AAMUAURINGON AIKAAN

Säveltäjän puoliso tuli rapussa minua vastaan.Jäimme niin sanoakseni suustamme kiinni.Hän kertoi työstävänsä elokuvan käsikirjoitusta.Pitäisi saada aikaan komiikkaa.Eräs tuttu teatteri-ihminen sanoi minulle kerran,että komedian näytteleminen ja  tekstin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin tragediassa pysytteleminen.Samaa mieltä oli Säveltäjän puoliso.Kysyin,onko hän hauska mies.Sanoi mahdollisesti olevansa.Tulimme yksimielisesti siihen tulokseen,että Suomessa nykyisin ei ole montaa hyvää komiikan esittäjää.Rääväsuisuus,koheltaminen lavalla ei ole sama asia.Huumorin on oltava älykästä eikä myöskään valmiiksi pureskeltua,vaan sen ymmärtäminen täytyy kummuta kuuntelijan/katsojan sisältä oman oivalluksen myötä.Säveltäjän puoliso astui hissiin ja lähti kirjoittamaan hauskoja.

Sairaalassa minulle maristaan puolison kielenkäytöstä ja huitomisesta.Kysyvät,onko hän aina ollut sellainen.Siis hoitohenkilökunta,jonka pitäisi olla kaikenlaisiin sairauksiin ja niistä johtuviin käytöshäiriöihin tottunut? Mieheni kiukuttelee vain hoitotoimenpiteiden aikana.Se on protestia hänen puoleltaan.Vakuutin hänen käytöksensä johtuvan aivoinfarktista eikä ole tarkoitettu yksittäiselle hoitajalle henkilökohtaisesti.Aion pyytää osaston lääkäriä informoimaan henkilökuntaansa,sillä alan kyllästyä tähän päivittelyyn.Joillakin on muistihäiriöitä,joillakin pakkoliikkeitä,jotkut vanhuudenhöperöitä.Minun mieheni päästelee ärräpäitä suustaan.Haartmanissa osattiin suhtautua,samoin Kivelässä ja Laakson edelliselläkin osastolla.Mikä hienohelmojen osasto tämä nyt on? Kolme hoitajaa oli eilen kimpussani.

Hjallis Harkimo hiillosti Panu Rajalaa MTV3 keskusteluohjelmassa.Kyseli uskottomuudesta,rakkaudesta ja viinan juonnista.Herrat hiukan samalla aaltopituudella näissä asioissa,aiheet tuttuja.Kaksi koko kansan tuntemaa naistenmiestä. Samaa asiaa jauhettiin,mitä kuultu ja nähty Rajalan aikaisemmissa haastatteluissa. Miksi Lavatähti ja kirjamies-kirja? Miksi ei Rajala kirjoita bestselleriä,tahtoi Harkimo myös tietää. Missä viipyy kirjailijan mestariteos? Mitään uutta ei ohjelma antanut minulle ja oikeastaan toivon jo pistettä koko asialle.Kirjoitettu mikä kirjoitettu.

Kävin Stockmannin First loungessa espressolla.Rauhallinen ja elegantti ympäristö,vaikka sattuikin olemaan paljon väkeä.Luin iltapäivän lehtiä ja katselin salaa ihmisiä.Vastapäinen mies oli syventynyt tietokoneeseensa,viereinen rouva kasteli etusormensa suussaan kääntääkseen lukemansa lehden sivua,joku joi lattea,takanani kaksi naista vertaili Louis Vuittonilta ostamiaan laukkuja.Minä sain kahvini.Sen juotuani lähdin ostamaan veriappelsiineja Herkusta.

PETER MAYLEN PROVENCE

Meillä kotona on puolison sairastuttua syöty ylipäätänsä arkiruokaa,helposti haarukoitavaa.Ennen olimme gourmetruuan rakastajia,paneuduimme ruuanlaittoon ja joskus herkuttelimme hyvän ruuan parissa oikeanlaisessa gastronomiaan vihkiytyneessä ravintolassa.Ikävöin niitä aikoja,ruokakeskusteluja,yhteisiä hetkiä keittiössä hellan ääressä,kauniisti katettua pöytää kynttilöineen,kolmen,neljän lajin pitkiä ruokailuaikoja.

Tämä kaikki putkahti mieleen,kun löysin kirjahyllystä Peter Maylen Bon appétit-kirjan (WSOY 2002).Mayle asuu Provencessa ja kirjoittaa kirjoja. Bon appétit vei minut taas kunnon ruuan ääreen ranskalaiseen keittiöön,missä ruuan laitto on pyhä toimitus, ruuasta puhuminen suuri nautinto ja syöminen harras rituaali.Ja Ranska on kulinaristien Mekka,ehkä juuri lähemmin sanottuna Provence.Mayle on britti,Englannissa syntynyt ja englantilaiseen ruokaan tottunut.Kaikkihan tiedämme minkälaista se on.Parhaimmillaankin.Jo nuorena miehenä hän sai tutustua ranskalaiseen keittiöön maassa käydessään ja siitä urkeni hänelle kokonainen uusi maailma.Jopa ranskanperunat olivat erilaisia ja parempia kuin tymäkät englantilaiset.Tryffelit ovat luku sinänsä.Ne villitsevät ranskalaiset siinä missä mehukkaat sammakonkoivetkin.Niille on omat yhdistykset,seurat ja veljestöt,jotka kokoontuvat nauttimaan pöydän antimista ja keskustelemaan tarjottavasta ruuasta,sen valmistustavoista,paistinpannujen materiaaleista,sillä mikä tahansa pannu ei kaikille herkuille sovi.

Minäkin olen saanut kunnian maistaa tryffeliä.Tunnustan,ettei se saanut mitenkään makunystyröitäni tai vatsaani tuntemaan mitään,josta olisi syntynyt vierustoverin kanssa henkevä keskustelu.Onneksi hän ei ollut ranskalainen.Sammakonkoipia olen syönyt purkista.Tämä tunnustettakoon,koska tuskin blogiani kukaan sammakonrakastaja ranskalainen lukee.Jotta syvä halveksunta hänen puoleltaan jää saamatta.No,eivät liioin sammakonreidet saaneet minua juhlatunnelmaan tai  nautinnon huumassa raiteilta.Myönnän niiden aivan varmasti maistuvan erilaisilta suoraan paistinpannusta  vienosti valkosipulille tuoksuen yrttien antaessa lisämakua.

Oikeastaan tunnen suurta haikeutta,että en enää ainakaan kovin helposti pääse ranskalaismakujen maailmaan.Helsingissä on ranskalaisvaikutteisia ravintoloita ja tv-kokit paljastavat melkein jokaisena päivänä ranskalaisen keittiön salaisuuksia,mutta tämä ei ole sama asia kuin saisi istahtaa pienen provencelaisen kyläravintolan pöytään,johon isäntäväki ylpeänä taidoistaan kantaisi herkun toisensa perään.Samalla lailla kuin Peter Maylelle.Engelsmannille,joka otti ja ihastui Provenceen ja sen ruokaan.Kirjoitti ihastuttavan kirjan,jota lukiessa tuntee maut ja tuoksut, kiireettömän ruokailun nautinnot,syömisen ilot.Nostan pastis-maljan ranskalaiselle keittiölle.

KIRISTORSTAINA PUHDASTA

Tänään kierotorstai,kiiratorstai tai kiirastorstai tai vielä kiristorstai,kiristuorstai,miten vain halutaan pitkin Suomeaniemeä sanoa.Oli miten oli,tänään on pääsiäisviikon torstai yhtäkaikki.Puoliso Laaksossa yhden hengen huoneessa.Jälkimmäisestä asiasta olen jopa iloinen.Haartmanin lääkäri kertoi miehen tarvitsevan lepoa ja arveli hänen pääsevän kotiinkin viikon,kahden kuluttua,jos kaikki hyvin menee.Meidän kohdallahan on jos aina iso jos. Nyt vain kiipeän taas sitä pahuksen Lääkärinkadun mäkeä ylös,josta jo eilen jälleen kokemusta alas tullessa.Olin mukana ambulanssissa Laaksoon mentäessä Haartmanista.Tämmöistä meillä tänä pääsiäisenä.Ruoka ei ainakaan minulta lopu.Eilen jo ahtasin itseeni kaikenlaista ja pienellä kauhulla katselen täysinäistä jääkaappia.Pakastinkin piripinnassa.

Veijo Meren mukaan Sanojen synty-kirjassa kiirastorstain alku kiiras tarkoittaa rajua,puhdasta ja kiiltävää.Germaanilaina,jatkaa Meri.Muinaisruotsin kiirastorstai oli skirsla-thörsdagher.Pitkä paasto puhdistanut ihmisen synneistä,pestiin tuhka päältä torstaina,joka oli keskiviikkona siroteltu.Puhdas ja puleerattu.Siihen kategoriaan kuuluu myös kynsien ja parran siistiminen,johon toimiin pidetään perin otollisena juuri kiirastorstaita.Mutta kylpyyn ei saa mennä auringonlaskun jälkeen.

Pyykkikone meillä parastaikaa tekee töitä.Otin ja vaihdoin vuodevaatteet.Tietämättä tosin silloin vielä  tästä yleisestä puhdistuspäivästä.Huomenna,pitkänäperjantaina,ei kehtaa koneita käyttää,vaikka en olekaan tietoinen,kuuluuko naapureihin.Ehkä on hyvä viettää se päivä asiaankuuluvalla hartaudella maallikkotapaan.Pikkutyttönä ollessani pelkäsin pitkääperjantaita.Se oli usein pimeä ja sateinen päivä.Ilottelut kielletty,huvipaikat suljettu,enkä ollut aivan varma,saako edes nauraa,jos nauratti sinä päivänä.Koulussa uskontotunnilla oli jo etukäteen tähdennetty päivän merkitystä,joka lisäsi pienen ihmisen hämmennystä.Nykyisin otan rennommin.Ja joskus nousee mieleen kysymyksiä.Epäilyksiin taipuvainen kun olen.

Toisen kerroksen M-L piipahti illalla.Kiitti palauttamastani laukusta,joka oli rahakukkaroineen unohtunut rappuun.Kertoi myös joutuvansa leikkaukseen.Lupauduin kaupassa kävijäksi,jos puoliso vielä Laaksossa ja M-L apua tarvitsee. Jalkaa leikataan,että tuskin aivan pian pääsee liikkeelle.

Nyt pyykit kuivumaan ja sitten aamusuihkuun puhdistumaan päivän teeman mukaisesti.

SYDÄN SYNKKÄNÄ

Kellokeskiviikkoa mennään pääsiäisviikolla.Yksi kortti tullut.Kuvapuolella pajunkissoja,narsisseja ja munia rusetilla varustetussa vasussa.Pääsiäiseen kuuluvia kaikki.Taiteilija antanut nimeksi Kevätkori.Posti toi muutakin.Pudotti luukusta laskun Kielikellon yhdestä numerosta,joka ehti tulla ennen kuin peruutin tilauksen.Olen päättänyt ryhtyä sivistymättömäksi lopetettuani sekä Suomen Kuvalehden että tämän Kielikellon tulemisen.Olen myös eronnut Stadin Slangista ja golfseurasta.Kaupunginmuseon ystävät vielä pidän.Tulikin kutsu Musiikkitaloon tutustumiseen.Olisi samalla Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoituksen seuraamista.Luen suurella hartaudella aina näitä mahdollisuuksia päästä sinne ja tänne,mutta en koskaan mene.Kun lukee,on ikäänkuin mukana sosiaalisen elämän pyörteissä.

Pihalla on valtavia lätäköitä.Pitää kiertää tai muuttaa reittiä kokonaan.Lumimassat sulavat ja se tietää aina märkää.Oman ja naapurien pihan poikki kuljen ratikkapysäkiltä tullessani.Mennessäni taas kulkureitti on toinen.Ihan säällisesti jalkakäytäviä pitkin.On aina ollut näin,enkä oikeastaan tiedä,miksi.Tänään taas harjoitan tätä järjestystä mennen tullen.Vien puolisolle hedelmiä.Eilen jo söi niitä hyvällä halulla,kun olin ensin kysynyt,saako antaa.Aion tänään keskustella lääkärin kanssa,että onko se Laaksoon meneminen aivan välttämätöntä.Ja mitä jatkohoitoa sitten siellä?

Eilen kotiin tultuani sairaalasta,istuin tovin tympeänä keittiön tuolilla.Panin pakkaseen ruokia,joita olin meille ostanut ja katselin ympärilleni tyhjyys sydämessäni.Maleksin olohuoneeseen ja asettauduin sohvannurkkaan itsesäälin valtaamana.Avasin myöhemmin television ja uppouduin siihen,kunnes olin nukahtanut.Heräsin yhdentoista maissa ja siirryin vuoteeseen jatkolle.Hitto,tämmöistäkö taas? Kunhan tästä kohtapuoliin tokenen,tulee minusta aktiivisempi ja reippailen huushollihommien kanssa.Jos kaiken aikaa miettii syntyjä syviä olosuhteita manaten, ei se ainakaan asioita paranna.Aloitan toimeliaisuuteni peruuttamalla tämänpäiväisen kotiavun ja katson toiveikkaana tulevaisuuteen,että kaikki kuitenkin hyväksi kääntyy.En muuten yhtään tykkää omasta marinastani omassa blogissani.Tässähän sitä tuli.Kysyihän Eino Leinokin aikoinaan "Mikä minun sydämeni synkäksi saikaan?"

ALKAA OLLA MALJA TÄYSI

Pääsiäinen tulee ja puoliso taas sairaalassa.Uskomatonta,eikö vaan? Vatsa lakkasi toimimasta viikko sitten ja tänä aamuna mies vietiin Haartmanin päivystykseen.Lähete taas Laaksoon,kunhan paikka vapautuu.Mutta tällä kertaa en anna olla kauaa.Kun saadaan jotenkuten kuntoon ja päästään antibioottikuurista eroon,niin kotisänky odottaa.Katselin jo tänään nelosesta Lääkärinkadun mäkeä Laaksoon.Lumeton on,jotta meikämuori pääsee aikaisempaa helpommalla.Nyt alkaa jo pänniä tämä iänikuinen sairaalakierre.Olin kaksi kertaa tänään tervehtimässä ja nyt oli vointi parempi kuin aamulla.Syötinkin,kun ruoka tuotiin.Kaikki maistui.Huomenna piti aloittaa kotihoitokäynnit.Peruutetaan.Pääsiäisen jälkeen fysioterapeutti.Mitenkähän hänen kanssaan? Samalla viikolla tuuraaja.No,ehkä mies on jo silloin kotona.Harmittaa turkasesti tämä outo takapakki.

Soitin jo E:lle Ouluun ja vonguin kurjuuttani.Maalasin oikein urakalla piruja seinille,mutta en saanut järkevää ystävääni leikkiin mukaan.Sitten siirryttiin kevyempiin aiheisiin ja sain tietää sen,että linja-autollakin pääsee Ouluun.Hertsileijaa,eikös siinä pidä jo yöpyä matkan varrella? No ei ja on kuulemma rattoisaa niinkuin tunnelmaisessa linjurissa pitääkin olla.Ei uskota.Minä vannon enemmänkin junien nimeen.Niissä pääsee sentään kävelemään ja voi syödäkin ja joskus on mahdottoman mukavaa matkaseuraa saatavilla.Minulla on aina ollut vain kivoja junareissuja ja olen matkannut sekä Kuopioon että Ouluunkin.Niin ja Ruotsissa vanhempien kanssa yöjunalla hytissä,jossa muistaakseni en pätkääkään nukkunut kaiken jännittävyyden viedessä huomioni.

En minä tässä Ouluun ole lähdössä.Juteltiin matkamahdollisuuksista lentämistäkään unohtamatta.Kerran lensin sinne jollakin ikivanhalla ja nippanappa ilmassa pysyvällä koneella.Ei Finnair.Vaan joku halpayhtiö lennätti aikaan,kun muita halpalentoyhtiöitä ei vielä ollut.Tämä oli joku sen alan pioneeri.No,kaikkein mukavinta on ajaa Ouluun ja vaikka muuallekin autolla.Tämä ei toteudu,koska luovuin omasta ajopelistä jo vuosia sitten.Ei parkkihuolia kaupungilla,ei renkaiden vaihtoa syksyin ja keväin,ei autoveroa,ei kolhuja auton kyljissä,joita ei kukaan tule tunnustamaan.Ei sakkoa ylinopeudesta eikä talvisin lumivallien alta kaivamisia,ei ikkunoiden raappimisia jäästä,ei lämpötolppaa johdon päässä,ei autohuolia.Ratikat,bussit ja silloin tällöin taksit.Ne ovat nyt poikaa.Kiitos niistä Helsingille.Huomenna taas neloseen.

PIINAVIIKON MAITOMAANANTAINA

Tässä istun ja muutakin voisin,mutta kun en.Aamutoimet suoritettu,mies pesty,pissat kuivattu,pyjama vaihdettu,vuode sijattu puhtain lakanoin,makuuhuone tuuletettu,kahvit juotu ja lääkkeet annettu.Kuten kaikkina muinakin aamuina.Joskus miestä nostaessa vanha vaiva selässä antaa itsestään tuntua.Silloin pitää niille sijoilleen istahtaa ja odottaa hetki.Mielessä on lausahdus kyllä tämä tästä.Itsehän tämän tien valitsin,kun asiantuntijat ehdottivat vakavin ilmein pitkäaikaishoitoa puolisolle.Mutta kun kotona on paras.Meille kaikille.Sain kirjeen eräältä ystävältäni ja hänkin tiesi "borta bra men hemma bäst".Sitä paitsi ihminen on sellainen,että luottaa siihen,että kaikki käy parhain päin.Minun kohdallani,että mies alkaa taas kävellä rollaattorin kahvoissa,pääsemme ulos ja elämästä tulee suunnilleen samanlaista kuin ennen.Fysioterapeutti tekee parhaansa ja minä toivon ja rukoilen.

Tänään pääsen kaupungille! Mikä riemu.Pullahdan kuin korkki veden pinnalle avattuani oven kadulle ja kiiruhdan ratikkaan.Viimeksi olin siinä 11.3. Sen muistan.Ajoin nelosella Haartmaniin.Seuraavana päivänä mies tuotiin kotiin kahden päivän sairaala- ja ripulireissulta.Oli Kivelästä toki kotiutettu aiemmin ja ehti olla mahavaivaisena kaksi päivää.Rumbaa riitti.Nyt on rauhallisempaa sillä puolella.Minäkin uskallan jäädä vaihtamaan sanan jos kaksikin naapurien kanssa roskista viedessäni.Säästä yleensä katsellessamme pihan mahtavia lumivuoria,joiden kanssa aurinko tekee parhaansa hävittääkseen moiset.Jospa tänään ostankin kevään ja pääsiäisen kunniaksi kimpullisen kukkia.Tulee olemaan aikamoinen ostoskuorma.Jos annan taksinkuljettajalle tippiä,saattaa auttaa kassit ulko-oven eteen.En tiedä,koska tuuraaja tulee seuraavan kerran.Menee toki ainakin pari viikkoa.Siinä ajassa mennä hulahtaa kesäajan alkaminen ja tämä nyt jo menossa maitomaanantai,tikkutiistai,kellokeskiviikko,kierotorstai,pitkäperjantai,lankalauantai ja pääsiäispyhät sekä näiden jälkeinen aika.

Ovikello soi eilen.En avannut: hoitotoimet meneillään.Joko alakerran M-L tai virpoi varpoi,tuoreeks terveeks-lapsia.Veikkaan jälkimmäisiä.Joskus heitä on ollut aivan vaivoiksi asti,lantti poikineen sujahti vasuun.Ei taida enää nykyvirpojille kelvata karkit.Lauloihan Liza Minnellikin Cabaret´ssa että money makes the world go around ja näinhän se on.

AURINKOA JA VALOA

Jee,jee,aurinko paistaa.onhan se siis niin somaa että.Minätyttö vien roskat jo pikkukengissä.No,hiukan on jäätä ja lunta polulla,mutta kyllä niistä selviää,kun ei pane juoksuksi.Ja enhän minä pane.Pääsiäisenä jo kesäaikaan.Sitten sukellamme täyttäpäätä huhtikuuhun.

Sosiaaliohjaajani kävi tänään.Päivitettiin asiat ja juotiin kahvia.Olin tehnyt pieniä voileipiä ja ne sai kehut.Ekbergin sitruunakakku jäi koskematta.Puoliso käyttäytyi hyvin,kun kunnan virkamies kävi makuuhuoneessa oikein tervehtimässä aivan virkansakin puolesta,että hoidokki on ja hengittää.

Posti toi kortin Roomasta.Kuvapuolella muinaisille roomalaisille jumalille pyhitetyn temppeli Pantheonin kupoli pyhäkön sisäpuolelta kuvattuna.Ystäväni miehineen oli taas kerran visiitillä maan pääkaupungissa.Samaan aikaan oli uusi paavi astunut virallisesti virkaansa ja kaupunki täynnä asiaan vihkiytynyttä väkeä.

Nyt käy vähän sääliksi "Proffaa",kun hyökätään Panu Rajalaa vastaan joka tuutissa.Miksi kirjoitti tämmöisen kirjan? Miksi kuvaa entisen vaimonsa alastonta kroppaa? Miksi mustamaalaa koko kansan laulajaidolia? Ja voi mitenkä se avioliitto olikin niin ankeaa,kun kirjailijan piti kaiken aikaa peitellä sivistyneisyyttään,koska silloinen vaimo ei ollut lukunaisia ja olisi tuntenut ehkä alemmuutta.Nyt minäkin tuumaan,että tirkistelyähän tämän kirjan lukeminen taitaa olla.No,Arto Nybergin ohjelmassa Rajala oli sitä mieltä,että kun on kirjailija,niin kirjailija kirjoittaa.Koston miekka on viuhunut.Heidi kysyy blogissaan,kuka enää uskaltaa solmia Rajalaan suhdetta? Mitä suhdetta? Kaverihan on nyt onnellisesti naimisissa naisen kanssa,jonka  seurassa voi olla sivistynyt ja älykäs.Mitä muuta voi mies kaivata?

Odotan kuin kuuta nousevaa ensi maanantaita.Pääsen asioille ja kunnon ruokakauppaan liki kahteen viikkoon. Suunnilleen noin metrin pituinen puutelista mukana.Partakoneeseen teräosia,pesula,apteekki,lamppuja parin viikon ruokatarpeen lisäksi ym ym. Jos ei olisi tuuraajaa,olisin lirissä.







 

MATKALUMOISSA

Hyvä yö takana,kun kaksi edellistä meni poskelleen.Kuuluu olosuhteitten kuvaan meillä.Huomenna tulee fysioterapeutti ensimmäisen kerran kuukausiin.Edelleen meillä on toive saada puolison jalat paremmin kantamaan.Nyt ne pitelevät hänet pystyssä vain sen hetken,kun siirtyy vuoteesta pyörätuoliin ja päinvastoin.Hyvä niinkin.Saan laitettua vuoteen kuntoon,etei tarvitse pyöritellä miestä edestakaisin.Nyt kuuntelee Paul Therouxin ikivanhaa kirjaa,kun kirjailija otti ja lähti Patagoniaan.Sinnehän minäkin kaipasin päästä heti kirjan aikoinaan luettuani.Yhä vielä kytee kaipuu mielessä,vaikka tiedänkin,että toiveeksi jää.Mutta onhan noita matkakirjoja ja -kertomuksia,joita ahmin aina tilaisuuden tullen.

Nyt olen käymässä Intiassa.Tämä matkakertomus on todellinen matkatarinoiden helmi.Ei tarvita suurtakaan mielikuvitusta,kun tulee olo,että on itse Äijän ja hänen puolisonsa matkassa Arabianmeren rantavaltiossa.Jos joku laillani haluaa lukea elävästi ja mukaansa tempaavasti kirjoitettua tekstiä matkasta kuumaan Intiaan,niin sopii etsiä Äijäblogi II ja alkaa nauttia.Itsetykönäni rakastan matkakirjoja ja se rakkaus syttyi jo pikkutyttönä ollessani.Kuuntelin,kun isäni luki äidilleni ääneen kirjoja kaukaisista maista,tutkimusmatkailijoista tuntemattomilla seuduilla,luonnosta,kaikista ihmeellisyyksistä maailmassa.Ja pieneen,pieneen murto-osaan pääsin niistä nauttimaan vanhempieni kanssa matkoilla ja myöhemmin oman mieheni kanssa.Intiaan asti emme koskaan päässeet.No,nythän olen siellä parast´aikaa ikään kuin kärpäsenä katossa tämän kirjoittavan kylälukkarin ja hänen vaimonsa kanssa.Kiitoksia Keskimääräiselle turistille vielä kerran.

Tänään aion jättää puolison hetkeksi yksin ja juosta lähikauppaan.Paahtoleipä kuin muukin leipä alkaa loppua,vaikka varauduinkin.Pakastimeen ei mahtunut.Vuoteen viereen kasattava esteitä,ettei puolisolle tule mieleenkään lähteä kantamattomilla jaloillaan liikkeelle.Vähän hirvittää.

Panu Rajala oli Arto Nybergin vieraana tv:ssä ja taas netti on pullollaan mielipiteitä.Kommenttien lähettäjien mielestä pilipalimiehenä pidettävä Rajala kummasti kuitenkin kaikkia kiinnostaa. Hieno mainoskampanja hänen tällä viikolla julkaistavalle kirjalleen!

Rautatieaseman Lyhdynkantajat joutuvat remonttiin.Ehostetaan Emil Wikströmin veistämät torppari Jalmari Lehtisen kasvonpiirteet muun korjauksen ohella.Graniittiset lampunpitelijäkaverukset saattavat pitää paussia matkailumainostensa parissa,jossa junalla mennään sinne ja tänne,ihan naapurimaahan asti.

SILLOIN ENNEN

Helsinki ollut 60 vuotta sitten köyhä takatuppula.Tämä kerrottiin oikein kuvan kanssa eilen netissä.Siinä vaimoihminen raataa puutalon pihalla ehkä jossain Hermannissa,missä näitä pittoreskejä taloja on ollut vielä minunkin aikanani.Liekö jo kerrostalot vallanneet alueet,viemäröinti pelaa,vesi tulee ja menee, pihakaivot ovat historiaa? Minä olen aina asunut  kerrostalossa,jossa on ollut vesiklosetti.Tätä nimitystä äitini isä, pappa, käytti,eikä siitä vessaa hänen asunnossaan Meilahdenkadulla tullut koskaan hänen elinaikanaan.Mutta oli minulla ystäviä,joiden talon pihalla komeili erillinen rakennus käymälöineen,vaikka asuntoon sisälle tuli hanasta kylmä vesi keittiössä.Tämä Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön 1905 rakennuttama talo oli Töölössä, arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema jugendtyylinen Sipoon kirkko ,joka purettiin 1978.No,kirkkohan se ei ollut.Siinä oli komea torni päädyssä,joka antoi kirkkomaisen vaikutelman ja oli jykevä talo muutenkin,teki maamerkin virkaa Mannerheimintiellä.Sipoo taas tuli siitä,että talo oli raitiotieläisten asuttama ja heitä oli värvätty Helsinkiin Sipoostakin.Talon purkaminen sai aikaan melkein kansanliikkeen Töölössä ja minä muiden lailla suren yhä hävitysvimmaa,jota Helsingissä sumeilematta on harrastettu 1950-luvun lopulta lähtien.Monet,monet arvorakennukset on hävitetty.Tilalla lasia ja betonia,suorakulmaisuutta ja modernia.Siinä ei sinänsä vikaa,mutta rakennukset pitäisi pykätä oikeaan paikkaan eikä vanhojen arvotalojen keskelle,tilalle tai jatkeeksi.

Nykyisenä katajanokkalaisena minua suuresti harmittaa Norrménin talon purkaminen Enson pääkonttorin tieltä vuonna 1960.Se oli yksi kauneimpia rakennuksia Helsingissä ja kuinka hyvin se vielä nytkin sopisi Uspenskin katedraalin tuntumaan ollen samoilla linjoilla Katajanokan jugendrakennusten kanssa.Talo oli Theodor Höijerin suunnittelema 1897. Norrménin talon ja Sipoon kirkon  lailla hävisi moni muukin vanha ja arvokas rakennus.Tyhmyyttä,silkkaa tyhmyyttä.

Tyhmyyttä taas ei ollut se,kun ostin itselleni uuden hyödykkeen.Turhakkeeksi sitä tuskin kukaan heikkonäppinen sanookaan.Olen vuosien ajan kamppaillut kuohuviinipullojen korkkien kanssa.Avaamisen apuvälineenä yleensä hohtimet.Työlästä ja epävarmaa touhua.Arkisilla hohtimilla puuhastelu pullon korkin kanssa on jalon juoman aliarvioimista.Nyt minulla on asiallinen kuohuviinipullonavaaja, Fackelmann Kiinassa valmistettu saksalainen.Oivallinen apu ja tehokas.Kokeiltu on. Panin hohtimet työkalulaatikkoon oikein hyvillä mielin.

JAPANISSA ON HANAMIAIKA

Kevät! Onko? No,ainakin Japanissa hanamineen kaikkineen.Kirsikat kukassa.Korkeasaaressa ovat karhut heränneet.Kevät! Mutta vielä ei Helsingissä pikkukenkien korot kopsaa paljaalla asfaltilla.Lunta,lunta ja taas lunta.Tukholmassa ei näkynyt,kun katselin prinsessa Lilianin hautajaisia.Surun keskellä kuitenkin siellä kevät.Aurinko meilläkin kyllä jo lämmittää.Sen oikein tuntee roskia viedessä.Ja paisteella on tapana sulattaa lunta,niin että kyllä se tästä.

Sekin tietää kevättä,kun harakkapari naapuritalon pihapuussa korjailee jättisuurta vuosia sitten rakennettua pesää.Kantavat nokassa pitkiäkin risuja,jotka työntävät aikaisempien risujen joukkoon vissiin järjestykseen,vaikka ihmisen silmissä rakennus ei silmää hivelekään kauneudellaan..Nämä ovat ne kaksi harakkaa,jotka käyvät heti kimppuun,jos löytävät pihalta jotain syötävää,joita ihmiset ovat huolimattomuuksissaan pudottaneet.Tapana on myös silloin tällöin jättää roskapussi roskisvajan ulkopuolelle ja silloin harakoilla on juhlat.Pussi hajalle,sisältö ympäriämpäri ja mikä syötäväksi kelpaa joutuu tuotapikaa harakan suuhun.Pihapiirin muutkin siivekkäät huomaavat pian kekkereiden alkaneen.Moni juuston kannikka ja kuivunut leipäpala löytää tiensä parempiin suihin.Ehkä ei kuitenkaan ole siementen tai madon voittanutta tämä ateria.Kelpaa paremman puutteessa,kun varsinaiseen luontoon ei viitsi aina lentää ruuan hakuun.Onneksi ihminen on leväperäinen.

Mucha-mukissa on kahvia ja juuri pistelin Ekbergiltä ostamani ranskalaisen briochin sen kanssa.Siunattu pakastin! Ranskalaisuus ilmenee briochin ulkonäössä,joka poikkeaa monesta muusta briochista.Ja ilman muuta maistuu paremmalle,ah niin pariisilaiselle.Voilá tout! Siitäkin huolimatta,että meillä oli huono yö,aamukahvi maistui kuten muinakin aamuina.Nyt minulla on hetki aikaa huoahtaa ja aion kellahtaa olohuoneen sohvalle ja ummistaa toviksi silmäni.Kaino-täti meni aina "vatsansa viereen" lepäämään.Kaino-täti eli rohkeasti yli yhdeksänkymppiseksi ja sitten lehahti nukkuessaan pois.

Ensi yönä ajattelin nähdä kirsikankukista unta.

Voi kun puuttuukin
puron poikki porrasta
tulla kirsikan
kukkasia katsomaan
ihailevain ihmisten!

(Kirsikkain kukkiessa,Ono no Komachi,suom.G.J.Ramstedt)

MIES JA TÄHTI

Nyt kun kaikenmaailman nk.naistenlehdet ja vähän muutkin,ovat täynnä Panu Rajalan vielä ilmestymättömän kirjan,koskien avioliittoa Katri Helenan kanssa, kohua,niin luin päivänä muuanna palautteita,mitä kansa on mieltä kirjasta,joka ei vielä ole edes myynnissä.Tai ovat mieltä siitä,kun kirjailija repostelee "jälleen kerran" mennyttä avioliittoaan.Tulin lukiessani semmoiseen johtopäätökseen,että Katri Helenan puolelle asettuneet ovat etupäässä naisia.Ovat ehkä itse eronneita tai muuten pettyneitä miestensä kohteluun.Jumaloivat Katri Helenaa sekä ihmisenä että artistina.Asennoituvat ynseästi Rajalaan,joka aikoinaan on kohauttanut ja saanut lähtemättömän naisten miehen maineen.He kaikki vannovat,etteivät missään tapauksessa osta/tule lukemaan Rajalan kirjaa ja teilaavat myös kaikki muut Rajalan kirjoittamat teokset ehkä niitäkään lukematta.He lupaavat,että saavat olla tulevaisuudessa niinikään lukematta Rajalan avautumista hänen nykyisestä avioliitostaan Marja-rouvan kanssa.Pitävät varmana sellaisen kirjan julkaisua,kunhan tämä nykyinen avioliitto on läpikahlattu ja eropaperit jätetty. Panu Rajala kun on kuulemma sellainen mies.

Mieleeni pulpahti ajatus,että juuri nämä ihmiset ostavat/lainaavat Panu Rajalan kirjan Lavatähti ja kirjamies ja lukevat sen silkasta uteliaisuudesta. Saadakseen vettä myllyynsä kirjamiehen moittimiseen ja lavatähden puolella olemiseen.Kirjailijaa on haastateltu siellä ja täällä ja jokainen medioissa julkaistu sana on kirjalle mainosta, on se itse kirjoittajan suusta kuultu tai satojen mielipiteiden satoa.

Panu Rajala oli esitelmöimässä Villa Kivessä joskus 1990-luvun loppupuolella Veikko Huovisesta ja minä olin kuuntelemassa.Asiallinen ja mielenkiintoinen esitelmä,johon yleisö asennoitui antaumuksella.Vuosien kuluttua kirjoitti Rajala kirjan Veikko Huovisesta ja kirjoitti paljon muutakin ennen ja jälkeen. Myöhemmin näin hänet kerran elegantteine lierihattuineen tyylikkäänä pasteerailevan kaupungilla.Mielihyvällä katselin,sillä rakastan lierihattuja miehillä.Omallanikin on useita ja niitä on aikoinaan ylen ahkerasti käytetty ennen pyörätuolia ja sen jälkeenkin.

Mitä tulee tähän Panu Rajalan piakkoin ilmestyvään kirjaan,en sitä osta,mutta jos se kuuluu äänikirjalainaamo Celian kirjastoon,tilaan ja kuuntelen.Olen myös objektiivinen sen suhteen,en asettaudu sen enempää Katri Helenan kuin Panu Rajalankaan puolelle.Mutta kaiken aikaa olen ihmetellyt sitä kohua,mitä tämä mies saa aikaan,vaikka ei tekisi yhtään mitään raflaavaa.Uskon hänen kuitenkin nauttivan maineestaan itsekin sitä monin tavoin ehkä tahtomattaankin pönkittämällä.

RATIKKAJUTTUA JA OMAISHOITOA

Se ruskea Kulta-Katriina-ratikka,josta olen pätkän blogissani kirjoittanut,ei olekaan varsin vanha,on vuosimallia 1970 ja Mannheimista Helsinkiin hankittu.Kuskien kesken Manne.Pari kertaa ehdin sillä sairaalareissujen aikana ajella ja välillä katselin sen kolistessa ohitseni.Niitä on muutama liikenteessä,vaikka minä nähnyt vain numeron 162 ja nelosen reitillä.Minusta on upeaa,että raiteilla pidetään tämänkin ikäistä raitiovaunua,joka muistuttaa entisistä ajoista suuntakahvoineen päivineen.Semmoista kahvaa käytti pappakin joskus 1900-luvun alkupuolella ratikkakuskin aikanaan.Nykyvaunujen ohjaamot näyttävät erilaisilta.Ratikkakuski.fi kertoo ratikkatarinoita Helsingistä,mitä kuljettajat kuulleet ja nähneet vuosien varrella.Ei mikään yksitoikkoinen ammatti.Minun matkustajana ollessani kohdalleni yleensä osunut vain kännipäisiä örveltäjiä.Ja nyt onkin taukoa ratikkamatkailussani ainakin 25.3. asti. Se on tuuraajapäivä.

Aamulla tultiin ottamaan puolisosta verikokeita.Miespuolinen salskea hoitaja.Soitti pari tuntia etuajassa ja kysyi,joko saa tulla.Onneksi olin herännyt varhain,juottanut puolisolle aamukahvin,pessyt,vaihtanut haavapainauman siteen ja kuivan pyjaman ja pannut hänet takaisin vuoteeseen.Itse olin alkutekijöissä.No,tuli ja otti ja lähti.Tulokset maanantaina.

Kauan ajatuksissa ollut Italiaan menevä kirje,on saatu aikaan.Pitkä siitä tuli,kun en ole kuulumisia kertonut muutamaan kuukauteen.Sain sen säällisesti postilaatikkoonkin,kun vielä hyvin voin semmoisen luo poiketa.Nyt eteisessä odottaa postittamista kirjekuori,joka pitää sisällään verokorttini työnantajalle.Olen taas omaishoitajaruodussa.Jos joku luulee,että omaishoitajan tuki on verotonta,on se väärä luulo.Me maksamme veroa! Verottomaksi säätämisestä aina välillä päättäjien kesken puhutaan,mutta puheeksi on jäänyt.Pitäähän valtion saada jokainen mahdollinen sentti.Työnnän jälleen tähän väliin sen asian,että vaikka palkkamme olisi veroton,olisi se huomattavasti pienempi kuin laitoshoidon kulut,jotka me säästämme hoitamalla läheistä kotona.Ehkä verottomaksi muuttaminen toisi närää muitten palkansaajien keskuudessa.Ollaanhan sitä nytkin jo kateellisia tästä verollisesta,kun tietämätön ei pidä omaishoitoa kunnon työnäkään.Voin vakuuttaa sen olevan.Ympärivuorokautistakin seitsemänä päivänä viikossa ja aina oltava valmiina kuten partiolainen.Downshiftingistä ei voi oikein puhua.Muuten,Lenita Airisto ei perustanut pätkääkään downshiftinkiin Huomenta Suomi-lähetyksessä.Hiukan rypisti eleganttia otsaansa lausuessaan sanan,joka tarkoittaa leppoistamista eli työnteon ja kuluttamisen vähentämistä.Aivan eri aatesuunta kuin ahkeralla ja työtäpaiskivalla Lenita Airistolla,joka kerran jossain televisiolähetyksessä komensi suomalaisia ostamaan Nokia-puhelimia,ettei Nokian käy huonosti.Emme ilmeisesti ostaneet tarpeeksi.

TOTUTTELUA ERILAISEEN ELÄMÄÄN

Toinen päivä ja puoliso yhä kotona.Ei sairaalakeikkaa.Nyt olen myöntynyt siihen,että tahdon saada kotihoitoa,sairaanhoitoa ja vaikka mitä hoitoa kotiin.Olen jo aloittanut selvää ottamiset.Ensi viikolla tulee oma sosiaaliohjaaja kotitarkastusta pitämään sosiaalitoimistosta.Lupasin tiputella kahvit eikä sitä katsota kaupungin virkamiehen lahjomiseksi.Ei ole ennenkään katsottu.On mukavampaa rupatella ja tarkastaa kahvikupposen ääressä.

Kun puolisoa kyörättiin kotiin sairaalasta,oli hänellä ihan vieraita vaatteita mukana nimineen ja hetuineen päivineen.Tänään ne haettiin pois.Huomenna tullaan ottamaan verikokeita ja tähänkin haluan jatkoa eli säännöllisiä käyntejä.Enää en miestä saa mukaani laboratorioon.Kunhan kaikki alkaa rullata hakemusten,anomusten,tarkastusten ja päätösten jälkeen,alkaa aurinko paistaa taas elämässämme.Siihen asti hiukan synkistellään.Mutta suuremmin en aio ruveta rypemään itsesäälissä,vaikka mieli tekeekin.

Katolinen maailma on saanut nyt uuden paavin.Tuprutti vaaleaa savua piipusta ja se oli vissi merkki valinnasta,joka lopultakin sujui kaiketi jonkunlaisessa yhteisymmärryksessä.Minulle luterilaisena paavi ei tärkeä ole,mutta ihailen hänen työympäristöään ja Sikstuksen kappelin maalauksia.En ole käynyt.Tähän kohtaan sopii panna sana valitettavasti.Kun minun tieni ei ole Roomaan vienyt,vaikka sanotaan kaikkien teiden vievän.Enkä päässyt edes Sinebrychoffin näyttelyyn ainakaan vielä katselemaan Michelangelon luonnoksia Sikstuksen kappelin maalauksia varten.Näyttely on auki vielä toukokuussa,jotta toivoa on.Tuuraaja tulee ensimmäisen kerran viikolla 13.Ne tunnit on jo buukattu täyteen muita asioita.Verensokerin mittauslaitteesta on puolison sairaalassa oloaikana huvennut paristokin.Ja on kaikenlaista muutakin hankittavaa.Puoliso on nyt vuodeihminen,että yhdessä emme mihinkään voi lähteä eikä yksin voi jättää.Tiesinhän minä tästä muutoksesta ja nyt se on hollilla.Ei kun etiäpäin,sanoi mummo lumessa.

MIHIN HÄVISI KÄSILLÄ TEKEMINEN?

Lenita Airisto oli taannoin tv:n Huomenta Suomi-ohjelmassa puhisemassa muun muassa siitä,miksi Suomessa käsillä tekeminen on unohdettu ja koetaan jotenkin alempiarvoiseksi työksi.Koulutukseen satsataan enemmän kuin koskaan.Samoilla linjoilla oli jo aikaisemmin bloginpitäjä Äijä kerettiläisine,kuten itse sanoo, ajatuksineen ollen hänkin sitä mieltä,että koulutus ei aina tarvitse olla se pääasia.Ruumiillisella työllä on ennenkin elanto hankittu.Minäkin muistan omia nuoren vaimon aikoja,kun tarvitsin kupariastioitteni tinaajaa,vein ne läkkisepälle.Hänellä oli pieni työhuone,en muista enää missä päin Helsinkiä,jossa läkkisepän töitä ammattitaitoisesti teki.Liekö enää koko kaupungissa yhtäkään aivan ehtaa läkkiseppää?

Kadunlakaisijat myös ovat ainakin Helsingistä kadonneet.Koneella tehdään eikä se jälki vedä vertoja käsilakaisulle.Nyt sanotaan maahanmuuttajien vallanneen "vähempiarvoisia" ammatteja,niin eikö kadunlakaisijat voisi herättää henkiin? Muinoin olivat Helsingin kadut siistejä.Kotona opetettiin,että roskata ei saa.Nyt esimerkiksi ratikkapysäkit ovat epäsiistejä,vaikka niissä on parikin roskista.Me emme enää viitsi.Sairaaloissa toimivat siivoojina ulkomaalaistaustaiset ihmiset.Vessojen puhdistus ei sovi suomalaiselle.Ennen sopi.Talonmiehet taloista samoin hävinneet.Hän teki pieniä korjauksia asukkaille,piti lapsille jöötä,siisti jalkakäytävän aamuvarhaisella ja tervehti iloisesti kaikkia.Hän loi aina paikalla olemisellaan ja auktoriteetillaan turvallisuutta taloon.Nyt asiat hoidetaan huoltofirmojen toimesta,joilla voi olla montakymmentä taloa asiakkaanaan.Käyvät sutaisemassa koneillaan näkyvimmät roskat ja auraamassa pihalta lumet,kunhan ehtivät.Menisikö tässä maassa paremmin,jos Lenita Airiston ja Äijän toiveet täyttyisivät: ruumiillinen työ ja käden taidot taas kunniaan? Airisto vannoo henkeen ja vereen yrittämisen puolesta ja antoi ankaraa satikutia "laiskureille".

Puoliso tuotiin eilen illalla kotiin.Yrittivät kierrättää taas Laaksoon,johon sanoin jyrkästi ei.Yö meni hyvin ja nyt olemme jo juoneet aamukahvin lisukkeineen ja mies sai lääkkeet.

LUSIKKA KÄDESSÄ

Nyt pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pyörtää eilispäivän blogikirjoitukseni alkuosa,jossa olin kiivaasti sitä mieltä,että joku yritti minua höynäyttää Postin nimissä.Mymskä oikaisi ja Postikin oikaisi soittaessaan ollessani sairaalassa miestä ruokkimassa,että ei ole jekkua tämä,vaan totisinta totta: viisi isoa pahvikollia odottamassa saajaansa.Mutta siinä olin visusti oikeassa,etten ollut moista lähetystä tilannut.Sairaala teki tietysti kauniisti ja avuliaasti,mutta minullekin olisi ollut hyvä kertoa,etten panisi bluffin tiliin.Pyysin anteeksi lähetyksen tuojalta sanojani blogimaailmassa ja muistin siinä samassa,että aina olisi parempi ennen tutkia ja sitten vasta hutkia.

Lisää lunta ja lisää pakkasta luvattu.Mikä tämä tämmöinen maaliskuu on? Muistan mökillä joskus krookusten jo kurkkivan tähän aikaan vuodesta lumettomissa kohdissa.Muistan räystäät,jotka tippuivat ja muistan hauraan järven jään,jonne ei enää ollut meneminen.Nyt maassa on vielä täysi talvi,paksut hanget kaikkialla ja kylmä puristaa kroppaa.Ovat alkaneet taas muuten sairaalassa ihmetellä jaksamistani kotona puolison kanssa ja heittivät ehdotuksen siirtää mies Laaksoon joksikin aikaa.Nyt sanoin heti alkuunsa ei.Kotiin vaan! Ja äänessäni oli päättäväisyyttä toisillekin jakaa.Ratikkalipussanikaan ei ole enää aikaa,vaan rahalla mennään yhdellä ratikalla Meilahteen rakasta Mannerheimintietä pitkin.Ohitan Laakson mäen ja vähän säälin näkemiäni ihmisiä,jotka tarpovat Lääkärinkatua ylös lumisella kadulla.Minun kävelymatkani pysäkiltä on tasainen ja aurattu ja pian ei sitä enää tarvitse kulkea.

Seuraamissani blogeissa on muutamia teatteria rakastavia kirjoittajia.Heidän mukanaan pääsen teatteriin,kun luen esityksessä saaduista kokemuksista ja tunnoista.Minäkin ennen,jolloin en vielä edes tiennyt blogimaailmasta mitään.Olenhan vasta päässyt mukaan runsas kolme vuotta sitten.Me kävimme paljon teatterissa.Eikä jäänyt vain Helsinkiin,Tampere oli yksi meille mieluisa teatterikaupunki.Täällä toki enemmän,koska olimme kausitilaajiakin kahdessa teatterissa.Siihen aikaan ensi-iltaan pukeuduttiin ja jos oli juhlanäytäntö,vieläkin fiinimmin.Näytännön jälkeen yleisön edessä pidettiin juhlakalulle puheita ja näyttämö täyttyi lahjoista.Oli joskus suuriakin,veneitä ynnä muuta semmoista.Eikä taputuksista tahtonut loppua tulla.Tähän tapaan monikin näyttelijä saatettiin eläkkeelle tai juhlittiin pyöreitä työvuosia Thalian palveluksessa.Katsomo eli täysin rinnoin riemussa mukana ja olimme kuin yhtä ja samaa teatteriperhettä kaikki.Eläkkeelle lähtijän jäähyväisnäytäntö oli aina haikeutta täynnä.Monet puheet saivat katsojan silmiin kohoamaan kyyneleet ja kiitollisuus tehdystä työstä oli nöyrää ja aitoa.Kaipaan näitä aikoja.

HÖYNÄYTYSYRITYS

Matkapuhelimeni kilahti aamulla kertoakseen tekstiviestin saapuneen.Avasin ja luin.Siinä Posti ilmoitti minulle olevan lähetyksen ja kysyttiin ajankohtaa,koska sopii tuoda.Oli puhelinnumerokin,josta voisi kaiketi saada lähempiä tietoja ja minun oikea osoitteeni,mutta ei nimeäni.Ei ollut liioin postipaketin lähettäjän nimeä.Epäilykseni heräsi,että tokkopa posti näin ilmoittelee jostain lähetyksestä ja vielä ihmiselle,joka ei ole mitään mistään tilannut.Vastausta pyydettiin klo 9 mennessä.En soittanut mainittuun numeroon kysyäkseni asian laitaa,enkä myöskään tekstittänyt mihin aikaan lähetys minulle sopii tuoda.Olisikohan soittoni tullut minulle maksamaan maltaita? Vastaukseni viestinä olisi myös saattanut koitua kalliiksi tavalla tahi toisella.Näitä kaikenlaisin kepulikonstein rahastavia on maailma täynnä ja se taas kertoo,että höynäytettyjä on paljon.Joskushan on myös sähköpostissa ilmoitettu jostain "virheestä" pankissa ja tiedustellaan tarkempia tilitietoja.Omalle kohdalleni ei ole aikaisemmin mitään sattunut.Tämä aamuinen oli ensimmäinen kerta.Uskon vakaasti,että "posti" ei ollut Posti eikä edes Itella Posti.

Puolison kanssa kävi seuraavasti.Hän oli kotona kaksi päivää.Kun hänet perjantaina tuotiin,kerrottiin,että hänen huoneessaan oli vatsatauti jylläämässä ja toivottiin,että puoliso ei ollut saanut tartuntaa.Sai.Meni vallan veteläksi eikä vain alapäästään.Sunnuntaina soitin ambulanssin.Verenpaine liian alhainen,nestehukkaa ripulista,verensokeri korkea.Tiputus auttoi jo ambulanssissa. Nyt on päivystyspoliklinikalla.Eivät vielä soittaessani tienneet,jääkö tarkkailtavaksi,pannaanko peräti osastolle tai ehkä kotiin.Yö oli jo mennyt rauhallisesti nukkuen.Jos syynä on norovirus,niin yleensä on ohi parissa päivässä.Jos taas Clostridium difficilen aiheuttamaa,kuten syksyllä,niin aletaan lääkitä.Saan tietää enemmän,kun lähden kohta asiasta ottamaan selvää.Emmekö ikinä pääse tästä sairaalakierteestä eroon?

HÄN ON KOTONA

Nyt hän on kotona! Tuotiin eilen saattojoukon kera.Tuntui niin mukavalta,kun näin hänet myöhemmin illalla nukkuvan omassa tutussa vuoteessaan.Hiukan kuorsasikin.No,on toki paljon enemmän työtä kuin ennen.Mutta kaikki on mennyt odotettua paremmin,jopa yökin.Pyykkiä tuli jo eilen,kun jouduin pyjaman kolmeen kertaan vaihtamaan.Ilokseni on myös muutaman kerran jo hyödyntänyt itsekin vuoteen vieressä olevaa "sorsaa" eli pissapulloa.Mieli on ollut meillä molemmilla valoisa,eikä mies ole kuin pari kertaa ladellut ärräpäitä ja huidellut käsillään vastustaakseen hoitotoimenpiteitä.Tosin takana vasta yksi päivä ja yö.Vastoinkäymisiä tulee aivan varmasti jatkossa.Tapaus kerrallaan selvitettävä.Tähän olen tähdännyt,että saamme olla kotona yhdessä niin kauan kuin se suinkin on mahdollista.Uhmasin lääkärien ja hoitajien neuvoja,sillä uskoin itseeni ja puolisoon.Uskoin pärjäämiseemme,vuosien aikana hankkimaani osaamiseen ja taitoon.Siitäkin huolimatta,että nyt olemme vaikeamman tilanteen kanssa tekemisissä.Kyllä tämä tästä.

Oikeastaan on helpottavaa,kun ei tarvitse enää sairaalareissuja tehdä.Tuntuu sekin mukavalta,että saa/pitää olla kotona lämpimässä koko päivän.Ei pukeutumista kaupungille-meno-asuun,ei meikkiä,ei kiirehtimistä mihinkään.Ja oikeastaan olen onnellinen ihminen,kun sain mieheni takaisin kotiin.Tänään vielä ihmetellään ja levätään muutamaa toimenpidettä paitsi.Huomenna kynsien leikkuuta,suihkutusta yms. Otamme pehmeän laskun takaisin arkeen.Ensi viikolla ilmoitan sosiaalitoimistoon puolison kotiutumisesta ja sitten alan jälleen saada omaishoidon tukea.Olen takaisin ruodussa ja kaupungin palkkalistoilla.

Ja niin minä iloitsen tästä kaikesta ja avaan tänään viinipullon pienen ja kuulen Omar Khaijamin sanat:

Jok´ainut talven taipale ja kiirehtivä kevät
ain´ elonkirjastamme jälleen lehden repäisevät.
Juo viiniä! Sill´ lausunut on Viisas: "Surut maailman
on myrkkyä,mut viinin yrtit niistä lääkitsevät".

VIELÄ KERRAN

Tänään viimeisen kerran Kivelässä.Kiitin hoitajia hyvästä hoidosta ja tarkoitin jokaisella sanalla totta.Puoliso väsynyt.Nukkui taas koko siellä oloni ajan.En tiedä,kuuliko,kun sanoin lähtiessäni,että tapaamme huomenna sitten kotona.Viimeisen kerran odottelin bussia ja ratikoita Kivelästä Katajanokalle.Ihan hyvä näin.Aamulla tein vielä viimeiset ostokset ja nyt on pakastin ja jääkaappi piripintaan täynnä.Kukkia olohuoneeseen ja keittiöön ikäänkuin pisteeksi iin päälle.Puolison vuode odottaa puhtaan pyjaman kanssa.Minä siirtynyt omaan sänkyyni.Kaikki reilassa.Kivelän hoitajat huikkasivat perääni "jaksamista".Sitä tarvitaan.

Siitä on monta kuukautta,kun luulin,että mies ei enää kotiin tule.Niin oli vakavat sanat lääkäreillä ja muulla hoitohenkilökunnalla jo Haartmanin sairaalasta asti. Alitajuntani pani kampoihin,vaikka hyväksyinkin jollain lailla uudenlaisen elämän ilman miestä kotona.Aikaa kului.Välillä syttyi toivon kipinä,että olemme kuitenkin yhdessä.Sitten se taas hiipui.Vastustin ajatusta,ettei hän tule enää kotiin.Vastustin kovasti.Kun kunto alkoi hiljalleen kohentua ja raivonpuuskat harveta,olin varma,että kotiin hän tulee.En antanut periksi.En tiedä tulevaisuudesta mitään.Päivä kerrallaan mennään.Loputtomat keskustelut lääkärien ja hoitajien kanssa,kyyneleitä ja toivoa,epävarmuutta ja pelkoakin.Mutta hän on minun mieheni ja koti on paras paikka.Aika näyttää.Aleksis Kiven sanoin "sillä siinä on hänen elämänsä,ja siinä on hänelle sen sisältö".

RIEMU RINNASTA ULOS

Hyökkäsin aamutuimassa kaupungille,kun on triljoona asiaa toimitettava ennen puolison kotiinpaluupäivää perjantaina.Elämän asettuessa taas raiteilleen tuntuu eri kivalta ja mieliksenihän minä tässä hosun.Hoitajat ovat nyt omaksuneet ajatuksen meidän pärjäämisestämme kotona eikä yrittänyttä edes laiteta.Sittenhän sen näkee,miten alkaa mennä.Minua ei edes tarvita kotiin toimittamisessa.Kuljettaja,hoitaja ja fysioterapeutti hoitavat.Menen vain ulos vastaan,että osaavat oikealle ovelle kujalta.Vähän jännittää.Olihan mies poissa yli kolme kuukautta yhtäjaksoisesti ja sitä ennen syyskesästä pätkittäin sairaalassa.Mutta hei,me pärjätään!

Minua on viime aikoina askarruttanut sana kotoutua.Ensin luulin painovirheeksi ja sitten otin oikein selvää.Eikä se liioin ole synonyymi sanalle kotiutua.Vissi ero.Kotiutuminen meinaa juurtumista,jonkun paikan tuntemista kodikseen ja siis joku "päästetään kotiin".Niin että puoliso perjantaina kotiutuu sairaalasta. Jo 1800-luvulla ymppäsi vanha kunnon Elias Lönnrot kotoutua-verbin sanakirjaan.Niin että myöhään minä havahduin sanaa ihmettelemään.Kotouttamisella tarkoitetaan vaikka maahanmuuttajan kotoutumista työelämään ja yhteiskuntaan,olon tuntemista mukavaksi vieraassa kulttuurissa.Eikä maahanmuuttajaa lähetetä mistään  mihinkään,kun kotoutetaan,kun taas kotiutettava siirtyy jostakin johonkin.Näin se jotenkin menee.Eikö?

Eilen en yhtään harmistunut,vaikka kolmonen meni nenän alta ja odotusaikaa oli kymmenen minuuttia.Laskeskelin,että enää kolmena päivänä jokapäiväistä julkisilla kulkemista ja sitten se loppuu.No,tuuraajapäivinä toki pääsen nauttimaan nelosella ajelemisesta,että ei vallan unohdu.Siihen tapaan kaikki onkin sitten kuten ennen.Ei voi muuta kuin iloita ja riemuita.On tässä "hyvä mieli kuin harakalla,olipa tuisku tai pakkanen". 

MUTINAA MAANANTAINA

Lumessa kahlaamistahan se eilen oli isoksi osaksi varsinkin Töölön puolella.Eivät olleet ehtineet aura-autojen kanssa sinne syrjäkylille.No,onneksi oli tarpojia ollut ennen minua,että oli syntynyt polku kinoksiin bussipysäkiltä sairaalan ovelle.Kopistin saappaat lumesta ja kapusin vuodeosastokerrokseen.Hissiä en käytä.Samat toimenpiteet kuten aina alkajaisiksi ja sitten vain istuin ja pidin puolisoa kädestä.Nyt minulla oli mukanani lisää taidetta Pieni taidekirjasto-sarjasta,Goya ja Bruegel.Näiden kahden taiteilijan väliin mahtuu kaksisataa vuotta ja Goya on se myöhäisempi.Heistä luin ja kuvia katselin teoksista.Mutta sitten puolison huonetoveri nousi vuoteesta ja kaatua tömähti lattialle.

En ehättänyt ottamaan kiinni,sillä ihminen menee nurin kyllä hetkessä.Ja minä istuin muutaman metrin päässä puolison sängyn toisella puolella.Ei käynyt kuinkaan,sanoivat hoitajat,jotka ilmestyivät salamana paikalle ja tätä vakuutti itse kaatujakin.Pantiin takaisin vuoteeseen,laidat ylös ja vaadittiin lupaus,ettei enää nouse. "Jos tulee vessahätä,niin soita".Huone hiljeni,mutta minulla oli paha mieli,kun en ollut pystynyt estämään kaatumista,vaikka yleensä olen aika vikkelä.En enää tutkinut taidetta,vaan panin sen laukkuuni.

Olin juuri katsellut kirjasesta Bruegelin Kerjäläisiä.Taiteilija tunsi kiinnostusta raajarikkoisia ja kerjäläisiä kohtaan ja kuvasi heitä mielellään.Muistui mieleen ne romanialaiset romanikerjäläiset Helsingissä,jotka olivat hankkineet kainalosauvoja rekvisiitakseen ja minua alkoi turkasesti taas harmittaa.Siitäkin huolimatta,että Bruegel oli kuvannut aitoa kurjuutta 1500-luvulla.

Jutta lähetti lämminhenkisen kommentin blogistani.Tuntui mukavalta.Saan aika harvoin kommentteja,jotta osaan iloita jokaisesta ja olla kiitollinen huomiosta.Kerroin miehellekin,mutta en ole aivan varma,ymmärsikö.Kerroin silti.

Pikkuserkkuni T soitti Kotkasta.On sairastellut kuten puolisonsakin.Huokasin.Jokapuolelta ikäviä uutisia.Itse näpytin numerot Ouluun Oulunsaloon ja siellä voitiin,onneksi,hyvin.Ei edes pikkukremppaa,kolotusta tai nuhaflunssaa.Takassa kuulemma roihusi tuli iloisesti,eikä luntakaan ollut sielläpäin sadellut.Oloni hiukan parani.C:n vointia en viitsinyt eilen kysyä.En juuri nyt jaksa olla myötämielinen hänen terveydentilalleen.Eikä C:llä ole nuhaa,kuumetta,kurkkukipua,väsymystäkään.Mutta jonkunlaista pientä yskimistä silloin tällöin,jota väittää flunssaksi. Kiukuttelee siitäkin,kun naapuri kyllä kuulemma kuulee seinän takana hänen yskähtelevän,mutta ei viitsi olla kiinnostunut ja soittaa.Minusta tuntuisi varsin oudolta,jos kotona yskäistyäni,puhelin soisi ja naapuri olisi huolestunut voinnistani.Ehkä tässä talossa yskimiset eivät kuuluisikaan seinien läpi,en tiedä.Minäkin olen kyllä niin piittaamaton,että antaisin naapurien yskiskellä yksiksensä,ellen sitten kuulisi tukehtumisen ääniä.En kyllä tiedä oikein minkälaisia ne ovat,mutta elokuvassa vaikuttavat dramaattisilta ja äänekkäiltä.Tästä tulikin mieleeni,että eilenehtoolla piti katselemani kaikenlaisia elokuvia tv:stä,mutta en katsonut yhtäkään.Menin nukkumaan.Ja nyt menen tiputtelemaan itselleni aamukahvit.Kiitos seurasta.

REMPPUA JA INFRASTRUKTUURIN TUHOA

Väitin eilen olevani "koko päivän" puolison luona sairaalassa.En ollut.Olin ottanut mukaani jo edesmenneen  Pieni taidekirjasto-sarjasta (WSOY) kaksi hiukan repaleista kirjaa mukaani,Rambrandt ja Toulouse-Lautrec sekä vielä joskus Ateneumin kaupasta ostamani Cristopher Wynnen Gustav Klimtin.Kannessa Suudelma ja niin on minulla eräässä Prahasta ostamassani maljakossakin sama kuva.Luin Rempun,kun se oli ehjempi kuin kirjanen Henri-kreivin lyhyeksi jääneestä elämästä.Tämä sarja on vuosikymmenten aikana kokenut kovia,lehdet alkavat irtoilla ja nippanappa sain nytkin Yövartion pysymään koossa.Puoliso oli huomattavasti pirteämpi edellispäivää. Menin lounasaikaan tarkoituksella,syötin hänet,hain päivähuoneesta kahvia ja sen juotin.Kyöräsin sänkyyn ja ajoin parran.Hoitajalta sain varmuuden,että virtsarakkotulehdus jyllää ja lääkitystä annetaan.Istuin pari tuntia ja lähdin Stockmannin kautta kotiin.Itselleni ruokaa ja puolisolle hedelmiä.Olin niin iloinen miehen piristymisestä,että kävin vielä Alkossakin.Samppanjaa pari pikkoloa.

Pyrytti illalla ulkona niin maan perusteellisen peijakkaasti ja vieläkin satelee.Ehkä kuitenkin pääsen jo myöhemmin ratikalla säällisesti Kivelään.Niiden kulku oli takkuillut.Pihan täyttää umpihanki jälleen kerran,eikä kadun puolessakaan hurraamista ole.Kökötin sohvan nurkassa ja katselin puoliunessa Die Hard 4-leffaa,jossa Bruce Willis tappoi enemmän ihmisiä kuin Shakespeare näytelmissään.Elokuvan ohjasi 2007 Len Wiseman.Katselin apaattisena ja väsyneenä terroristien hyökkäystä infrastruktuurin kimppuun ja iso soppahan siitä syntyi.Kaikki meinasi olla stop.Ja alkoi ollakin.Vain uljas urho Willis kykeni USAn pelastamaan.Elokuvassa,kuinka ollakaan,oli tietysti onnellinen loppu,vaikka Washington D.C. olikin romuna kuten Willisin naamakin.Taistelujen ja ampumisten tiimmellyksessä oli tullut naarmu poikineen komistuksen poskipäille.Pystyin hyvin haukottelemaan pyssyjen paukkeessa ja nukahdin heti peiton alle ryömittyäni.Kaikkea ne filmaa! No,teoriassa ainakin mahdollista  tämmöinen "maailmanloppu".

Puolison huonekaveri kysyi minulta,koska saavumme Tukholmaan.Kerroin tietysti meidän kaikkien olevan tukevasti maissa ja Helsingissä.Kuinka kauan olemme Helsingin satamassa,oli seuraava kysymys.Hän on monesti ennenkin ollut "Tukholmassa" tai matkalla sinne,vaikka ikkunasta näkyy supisuomalainen koivikko Kivelän pihalla.Eikä huone muistuta laivaa tippaakaan,eikä edes keinahtele kuten laivoilla joskus tapana on.En tiedä,sainko hänet vakuuttuneeksi.Vedin takin päälleni,annoin puolisolle suukon ja lähdin.Ainoa ,jota jouduin eilen kauemmin odottamaan,oli kolmosen ratikka.Hytisin kovassa tuulessa kymmenen minuuttia ja katselin kadun toisella puolella olevan juhlapukumyymälän näyteikkunaa.Rautatieaseman pysäkillä ulos ja Makkaratalon läpi City-käytävään ja Aleksille.Liikkeellä lauantain iltapäivän tapaan massoittain väkeä,mutta Herkun kassajono eteni kiitettävää vauhtia.

KOHTELIAISUUTTA JA KEPULIKONSTEJA

Tähän kaikkeen kohteliaisuuteen voisi vaikka tottua! Eilen taas nimittäin tarjosi istumapaikkaa neljäntoista bussissa ulkomaalainen komea mies.Torjuin ja kiitin.Enää oli jäljellä pari pysäkin väliä.En ymmärrä tätä kohtelisuuksien tulvaa.Ja minä kun olen moittinut ihmisiä siitä,että harvoin tarjoavat istumapaikkaa yleisissä kulkuvälineissä.Otan lusikan kauniiseen käteen,pyörrän sanani ja pyydän anteeksi.Enkä enää edes pane näitä huomionosoituksia iän piikkiin,vaan se on pelkkää spontaania huomaavaisuutta.Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeanlaisten ihmisten lähellä.

Luin Kehräsaaren blogijutun tänään.Vintti kirjoitti huijatusta miehestä,jonka perintö kaluttiin tyhjiin kepulikonstein.Jäin asiaa miettimään.Luin myös Vintin linkistä saamani lehtikirjoituksen huijatun miehen kohtalosta.Miksi ihmeessä pitää suurista perinnöistä koko maailmalle kailottaa? No,perinnön saanut mies oli tietysti kaljoissaan baarissa,missä oli avautunut.Eikä lehtikirjoituksen mukaan ollut tottunut elämässään suuriin rahasummiin.Riemastus oli mahtava,olalle taputtajia riitti,succés baarin hämärissä taattu.Kaljaa kaikille minun piikkiini,kaverit! Yksinäisen miehen elämän täyttivät nyt vastasaadut ystävät,iloiset velikullat,joilla vilkkui ketunhäntä kainalossa. Sitten vielä vierasjoukko kotiin,jossa vietiin loputkin rahat pankkikortin avulla.Missä oli järki? Eivätkö missään kohdin kellot kilahtaneet? Klassinen huijaritarina.Raju opetus tästä maailmasta.

Puoliso täysin väsähtänyt. Virtsarakon tulehdus alustavasti diagnosoitu ja nyt on antibioottiikuurilla.joka häntä myös väsyttää.Reagoi voimakkaasti.Soitin nyt aamulla.Tilanne sama.Levottomuuteni kasvaa.Otan kirjan ja pienen voileivän tänään mukaani ja olen siellä koko päivän.En illalla jaksanut edes perehtyä C:n alkavaan flunssaan,joka täytti koko puhelinkeskustelumme.Olisin kaivannut myötätuntoa ja olkapäätä."Yksin oot sinä ihminen,kaiken keskellä yksin..."  Menin nukkumaan ja kuivasin kyyneleeni.

Sosiaalihoitajan kanssa jälleen keskustelin.Oli ollut yhteydessä sosiaalitoimistoon,kuten lupasi.Puhuimme puolison intervallihoidoista,jopa säännöllisistä jaksoista hänen kotiuduttuaan.Puhuimme paljon muutakin.Tämä on ihminen,jonka myötäeläminen tuntuu ja näkyy.Eikä se ole pelkkää sanahelinää,vaan toimintaa myös.Tuntuu hyvältä.Alusta asti olen saanut kokea Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston puolelta ymmärrystä ja asiaani paneutumista.Minua on neuvottu,avustettu ja kuunneltu.Nytkin sain ehdotuksen,johon suostuin ja jään odottamaan päätöstä.Eikä minun itseni tarvitse tehdä mitään,paperit kulkevat.

ISTUMAPAIKAN TARPEESSA

Joitakin aikoja sitten kerroin blogissa kauhistuvani yleisessä kulkuneuvossa,jos joku antaa minulle istumapaikkansa.Kauhistuisin oman kertomani mukaan siksi,että näytän jo istumapaikan tarvitsijan ikäiseltä.No,nyt tätä on alkanut tapahtua.Enkä ymmärrä,miten olen muuttunut muutamassa viikossa sen oloiseksi,että seisominen ei enää sujuisi.Eilen palautuessani Kivelästä kotiin ensin kolmosessa nainen ja  nelosessa mieshenkilö.Otin kummatkin tarjoukset vastaan,kun ei siinä voi alkaa heidän kohteliaisuudestakaan johtuvaa outoa mielipahaakaan ratkoa.Siispä hymyilin ja kiitin.Kotona katselin itseäni peilistä.En näyttänyt sen kummallisemmalta kuin aikaisemminkaan eli en pätkääkään vanhemmalta kuin esimerkiksi tammikuussa.Meikki reilassa ja maskarat ojossa.Seuraan tilannetta.

Sosiaalihoitaja tuli eilen luokseni ja pyysi lupaa saada ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon omalle sosiaalihenkilölleni kertoakseen hänelle nykytilanteestamme ja puolison intervallihoitojaksoista tulevaisuudessa.Lomaa en ole pitänyt vuosikausiin ja se tuntuu huolettavan.Omaishoitajan on pysyttävä kunnossa,terveenä ja jaksavaisena.Se hoituu oikeilla lomilla.Tämä miehen sairaalassa oleminen ei ole ollut minulle lomaa.Käyn jokaisena päivänä tervehtimässä eikä aikaa jää oikein asianmukaiseen rentoutumiseen.Intervallihoitojakson aikana en käy häntä katsomassa,en edes soita kuin ehkä yhden kerran.Se on tuntunut vähän  lomalta.Olinhan kerran jopa C:n kanssa Tallinnassa asti eli poissa Helsingistä muutaman tunnin ajan 80 km päässä.Hermostutti.Mitä jos minua ykskaks tarvittaisiinkin? Väärä asenne! Tässä kohdin tulen hiukan kateelliseksi ystäväni H:n asenteelle.Hänen puolisonsa oli vuosikaudet vakavasti sairaana jalka amputoituna diabeteksen seurauksena ja monien vuorokautisten insuliinipistosten varassa.H piti kunnon lomaa hoitamisesta ja matkusti usein Thaimaahan asti miehen ollessa hoidossa sillä aikaa.Minusta ei olisi moiseen,ei kuuna kullan valkeana.Ihailin H:n asennetta silti.Nyt ystäväni on vapaa kulkemaan missä ja mihin vaan.Puolison kun vei sairaus lopulta pois tästä elämästä.

Maaliskuuta mennään.Kevät. Oulunsalolainen,nyttemmin ihan oululainen,ystäväni E kertoi Perämerenkin rannoilla jo räystäiden tippuvan.Meri yhä paksussa jäässä,eikä kotirannan joutsenista hajuakaan vielä.Ruusupensaat lumen alla,mutta aavistus keväästä ilmassa.Näin pukee tämän sanoiksi Eino Leino runossaan Kevätlaulu.

Paistaos armahin aurinko,
hellitä hempeä huomen!
Pitkä,pitkä on Pohjan yö,
kolkko on talvi Suomen.

Kauan kattanut maata on
hallan ja hämärän vyö,
kauan on kuura
peittänyt maan,
kauan on huura
huokunut mielihin hallaa vaan.

Paistaos armahin aurinko,
hellitä hempeä pouta,
jotta lähtisi sydänten jää
ja sulais rintojen routa.

(Kirjasta Suomen talvi WSOY 1946,toim.Yrjö Jäntti ja Martti Haavio)