TULIN TAKAISIN

Täällä taas!  Ajattelin jo lopettaa kirjoittamisen, mutta on tämä kuitenkin niin lystiä hommaa. Vaikka ei asiaa eikä lukemisen kiinnostusta olisikaan. Itsellenihän minä tätä.

Olen puuhastellut kaikenlaista, ollut siellä ja täällä ja olen  lopen kyllästynyt koronaan ja siitä puhumiseen. Maailman uutinen oli tänään, että USAn presidentillä oli kasvomaski. Ei voi vähempää tämä uutinen kiinnostaa. Maskeja näkee täällä vähemmän kuin aikaisemmin kaduilla ja kaupoissa. Samoin turvaväli unohdettu. Mielenkiinto hyvinvointiin lepsunut.

Keskustan Stockmannia uudistetaan. Joitakin osastoja suljettu. Kävin käppäilemässä siellä huvikseni sekä oikein asioilla. Tein muutaman ostoksen ja olin onnellinen. Kantamuksineni metroon ja kotiin. Piti eilen menemäni ostamaan mansikoita, mutta laiskotti niin, että jätin ensi viikkoon. Rupattelin puhelimessa, luin ja paistoin kuhafileen. Join lasillisen Proseccoa. Katsoin sähköpostit ja vastasin muutamaan. Istuin partsilla ihailemassa mandevillaani. Se lähettelee pitkiä rönsyjä seinälle eli ilmeisesti viihtyy luonani ja on kukkia tulvillaan. Komea kasvi.

Lotto antoi kaksi euroa. Joudun yhä täällä asumaan. Nyt olen kohta ollut viisi vuotta ja joku sanoi alussa, että totun. En ole tottunut. Enkä viihtynyt. Kyllä oli niin ihanaa käydä oikein Stadissa. Ihan huokaisin. Suunnittelin Espan puistoon menemistä, mutta päätin palata myöhemmin, kun taas kaipaan sivilisaatiota ja ratikoita. Kotimatkalla metrossa eräs herrahenkilö puuhasteli koko matkan ajan oman nenänsä kanssa. Muut näpräsivät puhelintaan. Kukaan ei katsonut radan varren merta. Minä katselin. K:n kanssa oli kerran puhetta laivamatkasta.Olisimme toteuttaneet sen Suomenlinnan lautassa. Ei taida tulla mitään. Hän  ei aina innostu ehdotuksistani, vaikka niitä on runsaasti tarjolla.

Nyt aamusuihkuun ja voisin tiputella itselleni vaikka suolaisen toffeen makuisen kahvin sen jälkeen.