"Miksi harakka seisoo yhdellä jalalla?", kysytään Tove Janssonin kirjassa Bulevardi. Vastaus kuuluu, että "koska jos se nostaisi toisenkin, se kellahtaisi kumoon". Olen kirjan lukemisessa melkein lopussa. Janssonin varsinainen nuoruus on jo takanapäin ja nyt hän jo pohtii, miksi hän kirjoittaa. Joku oli kerran sitä kysynyt. Ja miksi juuri lapsille? Pitääkö hän erityisen paljon lapsista? Vai yrittääkä pelotella ja kasvattaa heitä tarinoillaan? Vastaus ei ollut helppo, eikä hän osannut vastata. "Kirjoittaminen tapahtuu aina jostain tarpeesta, sen taustalla täytyy olla eteenpäin vievä voima". Toivomastani keski-iän kriisistä ei Jansson puhu mitään. Hänellä ei ehkä sellaista ollut. Miksi tahdoin kuulla keski-iän kriisistä? Uteliaisuus ei johdu ainakaan tarpeesta saada tutustua toisten ihmisten kriiseihin. Ehkä se näytti kirjoitettuna vain mukavalta.
Nyt tiedän Muumitalon rakentamisesta kaiken. Materiaalit, sisustuksen ja miksi mikin on juuri näin. Kun Muumimamma menee Muumipapan huoneeseen, se on monimutkainen ja ennen kaikkea mutkainen juttu. Mutta kannatti tutustua, vaikka hengästyttikin. En ole mikään Muumi-fani, mutta seurannut joskus tv:stä sarjaa. Taisi olla japanilaisten tekemä. He ovat faneja. Myönnän Muumien filosofian olevan kiehtovaa ja pidän heidän boheemista elämästään.
Lukemani kirjan novellit ovat ilmestyneet 1930-luvusta alkaen lehdissä muun muassa Helsingfors-Journalenin joulunumerossa vuonna 1934. Sama lehti, jossa uusi Miss Eurooppa Ester Toivonen mainosti Tekno-puuteria ja Elite-kenkiä. Jansson oli tuolloin 20-vuotias. Jos kirja osuu mukavasti hollille, toki se kannattaa lukea. Tove Jansson oli paljon muutakin kuin Muumien äiti. Niiden mukana hän kyllä taisi päästä kuuluisuuteen. Kysyin A:lta kerran, tunnetaanko Muumit Espanjassa? Ehkä ei, koska ei mitään vastannut.
Parvekkeen mandevilla kukoistaa edelleen. Se on kasvattanut pitkiä köynnöskasville ominaisia versoja, jotka ojentuvat kauaksi emokasvista. Tarttumapintaa niillä ei ole lähellä. Se on ikään kuin villiintynyt siitä siististä ja tasaisesta kasvista, joka oli sen saadessani. Se pitäisi ehkä olla paikassa, jossa voi kiemurrella halunsa mukaan, peittää pintoja ja elää kunnollista köynnöskasvin elämää. Nyt sillä on vain parvekkeella ruukku, ympärillä tyhjä tila, jota versot yrittävät täyttää. Aamuisin melkein ensimmäiseksi avaan parvekkeen oven ja katson miten se voi. Se näyttää toistaiseksi hyvinvoivalta ja onnelliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti