Tuli marraskuu ja Pentti Haanpään sanoin " ...marraskuu saattaa näyttää kasvonsa monenkaltaisina... mutta useimmiten on sen muoto musta ja synkeä.Harmaita pilviä,sadetta,tuulta,lokaa..." Ote Maa -ja metsäkyliltä-teoksesta,Otava 1968 Iltalehden alakertasarja 1927-28,koonnut Eino Kauppinen. Ensi lauantaina Pyhäinpäivä.Nykyisin Suomessa liikkuva pyhä ajalla 31.10-6.11. evankelis-luterilaisen kirkon määräyksestä 1950-luvulla. Aikaisemmin se ei liikkunut mihinkään.Oli aina 1.11.Vielä siis ehtii kaivertaa kurpitsat,harjata Halloween-vaatteet ja harjoitella olemista pelottavana.
Hoitaja tuli ja oli eilen,kuten pitikin.Pesi puolison ja vaihtoi haavapainauman siteen.Kertoi päivistä,jolloin on kymmenenkin kotikäyntiä.Vanhoja yksinäisiä ihmisiä,jotka odottavat hoitajaa kuin kuuta taivaalle.Meillä käynti on helpoimmasta päästä.Aikaakaan ei mene kuin puolisen tuntia.Minä vien puolison kylppäriin ja tuon sieltä,odotan siteen vaihdon ajan ja sitten puen puolison.Voisin muuten samantien pestäkin, kuten muinakin aamuina.Puoliso on tottunut rutiineihin ja kuulin eilen,kun moitti, "ei mene oikein". No,tänään taas menee.
Tuntuu kuitenkin mukavalta,kun kerran viikossa joku muu suorittaa varsinaiset pesemiset.Ehkä hoitaja joskus tekee koko homman ilman apuani.Se tuntuisi vieläkin mukavammalta.Ehkä kuuluisi hänen tehtäviinsäkin asiakkaan luona.
C vietti syntymäpäiviään.Oli kuulemma lystiä ja oli vieraita.C viettää aina päiviä.Minä taas en.Mutta järjestänyt isälleni isojakin pippaloita ja siitä pidin.Äitini oli omien päiviensä suhteen hiljaisemman sorttinen,vaikka lapsuudenkodissani olikin usein vieraita.Myös puolisolla ja minulla menneinä vuosina.Traditioksi muodostui vuoden viimeisen illan rapukestit.Emmekä kaihtaneet muitakaan ilonpitoja vuoden mittaan.Mökillä kävi suihke,kuten mökeillä noihin aikoihin yleensäkin.Kun yhdet lähtivät,toiset ajoivat jo portista sisään.Olimme mukavassa kohdin tätä maata,että pohjoiseen menijät yöpyivät ja viipyivät.Ne olivat mukavia aikoja ne.Veneiltiin,kalasteltiin,saunottiin,nautittiin... Kummitätini otti ja ihastui erääseen taiteilijaystävääni.Kun me muut menimme jo nukkumaan,istuivat nämä kaksi rantakalliolla melkein jo yöksi muuttuneessa illassa katselen hämärän peittämää maisemaa,kuunnellen veden kantamia ääniä ja unisen kalan loiskahdusta kaislikon takana.
Vuosia on kulunut ja nyt olemme jo seuraavalla vuosituhannella ja kekrikuukautta mennään.En kekrilihapullia enkä kekrilammasta kuitenkaan valmista.Eikä enää kekriä tässä urbanisoituneessa yhteiskunnassa suuremmin vietetä.Taitaa koko sana olla monelle outo.No,kekriä vietettiin sadonkorjuun päättymisen juhlana.Routa alkoi tulla maahan ja viimeisetkin juurikkaat oli nostettu.Kekrilihapullataikinaan pantiin mukaan näitä maan antimia.Kekripukki saatettiin polttaa ja juhlien jälkeen sai talvi tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti