ILMASSA TOIVEIKKUUTTA

Yksi yksinäinen yö taas takana.Nukahtamispillerin avulla nukuin kuin tukki.Laaksossa eilen puolisoa tervehtimässä.Hän pääsikin suoraan Haartmanin päivystyksestä sinne.Laakson sairaalasta minulla on ollut hiukan huono kuva miehen edellisen siellä vuosia sitten olon takia,mutta tämä osasto vaikuttaa mukavalta ja henkilökunta otti mieheni hyvin vastaan.Keskustelin sekä hoitajan että  lääkärin kanssa.Vanhoja,vanhempia kuin minun mieheni,köpöttelee käytävällä.Muistisairaat eivät löydä huonettaan.Jokunen omainen istuu läheisensä sängyn laidalla.Hoitajat vaikuttavat myötäeläväisiltä,eikä ulospäin näy ammattiväsymystä.Osaston miljöö on kodinomainen ja lämminhenkinen.Antaa ystävällisellä ja pehmeällä tavalla meidän nähdä,kuinka me kaikki vanhenemme,muisti ehkä huononee,terveys katoaa ja me tarvitsemme yksinkertaisisssakin asioissa auttavaa kättä.

Lääkäri arveli jonkunlaisen sekavuustilan aiheuttaneen mieheni aggressiivisen käytöksen.Tämä kuulemma ei ole harvinaista aivoinfarktipotilailla.Minä taas panin kaiken verenkiertohäiriön tiliin.Nyt tuntui olevan kuitenkin ohi ja puoliso pitkälti entisenlaisensa.Söi halukkaasti viemiäni hedelmiä ja halusi tänään tuotavaksi lisää.Huone on neljälle hengelle ja kaikki miehiä.Ehkä hyväkin,että puoliso näkee muutakin kuin eristyshuoneen seiniä.Olen jälleen kaivanut pienen optimistisuuden mieleeni ja luotan lääkärin sanoihin,että hänet saadaan kuntoon ja kotiin.

No,minulla ei nyt ole tarkoituksena tehdä näistä blogeistani päivittäisiä sairaskertomuksia.Vaan aion reippaasti siirtyä muihin asioihin myös jokapäiväisessä elämässäni.Olin niin reipasta tyttöä ambulanssissa matkalla Haartmaniin puolison kanssa,että korjasin kuljettajaa,joka sanoi katujen mukulakivien aiheuttavan tärähtelyä kulussa.No,nehän eivät ole mitään mukulakiviä,vaan nupukiviä tietysti.Jo sana mukula pitäisi kertoa kiven muodon.Perunat ovat mukulan näköisiä.Mukula-aiheesta sain päähäni kertoa kuljettajalle Helsingin Kluuvinlahdesta,joka Espalle asti ulottui ja jonka entisissä  rantavesissä nyt ajettiin.Aleksanterinkadun kerroin olleen Suurkadun nimeltään ja Mannerheimintielläkin monta nimeä ennen nykyistä.Kerroin kuntaliitoksista 1940-luvulla,jolloin Haagastakin tuli osa Helsinkiä.Hän puolestaan sanoi tekevänsä minulle kysymyksen: kuinka monta katua ylittää Mannerheimintien? Totta kai vanha töölöläinen tämän tiesi.Niitä on yksi ainut ja se on Nordenskiöldinkatu.Muut vaihtavat nimeä Manskun toisella puolella.Ambulanssihenkilökunnan poistuessa Haartmanista kiitti kuljettaja minua "Helsingin historiapläjäyksestä,joka oli virkistävä".