"Päivät päästään ohjasi nyt alaston auringonjumala hehkuvin poskin tultasyöksevää nelivaljakkoa halki taivaan avaruuden, ja hänen kultaiset kiharansa liehuivat navakoituvassa itätuulessa". Miksi minä en osaa noin kirjoittaa kuin Thomas Mann novellissaan Kuolema Venetsiassa? Novelli ilmestynyt 1960 alkuteoksessa Erzählungen. "Kuolema Venetsiassa" suomentanut Oili Suominen vuonna 1985. Minun kirjani muine novelleineen kuuluu Tammen Keltaiseen kirjastoon. Muita siitä en ole vielä lukenut.
Orwellin Eläinten vallankumouksen pääsin jo loppuun. "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." Tämän lisäksi kirjan loppu oli aika karmaiseva. Ei ihme, etten saanut unta. Valvoin taas viime yönkin. Ei hyvä. Jossain vaiheessa olin nukahtanut ja muistan kellon olleen puoli neljä sitä katsottuani. Keskipäivä lähestyessä join vasta aamukahvin. Lounaskin siirtyy. Ulkona viileää. Onneksi olen koko päivän sisällä. Huomenna liikkeelle oli sitten kylmä tai vaikkapa vari Helismaan tapaan. No, varia ei tarvitse edes ajatella. Auringonpaiste ei lämmitä. Niin on kelmeää. Koivut törröttävät tyhjinä ja alastomina ikkunani edessä. Varikset kaikonneet.
Tänään on päivä taas, johon kuuluu itsensä huoltamista, kunhan tästä tokenen. A:lta tuli meili. Hiukan surumielinen ja pohdiskeleva. Vastasin ja kerroin lukevani hänen puolimaanmiehensä kirjaa, jonka novellista "Kuolema Venetsiassa" hän oli nähnyt elokuvan ja siitä minä sain kimmokkeen kirjan hankkia. Tuntui mukavalta, kun kassissa oli kaksi klassikkoa, Mann ja Orwell.
Eiköhän tämä ollut taas tässä tämän päivän osalta. Jatketaan hommia. Tavataan taas. Hyvää isänpäivää ja sunnuntaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti