Ihminen on kummallinen olento. Kerää elämänsä aikana ympärilleen turhia tavaroita tai tavaroita, joista osa vuosien aikana muuttuu turhaksi. Jokaisen muuton aikana olen tämän huomannut. Olen antanut pois, myynyt ja tässä muutossa eritoten hävittänyt. Hävitys jatkuu. Eilen vein kaksi rollaattorillista posliini- ja lasitavaraa roskikseen. Sitten katselin Koreasta jääkiekkoa ja välillä koetin etsiä tavaroille, joita en heitä pois, paikkoja. Jotainhan on itselle jätettävä tarpeellista ja jopa viihdyttävää.
Olen kuitenkin aika hyvä tavaroita järjestämään. Tähän asti roskiksen lisäksi on aina paikka löytynyt. Tänään teen kuitenkin taas jätettä parista kahvikalustosta. Jätän muutaman kupin lautasineen, jos joskus kutsun vieraita, eivätkä sattuisi olemaan mukikansaa. Eilen löysin jääkaappimagneetit. Taas on keittiössä taidetta. Kotimaista ja ulkomaista. On ovessa Rembrandtin Lukeva munkki. En väsy ihailemasta taiteilijan taitoa saada kankaalle valo! Munkki lukee pimeässä kammiossaan jotain lehtistä ja ainoa valo lankeaa tekstiin olettamastani pienen pienestä ikkunasta tai jopa kynttilän liekistä.
Lukenut en ole juuri ollenkaan. Puuttuu kaiken touhun keskellä keskittymiskyky. Ehtii myöhemmin kyvyn palattua. Tänään en aio roskista kauemmaksi liikkua. Huomenna hedelmien ostoon ja jonain päivänä vallan Stadiin. Ehdottomasti joskus pitää käväistä Stockmannilla, siellä oikealla. On asiaa, jota ei täkäläinen Stockmann pysty selvittämään.
Tulikin jo huilattua, ei kuin hommiin taas. Enkä enää elämässäni kerää tavaroita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti