Pääsin ainakin toistaiseksi eroon lukijamääräsotkustani, joka oli kertovinaan huimaakin huimemman lisän kirjoitusteni seuraajiin. No, näyttiväthän luvut juhlallisilta, mutta eivät tosilta. Näin on käynyt niiden kanssa aiemminkin. Tekninen vika? Kiusantekoa? Eilen ja tänään olemme jälleen normaaliluvuissa.
Aion ostamaan kirsikoita, kunhan saan aamutoimet suoritettua. Aion myös ilahduttaa itseäni panemalla lierihatun päähän. Ensimmäinen kokeilu tänä kesänä. Tuuli näyttää olevan sen verran leppeää, että luulen selviytyväni. Saahan hatun pitää kädessäkin, jos ilman virtaus käy liian vimmaiseksi.
Luen taas kahta kirjaa. Joel Willansin jätän hetkeksi ja siirryn ajassa runsaan parin sadan vuoden taakse Mozartiin ja hänen aikaansa. Itävaltalainen kapellimestari Josef Krips (1902-1974) kirjailija Antti Vihisen mukaan on sanonut: "Beethoven haluaa taivaaseen, mutta Mozart tulee sieltä." Kirjan loppupuolella paneudutaan Mozartin sävellyksiin ja niiden taustoihin. Soittelen samalla kutakin cd:llä ja kuvittelen olevani mukana teoksen ensiesityksessä yrittäen paneutua Mozartin tunteisiin vaikka Figaron häiden aikana, jolloin sanotaan Mozartin olevan elämänsä kunnossa ja oopperan olevan hienointa Mozartia. En ole ennen lukenut kirjaa aivan loppuun asti. Nyt paikkaan sen asian ja samalla tutustun lähemmin säveltäjän tuotantoon kurkistamalla kulissien taakse.
Ensi viikolla jo juhannus. Kesää on vielä, vaikkakin hitusen verran kallellaan kohti syksyä. Eikä minulla ole vielä juhannusheilaakaan. Joel Willans kirjassaan More very Finnish problems irvistelee varsinkin jo enemmänkin unholaan jääneistä suomalaisista juhannustavoista, kun on kirmailtu ilkosillaan pitkin niittyjä, kerätty tiettyjä kukkia tyynyn alle siinä toivossa että sulhanen ilmaantuu. Pojat eivät näitä temppuja morsiamen takia harrastaneet.
Minä tästä siirryn omien temppujeni pariin saadakseni itseni ihmisilmoille näytettävään kuntoon. Panenko kauppoihin valkoisen vai mustan maskin, tätä on vielä harkittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti