LUKEMISTA JUSSINAKIN

 Juhannuslukemiseksi sopi vallan mainiosti joskus kesken jättämäni Jerome K. Jeromen Kolme miestä veneessä. Mukana neljäntenä kaverina Montmorency-koira. Kirja kirjoitettu 1899. Minun painokseni 2000-luvulta Basam Bookissa. Tero Valkonen suomentajana.

Italialaistunut suomalainen ystäväni muistaakseni kirjaa kehui ja sen sainkin antikvariaatista. Mutta kuten sanottu, lukeminen jäi kesken. Itselleni ei ole koskaan selvinnyt, miksi keskeytän, mikä tällaiseen temppuun on oikein syynä. Onneksi suurin piirtein muistan kesken jättämäni ja kaivan ne hyllystä. Jeromen kirja  on humoristinen ja hymyilytti jo leveästi aivan alussa. Veneellä mennään pitkin Thamesia, joka tosin oli vasta toisena vaihtoehtona merelle menemisen jälkeen.

Lukemisen lisäksi mittumaarini meni hissun kissun edelleen toki jo hiukan vaimeaamman flunssan kourissa yskähdellen ja niistäen. Nukkunut olen huonosti kuten yleensäkin.  Katselen joskus tv:täkin, syön kirsikoita ja odotan aamua. Kun se tulee, nousen raippaasti päivää alkamaan, enkä ole edes väsynyt. Joku vaivahan tämä täytyy olla.

Mitään varsinaista juhannusruokaa en ollut hankkinut/valmistanut. Monet ystäväni ovat kehuneet syövänsä silliä ja uusia perunoita. Suolaa pitäisikin tunkea elimistöönsä helteellä. Neuvoja on erilaisia, kuka ravintoihminen sanoo sitä ja toinen tätä. Ja kun näitä kaikkia ohjeita syömisen suhteen lukee, ei ihmisparka voisi maaruunsa panna yhtikäs mitään. Vehnä, perunat, rasva, sokeri, punainen liha, banaani...  ei suotavia. 

Ravintola-alan rajoitukset osin päättyneet. Kansa kirmasi oitis terasseille, liki toisiaan, laulamaan ja tanssimaan. Mentiin Venäjälle jalkapalloa katsomaan ja tuomisina tuotiin koronatartuntoja. Elettiin kuin entisen Ellun kanat, viruksesta viis. Ymmärrän kyllästymisen ja väsymisen kaikkiin jo pitkään olleisiin kieltoihin ja suosituksiin, mutta katsotaan tuleeko piittaamattomuudesta jälkiseuraamuksia. Olemmeko syksyn tullen jälleen aikaisemmassa rajoitusten kurimuksessa? 

Kylmä keitto sopii kesäkuumalla. Laitanpa vichyssoisea. On niitä muitakin, esimerkiksi gazpacho. Kylmät keitot eivät todellakaan ole hullumpia ja minä niistä tykkään. Kun kerran tilasin ja söin gazpachoa Espanjassa, tarjoilijapojat seurasivat reaktioitani pannessani ensimmäisen lusikallisen suuhuni. Tiesin sopan entuudestaan, eikä se ollut minulle eka kylmä keitto. Nostin peukaloni pystyyn pojille ja sain hyväksyvät hymyt. Jos pettyivät, eivät ainakaan sitä osoittaneet.

Kirsikat ovat huushollistani loppuneet. Siispä uusien hankintaan, kunhan tästä tokenen. Aurinko paistaa, mittarissa +22, sopiva sää ostoksille.