CORRIDA DE TOROS

Aloin eilen lukea Hemingwayn Kuolema iltapäivällä. Kirjailija ei puolustele härkätaistelua, mutta on siitä kiinnostunut. Väittää sitä taiteeksi. Minä en ole koskaan ollut härkätaistelua katsomassa, mutta Sevillassa ollessani kävin tyhjällä areenalla, plaza de toros. Taistelu aloitetaan yleensä kello viideltä iltapäivällä niissä maissa, missä se on sallittua. Hemingway kertoo hyvin tarkasti matadorien, banderillojen ja pikadorien tehtävistä, joita tarvitaan yhden härän tappamisseremoniassa. Hän ei suinkaan vierastanut eläinten surmaamista. Hän oli 1930-luvulla usein Afrikassa metsästämässä suurriistaa. Härkätaistelut olivat hänelle enemmän kuin eläimen pääseminen hengestään. Ja sitä hän juuri kutsuu taiteeksi. Seremoniassa on monia vaiheita, jokaisella on oma tehtävänsä, joka tarkoin suoritetaan rituaalin tavoin. Matadorin liikkeet ovat sulavia ja kauniita. Virheitä ei saa tulla. Jommankumman henki on kyseessä, matadorin tai härän. Tradition mukaisesti härän on henkensä menetettävä. Kysymyksessä on matadorin kunnia. Kirja on minulla aivan alussa. Se on muutakin kuin härkätaistelun analysointia. Se on kirjailijan omaelämäkerta, muistelma Espanjasta kauan sitten.

Kerroin jo A:lle tästä kirjasta. En edes tiedä, mitä tuntemuksia hänellä on härkätaistelua kohtaan. Arvaan sen olevan hänenkin mielestään raakaa eläinrääkkäystä. Tuskin on yhdessäkään ollut koskaan. Jotkut maat ovat ne kieltäneet, mutta Espanjassa sallittuja. Vuonna 2013 ne äänestettiin kulttuuriperinnöksi ja saivat lainsuojan. Joskus seurasin tv:stä härkätaistelua Espanjassa ollessani. Maanteiden varsilla siellä täällä oli suuria mustia härän kuvia kertomassa taistelukulttuurista. Kuuluisien areenojen liepeillä oli kahviloita, joiden seinät täynnä tunnettujen matadorien valokuvia. Jos joku maineikas matadori oli käynyt juuri siinä kahvilassa, se oli ikuistettu kaikkein suurimmaksi valokuvaksi. Ei tohtinut  kovin äänekkäästi julkituoda omia ajatuksia härkätaisteluista, vaikka ne olisikin ymmärretty skandinaavin mielipiteeksi. On kunnioitettava sen maan kulttuuria, jossa vierailee. Myös jo tuhansia vuosia vanhaa härkätaistelua, joka vieläkin kuuluu espanjalaiseen elämään, vaikkakin kuoleman varjolla iltapäivällä.

Heräsin taas hävyttömän varhain. Oikeastaan koikkelehdin koko yön lyhyitä pyrähdyksiä vuoteessa lukuun ottamatta. Viheliäistä. Tiputtelin jo cappuccinonkin. Kunhan aurinko alkaa lämmittää, siirryn parvekkeelle Hemingwayn kanssa mandevillan alle.