29. kesäkuuta 2021

HATTUTEMPPU

 Ja niin minä dallasin Tallinnanaukion pikkuiselle torille, jossa kolme kojua, yhdessä kukkia ja marjoja, toisessa marjoja ja kolmannessa vihanneksia. Kahdesta ostin. Minulla oli lierihattu päässä ja tuli sen mittainen tuulenpuuska, joka pystyi sen heittämään pois päästä. Sen nosti nuori mies, jolla ruskeat silmät, tummahko iho ja maailman kaunein rivi hampaita, jotka kaikki yhdessä soivat minulle mitä ihastuttavimman hymyn. Minun kiitokseni oli ehdottomasti kiitoksieni parhaimmasta päästä.Tämä putoamistemppu on kautta maailman sivu ollut monen tuttavuuden alku. Nenäliinaakin on historian havinoissa käytetty. Nyt ei tapahtumasta mitään muuta seurannut kuin tieto, että maailmassa on vieläkin herrasmiehiä!

Hyvää olotilaa jatkui vielä, kun Stockmannin kosmetiikkaosastolta sain pari lahjusta. Tulostinpaperi Powerissa halpeni 3 euroa pantuani Stockmannin kortin lukulaitteeseen. Tuntui sekin hyvältä. Kuuma kesäpäivä oli oikein mukava kaikin puolin. Iltalehtien lööpeissä kerrottiin, että hellejaksolle ei näy loppua. On hankittava kesämekkoja lisää, jos tarve alkaa olla ympärivuotinen.

Jääkaappi täyttyi kotona latoessani ostokset sinne. Täyttyi piripintaan ja osa mansikoilla ja kirsikoilla. On maailma nyt taas niin mallillansa!

A kysyi neuvoja ja minä niitä annoin. On ottanut taakakseen jotain, josta ei pääse eroon muilla keinoilla kuin radikaalilla tempauksella ja tiedän, että hänestä ei siihen ole. Minusta sääli ei ole hyvä peruste itsensä uhraamiselle.

Seuraavaksi kirja-asiaa. Pääsin loppuun kolmen miehen ja yhden koiran veneilystä Thames-joella. Otin aikaisemmin aloittamani Suomessa asuvan englantilaisen Joel Willansin kirjan, jossa hän ruotii hymy huulessa suomalaisia tapoja ja kulttuuriamme. Hänen suomalainen anoppinsa toimi vuoden Lapissa  opettajana ja pääsi tutustumaan sikäläisiin tapoihin. Oli kysynyt paikallisilta, mitä tekevät kesäisin. He vastasivat näin Willansin kertomana:
"We fish and make love".
"What about in the winter?"she replied.
"We stop fishing".

Toiseksi ja päällekkäiseksi lukemiseksi otin aikoinaan kesken jätetyn P.D. Jamesin Mistelimurha ja muita kertomuksia. Sen muistin, että kirjailija siitä huolimatta, että nimi voisi kieliä kirjoittajan olevan mies, hän onkin nainen. Elinvuodet 1920-2014, Oxfordissa syntynyt ja kuollut brittiläinen kirjailija. Näillä  saan muutaman päivän kulumaan, eikä tarvitse eväänsä huiskauttaa ulosmenon takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti