Ahvenanmaalainen pannukakku onnistui ja maistui kuten pitääkin. Olin ylpeä pannukakun tekijä. Kaivoin hyllystä kirjan Omena Riitta Pojanluoman toimittama, Tammen kustantama, ilmestymisvuosi 2006, eikä se ole romaani. Minuun on iskenyt hillitön ruoanlaittohimo. Kummallista. Nyt siis omenoiden kimppuun. Omenapaistos, omenariisi,omena-maustekakku ainakin. Kaikista koetekemiset ja sitten tarjoan, kun joku koronahässäkän jälkeen tulee. Kutsuttuna. Voi olla, että intohimoni laittamisiin on jo silloin laantunut ja käyn Herkun pullaosastolla.
Eilen siirryin takaisin fiktiiviseen Suomen historiaan, kuten kirjailija Risto Isomäki sen kertoo. Ihmiset eivät osanneet edes kalastaa! "Miten me saamme kiinni tuollaisen ison kalan?" Tuli taisi olla jo keksitty, mutta pyörästä ei tietoakaan.
Sain lystin meilin R:ltä. Toivon, ettei hän loukkaannu, vaikka lainaankin tähän pari hänen lähettämäänsä koronajuttua. "Tiettäkö joku, voiko jo mennä suihkuun, vai pestäänkö vielä vaan käsiä?" Vielä toinen: Viikatemies on Uudenmaan rajalla poliisin kynsissä. Poliisi toteaa: "Ole mikä olet, mutta tästä et tule ilman todistusta siitä, että olet työmatkalla." Koko meili oli hauska ja sen lähettäjä on armoitettu kirjoittaja.
Tuli meili Espanjastakin, eikä niin hauska. A pelkää saavansa koronatartunnan, vaikka tottelee määräyksiä ja kehoituksia. Kyselee koko ajan huolestuneena, että olen ok. Ja olen minä. Mutta ilman kasvosuojusta. Suomessa eivät kiinnosta, eikä niiden vaikutuksesta olla edes yhtä mieltä. Jotkut käyttävät. Kunkin oma asia, mutta ne ovat kertakäyttöisiä ja siitä lipsutaan.
Yhä odotan Postin ilmoitusta, että pakettini tuodaan. On kulunut jo 10 päivää odotuksessa. Kuinka kauan vielä? Onneksi paketin sisältö kestää aikaa. Jos ei tällä viikolla tule, käyn taas kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti