E soitti Oulusta. Sielläkin asteita vain 12. T soitti Kotkasta, vaihdoimme kuulumiset. L soitti Vantaalta, vaihdoimme myös kuulumisia. Olivat olleet Taidehallissa Anu Pentikin näyttelyssä ja varmemmaksi vakuudeksi tuli kortti postissa Pentikin ihastuttavine keraamisine kukkineen. H lähetti tekstiviestin. J muisti e-maililla. Siis hyvin vilkasta. Minun päiväni puheluiden ja muun lisäksi kului partsilla lukien ja myös hiukan järjestelin tavaroita paikoilleen eli kiipeilin tikkailla. Sitten piti mennä pitkäkseen. Lonkkaluuni kyselivät "mitä tää tämmönen rehkiminen tarkoittaa?". En vastannut.
Söin tolkuttomat määrät marjoja ja hedelmiä totutun salaatin lisäksi. Katselin minä televisiotakin, mutta neiti Marplea en enää jaksanut. Menin nukkumaan ja luin hetken Agatha Christietä. Että semmoinen päivä.
Nyt paneudun taas runonkeruuseen. Tänään Aila Meriluotoa, Viljo Kajavaa ja Einari Vuorelaa. Helvi Hämäläisen, Eino Leinon ja Saima Harmajan jätän toisten lailla tuonnemmaksi. Projekti, jonka aivan yllättäen olen saanut, kiinnostaa tavattomasti. Minulle runot ovat olleet tärkeitä lapsuudesta alkaen. Molemmat vanhempani rakastivat runoutta ja isäni vielä niitä lausui pienimuotoisissa tilaisuuksissa. Hänellä oli runonlausujan ääni. Olen kasvanut runojen keskellä ja vanhempieni tuttavapiiriin kuului muutamia runoilijoita. Ei ihme, että rakkaus runoihin syttyi minussakin. Nykyinen runous on kuitenkin hiukan vierasta, vaikka yritänkin siihen objektiivisesti tutustua. Jenni Haukiota olen lukenut, Jukka Viikilääkin (on hyllyssäkin) ja joitakin muita. Viikilän runoja on käännetty hepreaksi, englanniksi ja italiaksi. Jenni Haukio koonnut suomalaisesta runoudesta antologian Katso pohjoista taivasta. Tarkoitettu Suomen 100v kunniaksi. Selailin sitä kirjakaupassa. Sinne jäi.
A:lta tuli vihdoinkin e-mailia. Horstin veli elää, mutta on laitoksessa Kölnin lähellä. En voi saada yhteyttä. Niitä näitä kertoi ja sitten sanoi hyvää yötä. Meillä on niin tavattoman paljon puhuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti