NEUVOJA KIRJOITTAJALLE

Taas menossa, mutta muutama sana. Eilen ei ollutkaan kylmä ulkona. Täällä päin ei tuullut, jotta oli suorastaan miellyttävä pakkaspäivä. Toimitin asiani ja olin vähän muuallakin. Lumi ei liioin narskunut saappaan alla, jota ääntä inhoan. Olen aina inhonnut.

Olin ahkeroimatta koko päivän, enkä tänäänkään mitään tee. Leppoisia luppopäiviä. No, teen sen verran, että matkustan Helsinkiin. Tuntuu jo nyt ihanalta, kun saa vetää sieraimiinsa ehtaa cityilmaa. Ratikalla en aja. Sekin onni vielä edessä ja siihen aion uhrata tunteja. Tunteja!! Reititkin muuttuneet sitten viime ajeluni. Mikä spora minnekin menee, tutkitaan sekin. Tuli niin haikea olokin, kun panin taidemagneettien joukkoon yhden vihreän ratikan jääkaapin oveen.

Katselin kahdeksan kaunottaren ohjelman "Kaunis elämä". Lenita Airiston päivä. Aloitus oli sota-aikana ja siitä sitten eteen päin tähän päivään tarmokkaan rouvan värikkäästä elämästä. Kaikkihan Lenitan tuntee! Hän on vienyt Suomea maailman kartalle usein ja vie yhä. Eilen siis päivän emäntänä naurava ja välillä kyynelehtivä Lenita Airisto. Nuoremmat kollegat kuuntelivat hartaana Lenitan tarinaa.

Eräs kirjoittava ystäväni kävi Päätalo-Instituutin kirjoittajakurssin. Hän antoi minulle kurssista papereita, joissa neuvotaan, miten tulla kirjailijaksi. En tätä aikonut, mutta kyllä kaikkeen kirjoittamiseen on hyvä olla neuvot. Tavoitteina on uskallus, rohkeus, valmius epäonnistumiseen, kokemusten välittäminen, eletty elämä kirjoittamisen perustana jne. Tekstin pitää aina olla tärkeää itselle. Instituutti neuvoo edelleen "kirjoita aina siitä miljööstä, jonka parhaiten tunnet". Lue kirjallisuutta. Lue kaikenlaista kirjallisuutta. Tekstiä ei saa hioa, liika hiominen häivyttää oman äänen. "Ei kulmia pois, ylimääräisiä rönsyjä vain". Aikoinaan jo Anton Tsehov sanoi "Älä keksi kärsimyksiä, joita et ole kokenut, äläkä maalaa maisemia, joita et ole nähnyt, koska valhe kertomuksessa on sata kertaa ikävystyttävämpi kuin kerrottuna".  Näin Päätalo-Instituutti joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin en vielä blogia kirjoittanut. Ehkä luen opiston paperit uudestaan. Ja otan onkeeni. Sitten kirjoitan paremmin.