Kaaos,sanon minä.Siis ulkona ja säässä.Ratikat jumissa kiskoillaan,koti-ikkunoista ei näe ulos,lumi tarttunut kiinni ja räystäillä 30cm kerros tätä valkoista ainetta.Vein roskat ja kamppailin tuulen kanssa.Oli pakko lähteä kaupungille.Automaattitilauksena taksi,joka onneksi tuli.Senkään ikkunoista ei ulos ollut katsomista.Kaikkialla yhtä ja samaa valkoista,tuulen pöllyttämää lunta,kinoksia jopa kaduilla jalkakäytävistä puhumattakaan.Tavaratalossa asiakaskato.Jotkut ihmiset sukelsivat suojaan ovista.Joillakin oli sateensuoja turvana,josta tuskin sen suurempaa apua.Se ei ole vettä,mikä nyt päällemme sataa.
Menin apteekkiin ja Herkkuun.Taksia en saanut soittamalla.Linjat tukossa.Asiakaspalvelijat varattuja.Päätin mennä ratikalla kotiin.Kassit painoivat,eikä nelosta näkynyt.Vapaa taksi ajoi pysäkin ohi.Nappasin sen.Hyvä ratkaisu,sillä neloset seisoivat lumen vankeina pitkänä jonona ennen Mariankadulle ja Katajanokalle kääntymistä.Ristin käteni kiitokseksi oivalluksestani pysäyttää taksi.Purin ostokset ja nyt ihmettelen,millä konstilla pääsen sairaalaan ja aikanaan sieltä pois.Kiitos myös siitä sinne jonnekin,että pyysin lykkäystä puolison kotiin tulolle.Edes invataksin kuljettaja ei olisi saanut näissä lumimassoissa pyörätuolia lykityksi rapulle.Jos olisi päässyt edes ajamaankaan.
Tulee pakostakin mieleen lumimyräkät Washington D.C:ssä,joista ystäväni ovat kertoneet.Asuivat siellä monta vuotta ja joskus oli kaikki lumen takia seis.Koulut,kaupat,työpaikat suljettuina.Lunta pari metriä.Autoissa ei siihen keliin sopivia renkaita.Lumen raivauskalusto alkeellista.Sähköt poikki,elämä pysähtynyt.Niin että ei tämä nyt tänään ole aivan sitä luokkaa kuitenkaan,mutta läheltä liippaa.
Sairaalaan tahdon mennä ja sinne pääsen: ei kun eteenpäin,sanoi mummo lumessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti