Eräs kesäkuinen päivä kauan sitten ei ollut riemun päivä Porvoossa,Tammisaaressa, Raumalla ja Ulvilassa. Asukkaat oli määrätty muuttamaan uuteen Helsingin kaupunkiin. Käsky kävi kuningas Kustaa Vaasalta. Minne piti muuttaa? "Vantaan suulle,liejukkoiseen lahdenpoukamaan, jonka tuhannet karit eristivät merestä. Siellä joku kalastaja paljailla kallioilla on tähän asti viettänyt kituvaa elämää, joku talonpoika viljellyt vaikeasti maata." Näin kirjoittaa Mika Waltari 1937 kirjassa Helsinki kautta vuosisatojen (Otava).
No, ei Helsinki tuonne "liejukkoon" jäänyt, vaan muutti sinne, missä se nyt on. Ja tänään tuo silloinen pieni kaupunki täyttää juhlalliset 471 vuotta. Asukkaita kertynyt runsaat 631 000. Minä olen yksi heistä. Aivan paljasjalkainen. Joku joskus kysynyt, mitä ihmeellistä siinä on? Ei mitään, mutta jokainen saa ja voi olla ylpeä juuristaan. Helsinki on mun stadini ja ihan gimis stadi onkin.
Slangia
Huulta
voi heittää kenen kanssa vaan.
Mut slangia. Soon outoo.
olit sitten Valkassa,
Rööperissä. Krunassa,
Tölikassa, Sörkassa.
Ihan missä vaan.
Aina sä törmäät junttiin.
Mut joskus. Onneks.
Treffaa staran,
kun heittää slangia.
Saa hiffata, ettei Stadi
ihan umpijunttikylä ookaan.
Ihan vielä.
(Arvo Pohjola, kirjasta Himaföneri. 2004)
Onnea Helsingille, synttärisankarille 12.6. 2021 !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti