Kun kerran katselin Maigret-elokuvan, ajattelin, että minun on hyvä tietää, mitä Maigret oikein juo. Niinpä kaivoin hyllystä Risto Rankin kirjan Maigret juo (Otava 2015). Pitää tietää tarkemmin komisarion juomatavat. Samppanjaa? Tämä juoma on Maigretin mielestä "suurin piirtein ainoa juoma, joka ei laisinkaan houkuttele minua". Calvados´ia? Olutta voileivän kanssa? Miellyttääkö häntä pastis kesäpäivänä? Maigretin valintoihin vaikuttaa hänen mielentilansa. Coctailien ystävä komisario ei ole, mutta joskus sentään on maistellut Manhattania. Mutta silloin hän olikin New Yorkissa. Maassa maan tavalla. Kerran kauhistui, kun söi "erinomaisia makkaroita" jossain pikaruokalassa ja sai juomaksi coca colaa. "Maassa maan tavalla" ei enää ollutkaan hyvä asia.
Minulle "oikea" Maigret on ollut Jean Gabin kuten Johnny Weissmuller "oikea" Tarzan ja Sean Connery "oikea" Bond. Mutta hyväksyn kyllä Maigretiksi Rowan Atkinsonin. Ei huono!! Ei jälkeäkään salaisen agentin Johnny Englishin kohelluksista tai Mr. Bean taideasiantuntijana pilaamassa James Whistlerin äidin muotokuvaa. Pidin kovasti Atkinsonin Maigretista. Poissa Englishin ja Beanin maneerit. Siihen pystyy hyvä näyttelijä. Olen joskus muinoin nähnyt version Maigret virittää ansan-elokuvasta, jossa Jean Gabin. Kiva nähdä uudestaan uuden Maigretin kanssa. Kuten sanoin: ei huono.
Ennen eilistä Rowan Atkinsonin Maigretia ahkeroin taas muuton jälkeisten asiaan kuuluvien juttujen kanssa. Kiipeilin tikkailla, kurkotin, kumarruin ja väsyin. No, katselin tietysti Koreasta jääkiekon pronssiottelun. En osannut päättää, kumman puolella olen. Sitten olin sen, joka vaikutti voittajalta ja voittikin ottelun. Raukkamaista kannustaa vahvempaa. Pitäisi olla heikomman puolella. Peli on peliä, raakaa, julmaa ja täynnä kuumia tunteita. Minä istuin nojatuolissa kutakuinkin tyynenä ja söin hapankorppua.
Tänään jääkiekon miesten loppuottelu. Ja minä sen katselen! Oikeastihan ottelu on jo käyty ja tiedän, kuka voitti. Katselen silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti