Soitin H:lle. Hän oli yskinyt kadulla ja joku mies oli näyttänyt nyrkkiä. Olenkin pelännyt tätä, että alkaa jossain yskittää tai aivastuttaa. Vaikka olisivat viattomia yskähdyksiä , niin ihmiset ajattelevat pahinta. Olen menossa ostoskeskukseen. Aion ottaa Stockmannilla kassan puhutteluun. Kanta-asiakkaat saavat -20% ostoksista, mutta vain verkossa koronan takia. Panevat meidät asiakkaat eriarvoisiksi. Minä en käytä verkkoa. Otan selvää, sorretaanko verkottomia kanta-asiakkaita.
Kummallista, kuinka kuitenkin päivät kuluvat, vaikka ei tee mitään sen suurempaa. Panin talvikaulaliinat laatikkoon ja talvisaappaat pitäisi hoitaa ensi talvea varten. A lähetti meilin. Tuntuu hänkin pitkästyvän. Luvan kanssa ulkoiluttaa Maggy-koiraansa. R:ltä sain kaksi mahdottoman viehättävää pienoisvideota. Toisessa tipuja ja toisessa vielä vähän vauvanpulleita lapsia, jotka halailivat toisiaan. Nauratti katsellessa. R asuu miehensä kanssa "maalla", jossa karanteeni ei paljoa vaikuta. Oma talo ja oma piha, samat kevätpuuhat kuin ennen karanteenia. R oli muuten samaa mieltä kanssani Postin toiminnasta.
Aika kuluu, päivät katoavat. Ei aina tiedä, mikä viikonpäivä. Kaikki samaa syssyä. Ulkona sataa lunta. Huhtikuu haihattelee. Ehkä ei tänään aivan keväisissä kengissä ulos. Ehkä sulaa päivän mittaan. Stockmann avataan vasta yhdeltätoista koronan takia. Tässä ei ole kiirettä. Olisikohan Stockmannin perustajalla Heinrich Georg Franz Stockmannilla ymmärrystä siitä, mitä nyt Stockmannilla tapahtuu? Ehkä hänkin joutui vaikeuksiin vuonna 1862 avattuaan Lampan taloon liikkeensä. Riittävätkö rahkeet? Ne riittivät toista sataa vuotta ja sitten tulivat vaikeudet. Niitä nyt Stockmannilla selvitetään. Liike pantiin yrityssaneeraukseen. Pelastuuko? Mikä meni vikaan? Muutamat suuret remontit? Laajentuminen ulkomaille? Liikaa yritystä? Maailman yleinen meno? Vieläkö vuoden kuluttua kannan rahani Stockmannille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti