16. marraskuuta 2021

BLUE JEANS JA MUUTA

 Kyselin täällä kerran, miksi en ole yhtä taitava kirjoittaja kuin esimerkiksi Thomas Mann? Olen nyt toipunut siitä, etten ole, enkä tule. Syytä, miksi en ole, en tiedä. Olenko missään etevä?  Pitääkö olla etevä? Minusta ei jää mitään kuoltuani. Voin aloittaa reinkarnaationi puhtaalta pöydältä uudessa elämässäni. 

Ilmoittauduin jo kevään englannin kurssille, vaikka epäröin aikaisemmin. Ei oppi ojaan kaada, kerrotaan. Nyt on hankittava oppikirja, että pääsee tutustumaan. Ensi vuoden kalenterikin olisi tarpeen. Niin ja Viikilän uusi kirja. On taas Finlandia-kisassa mukana.

Tänään  ruuan laittoa, oreganolla maustettua sitruunabroileria ja vihannespaistos, jossa  kesäkurpitsaa, porkkanaa, spagettikurpitsaa ym. Olen tehnyt ennenkin, koska ohjeen kohdalla on Muchan postikortti, jonka kuvapuolella "Feather" (1899). Mucha on yksi mielitaiteilijoitani.

Liisa Väisänen kirjassaan Kaikki Italiani (Kirjapaja 2017) kertoo , mistä on saanut alkunsa "blue jeans". Genovan kauppahalleissa säilytettiin  vahvaa, purjeissa käytettävää sinistä kangasta. Kangasta vietiin Ranskan Nimesin kaupunkiin, josta se kulkeutui uudelle mantereelle. Rahtauskirjat olivat ranskan kielisiä, Bleue de Génes de Nimes eli Genovan sinistä Nimesin kaupungista. Saksalais-yhdysvaltalainen tekstiilitaiteilija Levi Strauss (1829-1902) keksi tehdä kankaasta vahvoja työhousuja. Näin tuli nimi denimkangas ja "blue jeans". Väisänen kertoo myös, mistä sanonta "nähdä Napoli ja kuolla" on saanut alkunsa, mutta jääköön tarina toiseen kertaan. Voi olla, että olen sen jo kertonutkin. Italialainen ystäväni ei muuten tarinaa allekirjoita, vaan väittää huuhaaksi. Minä en ole koskaan ollut Napolissa, enkä ikinä omistanut  vaatekappaletta nimeltään blue jeans.  Mutta totta vai tarua-jutut ovat aina kiinnostaneet.

Onko tänä vuonna missään muodossa itsenäisyyspäiväpippaloita presidentin linnassa? Ollaanko kättelystä luovuttu? Huomenna olemme viisaampia, kun kansalle jaetaan tästä asiasta tarkempaa tietoa. Mitenkäs nyt sitten, jos emme pääse kotisohvilta arvostelemaan gaalan glamouria, vieraiden vaatetusta ja muuten yleistä käyttäytymistä kristallikruunujen loisteessa? Suuri epätietoisuus ja hätä on saanut minussa vallan. Olin jo niin valmistautunut illan teemaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti