Vaikka taas nukuin huonosti yön, olen pirteänä noussut seitsemältä ja aikeissa asioimaan ihmisten ilmoille. Tiputtelin kahvin oikein kahvinkeittimellä, en siis tehnyt kapselikahvia. Ei ollut läheskään niin mukavan tujua kuin kapselit. Olisin ehkä saanut olla ostamatta koko uutta moccamasteria. Vieraita varten lähinnä, koska semmoisiakin luonani käy. Valmistuu isompi erä kerralla.
Terroristi tappanut nuoria Manchesterin popkonsertissa ja haavoittanut monia kymmeniä. Motivaatiota en voi ymmärtää. Enkä ylipäätään tätä vimmaa vahingoittaa ja surmata viattomia ihmisiä. Koska meillä Suomessa tapahtuu jotain katastrofaalista?
Olen jatkanut Adam Dariuksen kirjan lukemista. Hän on todellakin tavannut erilaisia ihmisiä vuosikymmenien aikana, tehnyt lujasti töitä ja tullut kuuluisaksi. Moneen taiteilijaan syntyi epäilys USAssa pienimmästäkin yhteydestä kommunismiin, vaikka "yhteys" olisi vuosiakin vanha. Siihen päättyi monen ura, töitä ei saanut vielä 1950-60 luvuillakaan. Muistan lukeneeni jostain epäluulojen kohdistuneen myös Charles Chapliniin ja hän joutui FBI:n kuulusteltavaksi jo 1940-luvulla mahdollisista kytköksistään kommunistiseen puolueeseen.
Nyt suihkuun, julkisivu kuntoon ja menoksi. Roskiksen kautta. Lonkkaluutkaan eivät marise, jotta reippaasti rollaattorin kahvoihin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti