Herätessäni tänään ajattelin isääni.Onhan isänpäivä ja silloin isiä ajatellaan.Minun isäni on jo poissa.Ollut jo 20 vuotta.Kaipaan häntä yhä.Oli mukava mies.No,ei nyt ihan aina.Kaiken aikaa mukavaa ei luultavasti olekaan.Meillä kaikilla on huonot aikamme ja se on luonnollista.Mutta noin yleisesti ottaen isäni oli kuin olikin mukava mies.Minä olin isän tyttö.Pikkutyttönä ollessani hän huolehti,että minulla oli kivaa.Ei ollut sisaruksia,joiden kanssa leikkiä.Isä leikki.Hän oli myös mainio kertoja.Sepitti satuja ja myöhemmin mielellään tarinoi varsinkin Helsingin historiasta.Sillä lailla kiinnostukseni heräsi tämän kaupungin menneisyyteen.Lapset pitivät isästäni.Meillä oli lastenkutsuja ja vanhempani toimivat ylimpinä järjestäjinä,että me viihdyimme.Eläimet pitivät myös isästäni.Joskus mietin,mistä se voi johtua Korkeasaaressakin.Vieraillessamme Pohjanmaalla vanhempieni ystävien maalaistaloissa navettakissatkin,nuo puolivillit olennot,kerääntyivät isän luo.Isä oli kaikinpuolin ulospäin suuntautunut ihminen,puheiden pitäjä juhlissa,shakkimestari ja ennen kaikkea minun isäni. Positiivinen elämää rakastanut isäni.
Moneen yöhön ei minun ole tarvinnut nousta huoltotöihin.Meillä on rauhallisempaa.Jopa puolison jalkojen lihaksia vahvistavat jumppaliikkeet ovat sujuneet seesteisissä merkeissä.Minulla on kotiläksynä voimisteluttaa jalkoja tarkkojen ohjeitten mukaan,jotka fysioterapeutti on paperille pannut.Hän on tehokas ja taitava,vaativa ja periksi antamaton.Puoliso kyllä tottelee,vaikka pientä mutinaa on lihasten joutuessa liikkeisiin,joihin eivät ole pitkiin aikoihin joutuneet.Terapeutti uskoo,että me saamme miehestä vielä kotona rollaattorin kanssa kävelevän ,kahden porrasaskelman astujan. Ja me pääsemme taas ulos ilman avittajaa.
Joskus minulle putkahtaa mieleen pikkuserkkuni Kalevi,edesmennyt hänkin.Kalevi nimittäin silloin,kun me olimme kaikki voimissamme ja terveitä,sanoi minulle kerran "sä joudut vielä työntämään häntä pyörätuolissa".Minua nauratti ja ihmetytti.Puoliso pelasi golfia pikkuserkkuni kanssa,meillä oli kaikki hyvin.Ei viittausta pyörätuoliin päinkään.Niin kävi kuitenkin monien vuosien kuluttua.Kaleviakaan ei ollut enää.Miten kummassa pikkuserkkuni tiesi? Tämä askarruttaa mieltäni joskus.Kun hän ei ollut mikään selvännäkijäkään tai etiäisten asiantuntija.Ihan tavallinen kaveri,minun ystäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti