut.Samoin kristillisten kansanedustaja Päivi Räsäsen vastauksen siihen.Minusta Tervo puhuu ainakin osittain asiaa.Raamattu on vanha kirja! Ja koko pipliahan on ihmisten kirjoittama.Itse en kovin antaumuksellisesti ole tätä samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon kirkosssa ajatellut,mutta näin äkkisältään sanoen: mikä ettei? Ihmettelen sitäkin,että jos Jumala on olemassa,hän takuulla hyväksyisi kaikenlaiset rakkaudet ja sallisi kirkon antavan siunauksen myös homoseksuaalien avioliitoille ottamalla lempeästi huolenpitoonsa nämäkin liitot. Hän ei varmastikaan jakaisi ihmisiä sen mukaan,minkälaista rakkautta he tuntevat.

Ehkä nämä ihmiset,jotka näin rajusti vastustavat samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon kirkossa,ovat todellakin jollain lailla ihmisvihaajia,kuten Jari Tervo sanoo.Kun Raamattua pari tuhatta vuotta sitten kirjoitettiin,asiat maailmassa olivat toisin.Nyt 2000-luvulla asenteiden olisi jo muututtava.Hyväksyminen pitäisi siihen kuulua,ihmisten todellinen tasa-arvo myös kirkossa.Ralph Waldo Emerson,1800-luvulla elänyt esseisti-filosofi-runoilija, on sanonut "Usko,joka perustuu auktoriteettiin,ei ole uskoa."

Eilisiltana soitin äitini iäkkäälle serkulle ja toivottelin post festum hyvää nimipäivää.Juttelimme pitkään tai oikeammin hän jutteli.Kertoi niistä sukumme jäsenistä,omista lapsistaan ja lastenlapsistaan,joita en edes tuntisi,jos vastaan tulisivat.Pikkuserkuillani on jo lapsia,joita en ole nähnytkään.Viimeksi tapasin joitakin pikkuserkkujani tämän samaisen rouvan 70-vuotis päivillä ja siitä on jo liki viisitoista vuotta.Tuntuu haikealta,kun sukulaiset eivät enää pidä yhteyttä.Työ,välimatkat,omat elämät ja kiireet,välinpitämättömyys... syitä löytyy hiljaiseloon.Lähetin tässä kerran sähköpostia eräälle pikkuserkulleni.Minkäänlaista vastausta ei ole postiini tullut.

Kun saan Italiasta kirjeen,kerrotaan siinä iloisista hetkistä suvun kesken,kun on kokoonnuttu ruokapöydän ääreen parinkymmenen sukulaisen voimin.Juttu luistaa,nauru raikaa,riemu ylimmillään.Tämmöistä näkee elokuvissakin.Ennen oli meilläkin,kun suvut asuivat varsinkin maaseudulla lähekkäin,usein naapureina.Ilot ja surut jaettiin,apua annettiin pyytämällä ja pyytämättä,välitettiin.Tähän ystävällisyyteen kuuluivat myös muutkin kuin sukulaiset.Se oli luonnollista ja asiaan kuuluvaa.Ihmiset ovat tunne-elämältään kylmenneet.Miksi? Nyt kerrostalossa vaivoin tervehditään seinänaapuria,ei haluta olla "läheisemmissä väleissä",kuten minullekin sanottiin kutsuessani saman talon joitakin asukkaita meille.Muut tulivat,paitsi tämä,joka ei tahtonut.Tervehtii kuitenkin.Minä kaipaan ihmisiä ympärilleni,ikävöin sukulaisiani,jotka eivät nykyelämästäni tiedä mitään,eivät tiedä ikääntymistäni,kaipaustani.Eivät sitäkään,olenko enää olemassa.Jos yhteyttä on,se olen minä,joka yhteyden otan.Vuosien mittaan on alkanut tuntua turhalta sekin.

Miehelläni on tässä kaupungissa veli,yksi ainut sisarus.Kun mieheni sairastui,kävin henkilökohtaisesti kertomassa veljelle tapahtumasta ja pyysin ottamaan yhteyttä sairaalaan,kun ei tiedetty,miten käy.Hän ei milloinkaan ottanut,ei sittemmin meihinkään.Vuosia on kulunut vakavasta sairastumisesta pian seitsemän.Kuitenkin me ennen olimme silloin tällöin tekemisissä kaikki neljä,hän vaimoineen ja minä mieheni kanssa.Luulin heidän pitäneen meistä.Luulin veljen välittävän veljestä,kun sanotaan veren olevan vettä sakeampaa.Lopetin sitten myös joulukorttien lähettämisen.Vuosia sitten mieheni vielä kysyi veljestään.Enää ei ole kysynyt.Häntä ei meille enää ole.

ERÄÄN KUNNON SOTAMIEHEN PRAHA

Tänäänpä sain bloggerini esille suitsait,kun eilen se ei suostunut näyttäytymään ja oli vielä piilottanut tekstinikin.Asiat jälleen järjestyksessä,kun sain avun tietokonetuntijaystävältäni,josta vieläkin lämmin kiitos.Loppu hyvin,kaikki hyvin.

Jussi-Pekka Hakkarainen on toimittanut Praha -kirjailijan kaupunki-nimisen kirjan.Olen sen muinoin tilannut miehelle äänikirjana ja itsekin kuunnellut kuten nytkin iltaisin.Me kaikki tiedämme Pentti Saarikosken oleskelusta Prahassa,mutta siellä on moni muukin suomalaiskirjailija vieraillut joko pitemmän tai lyhyemmän ajan Ilmari Kiannosta ja Mika Waltarista lähtien.Kuuntelin eilenkin Hakkaraisen teosta haikeana ja sydän lämpöä tulvillaan,sillä rakastuin Prahaan.Katsellessani koneen ikkunasta Prahan ympäristön maisemia,tiesin kaupungin omakseni.Ei tarvitse olla kirjailija nähdäkseen tämän "kaupunkien äidin" kauneuden,kokeakseen sen sykkeen kaduilla ja kujilla,Vltava-joen ylittävillä monilla silloilla ja punaisten tiilikattojen värikylläisyydessä.

Kirjailijoita on Prahalla itselläänkin ja tunnetuimpien joukossa lienee Jaroslav Hashek kertoessaan eräästä kaupungin kaduilla kulkevasta hiukan nukkavierusta vaatimattomasta miehestä,kunnon sotamies Shvejkistä,maailmansodan seikkailut kokeneesta.Shvejk oli koirien myyjä ammatiltaan.Kauppasi sekarotuisia rotukoirina Prahassa.Eilen huomasin sen ällistyttävän tosiasian,että nythän miehen ollessa sairaalassa voin LUKEA KIRJAA. Tarvitsen siihen toimeen rauhaa ja keskittymistä,joka ei meillä normaaleina aikoina luonnistu.Otin Hashekin kirjan hyllystä ja aloin lukea.

Palatakseni kuitenkin omakohtaiseen Prahaan,kerron,ettemme miehen kanssa menneet ollenkaan kunnon sotamies Shvejkin kantakapakkaan U Kalichaan eli Pikariin. Se ei ole enää se sama paikka,jossa Shvejk kävi,vaan turistirysä,joka nyt on matkaoppaidenkin mainostama "must".Minulle matkoilla ovat "oikeita" kapakoita ne,joissa kaupungin asukkaat käyvät.Ne ovat yleensä hiukan hämäriä valaistukseltaan,ehkä kuluneitakin aikojen saatossa.Niistä huokuu aitous,eikä siellä puhuta muita kieliä kuin sen maan,jossa ollaan.Sotamies Shvejkin aikana ei Pikarissa kaikunut suomi,englanti tai mikään muukaan vieras kieli.Sitä U Kalichaa ei enää ole.Siksi jätimme väliin.Nyt pääsen Jaroslav Hashekin opastuksella sinne ja tilaan minäkin lasillisen.Emäntä,ystävällinen rouva Palivec sen tuo pöytääni.Pöydän tummalla puupinnalla on laseista renkaita,tupakansavu leijailee ilmassa.Kuuntelen,miten sotamies Shvejk kertoo poliisikamarikokemuksistaan.Poistun myöhemmin Shvejkin vanavedessä Prahan pimenevään iltaan.

Tänään taas miehen luo ja sen jälkeen kotiin.Yleensä lähden hänen nukahdettuaan päiväkahvin jälkeen.Hiivin varpaisillani huoneesta,etten häiritse miestäni ja hänen naapuriaan toisessa vuoteessa.Nyökäytän hyvästiksi käytävässä vastaan tuleville hoitajille,kutsun hissin ja painan nappulaa,jossa lukee "ulos".Vedän ulkoilmaa keuhkoihini ja kävelen pysäkille.Ratikka usein jo siihen aikaan täynnä ihmisiä.Heilahdellaan ja huojutaan raitiovaunun nytkähdellessä pysäkiltä toiselle.Väki vähenee mitä lähemmäksi minun pysäkkiäni tulemme.Olen saanut jo istumapaikankin.Astun alas,pujahdan portista pihapiiriin ja pian olen kotona.

Samaa päivästä toiseen,kunnes saan miehen takaisin luokseni.Vaikka joskus väsyn häneen hoitamiseensa,on minulla häntä nyt ikävä.Ehkä siksi mielelläni matkaankin meidän yhteiseen Prahaamme Jaroslav Hashekin kirjan myötä.

LUNTA ODOTELLESSA

Täällä päin Helsinkiä ei ainakaan eilisiltana lunta tuprutellut.Räntää kyllä satoi jonkun aikaa ja sekin muuttui vedeksi loppuen kokonaan jo ennen keskiyötä.No,ensilumi on nyt kuitenkin eri osissa Suomea nähty,eikä enemmästä ole edes väliä,jos minulta kysytyään.

Mies väsynyt eilen sairaalassa.Johtunee tulehdusarvosta,sanottiin.Antibioottia kolme kertaa päivässä,jos vaikka auttaa.Huolestunut olen kuitenkin.Tullessani sairaalasta poikkesin Herkkuun ostamaan tämän päiväiset hedelmät miehelle.Odottelin kotimatkaa varten ratikkaa pysäkillä.Niitä oli,mutta seisoivat jonoissa liikkumatta minnekään.Ihmisiä kertyi pysäkille.Yleistä ihmettelyä tilanteesta.Odotimme.Kun ei mitään tapahtunut,aloin toivoa taksin ajamista pysäkin ohi.Ja niin tapahtui.Nappasin sen lennosta ja tulin kotiin.Uutisista kuulin koko keskustan olleen ilman raitiovaunuja,koska joku lautakuormaa vienyt kuorma-auto oli huitaissut Sokoksen kulmalla ratikoiden sähköpiuhoja alas.Hyvä oli,että äkkäsin ottaa taksin,sillä olisin joutunut tunteja odottamaan.

Chilen kaivosmiehistä osa yhä sairaalassa tarkkailussa.Bolivialainen mainari päässyt ensimmäisenä pois tämän aamuisen nettiuutisen mukaan.Vaikka ovat fyysisesti kunnossa,psyykinen kunto ei välttämättä ole paras mahdollinen.Jotain jää tästä kokemuksesta,joka ehkä ilmenee aikanaan,kunhan miehet ovat kaivoksessa vankina olonsa käsitelleet.Tuskin yksikään heistä kuittaa noita 69 päivää aivan noin vaan.Toivokaamme,ettei suurempia vaurioita tule ja he kaikki voivat elää elämäänsä normaalilla tavalla,tosin varmasti muuttuneina miehinä.Asiat ovat uudessa arvojärjestyksessä,eikä mikään ole enää itsestään selvää.

Luulen,ettemme sitä lakia saa,joka kieltää kerjäämisen ja leireilyn luvattomissa paikoissa.On niin monta korkean tahon vastustajaa,eivätkä kaikki puolueetkaan ole kiellon kannalla. No,asia etenee kyllä,mutta itsetykönäni epäilen.Onhan nimeni "Tuomas". Niin että saamme vastakin kokea kerjäläisarmeijan invaasioita.

Jatkuu illansuussa ja ihan siksi,kun kävin sairaalassa ja koko blogger on hävinnyt.Tähän taas sain avun ikiomalta tietokone-ekspertiltäni,joka aina tarvittaessa ystävällisesti auttaa,josta olen hänelle ikuisesti,ikuisesti kiitollinen.

Mies sairaalapetissä eilistä virkeämpi,josta asiasta suuresti iloitsen.Antibiootit puree.Ja nyt taidankin kohtapuoliin siirtyä Emmerdaleen.Molskis.

CHILELÄISTEN ILOA

Olen ahkerasti istunut yötä myöten tv:n ääressä ja katsellut BBC:n kautta,kuinka kaivosmiehet kapselissaan palautuvat maan pinnalle.Hurjaa! Koko operaatio sujui hienosti ja kitkatta.Myös kuusi pelastusmiestä,jotka oli laskettu kaivokseen,saatiin pois.Riemu ja helpotus,mikä näkyi kaivosmiehen kasvoilta hänen astuessaan ulos kapeasta kapselista matkattuaan yhtä kapeassa kuilussa 25min,oli sanoin kuvaamaton.Joku heistä suuteli Chilen maaperää,toinen kiitti pelastumistaan polvillaan ristinmerkein.Kaikkien ilo oli samaa heidän halatessaan läheisiään,jotka olivat koko pitkän ajan,69 päivää, eläneet hengessä mukana läheisessä leirissä kaivoksessa olleiden kanssa.Tunteet purkautuivat,itkettiin ja naurettiin tuhansien ihmisten eläessä hetkessä mukana.Toimittajia,valokuvaajia yltymäri maailman oli todistamassa mainarien pääsyä vapauteen.

Koko Chile juhli.Liput liehuivat,ilmapalloja laskettiin taivaalle,huudatettiin autojen torvia kaduilla ja paloasemien sireenejä,kirkkojen kellot soivat.Chilen presidentti oli melkein koko nosto-operaation ajan tiiviisti paikan päällä ottamassa kapselista astuvan kaivosmiehen vastaan sulkemalla hänet karhumaiseen syleilyynsä,estottomasti ja vilpittömästi iloiten muiden lailla.Tätä riemun ja kyynelten tulvaa oli hienoa katsella,iloita mukana omiakin silmänurkkiaan pyyhkäisten.Olimme kaikki saaneet olla todistamassa hyvin suunnitellun operaation onnistumista! Ehkä onnenlintu oli lentänyt kaivospaikan yli.

Eilen meillä kävi jälleen ambulanssi ja veimme miehen sairaalaan.Tänään pääsee osastolle.Jossain päin kroppaa kova tulehdus,joka vei jalat alta ja väsytti entisestään koko miehen. Olin hänen kansaan päivystyksen vuoteen vieressä,kunnes minut ajettiin pois.Paikka ei ole vierailijoille,ei edes omaisille.Edellisellä kerralla minun annettiin olla toisessa päivystyshuoneessa.Juttelin lääkärin kanssa laihoin tuloksin vielä siinä vaiheessa.Illalla päivystyksestä soitettiin ja kerrottiin saadut tutkimuksen tulokset.Tulehduksen lisäksi ei mitään ollut löytynyt,aivokuvakin entisenlainen.Nyt alkavat etsiä tulehduksen syytä. Kihtikö taas? Sehän on tulehdusperäinen ilkeä ja sitkeä vaiva.Elelen siis uudemman kerran yksikseni kotona rutiinihommat hoitaen ja joka päivä sairaalassa käyden.Kyllä tämä tästä.

Suomen presidentti on reissun päällä Lähi-idässä,samoin ehtiväinen ulkoministerimme tutustumassa palestiinalaisiin.Suhteita on pidettävä yllä ja maailmalla näyttäydyttävä.Vuosina 1925-1931 ollut Suomen presidentti Lauri Relanderia kutsuttiin Reissu-Lasseksi,kun hän teki peräti kaksi ulkomaanmatkaa pestinsä aikana.Kaikki eivät tehneet sitäkään.Nyt on toisin ja pitääkin olla.

Mitä matkoihin tulee,niin planeetta,josta kaavailtiin joskus hamassa tulevaisuudessa ihmiskunnalle uutta kotoa,on hävinnyt.Nyt kiistellään siitä,ovatko vempaimet edes havainneet oikein,kun sveitsiläisetkään eivät ole mainittua ehkä maapallomme kaltaista planeettaa avaruudesta löytäneet.No,etsintä jatkuu,jotta olkaamme levollisin mielin.

Illalla on luvattu lunta tännekin päin.Holotna ilma sen kuin jatkuu.Ei ole herkkua seisoskella ratikkapysäkeillä,jos menopeli juuri sattui menemään nenän edestä.No,seuraava takuuvarmasti tulee.Pitää ajatella positiivisesti.

TUULEN PUHALTAESSA

Kotona taas! Jumalaton tuuli ja raju holotna koetteli luita ja ytimiä ollessani näin tuuraajapäivänä ensin hammaslääkärissä ja sitten muilla asioilla.Koleasta säästä huolimatta näin yhdellä miehellä sortsit ja eräällä naisella kesäklenningin peittona vain ohuen melkein läpinäkyvän villatakin.Veikkaan,että palelivat molemmat.Toisilla sen sijaan ei paljoa puuttunut pakkasajan vaatetuksesta minä mukaan lukien.Jonkun iltalehden lööpissä uhattiinkin talven tulevan nyt ja justiinsa.

Ei päivää ilman romaneja. Uspenskin katedraali vaatii romanivarkailta,jotka veivät kirkosta tavaraa, 280 000 euron korvauksia.Joku kirjoitti keskustelupalstalla,että sen rahan saamiseen tarvitaan todellista uskoa.Näinhän se on.Konnat vielä kiistävät rikoksensa siinä muodossa,missä syyttäjä ne esittää.Kyllä meidän,hiisi vieköön,pitäisi päästä näistä ihmisistä eroon! Joskus muinoin suomalaiset vorot tyytyivät tyhjentämään kolehtirahat ja sitäkin jo pidettiin melkein pyhäinhäväistyksenä.Nyt nämä ulkomaalaiset riesat käyvät käsiksi ikoneihin ja muihin reliikkeihin.Ei mitään kunnioitusta,vaikka Romania pitäisi olla ortodoksinen maa.Taitaa tulla keskustelua "vääristä valinnoista" Taivaan portilla,kun nämäkin ikonivarkaat sinne aikanaan päätyvät.Jos päätyvät.Vaihtoehtona on se kuumempi paikka.Jos minulta kysytään,kannatan heille näitä seutuja.Tuskin kuitenkaan kuolevaisten huutoäänestyksellä päätetään.Sekin on "korkeemmas käres".

Stockmannin Herkussa on sählätty hinnoissa minun kanssani ja peräti kaksi kertaa samasta asiasta.Se täytyy sanoa,että Stockmann ottaa aina väärässä ollessaan syyt niskoilleen kuten mies ainakin.Sain ruhtinaallisen korvauksen.Olisi se suhteeni Stockmanniin vähemälläkin säilynyt,enkä suinkaan kaunaa olisi kantanut.Virheitä sattuu tekevälle,näin sanotaan.Stockmannin reiluus lämmitti.Kiitos.

Olen jo pitkään ihmetellyt sitä polkupyörän roinan paljoutta,joka sekä pyörävajassa että -katoksessa on.Pyörärahjuksia ilman satulaa ja jopa pyöriä lojuu tilaa viemässä,eikä kukaan ole asiasta piitannut.Nyt joku viitseliäs on tarttunut härkää sarvista ja uhkaa panna syystalkoopäivänä siirtolavalle kaikki ylimääräiset ja merkitsemättömät polkupyörät.Samaan kasaan sopii kaikki ylimääräinen huusholleista elektroniikkaa paitsi.Meillä olisi golfbägit mailoineen,mutta en taida viitsiä.Kummallakin reikäpeli historiaa.Enkä minä ole sitä oikeasti koskaan edes aloittanut.Muuten pyörinyt golfympyröissä ihan työnikin puolesta.Mies taas olosuhteiden pakosta lopettanut,kun halvaus toi liikuntarajoitteisuuden.Tiedän,että vammaisetkin pelaavat,mutta tämä minun mieheni ei.Siihen jäi kolopallon harrastaminen.

Ratikassa kotiin tullessani tänään oli herrasmies matkassa.Vaunu oli jokseenkin täynnä.Lähelläni vapautui istumapaikka.Vieressäni seisova herraihminen kysyi "haluatteko istua?".Minua suunnattomasi lämmitti ja ihastutti ensinnäkin teitittelymuoto ja toiseksi huomioiminen,jos haluaisin istuutua.Sanoin "ei kiitos",kun matkaa ei ollut enää pitkälti.Tämmöisiä herrasmiehiä tapaa ylen harvoin,että minun teki mieleni suudella häntä poskelle.Mies istuutui sitten itse.Katselin ihastuneena tovin hänen olemustaan ja mietin,miltä planeetalta oli tullut.Jos hänen kaltaisiaan olisi enemmän,me eläisimme paljon paremmassa maailmassa!

KYLÄRÄÄTÄLIN POJAN PÄIVÄNÄ

Eipä kaveri olisi uskonut,että hänestä on tehty suomalaisessa kirjallisuudessa kuolematon ja miten liput liehuvat hänen kunniakseen saloissa,kun jopa kaltoin eläessään kohdeltiin. Positiivisesti ajatteli,kun sanoi "Sekalaista,sekalaista sekä hyvää että pahaa,mutta ainapa,koira vieköön,hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu,ja tämän elämän retkutus käy laatuun,käypä se." No,en oikein tiedä tästä "hyvän päällimmäisenä keikkuvuudesta" tänä päivänä.Toki myönteinen ja optimistinen ajattelu on aina hyväksi.Eihän Nurmijärven suuri poika Aleksis Kivi osannut edes uumoilla,mitenkä pahaksi maailma vähitellen muuttuu.

Tänäänkin taas nettiuutisissa pilvin pimein ikäviä asioita.Se kuitenkin monia,minuakin,ilostuttaa,että Chilen kaivosmiehiä aletaan saada ylös kuilusta jo nyt alkavalla viikolla.Voi hyvin kuvitella sitä vapauden ja onnen tunnetta,kun viimeinenkin kaveri on taas perheensä ja päivänvalon nähnyt pitkien viikkojen jälkeen.Heistä jokainen on sankari! Pystyivät sinnittelemään maan uumenissa ehkä vielä epävarmoina pelastumisestaankin.Ja miten he kykenevät käsittelemään tapahtuman? Jääkö mieleen vammoja? Heitä autetaan kaikin tavoin,se on selvä,mutta suurin ja vaikein työ on heillä itsellään.

Nyt näyttää niin syksyltä kuin vain voi.Pihakoivut täysin keltaisia.Lehdet kutistuneet ja rypistyneet,valmiina leijailemaan maahan.Vastapäinen kerrostalo alkaa tulla esiin lehvästön seasta.Maisema muuttuu.Kylmempää,ennustaa säätieteilijä.Tuulet pohjoisesta,talvi lähestyy pitkin harppauksin.Pitänee alkaa katsastaa jo lämpimämpiä vaatteita ja siirtyä vähitellen paksumpaan ulsteriin.Näinhän tuo menee.Jokaisena syksynä.

Mies huomenissa parturiin.Tässä jo kerran ajattelin,että pystyisinkö ihan ite,mutta taidan jättää ammatti-ihmiselle.Mennään myös samalla ruuan hankintaan.Tiistaina tulee tuuraaja ja minä syöksyn hammaslääkäriin."Syöksyminen" on nykyisin oikea sana,sillä lyhyeen tuuraaja-aikaan on mahdutettava kaikenlaista.Joviaalit tepastelut ja shoppailut kaupungilla ovat suuresti kohdallani historiaa.Ystäväni E. kyllä eilen tarjoutui miestä vahtimaan,jos minulla menemistä.Ihan sydän hypähti kiitollisuudesta,mutta olen ylen huono pyytämään.Kolmisen kertaa näiden vuosien aikana on täällä joku ystävistäni ollut,joista vieläkin näin jälkikäteen suurkiitos.
Ihminen oppii organisoimaan asioitaan tilanteitten mukaan.Hyväksyy rajallisen elämisen.Eikä entiset "tärkeät" asiat olekaan enää niin tärkeitä. Se on sitä arvomaailman muuttumista kai.

Jos tänään ei ulos,niin nautin tästä päivästä sisällä.Katselen ruusujani ja laitan meille jauhelihakastiketta."Joka päivä ilonen ja huviksi kaikille,joilla edes luskakin lämmintä verta sydämessä on". Tiedätte kuka tämän sanoi.

EHTOOJUTUSTELUA

Tätä 9.10.2010-päivää vielä tovi ja sitten seuraavaan.E. tuli vieraakseni ja me halattiin.En edes muista,koska olemme viimeksi oikein tavanneet.Muisteltiin naapuriaikoja,kerrottiin ulkomaan matkoista,juotiin kahvia ja syötiin E:n tuomaa omenapiirakkaa ja suussa sulavia pullia.Toi omenia puutarhastaan ja omenamehua ja -sosetta omista omenoista.Niin ja yleisliinan Keniasta! Voi käyttää vaikka pöydällä.Kerjäämisestä olimme samaa mieltä kuin myös siitä,mitenkä huimasti maailma on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa,eikä välttämättä parempaan suuntaan.Eikä tämä ollut mitään haikailua entisten aikojen perään,vaan kylmä totuus.Me ihmiset olemme yksinkertaisesti muuttuneet maailman joka kolkalla.No,emme me näistä paineita ottaneet,puhuimme mukaviakin.Hyvästellessämme päätimme olla useammin yhteydessä.Tätä toivon koko sydämestäni.Vaikka E.ei ole vanhimpia ystäviäni,on hän kuitenkin ollut ystävä jo ainakin runsaat parikymmentä vuotta.Ja senhän me tiedämme kaikki,että ystäviä ei ole milloinkaan liikaa.

Alexander Stubb ei anna siunaustaan mahdolliselle laille,joka kieltäisi maassamme kerjäämisen.Sanoo ettei se auta itse asiaa,vaan EU:n pitäisi puuttua tähän koko Eurooppaa koskevaan ongelmaan.Romaneja autettaisiin taloudellisesti eikä koulutustakaan unohdettaisi.Eli tukemista kieltojen tilalle.Nämä maat,joista romanit ovat lähteneet vaeltamaan kerjuupussinsa kanssa,saisivat tulla mukaan hankkeeseen ja hiukan välittää omista kansalaisistaan eikä sysiä heitä muitten maitten kontolle ympäriämpäri Eurooppaa.Ihan hyviä ideoita,jos niillä nämä ihmiset saadaan pois kaduiltamme parempaan elämään vaikka esimerkiksi omissa maissaan. Jostain luin EU:n kyllä lotkauttaneen korvaansa asialle,mutta päästäänkö puusta pitkään,onkin jo toinen juttu.Silti toivon,että Suomessa tämä kerjäämisen kieltävä laki tulisi voimaan nyt ensialkuun ainakin ja sitten katsotaan.

Minullapa on valkoisia ruusuja maljakossa.Kun katselen kimppuani tulee mieleen Louis Jourdanin konserttipianistiosa ikivanhassa elokuvassa Kirje tuntemattomalta naiselta,joka vaatii paljon paperinenäliinoja kyynelten kuivaamiseksi.Se kun on niin romanttinen,haikea ja traagisloppuinen leffa.Siinähän Joan Fontaine on pikkutytöstä asti kuolettavasti rakastunut pianistinaapuriinsa ja naiseksi vartuttuaan heidän elämänsä nivoutuu hetkeksi yhteen.
Jourdanilla on vain hiton huono muisti,eikä myöhemmin enää tunne naista ollenkaan.Nuuhkaisee vain puolittain välinpitämättömänä hänen lähettämiään valkoisia ruusuja.Lopussa muistaa lukiessaan Joanilta saamaansa kirjettä,mutta liian myöhään.Kirjeen ja ruusujen lähettäjä on kuollut kuten yhteinen lapsikin,josta pianisti ei tiennyt mitään.Samasta aiheesta tehtiin Suomessakin leffa ja siinä rakkauden kanssa läträilee Ansa Ikonen ja Tauno Palo.Minun ruusujani ei ole kukaan lähettänyt,vaan ovat itseostettuja,mutta takuulla yhtä kauniita kuin olisivat tulisen rakkauden saattelemana saatuja.

No nyt on Suomen Turku päässyt maailmankartalle itsensä The New York Timesin toimittamana.Ensi vuonna sitä ollaan kulttuuripääkaupunki Tallinnan ohella ja pitäähän ihmisille kertoa minkälaista Turussa on.Ja on hienoa ja kaunista kaikkine nähtävyyksineen ja jokineen.Toimittaja ei ole unohtanut sitäkään,että kun Turku oli Suomen pääkaupunki,niin Helsingissä oltiin melkein vielä puussa.Jos oltiin maassa,niin kyläpahasessa elettiin yksinkertaista elämää ja turkulaiset opiskelivat jo täyttä häkää yliopistossa ja osoittivat kaikinpuolista korkeaa sivistystä.Sitä todisti jo sekin,että piispalla oli istuimensa Aurajoen varressa.Hyvä se on toimittajan kertoa asiat kuin ne ovat,kunhan loppu on oikein,ettei Turku enää ole Suomen pääkaupunki.Vaan se on tämä entinen kyläpahanen paisuneena näyttäväksi stadiksi,jossa vallan passaa poiketa.

ROMANEISTA OMENIIN

En voi taaskaan olla sivuamatta HS:n nettiuutisten kirjoitusta,jossa kerrotaan Romanian romanien varkauksista.Kesä 2010 oli näillä ihmisillä kiireistä aikaa ja anastettua tavaraa kertyi Espoossa olevaan kätköpaikkaan peräti 46 500 euron verran.Varkaat väittävät tulleensa Suomeen työnhakuun! Uskokoon ken voi. No,ja kun ei töitä "löytynyt" alettiin varashommiin.Tarkoitus oli kuljettaa tavarat Romaniaan,mutta Suomen virkavalta puuttuikin peliin ja nyt varkaat odottavat oikeudenkäyntiä ja toivon mukaan saavat myös rangaistuksen.

Pieneen päähäni ei mahdu se kielteinen asenne,mikä nyt on ilmennyt sitä mahdollista lakia vastaan,joka lopettaisi kerjäämisen julkisilla paikoilla sekä leiriytymisen luvattomiin paikkoihin.Enkä suurin surminkaan usko kenenkään lakiehdotusta ajavan ajattelevan sen kohdistuvan juuri romaneihin rotunsa vuoksi.Samanlaisen lakiehdotuksen ja "kansanliikkeen" saisi aikaan myös,jos kerjääjät olisivat mistä muusta maasta tahansa,minkä värisiä tahansa ja käytöksellään aiheuttaisivat häirintää ja toimisivat meidän laeistamme piittaamatta. Eikö näin ole?

Ovatko lakia vastustavat todella niin sinisilmäisiä,etteivät näe karua totuutta? Vai haluavatko he vain yleensä jarruttaa viittaamalla ihmisoikeuksiin ja vapaaseen liikkuvuuteen maasta toiseen Schengen-sopimuksen mukaisesti? He myös puhuvat kuulleessaan näistä rosvoiluista niiden olevan yksittäisiä tapauksia eikä niitä saa yleistää. Eivät usko,vaikka rikostilastot rumenevat romanien ilmestyttyä maahamme ja heidät on tavattu rysän päältä todistettavasti.He väittävät,että ongelma ei poistu uudella lailla.Mutta onko Suomen asia se,että Romanian romaneja kohdellaan omassa maassaan kaltoin? Ei meidänkään yhteiskunnan ulkopuolelle jääneille suomalaisille heru apua muista maista.Vai heruuko? Mikä näitä varkaiden ja rosvojen puolustajia oikein vaivaa? Osa vinkuu "todellisesta köyhyydestä",joka sekin on puppua.Jos on oikeasti köyhä,ei ole rahaa matkustaa Suomeen asti.Toisaalta alkaa olla maista tiukkaa,kun monissa kerjääminen on kielletty huvi ja romanit ovat vahvasti näistä aioista tietoisia.Heidän kerjäläisjärjestönsä johtohenkilöt organisoivat asiat ja ovat ehkä nyt kylmä rinki takapuolen ympärillä,jos Suomestakin tienistit loppuvat.Jumala suokoon,että niin tapahtuu!

"Sivuamisesta" tulikin pitkähkö,mutta nyt muihin asioihin. Saamme vieraan huomenna.Sanon häntä tässä vain E:ksi.Häntä on tahdottu vierailemaan kotiimme jo pitkään,etten sanoisi monet vuodet ja sanonkin.Kutsuminen on vain syystä taikka toisesta jäänyt.Nyt se tapahtui ja huomenna on H-hetki.Tämä tietää,että jo kauan suunnitelmissa ollut imuroiminen on tänään totisinta totta.Tarjoomisiin ei tarvitse enempää puuttua,sillä E. on kuulemma paistanut omenapiirakan ja tuo lämpimäiset tullessaan. Omenatkin omasta puusta.On muhkea puutarha pihapiirissä.Tänä vuonna on monella omenapuutarhurilla ollut miettimistä,miten päästä hedelmistä eroon. E. teki niin,että pani kadun varteen laatikollisen ja lapun,jossa kehoitetaan ottamaan.Näin on tehnyt moni muukin.Omanasadon runsaus näkyy niin kauppojen kuin torien myyntipöydillä.Eikä mikään voitakaan punaisen kaneliomenan tuoksua ja makua! Meillä oli kerran,asuimme E:n naapurissa, komea antonovkapuu pihalla.Niinä vuosina ei meiltä omenasose ollut puuttuman.Tehtailin heti hedelmien kypsyttyä,enkä valehtele,jos kerron,että nautin sekä tekemisestä että tuloksesta.Oi niitä aikoja!

Ei kun imuroimaan!

HÄRKÄTAISTELUA JA HISSIAJELUA

Nyt me tiedämme,ken on vaikutusvaltaisin nainen maailmassa! No,sehän on USAn presidentin vaimo Michelle Obama tietysti! Tohtori Pentti Arajärven vaimo on sijalla 62. Tämmöisen listauksen tekee Forbes-lehti vuosittain.Sisäistäkäämme nämä tärkiät tiedot.

Itse olen kiinnostuneempi siitä,että Espanjan senaatti suuressa viisaudessaan ei äänestänyt härkätaisteluja maan kulttuuriperintöjen joukkoon.Onhan se silkkaa eläinrääkkäystä.Livenä en ole nähnyt,mutta Espanjan televisio suoltaa taisteluita ja onhan niitä nähty meilläkin kuvaruudussa.Elokuvia tehty häräntappajasankareista,romaaneja ja elämäkertoja torerojen uljuudesta kuin myös selonteot "kuoleman kolmanneksen" huipennuksesta,jossa taistelijalla on vain punainen "muleta" ja miekka,jolla tekee loppusilauksen.Muletan tehtävä tässä ikävässä loppunäytöksessä on saada härkä hyökkäämään,jolloin miekka tekee tehtävänsä.Tätä sanotaan "vastaanottamiseksi".Toinen tapa on se,että eläin vain seisoo ja sen liikahtaessa matadori lennähtää sen kimppuun.Tämä on tavallisin tapa,"volapié".Tähän muleta-jaksoon päättyy koko "corrida".

Iso osa espanjalaisista ei nykyisin enää hyväksy härkätaisteluita ja minä olen täsmälleen samaa mieltä.Härkä ei aina välttämättä edes kuole,vaan se kiskotaan henkitoreissaan kentältä.On maita,jossa härkätaisteluita harrastetaan myös,mutta eläin jätetään henkiin.En tiedä,onko se eettisesti sen hyväksyttävämpää.Hirmuista kidutusta silti.Olen toki käynyt härkätaisteluareenalla,kuten moni muukin turisti Espanjassa ollessaan.Seisoin ja katselin tyhjää areenaa ja näin kaiken mielikuvituksen silmin.Ei tuntunut hyvältä.Kuulin kansan huutavan ja nauttivan näkemästään.Picadorien ja banderillorien työskentelystä keihäineen,toppa-asuisista hevosista ja loppunäytöksestä,jossa espada eli matadori riistää hengen härältä.Alun alkaen areenalla kaikki olivat jalkaisin.Hevosten mukaan tuleminen nimesi lajin "uudemman ajan härkätaisteluksi".Olenkohan oikeassa,jos väitän uudistuksen isäksi Francesco Romeroa 1700-luvulla?

En usko härkätaisteluiden koskaan Espanjan mantereella kokonaan loppuvan.Jos laki tulee kieltämään,taistellaan laittomasti,kuten monissa maissa kukko- ja koiratappeluitakin järjestetään.Se osa espanjalaisista,joka hyväksyy härkätaistelut,tulee henkeen ja vereen asti puolustamaan lajia.Se on syvällä espanjalaisuudessa,juuret aikojen takana jossain 1000-luvulla,nämä näytökset,jotka alkavat aina tasan viideltä iltapäivällä "a las cinco de la tarde".

Sofi Oksanen on vastatuulessa Puhdistuksensa kanssa Virossa. "Kansallissankaruus" karisee Postimees-lehden Vuoden henkilön tittelistä ja Viron presidentin antamasta kunniamerkistä huolimatta.Toimittaja Piret Tali väittää Puhdistuksen lisäävän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa eikä suinkaan päinvastoin. Puhdistusta en ole lukenut,yrittänyt kuunnella äänikirjana kyllä.Ei onnistunut.Siispä pidän suuni kiinni kirjan sisällyksestä,kun en asiaa tunne.Mainosta kirjailija on teokselleen saanut,on kritiikki sitten myönteistä tai kielteistä.Teatteritkin kiinnostuivat.Kiinnostusta lisäämässä Sofi Oksasen olemus,joka on kaukana tavanomaisen kirjailijan olennosta.Eipä jää huomiotta.

Kuvaus vielä tähän loppuun Hullujen Päivien hissiajelusta Stockmannilla.Arvata saattaa,että hissit tupaten täynnä ja liikenteessä oli muitakin pyörätuolia,oli lastenvaunuja ja rollaattoreita.Olimme hississä seuranamme yhdet lastenvaunut ja ehkä ihmisiä yli sallitun painomääränkin.Hissin pysähdyttyä kerrokseen sinne tunki nainen,joka oli muodoltaan valtava.Ei sanonut mitään.Ilme kertoi päättäväisyydestä ja hän änkeytyi sisään massansa voimalla.Jäin hänen sekä pyörätuolin väliin ja olimme jumissa.Rouva ei enää päässyt eteen-eikä taaksepäin,hissi ei lähtenyt liikkeelle,kun rouvaa oli osa ulkopuolella.Hän veti henkeä,työntyi väkisin ohitseni pienen pieneen rakoon,joka vielä hississä oli.Rouva alkoi marmattaa,miksi kukaan ei tehnyt hänelle tilaa tulemalla esimerkiksi ulos (???).Kukaan ei vastannut.Hissi oli päättänyt kuitenkin lähteä liikkeelle lastinsa kanssa ja olin kuulevinani sen uumenista kuilussa jonkunlaisen valituksen.Me poistuimme ensimmäiseksi ja näin,mitenkä hissiin tunkeutui väkeä ikään kuin se olisi maailman viimeisin hissiajelu ja mukaan pitää päästä keinolla millä tahansa. Hyvä Luoja,ajattelin ja aloin soittaa meille kyytiä kotiin.

KUUROUTTA JA KIHTIÄ

Miehestä tuli kuuro.Tai oikeammin kuulosta tuli valikoiva.Esimerkiksi "mennään suihkuun" kaikuu kirjamellisesti kuuroille korville,kun taas "syömään" saa oitis liikettä aikaan.Tämä ilmiö tupsahtaa aina kotielämäämme silloin tällöin.Pitkään jatkuessa häiritsee ainakin minua.Aavistelin vaivan olevan joko todellisen jollain tapaa ja silloin olisi vahaa tulppana kuuloelimessä tai "kuurous" on jonkunlainen protesti.Varasin lääkäriltä ajan.Samalta Mehiläisen komistukselta,joka läpäisi ensikäynnillämme tarkan seulani,jossa lääkärin ammattitaitoa ja myötäelämisen määrää mitataan.Laitteet esiin ja korvia katsastamaan sisäpuolelta. Vahaa toisessa,sanoi lääkäri.Alettiin poistaa miehen vikuroidessa ja voihkiessa ja minun pitäessä kaksin käsin päätä paikoillaan siinä onnistumatta.Lopulta lääkärin ja minun yhteistyö tuotti toivotun tuloksen ja korvasta pullahti sinne kuulumaton ainemöykky.Kiitettiin ja käteltiin (lääkärin aloitteesta) ja eikun kassan kautta taksilla kotiin.Rauha ja kuulo on palautunut.

Rauha on myös nyt ainakin toistaiseksi Kalasataman romanileirissä,jonka olemassa oloon ei kaupunginhallitus halunnutkaan puuttua.Asia siis ennallaan.Miten leiriläisten käy,jos talvesta tulee ennustetun kaltainan ja kylmin sataan vuoteen? Olen niin raaka,etten edes korvaani lotkauta myötämielisyyden ja säälin takia.

Elokuvateatteri Bristol Mikonkadulla vetelee viimeisiään.Kansa ei käy.Nyt tykätään niistä,jossa saman katon alla on monta leffateatteria.Bristol kuuluu siihen vanhaan kaartiin,jossa yksi sali ja yksi kangas.Näinhän olivat kaikki ennen muinoin.Bristolin paikalle kaavaillaan,totta kai,ravintolaa! Niitähän puuttuukin Helsingin keskustasta! On muuten sitten jokikisessä korttelissa ja parhaimmassa tapauksessa useita.

Ruotsi liittyi niihin maihin,jossa omia kansalaisia toppuutellaan matkustamasta Euroopan suurkaupunkeihin nyt kun terroriuhka on päällä.Ainakin,jos aikoo matkailemaan Eiffel-torniin,niin pitää olla valppaana. Miten se onnistuu? sitä en tiedä.Jos on juuri ajellut hissillä korkeuksiin ja näkee kiikarilla jonkun puuhastelevan yhden tornin jalan kimpussa epämääräisin liikkein,niin mitä sitten? Ei siinä ehdi sanoa ehkä kissaakaan,kun pamahtaa enemmän tai vähemmän.Toivotaan että vähemmän,sillä mitä Pariisi olisi ilman tätä maamerkkiään? Ja kaikkein eniten toivotaan,ettei missään mitään tapahdu ja koko maanosaa uhannut asia onkin vain uutisankka.Eikä ne,jukupliut,uskaltaisi tehdä Eiffel-tornille mitään.Ranskalaiset raivostuisivat ja siitä on leikki kaukana,kun fransmannit ovat vihaisia.Minä olen tämän asian kokenut Pariisin liepeillä sikäläisen liikennepoliisin kanssa,että tiedän! Näin jälkeenpäin ajatellen,en ole ihan varma,kumpi oli kiukkuisempi,ranskalainen poliisi vaiko suomalainen nainen,sillä äkäinen olin kuin ampiainen.

Aurinkoista ja tuulista ulkona.Silti aiomme sekaan myöhemmin.Miehen parturikeikkakin odottelee vuoroaan ja jos sittenkin änkeytyisimme myös Hulluille Päiville tällä viikolla.Tämähän on vasta aluillaan.Pitäisi saada hankituksi kunnon kaupasta parsakaalia,kun tähtäimessä on valmistaa niitä juustokastikkeessa.Mies ei koskaan ole ollut juurikaan mikään parsakaalin ystävä,mutta kun sen upottaa kastikkeeseen ja kuorruttaa uunissa,niin eiköhän tuo maistu.Näillä keinoilla opetin hänet nauttimaan myös juurisellerin mausta ja nykyisin juures menee kuin tyhjää vaan.Pinaatin kanssa kävi samoin,vaikka se on nykyisin häneltä enemmän kielletty kuin sallittu.En siis ujuta salaa mihinkään.

En ole kertonut,eikä suuremmin ketään kiinnostakaan,mutta kerron silti,miehen taannoisen sairaalassa olon syystä.Diagnosoitiin epämääräiset vaivat jalassa kihdiksi.Kihtiä olisin hänelle viimeiseksi ajatellut! Ennen vanhaan sitä pidettiin herrasmiesten vaivana ja eritoten portviinin aiheuttamaksi.No,herrasmies mieheni on siinä kuin muutkin miehet,mutta portviiniä ei ole vuosikymmeniin maistanut eikä muutakaan alkoholia seitsemään vuoteen.Ei kehity näistä,kertoi lääkäri,kun olin hänelle viisauteni kihdin synnystä ladellut.Kihti liittyy aineenvaihduntaan.Hoitoon ja katalan sairauden poissapitämiseksi on ruokavalio tärkeää siinä missä lääkityskin.Ja meillähän nyt rajoitetaan lujasti (=suurinpiirtein) puriiniaineita sisältävien ruoka-aineiden syöntiä.Pinaatti on yksi.Hullu juttu on vain se,että kun yksi sairaus myöntää jonkun aineen syönnin,toinen sen kieltää.Kultainen keskitie tässäkin kai poikaa.Siispä lihaa ruokapöydässämme,vaikka se mainitaan kohtalaisesti puriiniaineita sisältävien listalla.Onneksi olen huolehtinut siitä,että kasviksilla on meillä ollut tärkeä osa ja sitä linjaa kannatan edelleenkin.Kasviksista saa mitä herkullisimpia ruokia kaikissa muodoissaan.Tämä kihdistä.

Tässäpä tämän tiistain tuulahdus.

SILAKKAMARKKINOILLA

Kirjailija Maria Jotuni on sanonut "Kun sielusi on murheellinen,ajattele,että se on kuin pelto,jonka yli on langennut siunaava sade.Seuraa selkeentyminen,auringonpaiste,ja peltosi kasvaa uutta viljaa".

Minun sieluni on nyt murheellinen.Odotan auringonpaistetta ja uuden viljan kasvua.Joidenkin ihmisten mielestä syksy on parasta vuodenaikaa.Onhan siinä vähän aikaa värejä,aurinkoakin,mutta se on viesti talvesta ja lyhyestä päivänvalosta.Luonto valmistautuu pitkään nukkumiseen,kesä päättynyt.Värit katoavat,linnut lähteneet,hiljaista. Syksy ei ole minun juttuni.Mielikuvitus pimeänä vuodenaikana saa ikävät asiat tuntumaan jättimäisen suurilta,eikä aamukaan anna järjelle sijaa.Jos ei pidä varaansa,masennus valtaa.Siltä on vältyttävä että jaksaa etiäpäin.Aloitin itseni piristämisen menemällä miehen kanssa silakkamarkkinoille,jonka juuret ulottuvat yli kahden ja puolen vuosisadan taakse.

Väriä ja eloa Kauppatorilla.Musiikkia,laulua,marionettitaidetta,myyntitelttoja ja muita kojuja ja tietysti silakoita. Jotenkin jouduin juttusille kahden mieshenkilön kanssa pienen myyntikojunsa edessä ja hetken päästä selvisi heidän olevan siitä Helsingin Lions Clubista,jota isäni sekä mieheni olivat perustamassa 1960-luvulla.Herrat eivät olleet kovin tarkasti seuransa historiikkiin tutustuneet,kun ei mieleen juolahtanut yhtäkään perustajajäsenen nimeä.No,onhan perustamisesta aikaa,joten tunsin olevani aikamoinen fossiili.Itse en seuraan edes kuulunut,mutta rouvat toimivat aktiivisesti taka-alalla.Kuten nykyisinkin,sillä nämä kaverukset kauppasivat leijonattarien valmistamaa sinappia.Ostin yhden purkin. Muutakin silakoihin liittymättömiä kylkiäisiä myynnissä omenista ja leivonnaisista lähtien tyrninmarjahilloihin,lohituotteisiin ja lanttukukkoihin myyntikojujen runsaudessa.

Silakoita en ostanut,sillä viimeisimmän miehen sairaalareissun jälkeen on kaikenlaiset pikkukalat ei-toivottujen listalla.Lykin pyörätuolia Kauppahalliin asti ja sen päästä päähän ostamatta mitään.Taisi olla elämäni ensimmäinen kerta.Markkinoilta kuitenkin minikokoista saaristolaisleipää ja maustekakun.Sää oli hieno ja tori täynnä kansaa.Paljon vanhempaa väkeä,jotka perinnettä noudattaen ovat luultavasti ikänsä siellä käyneet.Kuten minäkin.Alunalkaen joskus 1700-luvun puolen välin tietämillä ei myytävänä ollut muuta kuin suolasilakkaa.Nyt on toisin.Kymmeniä erilaisissa mausteissa uitettuja silakoita,jopa ällistyksekseni karibialaisiakin (!).Puiset entisten aikojen nelikot suolasilakoineen ovat vaihtuneet muovisiin ämpäreihin.Oli tuote mikä tahansa ja pakattu muoviin tai lasipurkkiin,yhtä ylpeinä ja hilpeinä kalastajat niitä möivät sekä veneistään että nupukivien päällä kojuistaan.Oli Suomenlahden ulkosaaristosta Viron saaria myöten myyjiä,Ahvenanmaalta ja jopa Pohjanlahdenkin rantamilta tulleita helsinkiläisille tuotteitaan esittelemään.Osa kalastajista niin ruotsinkielisiltä seuduilta,että suomi kangerteli.Pitkin syksyä ovat puurtaneet ympyrkäisiä vuorokausia,valmistaneet ja pakanneet,lastanneet veneisiin ja autoihin ja nyt toivovat,että kauppa käy.Sitä minäkin heille toivon.

Eipä ollut politiikkakaan unohtunut näiltä markkinoilta.Kokoomus paikalla sekä muut perussuomalaisista lähtien.Brosyyrejä jaettiin,ilmapalloja annettiin ja julistein toivottiin sen ja sen tulevan valituksi eduskuntaan.Kaikki on pantava peliin vaalien lähestyessä.

Taksi haki meidät ajallaan Suomenlinnan lauttalaiturin läheltä ja oikeastaan tuntui hyvältä päästä tungoksesta hiukan väljemmille vesille.Oli lounaan aika.Mutta silakoita ei meillä syöty.

TIUKKUUTTA MIELIPITEISSÄ

Raju ulosajo Porvoonväylällä,luki nettiuutisissa.Poliisi epäilee alkoholilla olleen osuutta asiaan.Olenkohan kovin tunteeton,kun en osaa tuntea myötätuntoa tai sääliä tämmöisiä ihmisiä kohtaan? Tuho,joka seuraa kännissä ajamista,on itse aiheutettua.En tunne myöskään empatiaa autossa mukana olleita kohtaan,sillä he tietävät autoon astuessaan tilanteen,ovat itse humalassa taikka eivät.Ikävältä tuntuu vain,jos tämmöiset ihmiset aiheuttavat sivullisille vahinkoa.Tunnen myös myötätuntoa omaisia kohtaan,jotka saattavat menettää läheisensä holtittoman ajon takia.Tai saada aikanaan kotiin vammautuneen perheen jäsenen.

Vasta viime aikoina me suomalaiset olemme alkaneet suhtautua viinan juontiin kriittisemmin.Emme enää hyväksy humalassa ajoa samoin kuin ennen.Ilmoitamme myös kärkkäämmin poliisille, jos auton rattiin mennään alkoholia nauttineena.Pienikin määrä alkoholia veressä antaa omasta pystyvyydestä väärän kuvan.Harkintakyky heikkenee,refleksit hidastuvat,valppaus on poissa,ymmärryskin hakusessa.Ja tämmöinen henkilö ajelee liikenteessä! Heitä on auton ratissa päivittäin kaikkialla Suomessa. Ehkä ainoa keino saada heidät ymmärtämään asian vakavuus,on se,että humalassa ajava saa elinikäisen vamman.Katselee myöhempää elämäänsä pyörätuolista käsin tai makaa sairaalassa kiinnitettynä elämää ylläpitäviin johtoihin. Tai mikä on mielestäni vielä pahempaa,kuulee aiheuttaneensa jollekulle sivulliselle pahaa tai jopa kuoleman. Tulee mieleen kysymys "kannattiko".

Kalasataman romanileiri saa toistaiseksi jäädä sijoilleen. Syynä se,että näille ihmisille ei ole muualla paikkaa.Kaupunki haluaa irtisanoa Vapaa katto-yhdistyksen vuokrasopimuksen. Kaupunginhallituksella on viimeinen sana.Saas nähdä,tapahtuuko mitään ja jos niin mitä.Romanit ovat olleet leirissään useita kuukausia,jotta sallittu maassa oleilemisen aika ilman työtä ja asuntoa on ylitetty.Miksi heitä ei voi palauttaa omaan maahansa?

Aamulla taas hyistä ulkona.Sumu hälveni nopeasti. Aurinko sitkeästi kuin ilkkuen paistaa kirkkaasti siniseltä taivaalta.Ulosmenon mahdollisuus vielä muhii minun päässäni.Huomennahan kuitenkin silakkamarkkinoille.Eilen kyyhötimme rannalla.Olikin oikeastaan aika leppoisaa.Juohevan tuntuista.Jokunen purjevene eteni hiljalleen vienossa tuulessa ja siinä koko meininki.Ulapat eivät enää houkuta.

Hullut päivät Stockmannille tulossa. Olenkohan viisastunut,kun ajattelen nykyisin,että jos ei ole mitään ostettavaa,miksi siis sinne? Tavaraa kodin nurkat täynnä,vaatteita yllinkyllin,mitään ei oikeastaan puutu.Ihokarvat nousevat pystyyn jo ajatuksestakin,että pyörätuolin kanssa koettaisimme saada tietä valtavassa tungoksessa.Mieskään ei enää huuda "tööt",kuten alkuaikoina. Moni voi ajatella,miksi tämmöisellä yhdistelmällä ylipäätään siellä liikumme.He eivät tiedä tilannettamme.No,samoin minäkin olen ennen ajatellut niistä epätoivoisen näköisistä äideistä,jotka yrittävät väenpaljoudessa edetä lastenvaunujen kanssa.Miksi tulevat? Heillä voi olla sama tilanne kuin meillä nyt,muuta mahdollisuutta ei ole,jos mielii ostoksille.

Nykyisin suhtaudun moneen asiaan ymmärtäväisemmin.Olenko kasvanut muuttuneen elämämme myötä? Kyllä. Kun on oikein ravisteltu,saavat monet asiat toisenlaisen merkityksen.Kolikoilla kun on kaksi puolta.Vielä on opittavaa.Ikinä en tule kuitenkaan hyväksymään maahanmuuttoa väärin perustein enkä ammattimaista kerjäämistä.

POKROVAPÄIVÄNÄ

Huomenta,lokakuu! Ja huomenta pokrova,ortodoksien Jumaläidin neitsyt Marian suojelusjuhlapäivä. Aurinko paistoi verhojen lomasta herätessäni.Taivas pilvetön.Asteita tosin oli vain muutama plussan puolella.Ja niinhän sitä meinattiinkin.Mitäpä siihen lisäämään.

Pakollista ulosmenoa ajateltuna täksi päiväksi.Pitää hyödyntää vielä rantaraitit.Talvikunnostusta ei harrasteta.Vain jokunen kävelijä jättää hankeen jalanjälkensä.Toiset perässä ja niin muodostuu polku.Pyörätuolilla ei ole menemistä.Saamme katsella kauempaa meren jäätymistä.Jään peittäessä vedet kauaksi ulapalle asti laivaväylärailoa paitsi,tunnen ahdistusta.Estetään ikään kuin pääsy maalta pois.Ehkä minusta ei olisi sisämaaeläjäksi.Meri antaa vapauden tunteen,kun tietää sitä myöten pääsevänsä vaikka maailman laidoille asti.

Illalla vuoteeseen mentyäni panin itselleni kuulumaan Kuninkaantiestä kertovan äänikirjan 1700-luvulla,jolloin mainittu Turun ja Viipurin välinen maantie oli kovassa käytössä vilkkaimmillaan historiansa aikana.Silloin sitä ei tokikaan Kuninkaantieksi kutsuttu.Ei ollut oikein nimeä ollenkaan ja jos,niin vain kansan suussa muokattu,jonka kaikki tiesivät ja tunsivat.Yhä edelleen kutakuinkin samaa tietä voi ajella pätkittäin,missä siitä on jotain jäljellä ja tieviitoin kerrottuna.Enää ei hevosten vetämien rattaiden jäljet näy,eikä kievareiden ovet avaudu väsyneen matkailijan koputtaessa ovea.Nyt huristetaan bemareilla sun muilla menopeleillä suitsait Turusta päin päämäärää kohti,eikä juurikaan kuulla historian lehtien havinaa.Tuskin huomataan aika-ajoin esiin työntyvää viittaa,jossa on kruunu ja sana "Kuninkaantie".Ja jos,niin ei jäädä miettimään,jos ei olla asialle vihkiytyneitä,mistä moinen nimi? Suhahdetaan ohi cd-levy täysillä pauhaten katse tiessä,eikä nähdä tien varsien jo vanhuuttaan käpristyneitä puita,jotka ovat ehkä olleet paikallaan ikiaikoja ja voisivat kertoa meille tien tarinan.Eikös Liisa ihmemaassa-sadussakin pupu Töpinä sanonut "kiire on,kiire on,me kierrämme ympäri auringon"?

Pihalla oltiin päivänä muuanna puhaltamassa lehtiä kahden miehen voimalla.Hetken kuluttua vilkaistessani olikin toisen miehen tilalla A-portaan vilkas miehenalku,jolta ei jää mitään huomaamatta eikä mihinkään osallistumatta.Puhallin oli melkein pojan kokoinen,mutta urheasti poika piti pintansa ja lehdet kasaantuivat tottelevaisesti hänenkin tahdostaan.Tämä on se kohtelias pieni herrasmies,johon olen ylen ihastunut.Sukujuuret kaukana Pakistanissa,jossa perhe silloin tällöin käy ehkä sukuloimassa.Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme lasta.Äiti ei yleensä ainakaan pihalla harrasta juttelua naapureitten kanssa.Tosin minulta kerran kysyi,jos tarvitsen apua kauppakassien kanssa ja pani juuri tämän puhaltajapojan avittamaan.Muuten kulkee hiukan arkana pakistanilaisesti puettuna pihan poikki kiireisin askelin.

En tunne heitä,näitä lapsia paitsi,mutta haluaisin tutustua.Tokko on mahdollistakaan,ellei rouva osoita halukkuuttaan.Vaikka olen rasisti,en paheksu näitä ulkomaalaisia,jotka ovat sopeutuneet oloihimme,elävät lain mukaisesti työtä tehden ja veroja maksaen.Tässä perheessä tuntuu myös lasten kasvatuksella olevan iso osa.Sen näkee varsinkin vanhimman pojan käytöksestä,josta monet suomalaiset pikkupojat saisivat oppia ottaa.Toivon hänen säilyvän samanlaisena,eikä ikinä omaksuvan huonoja ja epäkunnioittavia käytöstapoja.

Tässäpä tämänpäiväistä.Olisi otettava vaarin vanhan kansan viisaudesta "Mitä lyhyempi teksti,sitä parempi saarna". Onnistuneeko minulta?