Luin puolisolle eilen sunnuntaina sairaalassa ääneen SK:sta Silja Lanas Cavadan kirjoituksen Ateneumissa olevista symbolisteista.En tiedä,jaksoiko hän seurata lukemistani Paul Gauguinista,Vincent van Goghista,Jacek Malczewskista,Claude Monet´ista ym. Ehkä ääneni tyynnytti hänen rauhattomuuttaan.Ei ollut sallinut veren sokerin mittaamista eikä juuri muitakaan toimenpiteitä.Mutta ruokahalu on hyvä.Eristyshuoneessa piipahti hoitajia,jotka tunnen aikaisemmalta puolison siellä oloajalta ja pahoittelin heidän saaneen taas murheenkryynin hoitoonsa.Puoliso tahtoi kotiin ja minun tuli paha olla,kun olin jälleen hänet sairaalaan järjestänyt.Ei hän ymmärtänyt,miksi ripuli estää kotiin lähdön.No,ehkä tänään on kaikki paremmin.
Kaupungilla mennen tullen ilmiselvästi jo ihmisiä jouluostoksilla.Alkaa olla se aika vuodesta,kun ei olla köyhiä eikä kipeitä.Kuinka paljon ostetaankaan turhia tavaroita sekä itselle että muille.Minä sortunut monesti siihen samaan.Olen pyöritellyt paikasta toiseen esineitä,joita en oikeasti ole edes tarvinnut ja sitten en tiedä,mihin panen esille tai tulenko ikinä tuotakaan vempelettä käyttämään.Ja vanha kansa vielä sanonut,että lahjaa ei saa antaa pois.Itseostetuista olen päässyt helposti eroon joko kylmästi hävittämällä tai kirpputorimyynnillä.
Joukostamme jo poistuneella kummitädilläni oli tapana antaa kodistaan jotain pientä siellä käydessäni.Kerran hän ojensi minulle punaisen puisen koristekauhan,jonka oli joskus joltain matkaltaan ostanut. Se oli vuosia vailla paikkaa.Siirtelin sinne ja tänne,välillä laatikossa piilossa ja taas esillä.Kauhalle oli vaikeaa löytää arvoisensa sija.Helpompaa oli Onni Mansneruksen (1906-1980) taulun kanssa,jonka sain kummiltani syntymäpäivälahjaksi.Se on edelleen seinälläni muun grafiikan joukossa. Lapsena katselin Mansneruksen kuvitusta Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut-kirjassa sekä Päivikin sadussa.Molemmat kirjat kuuluivat mielilukemisiini ja kuluivat ahkerassa käytössä.Eikä pikkutytön mieleen pulpahtanut aavistustakaan,että joskus omalla seinälläni on Mansneruksen grafiikkaa.Ei tosin mitään mestaritonttumaista.
Nostin pankista rahaa,kuten aina.Kannatan käteistä,eikä minulla pankkikortteja olekaan.Kassaneiti tahtoi monet todisteet henkilöllisyydestäni,jota hiukan ihmettelin.Lopulta uskottuaan minun olevan minä, kerroin poislähtiessäni varautuvani kyber-sodan varalle.En tiedä,uskoiko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti