Mistä johtuu se voimattomuus postin jakajassa, ettei jakseta työntää postia luukusta sisälle asti? Esimerkiksi Suomen Kuvalehdestä roikkuu suurin osa rapun puolella, enkä minä pidä siitä. Jos kotona ei olla, se on yksityisasia, ei sitä tarvitse muille kuuluttaa. Panen taas lapun oveen, jossa koetan korrektisti kertoa, että haluan postini kokonaan sisäpuolelle.
Eilen olin luovuttamassa verta muutamaan pieneen putkiloon.Tavanomainen vuositarkastus sisäelinten kunnosta. Laboratorion jälkeen syöksyin kahville Lasipalatsiin. Ihanan viileä kahvila. Iso cappuccino. Sitä nauttiessa ratkaisin, minne kahvin jälkeen, kun kerran taas olen sivilisaation keskellä. Kävelin reippaasti Stockmannin ohi ja yritin olla näkemättä #meidänstocka-kylttiä. En onnistunut. Se on niin hallitseva. Ihmettelen, mitä ulkomaalainen ajattelee etsiessään Stockmannia, kun sitä ei Aleksin puolella lue missään. "Meidänstocka" ei kerro hänelle yhtikäs mitään. Jatkoin kulkuani Espan puistoon. Sinne Ruotsalaisen Teatterin taakse, Eino Leinon selkäpuolelle ja hyvälle näköetäisyydelle Sakari Topeliuksen Taru ja totuus-veistoksesta, jota myös nimellä Satu ja totuus kutsutaan. Gunnar Finne sen veisti vuonna 1932. Oli aika varhaista aamupäivällä, jotta ei turistilaumoja, eikä juuri muutakaan väkeä. Lokki kävi tarkistamassa, olisiko minulla hänelle jotain syötävää. Ei ollut, eikä se ole sallittuakaan puistossa. Jos yhdelle linnulle antaa, on siinä hetken kuluttua kymmeniä. Ihmisiä alkoi tulla kellon edetessä ja pian ei ollut yksikään penkki vapaa. Aurinko ei yltänyt suurten puitten lehvästön läpi, penkeillä oli mukavan varjoisaa. Nautin itsestäni, elämästä ja Helsingistä. Istuin pitkän tovin. Hämmästyin katsottuani kelloa. Oli jo lounasaika. Ja minä kaukana kotoa.
Siirryin Keskuskadulle ja puikahdin WTC:n ovesta koneportaisiin ja kävelymatkan jälkeen metroon. Oli perjantai. "Mä tuon sen pullon, otanksmä ison vai pienen?" Vastaus ei naista miellyttänyt, koska toivotteli puhekumppanilleen v-alkuisia sanoja. Tietysti näin, olimmehan lähestymässä itäistä Helsinkiä. Huokasin.
Tänään olen kotona. Tuulettimet surisevat. Nautin kesästä koko päivän. E soitti eilen ja minä varmistin, etten tänäkään kesänä hänen luokseen matkusta. En halua istua junassa jonkun vieraan henkilön vieressä, antautua vaaralle alttiiksi saada korona.Jos olisi vielä auto, asia olisi aivan toinen. Olen sen matkan monesti ajanut, nauttinut jokaisesta kilometristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti