5. marraskuuta 2021

HOUKUTUKSEN PAULOISSA

 Huomasin englannin tunnilta palattuani uuden sisäänpääsyn Itiksen ostoskeskukseen. Sitä kautta pääsin yllätyksekseni suoraan Tokmannille. Nimestä aikoinaan käytiin lujaakin kädenvääntöä, sillä Stockmann ei  nimeä hyväksynyt. Vastaan hangoittelu ei auttanut ja niin Tokmannista tuli Tokmanni. Menin siis sinne kotimatkallani. Mielessä oli pari tavaraa, jotka jonkun aikaa etsittyäni löysinkin. Aikamoinen hehtaarihalli, mutta asiakkaita runsaasti  ja tavaramäärä monipuolisuudellaan yllätti minut. Suklaapatukoista haalareihin. Sade oli lakannut, oli jo pimeää iltapäivän tunteina kävellessäni kotiin. J ei tulekaan nyt kahteen viikkoon enkun tunneille. Hän aina ystävällisesti ilmoittaa minulle poissaolonsa. 

Tokmannilta menin vielä Stockmannille. Ei olisi pitänyt. Mutta heikko luonne kun olen, niin löysin itseni kosmetiikkaosastolta ja tulin pois kahta ihanaa kullanväristä purkkia rikkaampana. Sain lahjaksi Estee Lauderin pussukan, jossa pieniä hurmaavia purkkeja. Myyjä kysyi toivorikkaana, tarvitsenko vielä  jotain muuta. Vastasin tietysti tarvitsevani, mutta en osta. Olin yhtäkkiä tarmokkaan lujatahtoinen. Kotona söin myöhäisen lounaani broileri-kukkakaalikeittoa. Katselin Emmerdalen ja kömmin vuoteeseen jo ennen kymmentä ja luin Sherlock Holmesin loppuun. Hän lopetti työt, meni eläkkeelle ja ryhtyi mehiläishoitajaksi.

Nyt vasta olen oikeastaan huomannut, kuinka pimeä vuodenaika on juuri menossa. Sanoisin että umpipimeä. Jos kotona ei ole lamput palamassa, ei näe mitään. Tässä kun edessä kuusia ja muuta luontoa, katuvalot kauempana. Muistuu mieleen mökillä olot syksyaikaan. Siellä vasta pimeää oli iltaisin. Maantie  järven takana, jossa silloin tällöin vilkkuivat auton valot. Jos oli asiaa ulos, nappasimme ovenpielestä fikkarin. Täällä nyt sentään ei aivan näin primitiivistä ole. Ollaan optimistisia, muutama kuukausi, niin on kevät ja valoa.

Tänään sopan keittoa. Vihdoinkin vuorossa  vichy soisse. Pääraaka-aineena peruna ja purjo. Voisi ajatella peruna-purjokeitoksi, mutta toki fiinimpää keitellä vichy soissea. Siinä keitellessä voin vaikka miettiä, jatkanko englannin kurssia keväällä. Nyt se olisi himpun verran vaikeampitasoista, joka minua suuresti miellyttää. Ehkä kokeilen. On mukavampi täällä kuin kahden yleisen kulkuneuvon matkan päässä keskustan tienoilla. On tämä semmoista periferiaa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti