24. joulukuuta 2020

JOULUAATTO


On jouluaatto. Kauan sitten vähän myöhemmin tänään minulle laitettiin rusetti päähän ja pyhämekko päälle. Pöytää alettiin kattaa aattoillan päivällistä varten. Kuusi oli valmis. Äiti hääräsi keittiössä. Isä asetteli kravattiaan suoraan. Oli vielä pimeää kuten nytkin. Iltaan oli vielä kiduttavan pitkä aika. Kaiken piti olla valmista. Ensin syötiin ja sitten sen jälkeen yleensä tuli joulupukki. Käväisin yläkerran Railille näyttäytymässä. Hänen kotonaan valmistauduttiin myös jo iltaa varten. Raililla oli niin ikään  rusetti hiuksissaan. Kaikki oli jännittävää. Ihan vapisutti. Raili oli minun paras ystäväni. Hänellä oli isompi veli Raimo ja pikkuveljen nimi oli Reima. Olin vähän kateellinen Raimosta, koska minulla ei ollut isoaveljeä. Reimasta en ollut kateellinen.

Ilta tuli aikanaan. Asetuimme pöydän ääreen. Kaikki oli juhlallista ja arvokasta. Minulle ei ruoka oikein maistunut. Hermostuttikin vähän. Maistoin isän paistamaa kinkkua ja hiukan muutakin, vaikka ei tehnyt mieli. Jälkiruokakaan ei tahtonut mennä vatsaan asti. Tuleekohan joulupukki pian?

Odotus jatkui, jännitys kasvoi. Rusetti tärisi päässä. Tunsin poskien hehkun enkä tahtonut pysyä paikoillani. Sitten, sitten lyötiin oveen nyrkillä. Joulupukki ei koskaan soita ovikelloa. Isä sanoi: "Kukahan siellä mahtaa olla?" Minä tiesin. Isä meni avaamaan oven, ohjasi pukin säkkeineen olohuoneeseen. Olin jähmettynyt paikoilleni. Tuijotin punanuttuista ilmestystä. jonka vyötäröllä kilisivät kulkuset hänen liikahtaessaan. Pukki avasi säkin, otti paketteja ja luki nimiä niiden päältä. Minun nimeni tuli. Aristellen menin pukin luo ja hän ojensi paketin. Niitä tuli monta, toinen toisensa perään. Joulupukki hyvästeli, toivotti hyvää joulua ja pian rappukäytävässä kuului enää vaimea kulkusten kilinä.

Paperien rapinaa, silmät loistivat, lahjoja, joita olin toivonut. Äiti ja isä hymyilivät. Hekin saivat paketteja. Pukki tiesi heidänkin toiveensa. Ne olivat hyviä jouluja. Muistuvat aina jokaisena jouluaattona mieleen. Niiden aattoiltojen jälkeen tuli monia aattoja, vaan joulupukki ei enää tullut. Minusta oli tullut aikuinen. Aina näin aattona minussa on jälleen se pieni jouluaaton tyttö vuosien takaa.

HYVÄÄ JOULUA!

4 kommenttia:

  1. Kaunis joulumuisto, josta tuli hyvä jouluinen mieli, kiitos!
    Hyvää joulunaikaa myös sinulle sinne stadiin ❤︎

    VastaaPoista
  2. Ihana joulumuisto. Koskaan ei saa tulla niin vanhaksi etteikö uskoisi joulupukkiin. Missä se sitten onkin. Pohjimmiltaan jokaisen sydämessä.

    VastaaPoista