Puitten oksilla lunta. Ihmiset tähän aikaan rientämässä töihin ja kouluun. Metro kuljettaa väkeä. Minä kirjoitan. Aamusuihku jo suoritettu, latte juotu ja tänään tulee P-D.
Aloin kirjoittaa kirjettä Italiaan. Sain kortin ja tiedon, että S-L:n kirje olisi jo ajat sitten pitänyt tulla. Ovatko maittemme postit jälleen kerran kadottaneet tärkeää tietoa paperipussissa? Nyt muuten posti jaetaan tässä talossa taas luukusta. Putkiremontin aikana pihalla oli laatikkorivistö, josta piti hakea. Ennen minun muuttoani tämän asunnon loota pursusi kaikenlaisesta, jota oli pantu käyttämättömään laatikkoon. Pakastuneita mainoksia, jäykkiä roskia. Latasin muovikassiin ja vein roskikseen. Tsilarikin tuli. Kaikenlaista kivaa tiedossa kevään aikana. Aion osallistua. Metron asemallehan on nyt vain poron kuseman verran. Onko sen pituus milloinkaan mitattu?
Kävin eilen Stockmannilla taas. Vaikka tämä Itäkeskuksen tavaratalo on vain pelkkä torso, niin parempi kuitenkin kuin ei ollenkaan. Ja lukeehan ovien yläpuolella tuo tuttu sana Stockmann, joka lapsena oli oikea ihmeitten maailma ja jonne mennessä pukeuduttiin kauniisti kuten aina keskikaupungille mennessä. Ei pihavaatteissa koskaan. Äidilläkin yleensä kävelypuku tai sievä leninki, korkeakorkoiset kengät ja hän tuoksui hyvälle. Mentiin ratikalla. Siihen aikaan Stockmann oli vielä aivan kokonainen. Nykyisin osin pilkottu muille omistajille. Aikovat myydä rakennuksenkin Espan ja Keskuskadun kulmassa, jossa on muun muassa ruotsalaisten omistama Akateeminen Kirjakauppa. Ehkä se kauppa osaltaan elvyttää Stockmannin huonoksi mennyttä taloutta.
Nyt töihin, ettei laiskaksi päästä sanomaan. Hyvää päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti