HAJAMIETTEITÄ

Nonniin,toukokuun viimeistä mennään ja sitten on virallisesti kesä.Sanovat,että lämmin suvesta tulee.Helteestä en tykkää,mutta vaikka mitenkä pärisen,on mitä on ja sillä siisti.

Me suomalaiset voimme ylpeillä sillä,että suomalainen piirtäjä Kari Korhonen on saanut Aku Ankassa Kääkkylän kylään Jaana Kapula-hahmon.Aku Ankkaa en ole vuosiin edes selaillut.Se tilattiin meille kyllä vielä moniksi vuosiksi naimisiin menoni jälkeen.Keskiviikkoisin sitten kinastelin miehen kanssa,kumpi saa ilon ensin lukea.Eräänä päivänä emme kinastelleetkaan ja lakkautimme lehden tilauksen.Aku Ankka lehtenä muuttuikin jonkin verran ja niinpä mielenkiintomme lopahti.Nykyisin tuskin edes kaikkia Aku Ankan henkilöitä tunnistaisinkaan.Ankkalinnassakin väki vaihtuu.

Mitä sitten tupakoijiin tulee,niin suomalaiset ja ruotsalaiset polttelevat paperosseja vähiten EU:ssa.Lopettamisprosenttikin on aika korkea.Tämän rapun asukkaat tupruttelevat.Joskus portaassa aikamoiset hajut savun leijaillessa jonkun tultua tai mentyä tupakki suupielissään.Itse en ole koskaan polttanut,mutta mies vielä viisitoista vuotta sitten,jolloin lopetti.Hänellä oli jonkunlaisia vieroitusoireita,kun taas äitini lopettaminen näytti maailman helpoimmalta tempulta.
Hän sanoi yksinkertaisesti vain tupakoinnin päättyvän ja siltä istumalta se tapahtui.Heitti menemään polttamattomat savukkeet ja pitkän käyttämänsä imukkeen perään.Sen koommin ei tupakkaa hänen huulillaan nähty.Isä ei liioin tupakoinut.Mutta haisi tupakalle kotiuduttuaan shakkiklubiltaan,jossa melkein kaikki kessuttelivat.Jokaisen on oma elämä ja kukin saa sitä tupakoidenkin viettää,jos mielii.Mutta tupakintumppien heittämistä ympäriinsä en suvaitse ja usein mietin,näinköhän tekevät myös omassa kodissaan,että lattialle vaan ja stamppaavat päälle pyörivällä liikkeellä kengän varvaspuolella.

Ihmisen kerrotaan olevan täpinöissä silloin kun oikein on innostunut.Minä olen kesäkuisesta Tallinnan päivämatkasta C:n kanssa.Kaivoin hyllystä oikein tämän keskiaikaisen kauppakaupungin historiikin ja jälleen kerran tutustutan itseni matkakohteen menneisyyteen.Helsinkihän on kuin pieni vauva iältään verrattuna Viron pääkaupunkiin.Helsinkiä ei edes vielä silloin suunniteltu minnekään,kun jo Räävelissä 1000-luvulla oltiin Toompeanmäellä linnoituksen turvissa vihollisilta.Ja mäen juurella käytiin kauppaa Vana Turgilla tavallisen rahvaan toimesta.Tallinna oli jo kartan lehdellä ensimmäisen kerran vuonna 1154,kun arabialainen maantieteilijä Idris sen sinne kirjoitti.Kartan nimi oli "Iloksi hänelle,joka tahtoo kulkea halki koko maailman".Nykyisin ei näin hauskoja nimia kartoilla ole.Ovat vain joko Kartta tai Atlas. Atlas oli,kuten kaikki tietävät,väkivahva taruhenkilö,joka kannatteli käsillään koko taivaanlakea pitääkseen taivaan irti maasta.Muutenhan meillä olisikin aika tukalat oltavat.

Olen huono tietokoneen käsittelijä.Jos olisin parempi tai peräti hyvä siinä,panisin tähän kohtaan Mustapäiden veljeskunnan oven kuvan Tallinnan Pikk-katu 26.Se on ovien ovi,jota kannattaa käydä katsomassa.Koko talo on renessanssityylinen ja ovi jykevien kivien ympäröimä vihreäpohjainen,jossa vinot punaiset raidat ja niiden välissä keltaisia kuusiterälehtisiä kukkia.Toinen "ovien kaupunki" minulle on Keniassa Lamu Intian valtameren rannalla.Minulla ei ole ollut koskaan ilo ja onni siellä käydä.Olen joskus ollut käymättömyydestäni huolimatta Kenia-fani kuin ihastunut koko itäiseen Afrikkaan.Luin Karen Blixenin Keniasta sekä italialaisen Kuki Gallmannin kirjat,joista on myös elokuvia.Lamun ovia olen nähnyt tv:n dokumenteissa. Ehkä olen myös ovi-fani.

Tänään reippaasti miehen kanssa vielä toukokuiseen paisteeseen.Valkoposkihanhet rantaraitilla ulosteineen estävät pääsymme tiettyä tietä pitkin rantaan,mutta kiertoteitse pääsee.Tuuli tuntuu poskipäissä ja auringonkilo leikittelee laineilla.Tiira kalastaa ja laiskempi kalalokki istuu lyhtytolpan päässä.Toinen antaa tuulen kuljettaa.On niin lupsakkaan oloista että.

AATOKSEN KULKUA

Meillä on Helsingissä lutikoita! Lutikka on se,joka imee ihmisestä verta öisin,mutta ei ole sukua vampyyrille.Muistan jostain lukeneeni,että ennen muinoin pantiin sängyn jalat vesikuppiin lutikoiden varalle.Eivät kuulemma mene veteen.Lutikat ovat siis palanneet.Etelän maissa olemme tavanneet torakoita.Niitä luututaan ulos viikkosiivouksen ohella,mutta palaavat.Muurahaiset ovat taas meilläpäin tuppaamassa sisätiloihin.Joskus omakotitalo- ja rivitaloyhdyskunnissa käydään hirmuista sotaa niitä vastaan,kun niiden loputtomalta tuntuva armeija marssii kohti ihmisasumusta.Eivät kylläkään ole niitä ulkomaisia tappajamuurahaisia,jotka hävittävät kaiken tieltään hyvinkin ikävällä tavalla.No,luonnon kanssa on maailmassa tultava toimeen ja jos ajattelee syvällisesti,niin kaikilla on oikeus täällä olla ja elää.Sovussa tai ei-sovussa kanssamme.

Saas nyt nähdä,puhkeaako Islannissa tämä Eyjafjöll-tulivuoren naapuri Katla ja Eurooppa saa jälleen tuta tuhkapilven haitat.Aikeet tiedemiesten mukaan vaikuttavat siltä,että kohta tömähtää.Tai sitten ei.Ennusteet kun tuppaavat silloin tällöin menemään poskelleen.Ainakin vielä on seesteistä mantereemme yllä.

Aurinko paistaa kaiken viileyden keskellä.Matalapaineen kourissa mennään ja sadetta luvassa.Niin että jos aion viedä miehen ulkoilemaan,olisi sen tapahduttava tuota ja pikaa näin aamupäivätuimaan.Pihalla alkavat kohta koristeomenapuut kukkia ja silloin on kaunista katsella.Hetken kukkivat kuin kirsikat kaukana Japanissa,jota tapahtumaa käydään kilvan sielläpäin nauttimaan eväin ja ystävien kera.Meilläkin soisi olevan joitakin moisia herttaisia perinteitä.Usein kuitenkin puut saavat huomiotta kukkia. Vaikka monet laulunsanat kertovatkin niiden tuoksusta ja kauneudesta.Lykkiessäni miestä rantaraitilla ei voi olla huomaamatta ruusupensaiden ja syreenien kukintoja.Merituulen sekoittamat tuoksut tunkeutuvat sieraimiin ja tekee mieli pysähtyä vetämään keuhkot täyteen.Työnnän miehen usein ruusupensaan juurelle,taivutan kukkivaa oksaa ja annan hänen nauttia tuoksusta. Mehiläinen ajaa meidät pois.Olemmehan sen reviirillä,eikä jättimäinen olemuksemme edes pelota siitepölyyn sotkeutunutta hyönteistä, joka pehmeän pörröisenä kiivain siiveniskuin näyttää rohkealta ja pelkäämättömältä.Me poistumme suosiolla.

Erään sukulaiseni kissan nimi on Kerttu Katariina von Kattendorff af Lovisa.Sukulainen on pienen pieni poika Niilo-Einari nimeltään.Enkä ole edes nähnyt häntä.En kissaakaan.Valokuvia saan isoäidiltään.Kirjeen mukana tarinaa tapahtumista ja elämästä.Kun isoäidistä joskus aika jättää,tuskin enää saan tietoja Niilo-Einarin kasvamisesta ja kehittymisestä.Kerttu Katariinakin on vain valokuvissa.Mutta vielä isoäiti elää ja kukoistaa pikku talossaan puutarhan keskellä tuulen humistessa vanhan omenapuun oksistoissa.

Ja nyt,hyvät ystävät,ulkoilemaan toukokuun tuuliin.

PERJANTAIN AIVOITUKSIA

Kun tässä taannoin urputin siitä,mitenkä katalasti Helsingin kaupunki kohtelee niitä henkilöitä,jotka joutuvat käyttämään sairautensa takia erilaisia hoitotarvikkeita, lopettamalla ja vähentämällä määriä,niin olenpa saanut palautetta.Minuun otti yhteyttä eräs juuri tässä asiassa silmäätekevä henkilö,ylilääkäri,jonka kanssa sitten juurtajaksaen asiaa selvittelin.Kaupunki ei nyt päätöstään tietenkään muuttanut,mutta sydäntäni lämmitti,että näinkin pienen ihmisen ääntä on kuunneltu.Tästä opimme,että kannattaa yksityisenkin henkilön nousta barrikadeille.Ymmärrykseni kaupungin ikuisiin kilpailuttamisiin ja säästötoimenpiteisiin ei kylläkään kasvanut.

Lueskelin nyt aamulla HS:n uutisia netissä ja ilokseni huomasin suuren osan meistä suomalaisista olevan sitä mieltä,että tätä maata ei pidä yhtään enempää tehdä houkuttelevammaksi maahanmuuttajia varten.Monissa muissa maissa ovat erinäiset tuet ja avut pienempiä kuin meillä ja näillä keinoilla estetään maahanmuuttovirtaa.Eikä minulla edelleenkään ole niitä maahanmuuttajia vastaan yhtään mitään, jotka tulevat rehellisin keinoin tekemään työtä,maksamaan veroja ja elämään omillaan.

Jouduin juuri eilen taas kerran romanikerjäläisen ahdistelemaksi raitiovaunupysäkillä.Vaikka kuinka osoitin,etten anna kuppiin mitään,hän seisoi jotain mumisten edessäni heilutellen mukia liian lähellä kasvojani.Tämä oli kuitenkin pientä verrattuna siihen naiseen eräänä toisena päivänä,joka antamattomuuteeni suivaantuneena sylki eteeni silmät leimuten ja päästäen suustaan minulle vieraskielisiä sanoja,joiden sisältö oli itsestään selvää.Näistä ihmisistä olisi päästävä eroon.Jos joku haluaa oikeilla keinoilla auttaa,on maailmassa järjestöjä,joiden puoleen voi kääntyä ja Suomessakin varmasti myös Romania-yhdistyksiä,joissa voidaan neuvoa rahallista apua antavaa ja osoitteen oikeille reiteille avustuksen perille menoon.Miksi siis panna näille kerjäläisille rahaa kuppiin,josta suurin osa menee niille ihmisille,jotka pyörittävät tätä kerjäläisten ammattikuntaa?

Toinen asia,mikä puhuttaa eduskuntaa myöten,on kaksi isoäitiä,joiden Suomeen jäämistä ja ei-jäämistä on puitu kerta toisensa jälkeen välillä luvaten antaa jäädä ja sitten taas uhattu karkottamisella.Nyt tämä jälkimmäinen on voimassa ja niin sekä egyptiläinen että venäläinen mummu saa lähteä maasta.Inhimillisyyttä ei tunneta.Laki on laki.Ja näinhän se on ja pitääkin olla.Pykäliä on noudatettava.Jos laki muuttuu,saavat mummut joskus anoa Suomeen muuttamista.Voi olla,että tänne änkeytyy mummuja paljonkin,jos ydinperhemääritelmää meillä laajennetaan koskemaan myös isovanhempia.Varsinkin Somaliassa isovanhemmuus ulottuu varsin laajalle sisältäen suvun kaukaisempiakin iäkkäitä jäseniä ja silloin on oltava tarkkana.Nytkin jo täällä asuvien somalialaisten perhekäsitys on avara,perheeksi kun lasketaan niin serkut kuin pikkuserkutkin.Eli kuten sitä suomeksi sanotaan,kummin kaimat ja kaikki.

Holotnaa ja sateen tuntu roikkuu kaiken aikaa ilmassa.Ei kukkien kastelua.Olen ostamieni ja istuttamieni kukkien takia hiukan ymmällä.Luulin kaikkien huomanneen minun olleen asialla.Mutta ei.Taloyhtiö on saanutkin kiitosta upeista istutuksistani.Kukapas muu kuin kissa itse nostaa oman häntänsä ja niinpä hyvinkin auliisti korjaan virheluulon ja otan kunnian(?) itselleni.Väärinkö? Ehkä nöyrempi ihminen kuin minä,antaisi asian mennä ja olisi vain onnellinen,että kukista ja niiden kauneudesta nautitaan kerrostalon pihalla.Mutta ei meikätyttö! Siispä korjaan erheluuloa edelleenkin,jos hollille osuu.Ylenpalttista kiitosta ja kehuja en kaipaa,mutta asian todenperäisyyttä kyllä.

Sain varsin viehättävän lähetyksen äitini iäkkäältä serkulta,jolla vielä hoksottimet ovat voimissaan,vain kroppa silloin tällöin on erilaisten kremppojen vallassa.Lahja sisälsi hänen ottamiaan hienoja valokuvia luonnosta sekä pienen viehkeän lehden Positiivarit+.Lehti täyttää 20v tässä kuussa ja lukijoita on ollut yli miljoona tänä aikana.Luin 27-sivuisen pikkuriikisen lehden kannesta kanteen ja tässä yksi kirjoitus Lapsellista-otsikon alta:
"Lauri oli alle kolmivuotias ja olin hoitovapaalla hänen kanssaan kotona.Meillä oli tapana nukkua yhdessä päiväunet isossa sängyssä,johon Lauri toi oman peittonsa ja tyynynsä.Kerran Lauri totesi sanat,jotka muistan loppuelämäni:Mulla on hyvät valutteet,oma tyyny,oma peitto ja oma äiti."

Mitäpä tähän lisäämään.

RUNO

Nyt on ihan pakko kirjoittaa runo.Ei kuitenkaan oma.Meillä kotona luettiin paljon runoja.Minä kuuntelin niitä jo pienenä tyttönä.Vähän isompana ehkä 10v,kun osasin jo lukea, opettelin seuraavan ulkoa.Pidin siitä jostain syystä,vaikka en ollut aivan varma,mitä tarkoittaa "nuoruuden kiivaat lemmenyöt".Kun meillä oli iltaa viettämässä vanhempieni ystäviä,minua joskus pyydettiin runo lukemaan.Kumma kyllä,vieraita aina runon esitys hymyilytti.Minusta se oli vakava runo.Hiukan suruvoittoinen.

FAUNIT

"Neljä nuorta faunia
loikoi sinisillä rypälekasoilla.
Heidän yksinkertaiset silmänsä
olivat ajattelua täynnä.
He miettivät elämän salaisuutta
tuijottaen ankarasti kavioihinsa.

Metsässä oli hiljaista ja helteistä.
Aurinko paloi kuin tuliroihu.
Ja yksi fauneista hypähteli toisten lomitse
selvittääkseen huumaantuneita ajatuksiaan.
Mutta vanha fauni nukkui
karvaiset jalat lähteessä
ja hymyili.
Hän näki unta nuoruutensa kiivaista lemmenöistä.

Silloin ponnahti notkea nymfi
mietiskelijäin ylitse,
ja nämä lähtivät ulvahtaen tavoittamaan häntä,
kun hän nauroi valkoisen olkansa yli.
Ja he potkivat kipeästi toisiansa juostessaan.

Mutta sinisistä rusentuneista rypälekasoista
valui monta pientä tuoksuvaa puroa lähteeseen,
jossa vanha fauni vilvoitteli jalkojansa".

(Katri Vala)

AAMUN AJATUKSIA

No niin,jääkiekon mm-kisat päättyneet.Meikämammakin seurasi intensiivisesti sekä pronssi- että kultaottelun.Kämmenet hikosivat ja sohvasta meinasi mennä jouset.Kiitos Antero Mertarannan selostukselle.Hän on aina puolet ottelusta television katselemisessa.Mukaansa tempaavampaa saa hakea.Entisaikojen joissakin vanhoissa selostajajermuissa oli vähän samaa,jotka onnistuivat herättämään kiinnostuksen urheilua kohtaan niissäkin,jotka ensi-istumalta eivät olleet asialle pyhittäytyneet.Kisat siis ohi ja monessa perheessä siunattu rauha laskeutunut kaiken ylle.Isikin on taas isi!

Koleaa.Sataa.Pilvet roikkuvat matalalla,eikä poutapilvistä hajuakaan.Tykkäänkö eli en? Ainakin sen puoleen tykkään,että ei tarvitse käydä kastelemassa kukkamaatani jokaisena iltana.Mikään kuitenkaan ei vie meiltä kesää pois.Se on ja pysyy syksyyn asti.

Elintarvikealaa uhkaavaa lakkoa sovitellaan.Jos tulos ei tyydytä,lakko alkaa kestäen ties kuinka kauan.Että tämmöistä sillä saralla.Maailmalla tapahtunut kaikenlaista,vaan en nyt niihin puutu.Minua lähempänä ovat nämä lähiympyrät,joissa pyöriminen antaa sisältöä elämälle.Kohtapuoliin on varattava Tallinnan matka,sillä kovasti Carina ja minä olemme yhä lähdössä.Jossakin on vanhoista matkoista jääneenä Viron kruunujakin tallennettuina.Etsittävä ja käytettävä.

Ainakaan vielä ja tällä hetkellä en pode lomasta huonoa omaatuntoa.Kaltaisellani omaishoitajalla kun tuppaa olemaan tunne,että on väärin loma pitää.Ystävät,tuttavat ja jopa sosiaalitoimiston väki yrittää saada minut uskomaan,että teen oikein ja tarvitsen edes viikon vapaan.Oma järkeni kertoo näin olevan,mutta sydän tahtoo olla toista mieltä.Vien miehen ehkä ennen lomaa Helsingin saaristoon ja lounaillaan veneessä.Ehdimme myös hyvin Helsinki-päivän viettoon sekä Turku-Tallinna-maakuntapäiville Senaatintorille kesäkuun alussa.Nämä ohjelmanumerot eivät kuitenkaan hänen mieltään lämmitä hoitopaikassa.Unohtuvat pian.Vain karu totuus kodista pois viemisestä on läsnä.Eikä sekään auta,että kysymys on vain yhdestä vaivaisesta viikosta.Kerrottakoon,että edellisestä lomastani on vuosia.Aika kuluu nopeasti.

Tässä kun olen ihmetellyt lomani pitämistä,alkavat pilvet repeillä,auringonpaisteen aavistus hiipinyt pihapiiriin.Lämpöasteet eivät kuitenkaan lisääntyneet.Mekkosillaan kulkeminen riskaapelia,nuha voi iskeä.Suomalainen sortsikansa ei hevillä usko.Kesä on ja suvehtimisessa pitää olla kesävaatteet,vaikka halla koettelisikin öisin.Eikä päivälläkään hurraamista ole.

Liian heppoisesta pukeutumisesta tulikin mieleeni männäpäivän uutinen Espanjan maasta,että Barcelonassa yritetään kitkeä turistikansalta epäkunnioittavaa tapaa kuljeksia kaupungin kaduilla uimapuvussa.Mistä lie tuleekin mieleen,että matkaillessa voi pukeutua miten vaan.Uimapukuhan ei ole katuasu.Tämän luulisi jokaisen ymmärtävän.

Muistuu mieleen se kammottava suomalaistapa miehillä pasteerailla verkkopaidassa kaupungilla.Oliko tämä villitys Uuno Turhapuron esimerkistä? Hellepäivänä kun tämmöinen verkkopaitainen ylipainosta ja isosta mahasta kärsivä urospuolinen istahti ratikassa viereen,oli siitä paikasta kiemurreltava kauemmaksi antaakseen hajuaistille muuta tekemistä.Eikä se ollut vain se haju,vaan laajamittainen karvaisuus ei liioin myöskään silmää miellyttänyt.Kainaloistakin pursusi muhkea tupas.Pisimmät karvat hipoivat vieressä istujaa.Pahimmassa tapauksessa sai vielä tuta henkäyksen terassilla käynnistä.Nämä aromit sekä visuaalinen kokonaisuus karkottivat monet naiset saaden meidät kaipaamaan oikeaa herrasmiestä.Luojan kiitos,verkkopaidoista olemme päässeet.Mutta parantamisen varaa yhä on.

Näissä mietteissä kirjoittamisiin.

TUNNELMOINTIA

Muniensa päällä roskiksen katolla kyyhötti lokki eilisen rankkasateen aikana.Ällistyksekseni lensi puoliso pesälle,levitti hiukan siipiään suojellakseen niin munia kuin kumppaniaan.Sateen laannuttua se lensi pois. Älliäkö ei lokeilla? Naapurin kaksi tulppaania menetti terälehtensä.Vain varret törröttävät.Margaretat ja orvokit selvisivät hyvin.Tosin etanat ovat pistelleet orvokkien kukkia parempiin suihinsa ja sekin vielä vain sieltä täältä jättäen repaleiset kukat jälkeen.En ryhdy sotaan niitä vastaan.Jos niin kävisi,millä sitten laulaisin "etana,etana,näytä sarves,onko huomenna pouta".

Katselin elokuvan "Hiljaiset sillat" ja taas kyyneleet silmissä.Molemmat päänäyttelijät,Clint Eastwood sekä Meryl Streep,ovat monen muunkin ihailemia,ei vain minun.On ilo katsella jo varttuneempien näyttelijöiden työtä.Tarina saa uskottavuutta ja syvyyttä.Yöllä istuin jälleen parvekkeella elokuvaa miettien.Onko uhrautuvaisuus rehellistä? Onko oikein jäädä entiseen elämään,kun sydän huutaa muuta? Pitääkö aina ajatella muita ihmisiä ja heidän reaktiotaan? Niin monen naisen osa on olla koko elämänsä ajan epäitsekäs.Elää rutiinissa toisia palvellen,toisten elämää,ilman unelman täyttymistä.Elokuvan neljä päivää Madison Countyssä olivat Francescalle päivät,joiden voimalla hän jaksoi kuolemaansa asti.Rakkaus ei myöskään sammunut Eastwoodin esittämältä Robert Kincaidilta.Elokuvan alku jo kertoi sen katkerasta lopusta.Francescan koko olemus kieli uhrautumisesta perheensä hyväksi,tunnollisuudesta ja velvollisuudesta.Elokuva etenee tarkasti kertoen pienetkin asiat.Maaseudun aistii kuin myös näiden kahden ihmisen välisen intiimiyden,voimakkaat tunteet ja aitouden.Elokuva panee miettimään.Se on muutakin kuin pelkkä leffa tai Robert James Wallerin kirja.

Viileämpää ja tuntuu hyvältä.Pilviä taivaalla pitkästä aikaa ja sekin on hyvä.Sade raikasti,luonnon värit syvenivät.Maa tarvitsi vettä.Voisin katsella eilisen kaltaista sadetta vaikka ikuisuuden.Kuin aisaa se oli,äänet voimakkaat,piha täyttyi hetkessä vedestä.Roskiksen katolle kertyneet oksat,risut ja muu kuona tuli alas veden myötä jatkaen kulkuaan kohti sadevesikaivoa.Kouruista syöksyvä vesi muodosti komeat putoukset.Vettä tuli jossakin yli 50mm,kertoi sanomalehti.Porvoon tuomiokirkko sai salamasta.Hääparilla muhkeat puitteet,kun ihmistä suurempi puhui.Hienoa,hienoa oli katsella parvekkeelta käsin näytelmää,joka joskus Helsinginkin tienoolla on todella näkemisen arvoista.

Tänään toinen hieno elokuva tv:ssä.Shrek-animaatio.Olen yhden nähnyt ja häpeämättömästi nauttinut.Ehkä tämänpäiväinen antaa samanlaisen ilon ja hyvänolon tunteen.Ehdin hyvin jääkiekon pronssiottelunkin pariin ja lopuksi myöhemmin loppuotteluun.En ole liiemmin jääkiekkofani,mutta aina nämä loppupään ottelut kiehtovat.Se on niin tavattoman totista puuhaa niin katsomossa kuin jäällä.Kuin elämä ja kuolema.

Sain kortin postissa.Kuvassa Inge Löökin piirtämät kaksi harmaapäistä muoria viinilasin ääressä näin juuri kesän alussa,kun omenapuukin näyttää kukkivan.Pidän näistä Löökin korteista.Tuovat hymyn huulille.Kertovat elämän nautinnoista vielä silloinkin,kun elämää edessäpäin vähemmän kuin takana.Kuten eräs ystäväni sanoo "myyntipäivä mennyt,mutta käyttää voi".

Eilinen Hiljaiset sillat,tämän päivän Shrek ja Löökin kortti! Mitkä puitteet hyvälle päivälle,hymylle ja hiukan kyynelillekin.Ja tänään on helluntai! Varokoon ken menee tänään ongelle.Vesinäkki saattaa vetäistä veden alle.

TUIMISTELUA

Jo toukokuun alussa julistin sodan Helsingin kaupungille. Ja olen syvästi suivaantunut kiukkuinen akka.Helsingin säästötoimenpiteet potilaitten hoitotarvikkeista ovat kaikkea muuta kuin loppuun asti mietittyjä.Kaupunki päätti muuttaa ykskaks potilaiden tarvikkeiden määrän ja laadun oman mielensä mukaiseksi ottamatta huomioon potilaan käyttötarvetta.Jokainen on yksilö ja tarpeet erilaiset.Tätä ei voi yhdenmukaistaa.Sen kaupunki teki.

Olen viettänyt muutaman päivän puhelimessa soittelemalla eri instansseihin,kirjoittanut kirjeitä,jättänyt soittopyyntöjä.Jokaisessa asiassani kysyn perusteluja kaupungin mielivaltaisuuteen,eikä vastaukseksi kelpaa säästäminen.Helsingin Sanomissa oli Milka Sauvalan kirjoitus uusista kaupungin antamista hoitotarvikeohjeista.Sen luettuani äkämystyin lisää.Otin yhteyttä kirjeitse terveysasemien johtajaan, jolla Sauvalan kirjoituksen mukaan on sormensa vahvasti pelissä säästötoimenpiteen kanssa. Häneltäkin kysyn perusteluja tarvikkeiden määrien vähentämiseen,pois jättämisiin kokonaan,huonompiin ja käyttökelvottomiin vaihtoehtoihin.Omasta puolestani olisin valmis maksamaan jonkunlaisen näennäissumman tarvikkeista,kun ne vaan ovat niitä,jotka ovat potilaalle tarkoituksenmukaisia ja jotka ovat hyviksi havaittu monen vuoden kokemuksella."Säästämisestä" on tullut minulle kirosana!

Odottelen vastauksia,katsotaan,onko kenestäkään miestä/naista sen tekemään. Kuitenkin eduskunnan istuntosalissakin olemme moneen kertaan saaneet kuulla,mitenkä "arvokasta työtä omaishoitajat tekevät ja kuinka suuri summa säästyykään kunnille vuodessa,kun hoidettava on omaishoitajan vastuulla kotonaan,eikä laitoshoidossa".Kauniita sanoja,eikö? Arvostus ja meidän antamamme säästö palkitaan etuisuuksia vähentämällä tai jopa kokonaan poistamalla.

Säästötoimenpiteet näkyvät kaikkialla.Laitospaikkoja vähennetään,seniorikansalaiset saavat tulla omillaan toimeen kotonaan.Joku käy silloin tällöin tarkistamassa kunnan puolesta,hengittääkö ressukka vielä.Koko ajan huonokuntoisempia on kotona ja määrä lisääntyy.Mutta kunnat säästävät niin että ropina käy.Olemmeko todellakin ajautuneet siihen pisteeseen,että pitää kuolla pois ennen kuin meistä on liikaa vaivaa ja tulemme kunnille maksamaan? Terveisiä vaan Kaari Utriolle!

Meistä jokainen vanhenee,tämä on totuus.Nykyinen lääketiede pitää meidät pitempään hengissä kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Minun lapsuudessani ihminen muuttui vanhaksi paljon aikaisemmin kuin tänä päivänä.Nyt 70v harrastaa voimiensa mukaan,matkustelee,seurustelee ja niin pitääkin.Sitten on se toinen puoli samanikäisiä,joiden ruumista jäytää krempat ja hauraus.He ovat sitä ylijäämää,joista kunnat eivät tahdo pitää huolta.Heille ei ole paikkaa,omaisia,sukulaisia,ystäviä ei ole.He elävät unohdettuina kuka mitenkin kotonaan odottaen,että kuolema tulisi ja korjaisi.Heistä ei ole enää hyötyä,he ovat tehtävänsä tehneet.J silloinhan saa Mauri mennä.

On kulttuureja,joissa iäkkäitä ihmisiä kunnioitetaan.Heistä huolehditaan ja heitä arvostetaan,heidän neuvojaan kuunnellaan,sillä he ovat kokeneita."Kunnioita vanhusta,ellet muun vuoksi,niin ainakin siksi,että hän niin kauan on kantanut elämän kuormaa". (J.L.Runeberg)

LÖRPÖTELMÄÄ

Semmoista lämpöä ilmassa,että meikäläisen se vähäinenkin järjenjuoksu kirjoittamisessa meinaa seisahtua.Mutta eipäs kitistä,Suomen kesä on niin lyhyt ja kun sitä pitkä ja pimeä talvi aina odotellaan,niin ottakaamme avosylin vastaan kaikki mitä annetaan sään puolesta.

Bussilakolta vältyttiin Helsingissä.Vuorossa se ruokapuolen lakko! Katsotaan,sano.Helsingin romanikerjäläisten ansiot kadun nurkissa ovat puolittuneet.Jokohan olisi niin,että tienistin takia ei kannata enää kyyhöttää,kun kansalaiset ovat kyllästyneet antamaan roposia pahvimukiin? Kerjäläiset kuulemma ovat alkaneet keräillä tyhjiä pulloja ja sehän sopii.Kannatan aina työtä ja siihen hyväksymiseen kuuluu katusoittajankin työ.Palkka pitää ansaita. Meillä täällä on noin 200 kerjäläistä Romaniasta pitkin ja poikin kaupunkia.Etupäässä tietysti juuri siellä,missä ihmiset liikkuvat.Kerjäämisen mahdollisesta vapaaehtoisesta lopettamisesta huolimatta toivon yhä,että kerjääminen kiellettäisiin lailla.Emme tule milloinkaan muulla tavalla pääsemään eroon tästä ansaitsemisen tavasta. Kerjääminen kaduilla ei kuulu meidän kulttuuriimme.

Pyysin eilen hätäpäissäni ystäväni Ilonan meille miestä vahtimaan.Mutta kaikki meni poskelleen.Mies ei ollut yhteistyöhaluinen ja pääasia,miksi Ilona tuli,jäi tekemättä.Kaupungille lähdin kuitenkin.Ainahan on asioita.Enkä tänään vienyt miestä päivähoitoon.Poikkeuksellisesti torstai kotona.Ilona lupasi tulla toistekin.Hän on hyvä ystävä.Ja siitä olen kiitollinen.

Illalla puuhastellessani taas kukkieni kanssa pihalla,pysähtyi luokseni ilmeisesti naapurimies toisesta rapusta.En tuntenut.Kehui kukkiani niin,että sydän oikein ilosta hypähti.Eikä ne hullummilta näytäkään,vaikka itse sanon.Kuusi metriä yhteensä kukkaa vieri vieressä ja sinivalkoinen on väri.Olisipa kaikkien rappujen vieressä olevat laatikot myös kukkien peittämät! Taloyhtiö ei juurikaan satsaa,eikä yksityinen ihminen moiseen ala edes yhteisen viihtyvyyden vuoksi.Ellen sitten olisi nyt esimerkkinä,sillä vielä mainiosti ehtii istuttaa.Kasvukausi vasta aluillaan.

Kun meret joidenkin vuosikymmenten jälkeen tyhjenevät kaikesta elämästä,joku lukee Ilpo Tiihosen runoa kaloista kaihomielin ja ajoista menneistä.Siksipä, kuin myös siksi,että pidän Tiihosen teksteistä,seuraavaksi hänen Fisut-runonsa,joka kuuluu näin:

"Kuhaparvi ui Kustaanmiekassa,
kulkee turskia Harmajan takaa
ja Villingin pohjahiekassa
kampelat laiskoina makaa

ja Sipoosta silakkapaatit
tuovat jo saalistaan.
Tori odottaa,arvailee ranta
mitä merestä tänään saa.

Pikkuahvenet Pihlajasaaressa
Hevossalmessa kenraalihauki.
Lohen kylki kuin sateenkaaressa,
on simpulle syvyydet auki

ja Hangosta hopeista siikaa
troolarit kuljettaa.
Voiko kaloja olla liikaa?
Meren kaupunki odottaa..."

KUKISTA UKKOSEEN

On se vaan nyt niin kesää,niin kesää,että ei voi muuta kuin nauttia.Vaikka helteellä ainakin minä olen jokseenkin vetämättömissä,mutta menettelee tämä näinkin.Pakolliset kuviot pyöräytettävä joka tapauksessa oli kuuma taikka vari.Pihapiirissä viherpeippoja,joita tarkemmasti seurailin mökin pihalla.Pääskyset kirmaavat täälläkin taivaan sinessä ja ne,jos mitkä,ovat kesän airuita "pääskysestä ei päivääkään". Kaunista vihreää kaikkialla nurtsista ylöspäin.Vastapäistä taloa ei enää erota,ollaan kuin herran kukkarossa.

Yllyin kukkapuuhasteluni kanssa enemmänkin.Eilen kävimme taas invataksilla torilla ja toin uuden satsin margaretoja ja orvokkeja.Istutin ne toiselle puolelle piharappua.Nyt on hienoa kotiin tulla.Hupsumpi minä oli mukana teossa,sillä tänään on taloyhtiössämme pihatalkoot ja olen niin lapsellinen,että halusin kukat valmiiksi.Talkoisiin en mene.Mies ei enää illalla halua pihalla istua.Minäkin tuumin,että pitkin talvea "talkoilen" tarpeeksi pitämällä siistinä pihaa roskista ja tupakintumpeista.Panin taas lasipurkitkin esille,jos vaikka joku vaivautuisi.Yleinen piittaamattomuus ja roskien heittely pitkin ja poikin oli puheenaiheenamme,kun yhytin asukastoimikunnan puheenjohtajan tässä männäpäivänä muuanna.Talossa kolmen viime vuoden aikana on tämä välinpitämättömyys yleisestä viihtyvyydestä lisääntynyt ja se näkyy.Ei isännöitsijän vetoomuskaan ilmoitustauluilla auta innostamaan.Ennen vanhaan ei ihmisiä tarvinnut pyytää siisteyteen,se oli itsestään selvyys.Se iskostui jo kotikasvatuksen myötä mieliin.

Pilviä taivaalla,aurinko piilossa ja ehkä ainakin tähän aikaan himpun verran eilistä viileämpää.Sadekuuroja luvattiin jopa ukkosen kera.Kaupungissa olen aina pitänyt ukkosilmoista.Kerrostalossa tuntee olonsa turvalliseksi.Mökkiaikana oli toista.Kun ukkonen tuli järven yli kohti kotilahteamme ja jyrähti oikein pahan kerran,tärähti allamme oleva vankka kallio salamoiden valaistessa tienoot.Koirat pinkaisivat joko syliimme tai kauttaaltaan vavisten sängyn alle.Ne tiesivät ukkosen tulosta kauan ennen kuin siitä oli merkkejä meille ihmisille.Häntä pantiin koipien väliin,koirankroppa matalana liikuttiin ympärille pälyillen,sähköä ilmassa.Rauhoittava puhe ei auttanut.Sylikään ei lohtua tuonut.Sitten salama ulottui taivaankannessa melkein päästä päähän,hetken hiljaisuus ja tienoon täytti mahtava jylinä.Salaman ja jyrinän välistä voi laskea,missä ukkosen keskus on.Ulkona oli kaikki tummaa taivasta myöten.Vettä alkoi yleensä sataa kaatamalla.Siihen aikaan oli maalla vielä sähkötolppia ja yksi oli meidän pihapiirissämme.Se oli oivallinen paikka salamalle.Mitään ei koskaan vuosinamme kuitenkaan tapahtunut,mutta paikallinen kauppa koki kovia salaman iskettyä.

Täällä istun usein komean "pitkäisen" aikana parvekkeella ja ihailen näyttävää luonnonnäytelmää.Eripituisia salamia taivaalla taukoa pitämättä,upeampaa kuin ilotulitteet,valaisten koko kaupungin ja sitten jyrähtää.Komea kumu täyttää kaiken,tekisi mieli levittää kädet ja huutaa mukana.Kun ukonilma yltää Helsingin ylle,varsinkin yöllä,on se yleensä kuuntelemisen ja katselemisen arvoista.Miten pieni ja mitätön olento ihminen onkaan silloin!

KIRJOITUSPÖYDÄN ÄÄRESTÄ

Sepelkyyhky,Columba palumbus, on pihapiirimme uusi tulokas.Ensin luulin sen vain poikenneen ja jos niin on, se "poikkeaa" nyt päivittäin.Tänään se oli lähikoivussa tarkastellen ympäristöään.Ei kai sillä vain ole missään meillä päin pesää? Ja jos,niin toivottavasti lajinsa mukaisesti puussa eikä maassa.Sepelkyyhkyt ovat ilmeisesti urbanisoituneet,jättäneet hyvästit metsille,sillä ystäväni Ilona on kertonut oman pihapiirinsä sepelkyyhkyvieraasta.Onhan Helsingissä pöllöjä ja haukkoja, jotka vielä minun lapsuudessani kuuluivat yksinomaan aivan muualle kuin kaupunkien keskustaan.Talvella on lämpöä taloista huokuvana,aterian saanti naurettavan vaivatonta,ruokaa yllinkyllin,rottia ja hiiriä,jos herää metsästysvaisto.
Mikäs täällä on korven asukeilla ollessa!

Kaksi huonoa yötä takana.Kiukuttelin miehelle,kiukuttelin oikein pahasti.Sanoin rumasti ja nyt kaduttaa.Puolustus: vähäinen nukkuminen vaatii veronsa,vie voimat ja väsyy.Silloin tulee sanoneeksi yhtä sun toista.Loma tulee todellakin tarpeeseen,mutta siihen on vielä toista kuukautta.Omaishoitajista sanotaan aina,että meidän tulisi hoitaa itseämme,että jaksamme.Tämä on totta.Jos uuvumme,hoitaminen tyssää.Jos sairastumme vakavasti,hoidettavalla usein ainut tie laitokseen.

Mutta tänäänkin paistaa aurinko! Lämmintä,hellettä,sinistä taivasta,pieni tuulenvire.Kukkalaatikkoni näyttää olevan kondiksessa,mitä parvekkeelta näin.Tarkistusmatka myöhemmin.

Bussilakolla uhataan Helsinkiä ensi viikolla. 70% kuulemma lakon piirissä. Siinäpä taas monella organisoimista,että kimppakyyti perheen kesken sopii tai tehtävä pitkiäkin kävelymatkoja muihin kulkuneuvoihin.Täällä kun on semmoisiakin kaupunginosia,joissa bussit ovat ainoat yleiset kulkuvälineet.Kaikkialle ei ole metroa tai raitiovaunua.On myös niin,että bussien aikatauluja karsittu,vuorovälejä supistettu niin,että bussi saattaa kulkea vain pari kertaa tunnissa.Muutamaa ihmistä varten ei kannata useammin ajaa,sanovat.Mummut ja vaarit,jotka eivät enää itse aja autoa,olkoot mökeissään.Palmia kuljettaa ruuan,jos siihen piiriin pääsee.

Minun isäni ei pitänyt sanasta "vanhus".Itsekin joskus mietin,koska ihminen on "vanhus". Onko se ikäkysymys vai luonne- ja mieliala-asia? Lehdissä saattaa silloin tällöin lukea,että "65-vuotias vanhus jäi auton alle suojatiellä". Tämän on tietysti kirjoittanut vastavalmistunut hyvin nuori toimittaja,jolle kaikki yli 50v ovat ikivanhoja ja poissa pelistä. Vanhus-sana sinänsä ei minusta ole kovin kohtelias,vaikka toisaalta puhutaanhan sitä nuorukaisesta,teinitytöstä,keski-ikäisestä ja lapsesta.Vanhus-sanalla on parempia synonyymejä: ikääntynyt ja vanhempi henkilö,isoisän tai -äidin ikäinen,seniorikansalainen... Niin ja fossiili,kalkkis ja käpy!!!Joskus ilmeisesti "vanhus" on tarkoittanut vain miespuolista,koska sillä on samanmerkityksellisiä sanoja: ukko,äijä,vaari,patriarkka(?) mainittuina vanhoissa synonyymisanakirjoissa.Nainen siis ei ikääntyessään olekaan ollut vanhus! Ymmärrän isääni,joka vielä yli 80v ei tahtonut olla "vanhus".Eikä hän ollutkaan. Se on luonne-ja mielialakysymys,koska on ja koska ei ole.

Yhden ainoan kerran minulle on annettu istuinpaikka ratikassa ja se johtui siitä,että oli kannettavana nyssykkä poikineen,enkä onnistunut hyvin pitämään mistään kiinni.Ainakin oletan tämän olleen syyn.Eikä minusta kukaan ainakaan vielä ole vanhus-nimitystä käyttänyt.Luultavasti repisin hänet kappaleiksi.

MINUN PUUTARHANI

"Yksi kukka vain
viis on lehdet sen,-
onpa kauneus
yksinkertainen".
(japanilainen)

Tänään torilla ja nyt on "puutarhani" valmis.Sinisiä orvokkeja ja valkoisia margaretoja.Kaikkia runsaasti.Kerää katseita ja se on tarkoituskin.Tosin aamulla heti pieni masennus hiipi sydämeen,kun ulos mennessäni huomasin jonkun repineen irti pääsiäiskukan sipulin.Miksi? Sipuli oli heitetty orvokkien päälle.Panin samaan kuoppaan,missä se oli ollutkin.Kuinka joku voi vihata kukkia? Kiusantekoa? Kateutta,että noilla on,mutta ei meidän rapun edessä? Onneksi ei oltu tehty suurempaa ilkivaltaa.Kuitenkaan sillä hetkellä en pitänyt ihmisistä. Katselen parvekkeelta kukkiani ja tunnen onnen sydämessäni.Aamuinen pahamieli on poissa.On kesä,on aurinkoa ja taivas sininen.
"Pilvet polkien
auteretta ahmivat
leivot nousevat".
(haikuruno)

Kukkia hoitaessa ajatukset lepäävät.Istun pihanpuoleisen oven rappusilla kukkalaatikkoni vieressä edessäni sinkkinen iso kastelukannu täynnä vettä.Vielä ei ole nyppimisen aika,mutta myöhemmin,kun jotkut margaretan kukat nuutuvat.Pitää antaa uusille tilaa.Mies istuu pyörätuolissa työtäni katsellen.Lokki lentää pään yli ajaen takaa harakkaa.Mustarastas vuorostaan härnää räkättiä.Pihapuut viheriöivät,lapsilla ei ole hiekkalaatikossa kenkiä jaloissaan.Liukumäestä kuuluu iloinen huuto,kun lyhykäinen mäki tekee vatsassa kumman tunteen,mutta se on koettava kerta toisensa jälkeen uudestaan ja taas uudestaan.Kimalainen surisee lähistöllä.Laivasta purkautuu autoja ja ihmisiä.Ulkomaamatka on tehty.Luvattiin ukkosta ja sadekuuroja.Ja minun puutarhani kukoistaa.

Tiedättekö,mikä vielä saattaa kuulua puutarhaan? Hyönteisten maailmanmestari.Suomen Kuvalehden Paolo Torretta valistaa meitä kertomalla maailman vahvimmasta hyönteisestä.Lantakuoriainen.Lontoon Queen Maryn yliopisto on mestarin valinnut,sillä se pystyy työntämään omaa painoaan 1141 kertaa painavamman kuorman.Sama kuin jos 70-kiloinen ihminen siirtäisi 80 tonnia, kuuden kaksikerroksisen bussin verran.Kuoriaisen voima liittyy kuulemma sen seksielämään! Lantaläjäkäytävissä käydään kiivasta kamppailua koiraitten kesken naaraitten huomiosta.Tämä tappelu jos mikä kartuttaa voimia,niin että tämä 1141 kertainen oma paino siirtyy kuin tyhjää vaan.Sarvet ovat valttia,mutta sarvetonkin on vahva ja heivaa kilpakosijan käytävän seinille.Sarvettomuudella on tutkijoiden mukaan jotain tekemistä sperman tuotteliaisuuden kanssa.Mitä vähemmän sarvia,sitä enemmän spermaa.Niin että ei koolla ole todellakaan väliä.

Puutarhasta muualle.C. ei halua Tallinnassa nykytaiteen museoon.No,KuMu on ja pysyy.Menen toiste.Olde Hansaan menemme syömään.Uusi paikka C:lle.Minä taas käynyt usein.Ehkä sitten ateriomisen jälkeen pasteerailemme vain Tallinnan raatihuoneen ympäristössä.Itse raatihuone on hyvin säilynyt,kyllä sitä passaa katsella.Ympäristö tulee mukana.Raadinapteekki on niin vanha,että joku on sanonut,että ajallisesti siellä on saattanut käydä vaikka Kolumbuksen äiti.Minä tykkään ovista ja ehkä näytän ainakin yhden C:lle.Mustapäiden renessanssitalon ulko-ovi! Siinäpä ovien ovi.Tai hyppäämme taksiin ja ajamme Kadriorgin palatsiin.Upea puisto.Keisarin kesäasunto.Taidetta.Kun viimeksi olin,oli narikassa kaksi tomeraa ja väkivahvaa venäläisnaista,jotka kävivät melkein niskavilloihini kiinni,kun en meinannut antaa takkia säilytykseen.Ei hymyn hymyä,kun länsimainen hapatus tepsutteli ohi.

Tallinna on hieno kaupunki,kun ohittaa niiden kaupunginosien neuvostoaikaiset rakennukset,jotka eivät kauneudella silmää hivele,osa ränstyneenäkin,ikkunat rikki ja seinät reikäisinä.Rahaa ei riitä vielä kaikkialle.Mutta kyllä se tästä.Pitää osata nauttia vanhan hansakaupungin keskiaikaisuudesta,sen pitkästä historiasta ja jopa vanhan kaupungin mukulakivistä,jotka eivät ole hyväksi korkeille koroille.Ja sitten pussillinen vastapaahdettuja manteleita,eikös niin!

Kuulisittepa lintujen liverryksen,jonka minä kuulen parvekkeen avonaisten lasien takaa! Muita ääniä ei juuri nyt kuulukaan.Suosioonne näin sulkeutuen: hyvää iltapäivää.

MUISTELUKSIA KESÄN KORVALLA

Ihanan lämmintä! Vastapäinen talo on hävinnyt koivunlehtien alun runsaaseen vihreyteen.Kesä tuoksuu.Tiedättehän sen aromin? Almanakan mukaan tämmöistä aikaa ainakin neljättä kuukautta.Kyllä nyt ihmiskunnan kelpaa.

Mutta ei nyt vallan auvoista maailmassa ole,että pelkkää kesää meilläpäin haistellaan.Itämerelle ei kuulu oikein hyvää,vaikkakin ympäristömyrkyt vähentyneet.Mutta kuitenkaan ei ole hurraamisen paikka.Lisääntynyt laivaliikenne,jätevedet,maatalous pitää tästä huolen.Itämeri rehevöityy ja sinilevät kelluvat enenevässä määrin kiusanamme.On tämä niin pieni plutakko,ikään kuin sumppu,jossa vesikin vaihtuu kapeitten Tanskan salmien kautta omaan verkkaiseen tahtiinsa.Vielä olemme säästyneet mittavalta öljykatastrofilta,mutta aivan varmasti sellainenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin mahtavien tankkereiden seilatessa pitkin Suomenlahtea.

Enää ei heitellä matkustajalaivan reelingin yli keittiöjätteitä kuten aikana minun ollessani pikkutyttö.Laivan keittiöstä asteli miehiä käsissään laatikoita ja ämpäreitä,joitten sisällys viskattiin mereen.Mistä ne kaikki lokitkin siihen salamannopeasti ilmestyivät kirkumaan ja riitelemään ihmisten ruuanjätteistä? Aikansa ruuantähteet kelluivat pinnalla,jotka eivät parempiin suihin vielä siinä vaiheessa joutuneet.Viimeinen näky oli usein laivan etääntyessä kolttospaikastaan kun lehtisalaattinippu kuin laiva vihrein tuulesta pullistunein purjein kellui vielä hetken.Sitten upposi ja vedenväki sai osansa padanpohjista sun muista ylijäämistä,kuka apajille ehti,kunnes loput pulahtivat pohjaan muitten rääppeitten päälle.Nyt puhutaan toisista saastuttavista tekijöistä ja siinä on jo suurempi pulma kuin Bore- tai Oihonna-laivojen tavat päästä eroon ruuan jäännöksistä.Jätän tämän kauhukuvan suosiolla.

Tässä kuussa isäni täyttäisi 104v.Isäni elämä tuskin suuremmin ketään kiinnostaa.Kerron siitä silti.Hän oli ulospäin suuntautunut mies,joka kulki polkujaan iloisena hattu hieman kallellaan.Hänestä pidettiin.Koiratkin,aivan vieraat,syöksyivät hänen luokseen.Puolivillit navettakissat maalla käpertyivät hänen syliinsä kehräten kuin kilteimmät kotikissat ikään.Me vierailimme kesällä joskus eteläisellä Pohjanmaalla isossa maalaistalossa,jonka sanottiin olevan pitäjän mahtitalo.Siellä minä,pikkutyttö,sain ensikosketuksen ehtaan maalaiselämään,tallin ja navetan tuoksuun,tuoreisiin kananmuniin ja vastikään silmänsä aukaisseihin kissanpoikiin.Isäni kaukaiset juuret olivat Pohjanmaalta.En koskaan tullut kysyneeksi,missä vaiheessa isäni esivanhemmat muuttivat Helsinkiin ja miksi.Hänen omat vanhempansa olivat jo kuitenkin täällä syntyneet.Entäs näiden vanhemmat? En tiedä.

Isä oli intohimoinen shakinharrastaja.Shakkimestari oli titteli,aivan virallinen.Kaksi kertaa viikossa hän lähti klubilleen ja tuoksui vahvasti tupakalle kotiin tultuaan.Näissä klubeissa leijui vahva savu ja paperossien tuoksu.Isä ehti pelata elämänsä aikana tätä pelien kuninkaaksi kutsuttua 79 vuotta.Aloitti seitsenvuotiaana Helsingin Hietalahdessa,jossa vanhempineen asui.Hän opetti minulle varhain pelin kulun ja vieläkin tiedän,miten nappulat liikkuvat laudalla,jossa on 64 ruutua.Ostin hänelle kerran matkaltani tuliaisiksi hienot nappulat,melkein antiikkia.Hän ei niistä oikein perustanut.Hänellä ja muillakin "oikeilla" pelaajilla piti olla yksinkertaiset puiset nappulat,jossa laudalla hevoset on hevosen näköisiä ja kuusitoista sotilasta näyttävät siltä,miltä pitääkin eturiveissä vihollista uhmaten.Elämänsä loppuun asti shakki oli isäni rakkain harrastus ja uskon hänen nytkin pelaavan pilvensä reunalla muiden mestarien kanssa.Shakki ja matti.

Isäni oli useimmiten hyväntuulinen.Hän tuli kaikkien kanssa toimeen.Lapset rakastivat häntä.Kun hän ilmestyi Töölössä isolle kaltsille meidän lasten joukkoon,kaikki juoksivat hänen luokseen.Muita isiä ei siellä juuri näkynytkään.Hän kertoi miten pesäpalloa pelataan.Isä oli pelannut sitäkin jo Tahko Pihkalan aikaan.Räpylää ei käytetty.Isällä oli toisessa kädessä vääntyneitä sormia,joita lapset halusivat aina katsella.Vielä yli 50v hän pelasi Hesperian kentällä näytösottelun muitten veteraanien kanssa.Siellä papat löivät ja juoksivat.Kuka milläkin tyylillä.

Minusta pidettiin tarkkaa huolta. Oli kotiintuloajat ja niitä oli noudatettava.Kun jo teinityttönä olin lähdössä pojan kanssa ulos,oli tämän haettava minut kotoa.Myös hän sai tuta isän tarkkuuden kotiintuloajoissa.Ja sitten kun lipsuimme hiukan tästä ja poika saattoi kotiovelle asti,jäimme seisomaan rappukäytävään hetkeksi,ehkä pikaisen,ujon suukon ajaksi,avasi isä oven,kurtisti kulmiaan ja sanoi ajan päättyneen.Se oli kovaa aikaa,kun piti alkaa tuntea todellisen rakkauden huuma.Päiväkirja sai sivuilleen ankarat vastalauseeni kotikasvatuksen monimutkaisuudesta.

Kun isäni kuoli,se koski.Tein elämäni raskaimman retken Lahteen,kun isäni ollessa
Vääksyn kanavan lähellä käymässä sain sairaalasta soiton.Sydän.Lähdin yöllä ajamaan kohti Päijät-Hämeen sairaalaa.Rukoilin koko matkan tähtien täyteisen taivaan alla,että ehtisin. Uskoin vahvasti jonkun minua kuuntelevan.Minua kuultiin.Ehdin pitää isääni kädestä ja hän tiesi minun siinä olevan.Sitten häntä ei enää ollut.Ajaessani takaisin Helsinkiin katselin taas samaa taivasta.Toivotin isälleni hyvää matkaa kun hän siellä jossain tähtien välissä kulki kohti tuntemattomuutta.

Vieläkin kahdeksantoista vuoden jälkeen hän on usein mielessäni.Ja vieläkin tulee asioita,joita pitäisi häneltä kysyä.Kysynkin,mutta en saa vastausta.

MINUN HELSINKINI

Eilen käytiin keskustelua HS:n nettipalstalla Helsingin tulemisesta esteettömäksi vuoteen 2011 mennessä.Näin ei käy.Aikataulu ei riitä,mutta hissun kissun mennään.Nyt keskusteltiin siitä kuin myös ihmeteltiin,pitääkö pyörätuolilla päästä joka paikkaan.Tosin käytettiin nimitystä "rullatuoli" ja tarkoitettiin ilmeisesti pyörätuolia.Mitkä ihmeen rullat? Lankarullatko? Kyllä ne minusta näyttävät pyöriltä ja työnnettävässä mallissa vielä kaksi takimmaista aivan polkupyörän pyörän kokoiset.
Ja pitääkö pyörätuolilla sitten päästä joka paikkaan?

Periaatteessa minusta kyllä ja yhtälailla kuin jalkaisin.Sitä paitsi,vaikka väylä rakennetaan myös liikuntarajoitteisia varten,se ei todellakaan haittaa kävelijöitä.Me pääsemme siitä kaikki.Vanhat talot ja kivijalkakaupat ovat vaikeita muutamine portaineen.Niiden kohdalla voi kysymykseen tulla taloudelliset vaikeudet,sillä esteettömäksi muuttaminen maksaa.Kirjoittajat purnasivat jopa siitä,että uusissa asunnoissa kylpyhuoneet ovat suuria vieden asuintilaa.Jos ulkomailla on nähnyt kylpyhuoneita,ovat nekin isoja,suorastaan ylellisen kokoisia.Eikä ehkä rakennettaessa ole ajateltukaan pyörätuolin mahtumista.Mukavaa se on muillekin.

Mutta purnata pitää mielipidepalstalla,sehän selvä.Koskaan emme ole tyytyväisiä.Mutta jos henkilöt,jotka nyt rajusti ottivat kantaa "pitääkö jokapaikkaan päästä ja käyttävätkö kaikki Helsingissä "rullatuolia", joutuvat itse viettämään aikaansa liikuntarajoitteisena pyörätuolissa,huomaavat,miten asianmukaiset luiskat,kynnyksettömät huoneet,hissit,pyörätuolin mentävät kylpyhuoneet, kaupat,ravintolat,museot,galleriat jne ovat tärkeitä henkilölle,jonka elämä on rajattua.Näiden kirjoitusten lähettäjät voisivat yhden päivän viettää pyörätuolissa,kokea,minkälaista se on.Ja vammautuminen syystä tai toisesta voi sattua kenelle tahansa meistä.Koska vaan.

Pian saa taas ajella Helsingissä avoratikalla.Sillä kyydittiin viime suvenakin ihmisiä ja kiinnostus oli melkoinen.Jokapäiväisessä ajossa se oli vielä vuonna 1952 ja muistan minäkin sillä ajelleeni.Hellepäivänä mukava tuulonen viilentää ja kaupungin tuoksut tuntuvat nenässä läheisesti,kun seiniä ei raitsikassa ole.Vanhat raitiovaunut ovat kauniita ja tuovat minun ikäiselleni mieleen tuhansia muistoja.Nykyvaunuista on romantiikka kaukana.Ne ajavat reittiään kylminä ja tunteettomina vakavine matkustajineen.Niissä on edessä kaksi lamppua kuin autoissa.Oikeaan sporaan kuuluu yksi keskelle.Maailma muuttuu,eikä ratikkasuunnittelijat aio jäädä jalkoihin.Kutsuvat edistykseksi.

Meillä oli tänään tuuraaja ja minätyttö ponkaisin kampaajalle.Lysähdin tuoliin ja pyysin muuttamaan kaiken.Kampaaja teki työtä käskettyä ja peilistä näkyi loistava lopputulos.Muuta en ehtinytkään kuin ostaa laatikollisen mansikoita,joita sitten retuutin ratikassa kotiin.Seuraavan kerran saan tuuraajan vasta kesäkuussa.Hyvä edes niin.

Italiasta taas kortti.Kuvassa Caravaggion teos italialaispojasta,joka pitelee sylissään korillista hedelmiä.Kun ummistaa silmät,tuntuu tuoreiden viinirypäleiden,viikunoiden,omenien ja luumujen tuoksu.Vaikka pidän 1800-luvusta kaikkinensa,nämä 1500-luvun maalaustaiteilijat saavat väreet selkäpiihini.Olen aiemminkin sanonut,että maalaukset ovat kuin vastikään valmistuneet ja taiteilija pannut siveltimen syrjään,astahtanut taaksepäin tarkastellakseen työtään.

Nyt miehelle jääkaappijämälounas ja jälkiruuaksi kulhollinen mansikoita.Sitten ehkä ulos näkemään mitenkä luonto jo täyttäpäätä viheriöi,nurmikko rehevöityy ja minun kukkalaatikostani kurkistavat orvokkien siniset kasvot.

PIENTÄ MIELEN ALAKULOA

Kun tässä päivänä muuanna juttelin vanhan ystäväni Carinan kanssa puhelimessa ja kerroin ensikuisesta lomastani,ehdotti C. että lähdettäisiin Tallinnassa käymään.En mielelläni poistuisi maisemista miehen ollessa muualla hoidossa,mutta ehkä jo olen kypsä näinkin radikaaliseen temppuun.Mikä siis ettei: minäpä lähden! Viiden tunnin oleskelu maissa,lounaalle ja ehkä pasteerailua hansakaupunkia katsellen.Tutkimista riittäisi pitkäksikin aikaa,sillä Tallinna on todellakin paljon muuta kuin syömistä ja ostoksilla olemista.Jos aikaa meillä nyt riittäisi,niin nykytaiteen museoon ja jos se C:tä kiinnostaa.Katsotaan,sano.

Toisen ystäväni kanssa olen maailmaa parannellut.Pääsimme yksimielisesti siihen tulokseen,että meistä ihmisistä on kadonnut paljon hyvää.Julkinen ilkeily on yleistä,ruma käytös ja piittaamattomuus kaikesta samoin.Me syytämme "pahaa oloa".Minä en usko tähän.Me olemme yksinkertaisesti muuttuneet huonompaan suuntaan.Emme enää kasvata lapsiamme,syytämme koulua huonosta käytöksestä,epäkunnioittavasta kielenkäytöstä,ilkivallan tekemisestä,kaikesta.Ja kuitenkin koti on se paikka,jossa ensisijaisesti opetetaan oikean ja väärän ero.Tähän uskon pyhästi.Murheellisena myös totesimme,että tuskin me ihmiset enää muutumme muuksi paitsi vieläkin pahemmiksi.Kärsivällisyys on kadonnut,annamme periksi yrittämättä parantaa ja parantua.Yli puolet avioliitoista päättyy eroon.Se on yhdestä riidasta poikki.Alkaa minunkin päässäni jo liikkua kauhuskenaario maailmanlopusta.Luonnonkatastrofeja entistä enemmän,terrorismia,sotia,korruptiota, rasismia,murhia,raiskauksia,kidutuksia,lapsien hyväksikäyttöä,kirkonmiehiinkään ei voi enää uskoa... Luettelo on loputon.Pahaa on aina ollut ja tulee olemaan.

Omar Khaijam "teltantekijä" kuoli vuonna 1131 ja hänen sanomansa kuuluu:

"Ma elämäni kaiken lasken eteen Ihmisen
ja pääni hänen jalkains´ alle annan riemuiten.
Sua haluttaako tietää,mik´ on todellinen helvetti?
Maan päällä se on: seura ihmis-irvikuvien."

Onko siis mikään oikeastaan muuttunut?


Italiasta tuli kirje.Ei hyvää sielläkään.Maassa pilvin pimein laittomasti maahan tulleita.Me Suomessa emme edes osaa kuvitella sitä määrää ja mitä semmoisesta täällä seuraisi.Me emme katsele suopein silmin Romanian kerjäläisiä.En minäkään.Ja toivonkin koko sydämestäni lain muutosta vihdoinkin siihen suuntaan,että kaikkinainen kerjääminen yleisillä paikoilla kielletään.Kimpussani oli taas eräänä päivänä kerjäläisnainen,joka oli jalkautunut Stockmannin eteen ja kiusasi kulkijoita näyttämällä mukinsa kylkeen liimattua lapsen kuvaa hokien "beibi,beibi". Kun en antanut mukiin mitään,sihautti suustaan pitkän sylkiroiskon kera romaniankielisiä sanoja ja katosi Espan vilinään.Näitäkö meidän pitää elättää?

Onko nyt tämä päivä minulla tänään semmoinen,etten näe hyvää missään? Valvottu yö takana ehkä syynä,harmaa ja sumuinen aamu,holotna ilma.Loma tulee minulle todella tarpeeseen! Osaisinpa vaan rentoutua.Unohtaa miehen tunteman ikävän ja kaiken sen,miten hän käyttäytyy tuntiessaan pahaa oloa vieraitten hoidossa.Osaanko olla ajattelematta? Stressaannunko vain? Jos mies asennoituisi eri lailla ja ymmärtäisi loman tarpeellisuuden eikä vain ajattelisi hoitopaikkaa rangaistuksena. Loman jälkeen ja haettuani hänet taas kotiin,menee päiviä,kunnes saan hänet ruotuun ja tuntemaan hänen olonsa turvalliseksi.Vai menisikö kaikki kitkatta? Edellisestä lomastani on jo muutama vuosi ja silloinkin olin sen ajan sattumoisin sairaalassa.Silloin muistan ajatelleeni itsekkäästi vain itseäni ja olo oli koko ajan semmoista hälläväli-tyyliä muista piittaamatta.Tunnustan,että se tuntui hyvältä! Oikeastaan se olikin henkisesti ihan oikea loma!

Sumu on pisaroitunut puitten oksille,pyörävajan katto kiiltelee kosteudesta ja lokkiemo seisoo pesänsä vieressä odottaen ehkä haudontavuoron vaihtumista.Missä lentelee toinen osapuoli? Vapaana jossain meren yllä tai ruokavarkaissa Kauppatorilla.Laiva huutaa usvan seassa.Risteilijäalus on kiinnitettynä kaijaan. Turkiskauppa käy torilla ja Tuomiokirkko pääsee apostoleineen valokuvaan.Siinäpä turistin Helsinki. Mitä jäi mieleen? Kaunis Senaatintori ja totiset helsinkiläiset,Kiseleffin talo paketissa ja venäläisen keisarin patsas.

LAUANTAIN LÄTINÄÄ

Kuka ostaisi kaupasta kanannahkapihvejä? Nyt keskustellaan siitä,mitenkä paljon einesten jauhelihassa on muuta kuin oikeaa jauhelihaa mm. juuri kanannahkoja.Kun nimike pitää olla sen mukaan,mitä raaka-ainetta on eniten. Kanannahkapihvit kuulostavat kyllä aika oudoilta,eikä yhtään houkuttelevalta. Olikohan koko lehden kirjoitus toimittajan huumorintajua? Einestehtailijat älähtivät korjaamalla,että kanannahkoja on vain pieni prosentti tuotteessa eikä suinkaan suurimmaksi osaksi.Tarua vai totta? No,ei savua ilman tulta.

Savusta tuli tuhka mieleen ja sitä on taas Islannista päin tuprunnut lisää,jotta Espanjassakin suljettu ilmatiloja ja lentokenttiä.Jospa tästä tulivuoresta tuleekin maailmalle ikuinen riesa.Islantilaiset ovat kovia poikia hyödyntämään tapahtumia.Nyt saa pienen lasipullollisen Eyjafjallajökullin tuhkaa 20€ per pullo.Mainoslause kuuluu:"Avaamalla lasipullon voi tuntea luontoäidin uusimman luomuksen koostumuksen ja tuoksun".

Pihakoivut vihertävät aivan selvästi.Täällä on nais- ja miespuolisia,lehdenalut jo eittämättömästi vasten valoa näkyvissä ja urvut pullistelevat kevään tunnoissa rehvakkaasti.Minun orvokkini panevat parastaan,eikä eilinen kokopäivän kestänyt sade ole niiden viehättävyyttä lannistanut.Tänään panen miehen istumaan pyörätuolissa pihalle ja itse katkon pääsiäisliljojen nuutuneet varret sipuleista.Toivon mukaan liljat ensi keväänä puhkeavat kukkaan.Ja kunhan torille ilmestyvät margaretat,ostan ja istutan orvokkien seuraksi.Sitten on kukkalaatikkoni valmis vastaanottamaan ihailevia katseita!

Olen oikein ylpeä itsestäni keksittyäni itse kustantaa kukat.Saa panna koko mielikuvituksen liikkeelle ja kuka tietää,minkälaisen hortonomin maailma onkaan minussa menettänyt.Mökillä kyllä reilumman puoleisesti epäonnistuin.Tilasin ison kuorman Hollannista kasveja,eikä edes ruusupuut eikä pampasruohot alkaneet kasvaa,vaikka mainoslehtinen niin väitti tapahtuvan mökinkin kasvuvyöhykkeellä.Jos isäni eläisi vielä,hän nauraisi vatsa hytkyen niin kuin silloinkin.Niinpä mökin pihapiirissä jatkossakin kasvoivat vain kissankellot,ahomansikat,ketunleivät ja muut kotoperäiset. Mitä sitä sanotaankaan kuuseen kurkottamisesta ja katajaan kapsahtamisesta? Taikka ihan suutarista ja hänen lestistään?

Talojen pihoilla lasten leikkipaikoille ei koirilla ole menemistä.Olen tästä aiemminkin kirjoittanut ja kirjoitan taas.Eilen huomasin ikkunasta kahden noin kymmenvuotiaan tytön nostavan koiranpennun lasten liukumäen laelle.Minä heti sateensuojan turvin pihalle kertomaan kiellot ja säännöt.Sekä tytöt että koiranalku katselivat silmät ympyrkäisinä mutta myös sanani ymmärtäen paitsi koirakulta.Se kyykistyi tilanteesta häkeltyneenä ja pissasi pienehkön lätäkön liukumäen tasanteelle.Tytöt vetivät seuraavaksi koiranpennun portaita alas,joka nippanappa onnistui koiran kompastellessa osaamattomuuttaan.

Minusta oli ehdottomasti hyvä puuttua tässä vaiheessa asiaan,eikä myöhemmin,kun tytöt ja koira ovat jo tottuneet temmeltämään pikkulasten leikkialueella.Ehkä vanhemmat tutustuvat talon järjestyssääntöihin kuin myös saattavat lukaista ilmoitustaululla juuri vastikään isännöitsijän muistutuksen säännöistä koskien koirien pitoa pihamaalla.Kertovat lapsilleen,mitä saa tehdä ja mitä ei koiran kanssa.Luultavasti olen talossa tiukkapipotädin maineessa! Mutta jos me kaikki eläisimme ilman sääntöjä ja niiden noudattamista kuin ellun kanat,mitä tästä maailmasta tulisi? Kun nykyihminen niin niukasti käyttää omaa talonpoikaisjärkeään.Eletään minä itte-tyyliin seuraamuksista ja muista ihmisistä välittämättä.

"Kaikkihan on vihdoin hyvin,jos vaan järkevyys ja oikea taju aina on johdattavana tähtenämme täällä,polkeissamme elämän tietä". Tämän on sanonut itse Aleksis Kivi. Ja hän oli viisas mies.

PERJANTAINA PÄIVÄLLÄ

Lisää orvokkeja tänään sittenkin.Kukkalaatikko saatava näyttäväksi ja pöyheäksi,että rapusta ulos astuva mahdollisesti hiukan allapäin oleva nähdessään kukkia,saattaa murheensa hetkeksi unohtaa.Valikoima vaan pitäisi saada sointuvaksi ja torilla on onneksi iso sorttimentti ja värikirjo.

Vieläkään ei kansanedustajalle lähettämääni postiin ole vastattu.Saattaa olla,että siihen jääkin.Vammaisten ja vanhusten tarvikkeiden supistamisesta on jo lehdissä ollut,on kyselty ja on vastattu.Kaupunki pitää pintansa ja laskee summaa,mikä tulee säästöstä,kun tarvikkeiden saantia pihistetään.Vuosien aikana olen moneenkin eri asiaan puuttunut.Mm.vammaiskuljetuksiin siinä mielessä,että invataksiyhtiöt eivät aina ole sitoneet pyörätuolia kuljetuksen ajaksi neljästä kohtaa kiinni,vaan joko kahdesta tai kolmesta.Kun mieheni oli kaatunut invataksissa tuolineen eräänä päivänä,piti tilata ambulanssi tarkistamaan,ettei ollut itseään loukannut iskettyään päänsä kaatuessaan pyörätuolin nosturiin auton jarruttaessa.

Kaatumisia tapahtui melko usein invatakseissa asiakkaille.Jokunen päättyi myös murheellisesti kuolemaan.Oliko syynä kuljettajien laiskuus vai vääränlaisten määräysten orjallinen noudattaminen? Sittemmin määrättiin kaikki kuljettajat kiinnittämään pyörätuoli neljällä remmillä,sekä vielä asiakas yhdellä omaan pyörätuoliinsa. Samoin puutuin invataksiyhtiöiden kuljettajien huolimattomuuteen jättää kuljettamansa asiakas heitteille huolehtimatta siitä,pääseekö tämä määränpäähänsä.Tämä kuuluu heidän tehtäviinsä,jos siitä on sovittu kuten mieheni tapauksessa.Monet asiakkaista "näyttävät normaalilta".Vamma voi olla aivoissa,joka ei näy,mutta aiheuttaa sen,että kykeneväisyys toimimaan on heikkoa. Olen hanakka tarttumaan epäkohtiin,enkä pelkää isojakaan johtajia.Mieheni jo aikoinaan minulle opetti,että kun asioita aletaan hoitaa,on aina pyrittävä mahdollisimman korkealle taholle asiansa esittämään.Sitä olen noudattanut.Pidän haasteista, liittyvät sitten niin vammaisiin,vanhuksiin kuin meihin muihinkin Helsingin asukkaisiin.

Mutta olenkohan sittenkään ollut ja ole tarpeeksi "ryhdistäytynyt"? Itse mielestäni olen koko omaishoitajuusaikani kuin myös ajan ennen sitä toiminut melko aktiivisesti monissakin asioissa.En ehkä tarpeeksi sittenkään.

Islannin itsestään ääntä pitävä ja tuhkapöllähdyksiä lähettävä tulivuori ei suinkaan ole nukahtanut.Povataan sen vielä heräävään suurempaan ääneen ja tuhkamassaan kuin aikaisemmin.Nyt jo taivaalla leijuu semmoista,mikä on taas pannut rajat lentoliikenteelle ainakin Irlannissa.No,saas nähdä,mitä tuleman pitää.

Sataa.Olen jo ehtinyt kaupungilta kotiin sitten edellisten tarinoimisten ja pannut orvokit laatikkoon visusti tukevan sadeviitan alla.Ei kastunut muuta kuin orvokit ja puutarhakäsineeni.On kukat vaan niin kauniita!

Iltapäivälehtien lööpit tiesivät,että ehtiväinen pääministerimme huuhailee vieraissa.Ja kihlattu morsian sen kuin vaikenee.Eikö noin pitkä mies osaa päättää? Playboy-tyttö ja kirjailija Kata Kärkkäinen on lööpin mukaan se ihminen,jota pääministeri ahkerasti tapailee.Mikähän olisi syy moiseen? No,se saattaa selvitä joko seuraavasta lööpistä tai Seiskan juorupalstalta.Pitäähän tämä saada tietää,vai mitä.

Moni muukin asia odottaa vastausta.Menen miettimään kysymyksiä.Heipparallaa tältä päivältä.

TAVALLISTA TARINAA

Tänään poistettiin mieheltä luomi.Oli semmoinen,joita tuppaa vanhemmalle ihmiselle tulemaan.Vaarattomia,mutta joskus häiritsee kosmeettisesti.Tämä ei,mutta halusin pois,kun en ensialkuun tiennyt laatua ja ystävät alkoivat pelotella.Toimenpide oli pieni ja nopea,mutta kipuherkkä mieheni piti sen aikana meteliä.Vaikka puudutettiin.

Sitten mentiin torille ja ostin 20 orvokkia laatikkoon,joista kukista osan annoin alakerran Teresalle,kun tuli liikaa.Myöhemmin istutan varsinaiset kesäkukat orvokkien taakse.On tämä semmoista odottelemista,että saa kesän alkuun.Kaupunki näkyi jo tänään huseeraavan Espan puistossa samoissa puuhissa kuin minä.Nättiä tulee sinnekin.

Elintarvikelakon sovittelu tyssäsi taas.Mikään ehdotus ei ole sopiva.En tiedä.Kuten olen sanonut,alkaa jo kyllästyttää.Huomenna pääsen poikkeuksellisesti jälleen perjantaina katsomaan,mitä kaikkea ulkomaalaista herkkua ovat Stockmannille hankkineet Herkussa.Vaikka yleensä ja muutenkin pitäisi kotimaista suosia (ja se on ihan järkeen käypääkin),niin mielelläni ostan sellaista,jota en ole ennen maistanut.Sattuu usein olemaan vierailta mailta tuotettua.Olen vaihtelunhaluinen ihminen ja haluan kokeilla.

Vaikka holotnaa on,niin kyllä jo sortseja näkyy miehillä ja naiset vilahtavat kesämekoissa.Ei anneta periksi,kun jo toukokuun kuudetta mennään.Tänään on muuten lapsuudenystäväni Railin syntymäpäivä.Eipäs olla vuosikymmeniin oltu yhteydessä,vaikka niin vannottiin ikuista ystävyyttä melkein verivalan kanssa.Niin vaan on,että elämä erottaa,polut vievät eri suuntiin ja "ikuinen ystävyys" on kaunis muisto.Muistan hyvin elävästi,kun Railin isä kertoi minulle tyttärestään ja tämän muuttamisesta takaisin Suomeen vietettyään sotalapsiaikoja Ruotsissa.Setä kertoi,että Raili ei puhu suomea.Pitää oppia.Raili tuli ja me muut lapset katselimme häntä kuin ihmettä,eikä kukaan puhunut mitään.Sitten sanoimme hei ja Raili sanoi hej.
Siitä se sitten alkoi,suomen opiskelu ja pian juttu luisti.Suomea puhuimme keskenämme yli 20 vuotta.Ja sitten tiet erkanivat.Me muutimme lapsuudentalosta pois kuka minnekin joko vanhempineen tai naimisiin.Mutta luulen meidän kaikkien yhä olevan ainakin sydämessämme tölikäläisia,vaikka asuisimmekin aivan muualla.

Jippii,saimaanorppia on syntynyt viime vuotista enemmän! Tämmöinen uutinen ilahduttaa.No,kalastajat eivät tykkää,kun väittävät norppien repivän verkkoja.Kolikolla on aina kaksi puolta.Mutta onhan se toki hienoa,että meillä on norppia! Yleensä vielä eläimiä,kun usein kuulee,että taas se ja se laji on kuolemassa sukupuuttoon eli viimeistä viedään.Ja usein siinä puuhassa on ihminen joko suoranaisesti tai toimenpiteillään.

Minulla on ystäväpiirissäni useita maailmanmatkaajia.Nyt tuli Ritvalta ja Raimolta kortti Andorrasta.Andorra on minulta jäänyt väliin,vaikka lähellä olen ollutkin.Olihan tuo toki toivelistalla ja olisi toteutunutkin,ellei miehen sairastuminen olisi muuttanut suunnitelmia.Nyt iloitaan toisten puolesta ja katsellaan postikortista kuvia ja tv:stä matkadokumentteja.Siunattu televisio.Semmoisia nojatuolimatkoja ettei tosikaan,paikkoja,joihin emme olisi kuuna kullan valkeana edes ajatelleet lähtevämme.Kyllä jokaiselle mökin akalle ja ukolle on urjennut tie sohvan nurkasta maailman kaikille kolkille näköradion mukana.Ja tänään mennään Amazonille poika Cousteaun kanssa!

TUUMAILUA TAITEESTA

Vaikka minä en oikein ihaile noin vain Picasson töitä,niin taas yksi hänen teoksensa on myyty mitä huikeimpaan hintaan huutokaupassa New Yorkissa.Taulu esittää vihreitä lehtiä ja maalauksen aikaista taiteilijan rakastajatarta tai oikeammin hänen paljasta poveaan.Hinta oli 81 milj.euroa! Mitäs tästä sanotte? No, kuvaa katsellessani mainitusta työstä,ei se loppujen lopuksi aivan mahdoton ole.Picassolla on vaikeatajuisempiakin.Naisen rinnatkin ovat kutakuinkin siinä,missä niiden pitääkin olla omistajansa ylävartalossa.Onneksi olkoon taulun uudelle omistajalle.

Minullakin oli kerran taulu.Sekin myytiin huutokaupassa.Ostin rahoilla hieman käytetyn auton.Maalaus oli kallioinen merimaisema Villingistä.Työssä on kalliolla syvennyksessä sadevesilätäkkö,johon aina pikkutyttönä tahdoin panna jalkani ja läpsyttää vettä varpaillani.Se oli hieno työ ja kuvattu siitä maisemasta sileine kallioineen,josta pidän.Ajelin autolla muutaman vuoden.Joskus minua hiukan kaduttaa taulun myymiseni,mutta kun en aio itselleni hautapaikaksi pyramidia rakentaa,niin en saa kuitenkaan tuonpuoleiseen mukaani mitään ja nautinhan minä autosta.Se palveli minua hyvin aikansa.Sen jälkeen on ollut muita autoja,mutta muita Gebhardeja ei minulla seinällä enää ole.

Pysähdyin eilen vahingossa katselemaan elokuvaa Sotilaan viimeinen matka.Olin kiitollinen vahingosta,sillä elokuva nielaisi minut aivan kokonaan.Sohvatyyny kastui kyynelistä ja välillä piti ahkerasti niistää. Se kuvasi eleettömästi ja suurella arvonannolla korpraali Chance Phelpsin (todellinen henkilö) viimeistä matkaa Irakin sodasta kotiin Wyomingiin.Häntä saatteli koko pitkän matkan everstiluutnantti Michael Strobl osoittaen kaiken aikaa mitä suurinta kunnioitusta kaatuneelle miehelle.Hän valvoi arkun lastaamista lentokoneisiin tehden kunniaa,hän yöpyi arkun äärellä odottaen seuraavaa lentoa.Hän ei kenellekään kertonut matkansa varrella sen tarkoitusta,mutta hänet huomattiin ja aivan vieraat ihmiset osoittivat kunnioitusta niin lentokentillä kuin loppumatkan maanteillä nuorelle sotilaalle,joka makasi USAn lipuin verhotussa arkussa.Elokuva kuvasi todellista tapahtumaa,joka teki siitä entistäkin riipaisevamman.Elokuva oli kunnianosoitus kaikille niille nuorille miehille,jotka olivat taisteluissa ja jotka menettivät henkensä sodan tiimmellyksissä.Elokuvan jälkeen en voinut enää muuta katsella (eikä se olisi ollut soveliastakaan),vaan menin vuoteeseen,mutta en nukahtanut pitkään aikaan.

AJATUKSEN PÖLLÄHDYKSIÄ

Taas on juostu kieli vyön alla asioilla ja kuitenkin osa jäi asioimatta.Tänään kun oli tuuraaja-Marja kolme tuntia!Taivas heitti vuoronperään vettä ja räntää.Ei mikään mukava ilma.Loikin sulavasti lätäköiden välissä välillä niihin roimasti osuen.Mokkakengät eivät tykänneet.

Olen aina himoinnut maistaa maapähkinävoita! Tänään ostin ja vielä asiantuntijan maun mukaan.Äsken levittelin suurin odotuksin leivän päälle ja maistoin.Täytyy sanoa,että tästä tahnasta ei tule mielileivänpäällystäni.No,tähän ikään päästyäni,on tietysti hyvä tämäkin koettelemus läpikäydä.Taitaa purkki jäädä yhteen maistamiskertaan.On vielä aika isokin.Miksi ei näitä ole annospakkauksina kokeilua varten?Ja tämä oli vielä parhain levite asiantuntijan mielestä!Miltä ne muut sitten maistuvatkaan? Kaikkea ne amerikkalaiset keksivät!

Tuuraaja-Marja oli tiputellut itselleen ja hoidokilleen kahvit.Pöytä oli katettu.Oli pullaa ja suolaista kummallekin.Tuuraajan puhelin soi.Esimies soitti.Tuuraaja puhui puhelimessa.Sillä aikaa tämä rakas mieheni oli syönyt tarjoiluvadit tyhjiksi! Tuuraaja ei saanut muruakaan. Tarjouduin tultuani antamaan uudet syötävät,mutta oli jo sen verran myöhäistä,kun tuuraaja aikoi lounaalle.Kyllähän minulla on tiedossa tämän ahneen mieheni syömistavat,mutta unohtui kertominen.Nyt tuuraaja sitten tietää.Mutta kahvi oli kuulemma hyvää!

Eilen vielä ajattelin kirjoittaa tiilistä,mutta jotenkin yön nukuttuani ei aihe enää tuntunutkaan kirjoittamisen väärtiltä.Tosin tykkään tiilistä ja tiilitaloista.Semmoinen on tämä nytkin asuttamani.Kun auringonsäteet aamulla kiipeävät pitkin seiniä,punaisten tiilien väri korostuu ja kirkastuu.Tiili ei ole koskaan vain yhden värinen,se elää.Sitä paitsi se on vanha rakennusmateriaali.Jo vuosituhansia ennen ajanlaskumme alkua tehtiin tiiliä kuivattamalla.Myöhemmin polttamalla.Suomeen taito tuli joskus 1200-luvulla jälkeen ajanlaskumme alun.Tiilenpäitä luetaan posessakin ollessa.Se on vanha juttu ja jokainen tietää,miten silloin on äijän tai muori-ihmisen käynyt.Minulla on ystävätär,joka tietää tiilistä kaiken.Kun tuli ensivisiitille tähän taloon luoksemme,tiesi jo heti pihalla heidän talossaan olevan paremmat tiilet.Kunnioitan hänen tiilitietämystään syvästi,sillä minä en moisesta tietäisi mitään, tai edes minulle ei tulisi mieleenkään alkaa vertailla kerrostalojen tiilien laatuja.Hohhoijaa. Katselen vain materiaalin kauneutta ja nautin siitä,kun jokaisen tiilen väri ikään vaihtuu eri valossa antaen ainakin minulle suurta mielihyvää.Miten pitkästi olisinkaan tiilistä kirjoittanut,jos olisin niistä kirjoittanut?

Tässäpä ollut nyt taukoa monen pituista.Päivä kääntynyt iltaan ja elintarvikelakko alkaa ensi yönä.Siitä vaan,pojat.En enää jaksa muuta kuin porskuttaa mukana ja ihmetellä,että mitenkä aikuiset ihmiset eivät saa kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua aikaan.Ensin taas tämä lakko ja sitten perään se,joka loppuu herra ties koska.Että näin.

Ehdin tänään puutarhurinkin juttusille,kun multasormeni,jota ei minulla edes pitäisi olla,kummallisesti syyhyää.Kysäisin,josko jo voi istuttaa pihalaatikkoon kukkia.Ei voi,kun on pakkasta öisin,sanoi sievältä puutarhatontulta näyttävä vihreään essuun verhoutunut istutuksista ja kukkien hoidosta kaiken tietävä alan ekspertti.Vasta sitten kun lämpiää.Lämpiääkö mukamas? Vesisadetta,räntää,luntakin jossain päin ja vain muutama plusaste päivällä.Istuta siinä sitten! Ja toukojen kuuta mennään.

Omaishoitajien tarvikeasia on kohdallani nyt hetken pyssäyksissä.Kansanedustajalta ei ole kuulunut vastausta,mutta eduskunta pohtiikin nyt Kreikan asioita.Ja ne menevät taatusti omieni ohi.Eikä pidä kovasti tyrmistyä,pettymisestä puhumattakaan,jos mitään ei kuulu.Tämmöinen minulle ja muille omaishoitajille iso asia on kuin hyttysen ininää koko Eurooppaa koskevassa Kreikan hätätilanteessa.Ja näinhän se on.

Miina Äkkijyrkkä on nyt sitten potkaistu kirjaimellisesti pellolle kodistaan.Mitenkä suhtautua? Tiesihän taiteilija lopputuloksen ja olisi voinut ehkä välttyä kohtalolta,jos olisi noudattanut tilalla kaupungin antamia sääntöjä.Taiteilijat ajattelevat meitä muita erilaisemmin,eikä kaikenmaailman pikkuasiat ole päällimäisinä,kun luomisvimma painaa päälle ja arjen realismi on niin kaukana.No,uskon vahvasti,että Äkkijyrkälle järjestyy koti ja uudet peltilehmät näkevät päivänvalon jossain päin Suomea.Hän on vahva nainen,eikä semmoinen lannistu ikinä.Putoaa jaloilleen.Ainakin toivon ja uskon niin.

Näihin toiveikkaisiin tuumailuihin lopetan.Miehelle iltapala ja pesu ja sitten onkin hyvänyön suukon aika.

SUNNUNTAIAAMUNA

Seuraava kahden pyhän viikonloppu onkin sitten juhannuksena.Ja siitä hiljenee Helsinki! Oi autuutta! No,japanilaisia turisteja kyllä.Heitä on kaikkialla maailman turuilla.Mutta iso osa helsinkiläisistä alkuasukkaista on kaupungista poissa.Rakastan tätä kaupunkia loma-aikaan.On vähän semmoinen pikkukaupunkimainen tunnelma kaduilla pasteeraillessa.On helppo leikkiä olevansa 1800-luvulla.

Meksikonlahti on kaukana Suomesta,mutta öljykatastrofi koskettaa meitäkin.Tietää luonnon kuolemaa pitkältä matkalta.Ei välttämättä piankaan tokene.Nyt jo arvostellaan usalaista tietoa ja taitoa öljyn torjunnassa.Eipä jossittelut ja kritiikki auta tässä vaiheessa. Kun tämmöisen suuren öljyvahingon jälkeen näytetään uutisissa öljyyn tahriintuneita lintuja ja muita eläimiä,tuntuu niin pahalta ja ihan itkettää.Aivan viattomat luontokappaleet ymmärtämättä kohtaloaan koettavat ravistaa kehostaan mustan mönjän.Turhaan.Jossain vaiheessa rientävät ihmiset apuun.Ottavat kiinni ja vievät puhdistettaviksi.Vain pieni osa pelastuu.Muut kituvat ehkä pitkäänkin.Kunnes kuolema korjaa.

Olen saanut parvekkeen lopullisesti ja lopulliseen kesäkuntoon.Istuksin jo siellä.Mutta pitää olla pönkitettynä lämpimästi vaatteisiin,niin on holotnaa vielä.Eläviä kasveja tällä partsilla en pidä.Mutta silkistä on kaksi palmupuuta.Sälekaihtimet estävät niiden haalistumisen jättäen kirkkaimmat auringonsäteet ulkopuolelle.Nautin suunnattomasti kesähuoneestani vain vaikka olemalla.Ei muuta.Niin kerrostalossa kun asunkin,on luontoa ympärillä oikeastaan hämmästyttävän paljon.Koivuja,jotka jo hiukan vihertävät,on koristepuita hienossa kukkaloistossaan tiettyyn aikaan keväästä,pehmeä nurmikko ja merikin siintelee matkan päässä.Pääskyset vilahtavat kattojen korkeudella,lokit kiitävät ikkunan ohi,on pikkulintuja monet sortit mielen ilona.Jokaisella oma äänensä,joka nyt juuri näihin aikoihin on voimakkaimmillaan.Perhe-elämän viedessä myöhemmin kaiken energian äänet hiljenevät.Paneudutaan isän ja äidin rooliin.Kyllä Suomen kevät ja kesä on somaa aikaa.

Vieläkään en ole ehtinyt Ateneumiin ja 1910-luvun Helsinkiin.Myös tämä nyt alkava viikko on muuta vapaapäivänäni täynnä.Miten sitä voisi revetä moneen paikkaan? Ja miten saisi vapaatunnit pitemmiksi? Vai onko minulla vain vikaa organisoinnissa? Joskus tuntuu,etten ihan oikeasti ehdi kissaakaan sanoa,kun syöksähtelen asioinnista toiseen torstaisin.Ennen viikossa olleiden kuuden tunnin vapaana ehdin jopa kahvillekin.Nyt pitää mahduttaa kolmeen tuntiin asioinnit.Kahville menosta ei puhettakaan.Hohhoijaa.Ainoat istumiset ovat ratikassa,eikä sekään lysti kotoa kaupungille kestä kovinkaan montaa minuuttia.Mutta siinä ehtii nähdä yhtä jos toistakin kiinnostavaa.Ennen vanhaan laulussa sanottiin "linja-autossa olevan tunnelmaa".Nyt sitä on joskus raitiovaunussa,jos hollille sattuu suomalaisesta hiljaisluonteesta poikkeava henkilö.On kylläkin yleensä joko niin sanotusti pienessä sievässä taikka sitten muualta Helsinkiin tullut.Ehkä tuleva kesä tuo ratikkamatkoihini enemmän väriä.Ainakin kaupungissa tapahtuu suviaikaan kaikenlaista mielenkiintoista,johon aiomme täysin sydämin osallistua.

Tänään aion viedä miehen ulkoilemaan.Ehkä samalla teen kukkalaatikossani pihalla pääsiäisliljojen sipulien jakamisen ja istutan ne uudestaan.Mies istuu pyörätuolissa ja katselee ahkerointiani.Pieni kuokka on peruja mökkiajalta,kun joskus innostuin siellä istutushommiin.Huonolla menestyksellä.Ryytimaan pitokaan ei onnistunut.Ainoa mikä kukoisti,oli uljas ruohosipulimätäs ja sekin siinä jo ennen meitä kasvanut. Valjuja ovat maultaan torin tuotokset verrattuna juuri maasta otettuun.Silti rakastan torikäyntejä,viikottainen ilo.Mieskin nauttii,vaikka tärisyttääkin nupukivillä.

Tähänpä tänään loruni lopetan.Hyvää päivän jatkoa.

AAMUKAHVIN AIKAAN

Första Maj,kuten ruotsalaiset pruukaavat sanoa.Vähän on harmaata ja sateen tuntu leijuu uhkaavana.Ja niinhän sitä luvattiin.Muutenkin kolea sää on kuulemma hillinnyt vapun viettoa.Ehkä eivät aivan kaikki aikojat ole tänään Ullanlinnassa.Me taidamme pysytellä sisällä.

Ahkeroin jo aamutuimassa parvekkeen kimpussa miehen vielä vedellessä sikeitä.Olen ollut aikeissa ostaa toisen korituolin.Kysellyt ja kuulostellut,vaan ei ole sinne päinkään kuin vuosia sitten ostettu tuoli.Sitten keksin.Meillä on jousi- eli vaijerikeinutuoli myös Boston-tuoliksi kutsuttu.Pääsen huomattavasti vähemmällä tämän ratkaisun kanssa kuin joko ostamisen tai raahaamalla partsille tuolin,mikä sinne aina raahattu on kesäksi korituolin pariksi.

Nostin kuin tyhjää vaan Bostonin ovesta partsille ja heti istuuduin keinumaan.Tämmöiset tuolit ovat Suomeen rantautuneet joskus 1840-luvulla ollen alkuaan amerikkalainen keksintö jostain 1700-luvulta.Niitä näkee villin lännen elokuvissa,kun äijät istuvat kuistilla katsellen hiekasta pöllyävää katuelämää.Nyt minä istun ja katselen pihaelämää,kunhan se tästä suven tullen virkistyy.

Kerroin ehkä joskus aikaisemmin hiukan suivaantuneeni Helsingin kaupungin päätöksiin.Nyt olen suivaantunut lisää.Niin paljon,että olen ottanut yhteyttä vähän sinne ja tänne eri instansseihin ja halunnut tietää perustelut erinäisten omaishoitajien etuisuuksien supistamiseen ja osin poistamiseen koskien tarvikkeiden saantia.Asia on kovasti kesken,mutta vauhditin sitä kuitenkin lähettämällä sähköpostia eräälle Helsingin kaupunginvaltuustoon kuuluvalle kansanedustajalle,jonka kuvittelen liittyvän virkansa puolesta asiaan.Olen hänet myös kolme vuotta sitten henkilökohtaisesti tavannut silloisessa mieltäni kaihertaneessa asiassa.Istuimme leppoisasti kahvikupposen ääressä jutellen niitä ja näitä asiani ulkopuoleltakin.Mukava ihminen.
Nyt odottelen,mitä nykyisessä asiassani seuraa ja mitä seuraavaksi teen.Aion olla jollekulle jossain tässä asiassa vaikka piikkinä lihassa,jos niikseen tulee.Kaipaan perusteluja (hyviä) kaupungin toimenpiteistä.

Alkoiko sataa? Kyllä. Tuuli heiluttaa oksia,asfaltti kiiltelee märkänä ja talo on aivan hiljainen.Merellä sen verran sumua,että laivat huutelevat.Siitäkin äänestä pidän.Se on laivojen juttelua muille.Olen senkin oppinut,että kaijassa seisovan risteilyaluksen kolminkertainen törähdys tarkoittaa,että "nyt lähdemme merelle". Mattimyöhäisille matkustajille tulee tulenpalava kiire.

Lokkipariskunta jätetalon katolla puuhastelee pesän rakennuksen kimpussa.Kailottavat kuuluvasti rakkauttaan toisilleen näyttäen risua nokassaan,joka asetetaan huolellisesti koko ajan enemmän kodiksi hahmottuvaan ympyrkäiseen kekoon.Missähän ne viettävät aina talvensa? Kalalokilla on suhteellisen pitkä elämänkaari,jotta nämä ovat niitä samoja veijareita.Viime kesänä niiltä tapettiin yksi poikanen.Pojille tulee hävittämisen vimma ja silloin kivitetään.Missä kotikasvatus? Missä toisen elämän kunnioitus? Jos tapaan tämmöiset pojankoltiaiset itseteossa,niin puutun oitis asiaan.Siihen pitäisi muidenkin puuttua.Kuitenkin se on asia,jota ei nykyaikana noudateta,kun "se ei minulle kuulu". Ei tämän enempää tästä.Tulen aina niin vihaiseksi.

Eikä enempätä kirjoittamistakaan tänään vapun päivänä vuonna 2010.Terveisin Stadin Friidu.