1. kesäkuuta 2021

SUOLAISTA ASIAA

 Eilen ohjelmassa vihreä kanacurry ja siihen nyt tarvittiin niitä vastikään ostamiani kaffirlimenlehtiä. Avasin purkin ja nuuhkaisin: ihana tuoksu ja ei kuin pataan. Maistoin valmista currya, säästin osan täksi päiväksi ja loput pakastimeen.

Tovi partsilla linnun kanssa ja sitten myöhemmin  eilen Tauno Palon miehittämää vanhaa elokuvaa, kuinka  Rannanjärvi aikoi ainakin laulussaan tappaa vallesmannin ja naida sen komian lesken. Oikeasti, mitä olen kuullut, eivät häjyt niin kamalia olleet, mitä elokuvat kertovat. No, eivät liioin mitään mammanpoikia.

Ja niinhän siinä kävi sunnuntaina, että Suomi päihitti jääkiekossa Latvian 3-2. Jatkoajalle piti mennä ja sitten  tuli se ratkaiseva maali. Hurraa, hurraa, hurraa! Tänään Kanada-Suomi. Silloin lienee todella tiukat paikat, ihan jo jännittää

Jaahas, että kesäkuuta mennään. Juhannus pian ovella, sen jälkeen heinät seipäille ja elokuussa syödään rapuja pimenevässä ilassa. Se oli kesä 2021. Ulkotiloissa saa olla vaikka kyljittäin, mutta sisällä kahden metrin rako. Tosin se ei toteutunut viimeksi ollessani metrossa. Viereeni aivan kiinni liimautui rouvashenkilö, jolle ystävällisesti sanoin: "Anteeksi rouva, mutta nyt ei taida olla kahden metrin turvaetäisyyttä."  Rouva suuttui julmetusti: "Mitäs siinä päätäs auot, jos pelkää, ei pidä metrooon tulla." Olin keikahtaa penkiltä alas, mutta olin tukevasti kiinni rouvassa. Mies tuli hänelle apuun ja oli samaa mieltä rouvansa kanssa. Lohduttauduin sillä, että meitä on paljon ja vielä jää asemallekin. He jäivät muutaman pysäkin jälkeen. Näytelmä oli päättynyt. Matkustajat vetäytyivät takaisin kuoreensa.

Jonain päivänä kauppaan. Suola alkaa loppua kotona. On kymmeniä laatuja ja makuja. Pitää käyttää käyttötarpeen mukaan. Meri- tai Himalajan suolaa ei joka paikkaan. Ei liioin sormisuolaa sinne ja tänne. Tiesuolan kanssa pitää olla varovainen, ei ruokiin ollenkaan. Minä käytän aina suosituksista poiketen Maldonin merellistä sormisuolaa kaikkeen ruuanvalmistukseen.  Suola tulee Maldonin kaupungista Essexin alueelta meren rannalta.  Vuodesta 1882 siellä on oltu suolan kanssa tekemisissä ja minä heidän suolaansa mieltynyt vuosia sitten. En ole valikoiva, enkä missään tapauksessa halua suolasta mitään purkkiarsenaalia, joista sitten valittava sopiva kuhunkin ruokaan. Yhtä ja samaa lajia joka paikkaan, mutta ei haavoihin.








4 kommenttia:

  1. Tuollaiset vastaukset huomautuksiin turvaväleistä ovat ihan älyttömiä. Mutta niinhän se on, että meitä on joka lähtöön.

    VastaaPoista