24. helmikuuta 2018

SUOJATIEN IKÄVÄ KOHTALO

Heräsin yöllä hurjan takaa-ajounen jälkeen hikisenä ja pörröisenä. Nousin ylös ja söin keittiössä Orri-mandariinin ja menin sen jälkeen takaisin nukkumaan. Ulkona pimeää, hiljaista ja kylmää.

P-D oli eilen. Juttelimme, teimme mitä piti ja söimme Herkun lasagnea. "Hyvää kaupan lasagneksi", sanoi tämä ihminen, joka on itse mestari ruokaa laittamaan. Olin ylpeä Herkun puolesta. Tänään on sitten rauhallinen päivä. No, tietysti muuton jälkeistä duunia, jota tuntuu loputtomiin riittävän. Ulos en aio. Lähetän A:lle ainakin sähköpostia. Katselen televisiota. Minulla on uusia kanavia! Ehkä Koreastakin tulee jotain kelvollista, ennen kuin panevat pisteen tämän kertaisille olympialaisille. Illalla ainakin Maigret-elokuva, jossa Rowan Atkinson esittää komisariota Pariisin rikosmaailmassa. Aikoinani olen lukenut Simenonin dekkareita ja tykästynyt tähän hillittyyn komisarioon, joka tänään saa vastustajakseen Montmartrella hyörivän sarjamurhaajan.

Menin siis valvomisen jälkeen nukkumaan, mutta en nukkunut. Joskus jäi kesken kirja Kolme miestä veneessä. Jerome K. Jerome (1859-1927) on kirjailija. Minua aina kiinostavat nämä etukirjaimet nimen keskellä. Jerome K. Jeromen koo on Klapka. Lääkärilläni on T ja totta kai kysyin, mitä se tarkoittaa. Hän kertoi. Miksi Jerome K. Jeromen kirja on minulta jäänyt kesken, en tiedä. Kuitenkin pidän huumorista. Nyt kun en saanut unta, kaivoin hyllystä kolmen miehen venematkan ja aloin lukea. Noloa, mutta uni tuli. Eikä se ollut kirjan vika.

Lapinlahden puiston työntekijät olivat viime kesänä hävittäneet taidetta puistossa. Taiteilija oli tuonut etukäteen teoksensa, joka esitti suojatietä, vaikka näyttely alkoi viisi päivää myöhemmin. Missään ei mainittu suojatien olevan taidetta ja tunnolliset työntekijät poistivat puistosta "sinne kuulumattoman esineen". Taiteilija vaatii korvausta ja Helsingin kaupunki miettii. Muistan joskus aiemminkin näin tapahtuneen, että taideteos on näyttänyt roskalta ja puistotyöntekijät olivat alueen "siivonneet". Aika noloa taiteilijalle, että teosta ei mielletä taiteeksi. Saattaa joku rypistynyt iso paperi tuottaa vaikeuksia ymmärtää, onko taidetta vai ei sen ollessa julkisella paikalla ilman esittelyä. Ja suojatien valkoiset raidat eivät missään tapauksessa kuulu nurmikolle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti