Mainitsin täälläkin siitä, että Stockmann eriarvoistaa kanta-asiakkaitaan antamalla 20% alennuksen vain verkkokaupassa omavalintaisena päivänä, vaikka tavaratalo on rajoitetusti päivittäin auki koronaviruksen aikana. Kirjoitin asiakaspalveluun. Minunhan kävi hyvin asioidessani siellä valitsemallani alennuspäivänä, koska sain kassalta suoraan tuon 20%. Kuinka moni verkkoa käyttämätön kanta-asiakas sitä osaa vaatia? Sain asiakaspalvelusta vastauksen, jossa kerrottiin terveiseni menneen markkinointiosastolle. Mene ja tiedä, menikö. Kiittivät "arvokkaaasta" palautteestani.Tietysti viestissäni pahoittelin myös, jos menetämme koko Stockmannin. Vienhän sinne rahani jo kolmannessa polvessa.
Imurointi ei aikeestani huolimatta eilen maistunut. Tein ihan muuta. Sain pääsiäiskortinkin, josta soitin ja kiitin E:tä. Yhdeksän päivää kortti tehnyt matkaa Oulusta Helsinkiin. Posti! M soitti ja tovin juttelimme. Hän on töissä kaikkine varotoimenpiteineen. Koronastakin puhuimme.
Olen Risto Isomäen kirjassa Viiden meren kansa loppusuoralla. Luvussa, jossa kerrotaan Kaalin kraatterista Viron Saarenmaalla. Syntyi meteoriitin putoamisesta joskus esihistoriallisena aikana. Törmäys oli kuulemma kuultu Suomessa asti. Kraatteri on täynnä jännittävää mystiikkaa. Isometsä kertoo ihmisten rakentaneen aikoinaan aukon ympärille muhkean ympärysmuurin, josta enää rippeet tallella. Ainakin tuo juttu Kaalista on kirjassa faktaa, vaikka romaani onkin.
Auringonpaiste heijastuu kirkkaana koivujen rungoista ikkunani edessä. Sinitiaiset leikkivät oksistossa ja vanha varisvaari kököttää korkean kuusen varjoissa. Eilen sataneesta lumesta ei tietoakaan. No, jos tieto sentään. Näinhän sen minäkin. Punanuttuinen tyttö pyöräilee kadulla. Valkoinen auto hänet ohitti. Muita ei näy. Koronanhiljainen on kylätie.
Olen käynyt ainoalla Saarenmaan matkallani katsomassa Kaalin kraatteria. On aika erikoisen näköinen paikka.
VastaaPoistaLuin eilen illalla loppuun Minna Lindgrenin kirjan Vihainen leski. Aikamoinen tarina! Pitää katsella häneltä muutakin luettavaa.
Kovin on hiljaista täälläkin, mutta, mukavaa viikonloppua, siitä huolimatta!
Marjatta. Minä taas en ole Saarenmaalla ollut ja luin Isomäen kirjasta ensimmäisen kerran Kaalista. Aina viisastuu.
Poista