Meni vähän sekavasti eilen, kun tuli julkaistua aivan väärä kirjoitus. Otin pois. Semmoista sattuu.
Olin kaupoissa. Suuremmin en palellut. Eikä mitään toppaa päälläkään. Olen kai tottunut Suomen talviin. Mielelläni kuitenkin tulin sisällekin. P-D tulee tänään ja jälleen ruokailemme yhdessä. Siksi ruokaostoksilla.
Piti kertomani mielipiteeni USAn presidentin ajatuksesta aseistaa koulujen opettajat. En kannata. Mitä siitä nyt tulee? Kaikki ammuskelevat, jos/kun taas joku hörhö tunkeutuu kouluun pahoin aikein. Seuraavaksi kai annetaan pyssyt oppilaillekin. Kyllä tämä asia mielestäni pitää saada ojennukseen muillakin keinoilla, vaikka vaikeaa onkin. Elämme hurjia aikoja
Olen aivan liikutettu. K:n vanhin poika oli äidilleen sanonut, että haluaa minua tarvittaessa auttaa. Rohkeasti juttelin eteisen ja keittiön kattovalaisimista. Täytyy ostaa uudet. Ei kiirettä Vuoden valoisin aika tulossa, mutta hankittava ne on.
Mennessäni evakkohalliin Hakaniemessä ja pannessani rollaattoria kokoon saadakseni sen portaita ylös, pyysi eräs mies kantaa rollaattorin. Vaikka olen koettanut opetella olemaan vähemmän itsenäinen, sanoin kuitenkin vanhasta tottumuksesta pärjääväni. Näin miehen kasvoista, että hän loukkaantui.Leppyi, koska portaitten yläpäässä sanoi iloisesti "pidän ainakin ovea auki". Kiitin kauniisti ja me hymyilimme molemmat. Yhäkin on herrasmiehiä liikkeellä! Minä vain tunnun nuivalta pärjäämisineni.
Julman kovat pakkaset tulossa. Kauhukuvia maalataan. Kiskot jäätyy, sähköt sammuu... Miten Itäkeskuksesta sitten pääsee pois? Paniikkia. Vaikka ratikkakiskot menisivät vääriksi, on yleensä mahdollisuus ilman ratikkaakin kulkea. Kuinka täältä periferiasta, jos metron kulku tyssää? Hiiteen koko talvi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti