KETÄ PANI NIINKU SÄRKI MUN TEEPPARIN?

 Iltasanomissa julkaistiin Eveliina Linkoheimon kirjoitus ja luettelo 150 epämiellyttävästä suomalaisesta sanasta. Lista ollut Me Naisissa viime vuonna. Oli monta sanaa, joista minäkin kauhistun muun muassa jännän äärellä, särki (=rikki), tasan tarkkaan.  Karvani nousevat heti pystyyn kuullessani sanahirvitykset kaa, juurikin, juurikin niin, niinku ja ketä (=kuka). Ehkä eniten nostattaa ketä-sana. Jokainen on luullakseni oppinut aikoinaan sanan kuka. Eikä sitä väännellä. Niinku-sanaa kuulee omituisena täytteenä ihan fiksuillakin aikuisilla julkisuudessa. Laskin kerran erään erittäin tunnetun ja arvostetun naisen puheessa muutaman lauseen aikana kahdeksan "niinkua". Miksi ihmeessä?

About-sana lausuttuna kesken suomenkielisen lauseen saa minut suorastaan vihaiseksi. Osaako puhuja muutakin englantia?  "Olen siellä öbaut tunnin kuluttua". Mikä ihmeen vika on sanassa noin? Mutta sitten Linkoheimo teilaa myös kera-sanan. Itse käytän sitä joskus korvatakseni kanssa- tai mukana-sanan. No, kera kai kuuluu paremminkin ruokalistoihin esimerkiksi "jäätelöä kermavaahdon ja marjojen kera". Njam. Jätän oman kerani vähemmälle ellen kokonaan pois. Kiitos, Eveliina Linkoheimo. Jos kera-sanaa halutaan käyttää ruokalistan ulkopuolella, se on parempi silloinkin panna "jonkin kera" kuin "kera jonkin".

Minä olen syntyperäinen helsinkiläinen ja "tuun" mieluummin kuin "tulen". No, silloin kun on käytettävä hyvää kieltä, minäkin "tulen". Tarkoitan, etten suinkaan itse käytä omaa  kieltäni aina oikein ja sääntöjen mukaisesti, mutta taatustikaan en käytä kaata, öbauttia ja kuka-sanan tilalla sanaa ketä. Mistä tämä kaa muuten tuli? Suukin sitä lausuessa näyttää tyhmältä. Puhumattakaan siitä, että  Kaa on pytonkäärme Rydyard Kiplingin Viidakkokirjassa vuodelta 1894. Nykyisellä "kaalla" tuskin mitään tekemistä käärmeen kanssa ja aika harva sanan käyttäjistä tietää mitään oikeasta Kaasta. Entä Kiplingistä?