Niskavuori-elokuvat pitäisi kieltää! Itken aina niin kamalasti niitä katsoessa. Kyyneleet peittävät näyvyyden, kirvelevät ja kastelevat. Siinä ohessa mietin, miten kummassa Virosta Suomeen muuttanut kirjailija osaa ja pystyy syventymään hämäläiseen sieluun ja maisemaan niin aidolla tunteella. Paperinenäliinatehtailijat iloitsevat meistä ylireagoivista katsojista. Paatoskaan ei häiritse, eikä se, että Niskavuoren Aarnen osassa vuosien varrella on ollut ainakin kaksi eri näyttelijää hiiviskelemässä kansakoulun opettajan kammariin. Katsoja saattaa mieltää jonkun näyttelijän tiettyyn rooliin ja sitten sama näyttelijä seuraavassa filmastoinnissa onkin toisessa roolissa. Se voi häiritä. Minä esimerkiksi tahdon, että Tauno Palo pysyy Niskavuoren isäntänä Juhanin roolissa, eikä välillä ole poikansa Aarne tai siittämänsä meijerskän poika. Tämmöinen hämmentää. Itkettää silti, mutta en ole enää varma, että harmistako.
Eilen tappelin kaulaliinalaatikon kanssa. Se on ollut eteisen kaapin ylähyllyllä vaikeasti saatavilla ja ennenkaikkea otettavissa. Pitää olla tikapuut. Kaulaliinaahan pitää usein vaihtaa. Piti oikein asiaa miettiä, kun tilaakaan ei ole mahdottomasti. Mihin panen sitten tuon ja tuon, jos tilalle laitetaan se ja se? Tähän kului aikaa ja alkoi jo suututtaa. Lopulta väellä ja vängällä tein tilaa alemmalle hyllylle ja sain kaulaliinalaatikon sinne. Seisoin onnellisena asian ratkettua syli täynnä ilman paikkaa olevaa tavaraa. No, ratkesi tuokin pulma. Panin ylähyllylle. Heitin osan pois menetelmällä "ei ole tarvittu tähänkään asti" ja lopetin järjestelypuuhat. Ei pitäisi kajota vaikeisiin ongelmiin!
Otin viimeisen unipillerin eilen. Hullun lailla säästänyt sitä tositarpeeseen. Illalla se hetki tuntui olevan, kun olin suivaantunut ja totaalisen väsynyt pitkäaikaiseen valvomiseen öisin. Nielaisin pillerin, kömmin vuoteeseen ja aika pian tunsin ihanan, ihanan unen ottavan vallan. Heräsin aamulla puoli seitsemältä. Laitoin kapselin kahvikoneeseen, ujutin maitoastian paikalleen, painoin nappulaa ja vedin keuhkot täyteen hyvää kahvin tuoksua. Tiputtelun päätyttyä, otin lasin, kävelin läppärin ääreen sen kanssa. Päivä voi alkaa.Tänään ohjelmassa kauppaan meno. Eikä luvattua lunta missään ainakaan vielä.
Tsilari-lehti tuli. Täyttää 25 vuotta ja oli paksu kuin mikä. Luin tarkasti kannesta kanteen. Koko lehti, kuten pitääkin, pelkkää Stadin slangia. Kirjoitus melko tuoreesta pormestaristamme Juhana Vartiaisesta, jonka slangin taito on Seppo Palmisen mukaan melkoisen kehnoa. Pormestari oli luvannut opetella muutaman sanan Helsinki-päivään (12.6.) mennessä. On ihan "avoklabbinen stadilainen, tohtoriks ittensä inttäny." Ja mukava kaveri, jatkaa Palminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti