Eilen oli Nat King Cole-päivä. Jo heti aamusta. "Unforgettable", "When I fall in love", "Too young", "Autumn leaves", "Never let me go"... Siinäpä olin kaukana jossakin aikojen takana. Roskien vienti tuntui niin turhanpäiväiseltä ja arkiselta, mutta vietävä oli. Tallustelin pihan perälle "Because you`re mine" korvissani soiden ja pala tunki kurkkuun.
Illalla rauhoituttuani Nat King Colesta aloin katsella Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelua, enkä meinannut housuissani pysyä. Alku oli rintaa rottingille nostattava, mutta sitten mentiin päin männikköä ja tasapeliä, josta seurasi jatkoaika, jota seurasi rankkari. Kaiken tämän jälkeen ei lopussa seisonut Suomelle kiitos, vaan Tsekille voitto. Mutta jännää oli.
Tänään kauppaan, kunhan aamuhommista olen selviytynyt. Eilen ei partsilla istuskeltu, vaikka kokeilin kyllä. Jätin Frank Sinatran sinne pöydälle odottamaan lämpimämpää säätä. Salaatin söin keittiön pöydän ääressä ja huomasin patterin lämmenneen. Pitänee taas pukeutua ulsteriin ulos mennessä, mutta talvikenkiin en enää suostu. Tulkoon vaikka mitä taivaalta, kissoja ja koiria, räntää, rakeita, lunta.
Sain hetki sitten A:lta lisää e-mailia. Tuore kuva hänestä. Edellinen oli vuodelta 2002. Muistan hänen ulkonäkönsä huonosti. Olen vain kerran tavannut, vaikkakin silloin monen tunnin ajan. Se oli joskus 1960-1970-luvulla ollessani puolison kanssa Saksassa ja Horst oli jo naimisissa A:n kanssa. Nyt vaihtelemme e-mailia ja kummankin puoliso on kuollut. Ehkä molemmat miehet seuraavat ystävyyttämme pilven reunalta. Omituista oli, että "löysin" A:n. Tosin etsin koko ajan Horstia.
Kun kerran heräsin varhain tänään, aloitankin aamupuuhat tältä istumalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti