RUOHON TUOKSUA

Eilen niin leppeä ilma,että lähdimme rantaraitille pasteerailemaan.Hanhia nurmikon täysi,ilmassa kirkuvia lokkeja,purjeveneitä laineilla,sininen taivas ja kevätaurinkoa.Siinä koko kirjo pehmeässä kevään ruohon tuoksussa.Eikä muuta tarvittukaan.Oli hyvä olla,penkillä istuksia.Viereisellä oli kaksi rouvaa hiljaa keskenään jutellen.Sightseeingvene ajoi ohi yläkansi ihmisiä täynnä.Tänä aamuna herättyäni ajattelin: huomenna on vappu.

Äitini kuoli 26 vuotta sitten tänään vapunaattona.En sen kummemmin muistele,en sytytä kynttilää,pari ajatusta naisesta,joka oli äitini,originelli ja vaikea ihminen,helppo heille,jotka eivät tunteneet.Hän teki minulle kuitenkin hyvän lapsuuden isäni kanssa.Synnytti minut toukokuussa eräänä helteisenä päivänä,kuten muisti aina mainita.Synnytyksen kivuista ei kertonut.Mutta kivulla hänen oli synnyttämän,kuten jokaisen naisen kuuluukin tehdä.Näin sanoo Kirja.Sitten hän oli mukana elämässäni,kunnes lähti ja jätti meidät tänään kauan sitten.Silloinkin oli aurinkoinen päivä.Ihmiset vamistautuivat vapun viettoon.Me lähdimme isäni kanssa sairaalaan sanomaan äidille ja vaimolle hyvästit.Hän näytti niin rauhalliselta ja jollain tavalla onnelliselta.Minä kuiskasin: hyvää matkaa.

Nyt on pihakoivuissa selvästi jo urvut puhkeamassa,pensaissa ujo viherrys ja ruohomatto ravistelee viimeisiä talven uniaan.Kukkalaatikkoni odottavat tyhjinä kukkia täytteekseen.Voisikohan jo ensi viikolla? Tästä tulikin mieleeni,että lähetin isännöitsijälle tulikiven katkuisen sähköpostin koskien asioita,joita en tässä kerro.Muutaman päivän olin tyytyväinen ja sitten iski katumus.Ei kun Canossan matkalle.Pyysin anteeksi.Ja sain.Hän on mukava mies.Toivotteli hyvät vaput.Voisin antaa vastaisuudessa auringon laskea kiukkuni yli ennen kuin postia panen menemään.Olen aina ollut kärsimätön.No,sen verran kerron,että aiheesta ärhentelin,mutta olisin saanut jättää sen tekemättä.

Luin Heidin tekstin "Rikos" ja siitä edelleen Sallan lukupäiväkirjan ja siitä edelleen sitaattioikeudesta asiaa. Runoja kun on minullakin tullut pantua blogiin,tosin lähde ja tekijä mainiten,mutta se ei kai asiaa lievennä,kun kokonaisia runoja  sinällään  ei saa julkaista minkäänmoisina lainauksina.Vähäpätöisessä mielessäni ihmettelen syytä.Jos lainaus alkuperäisen kokoisena on lainausmerkeissä,mainitaan lähde sekä tekijä,miksi se olisi väärin? Siteerataanhan puhekielessä sen kuin ehditään,lausujat päästelevät Eino Leinoa paatoksella,jonkun aikoja sitten lausutut aforismit lentelevät ilmassa.

Tästä tulikin mieleeni Risto Rasan pikkurunot,jotka ovat joskus hyvinkin aforismimaisia ja niitä olen lainaten viljellyt useinkin omassa blogissani.Virhe! Osa runosta saa tulla julkaistuksi lainauksena. "Puut liikkuvat keväisessä metsässä,kypsyttävät vihreänsä yhtäkkiä kuin takeiksi..." (Risto Rasa,Tuhat purjetta Otava 2.painos 2011,Metsän seinä on vain vihreä ovi 1971) Tästä jäi loppu pois.Onko tässä muodossa  tekijänoikeuslain puitteissa? Ymmärsin myös,että lainauksen tulee nivoutua tekstiin esimerkiksi runoa arvosteltaessa tai runoilijasta muuten puhuttaessa. Niin ollen yhtäkkinen lainattu runo ei edes pätkänä  tule kysymykseen,vaikka mitenkä uusi vuodenaika rynnistää bloginkirjoittajan rinnassa ja "puut liikkuvat keväisessä metsässä".

HELSINGIN RAKASTAJAT

Löysin kirjasta Helsingin kaupungin historia V:2  kust.SKS 1965 Arvi Kivimaan  Kaiho ja elämä-kokoelmasta runon. Arvi Kivimaa eli 1904-1984 ja oli kirjailija,runoilija,teatterinohjaaja ja teatterinjohtaja.Johti muunmuassa Suomen Kansallisteatteria vuosina 1950-1974.Näin tänä vuonna Helsingin juhliessa 200-vuotistaivaltaan maan pääkaupunkina,laitan tähän Kivimaan Helsinki -valkea kaupunkimme-runosta (1935) pari säkeistöä. (Osanhan runosta saa julkaista blogissa lähteen mainiten.)

" Helsinki,valkea kaupunkimme,
raikas ja pohjoinen,
ylhiä tornejas tervehdimme
äärellä aaltojen!
Laps olet verkkaan vierivän Vantaan;
nyt meri kuohujaan
keinuen kantaa kalliorantaan,
purjein hohtavaan.

Kauaksi katsoo kirkkosi ylväin,
Suurtorin valtias.
Suomenlinnasi paatisin pylväin
valvoo vaiheitas.
Pihkantuoksua Alppilan kunnaat
vehmaina tulvivat.
Kalmistoissa on kalliit lunnaat:
mahtisi rakentajat."

Myös Mika Waltari monen muun kirjailijan lailla oli harras Helsinki-kuvaaja.Monissa romaaneissaan hän palaa synnyinkaupunkinsa kaduille ja kujille.Mieheni löysi jostain antikvariaatista kerran Waltarin Appelsiininsiemen-kirjan.(1931).Kirjassa kerrotaan esimerkiksi Arkadian sillalta nähtyjä aamunkajoisia maisemia ratapihoineen ja Siltasaarineen.Mieheni lahjoitti kirjan ohjaaja Ere Kokkoselle,joka johti menestyksekkäästi Komediateatteri Arenaa Hakaniemessä melkein kuolemaansa 2008 asti.En muista,käyttikö Kokkonen Appelsiininsiemenestä mitään teatterissaan. Ei ainakaan miehelleni siitä maininnut.Eikä enää voi kysyä.

Kun nyt kerran Helsinki-kirjailijoista tässä näin sunnuntaini iloksi tarinoin,jatkan aiheesta.Iiris Uurto (1905-1994) oli Helsingin työväestön armoitettu kuvaaja. Ei myöskään malttanut pysytellä pois pikkuporvariston elämän kiemuroista. Helvi Hämäläinen,joka poistui neljätoista vuotta sitten keskuudestamme, asui Töölössä ja kirjoitti ahkerasti helsinkiläisten elämästä jopa köyhimpien laitakaupunkilaisten arjesta.Kunnes sitten Säädyllisessä murhenäytelmässään siirtyi sivistyneistön ja parempiosaisten pariin.Jostain muistan lukeneeni Helvi Hämäläisen vastustaneen henkeen ja vereen asti Helsingin arvorakennusten purkamista ja tilalle rakennettuja taloja betonista ja lasista, laatikkomaista ja ikävää arkkitehtuuria.Siitä Hämäläiselle pojot.

Ruotsinkieliset kirjailijat eivät tokikaan jääneet jälkeen Helsinki-kuvauksissaan. Arvid Mörne,Runar Schildt,Bertel Kihlman,Elmer Diktonius ja monet muut jo tästä elämästä lähteneet kirjoittivat enemmän tai vähemmän Helsingistä.

Nykykirjailijoistakin moni pysyttelee tämän kaupungin turuilla ja toreilla.Ammentaa inspiraationsa ympäristöstään,kokemastaan ja näkemästään faktan tai fiktion tapaan.Mutta pitää olla varovainen mielikuvituksensa kanssa,ettei käy niin kuin kirjailija Lasse Lehtiselle,jota vastaan nostettiin syyte kunnianloukkauksesta koskien kirjaa Onni suosii rohkeaa.Nyt Lehtinen,oikeutetusti, pohtii,miten joku voi närkästyä tekstistä,joka on silkkaa kirjailijan mielikuvitusta,fiktiota alusta loppuun,oman mielen rakentamaa romaania.

VÄSTÄRÄKIN AIKAAN

Monille pukkaa kevättä sydämeen,minulle tässä ja nyt uutta tekstiä.Ja harmittaa! Ei tekstin pukkaaminen,vaan kun sivu suun taas olosuhteiden pakosta meni SKS:ssa järjestettävä  tilaisuus "Elämää sodanjälkeisessä Helsingissä" 25.4 2012.Toukokuussa jatkuvat SKS:n keskiviikot,vaan kun... Aina näitä jeremiadejani päästelen,etten pääse sinne ja sinne.Näin se vain on ja joskus ottaa niin sanotusti päästä.Mutta aurinko paistaa meille kaikille tänään  Helsingissä ja toivon mukaan muuallakin,niin että kohta pian kevään jälkeen kesää pukkaa.Valpurikin kolmen päivän päässä.

Yöllä satoi.Jouduin tekemään kahden-kolmen maissa roskiskeikan.Tuntui yllättävän lämpimältä ollakseen sentään Suomen huhtikuinen yö.Tulee mieleen ne monet kesäiset yölliset partisilla istumiset,kun ei uni silmää painanut.Hiivin parvekkeelle yöpaidassa,istahdin ja katselin lepakoiden lentoa (ei enää viime kesänä näkynyt yhtäkään) ja nautin hiljaisuudesta kesäyössä.Olivat  pieniä onnenhetkiä.Risto Rasan sanoin: Puut havisevat./ Kuun kaleeri soutaa lahdella yön.

Tänään ulos ja jälleen multapussin kanssa.Nyt on enää kymmentä litraa vajaa kukkalaatikoissani ja tämän pussin ostin ihan itse ilman taloyhtiön avitusta.Orvokkeja voisi istuttaa.Mutta on jo taas  kesäkuussa pantava  uusiksi,kun orvokit kuihtuvat tehtävänsä kevään ensimmäisten joukossa tehneenä.Siispä jään multasormet syyhyten odottamaan pelargonien ja margaretojen aikaa.

C soitti eilen ja panimme taas maailmaa järjestykseen.Hänen parvekkeensa lasi oli irronnut osin pidikkeiltään ja repsottaa nyt kevättuulen armoilla kunnes huolto korjaa.Pitänevät kiirettä,ettei tule suurempaa ongelmaa.C asuu Espoossa luonnonläheisessä nelikerroksissa talossa.Ei hissiä,kun on aina meinattu ihmisten jaksavan kavuta ylimpäänkin ilman koneen apua.Kummitätini jäi oman talonsa neljänteen  vuosiksi loukkuun.Ikä alkoi painaa,kunto huononi ja maailma pelotti.Naapuri suoritti ostokset ja kummipoikalääkäri toi lääkkeet.Erakoitui.Katseli ikkunasta ulos kuollutta puolisoaan kaivaten,joka hänet yksin oli jättänyt.Pääsi luo.Niin moni iäkäs ihminen on portaittensa vanki kerrostalossa,kun talon rakennuttaja unohtaa ihmisten vanhenemisen ja huonot jalat.Näin on käynyt myös ystävälleni A:lle,joka niinikään elää hissittömässä kerrostalossa.Yksin ei saa rollaattoria alas ja apu on harvoin saatavilla.Tämmöinen avittaminen ei kuulu nk.kotiavun toimenkuvaan.A istuu parvekkeella katsellen pihan elämää,kuunnellen sateen ropinaa,tuntien sieraimissaan kevään ja kesän tuoksut.

Eräs tuttava lähti Sisiliaan.Sinne 38 asteen leveyspiirin tienoille.Kauaksi meistä, saareen,jonne moni halajaa.Maalauksellisten maisemien keskelle,Välimeren tuuleen ja Tyrrhenan meren ja Joonian meren aaltojen loiskeeseen.Minun matkani eivät milloinkaan näin pitkälle Italian etelään johtaneet.Jäivät aina pohjoisempaan ja mantereelle.Vaikka kaikki tiet vievät kuulemma Roomaan,ei minun sinnekään.
.

AURINKOISTA PÄIVÄÄ

Multasäkki tuli eilen.Huollon kaveri raahasi sen pyörävajaan vaikka vastustinkin.Epäluuloinen kun olen sen siellä pysymisestä ja ennen kaikkea paikkaan kuulumattomana,jonka takia joku voi  heivata pois polkypyörien seasta.Hain säkin kotiin.Jessus,kun se painoi.No,minä olen,kun sille päälle satun,vahva kuin mikä ja niin ajelin säkin kanssa hissillä kolmanteen.Tänään  avaan säkin ja jaan mullan pienempiin muovikasseihin,joista on helpompi laatikoihin annostella.Lapiosta olisi apua.Vaan kun ei ole.On vain pieni pistolapio,jolla kaivetaan kuoppa kasville.

Naapuri tepasteli eilen vastaan kun olimme kyöräytymässä odottamaan taksia.Kerroin puutarhurin hommistani ja sitten ryhdyimme ihmettelemään maailmanmenoa.Siinä on aina ihmettelemistä.Hallituksen hommeleihin emme kajonneet, emmekä missään tapauksessa talon pesutuvan siivottomuuteen,johon en itse ole edes päässyt tutustumaan ja josta olen vain kuullut.Emme liioin  Ranskan presidenttivaaleihin,emmekä Kimi Räikkösen suurenmoiseen ajolahjakkuuteen Formuloissa.Mutta me ihmettelimme noin yleisesti,mihinkä suuntaan tässä ollaan oikein menossa.Huonompaan,sanoimme ja nyökäytimme päitämme.Meidän ikäisillä kaikki oli ennen aina paremmin.Olimme tästä asiasta aivan yksimielisiä ja toivotimme toisillemme hyvää päivänjatkoa.Taksi tuli.

Se oli kumma kyllä kimppakyyti ja asiakas,nainen, istui jo sisällä.Hän näytti jotenkin tutulta,mutta kun en osannut paikallistaa,niin jätin sikseen ja aloin tarkistaa,että kuljettaja sitoo pyörätuolin neljästä kohdasta kiinni,kuten säännöt määräävät.Nainen muistutti missä olimme tavanneet ja silloin muistin minäkin.Stockmannilla odottaessamme kyytiä ja olimme hetken puhelleet.Olimme nytkin menossa Stockmannille kaikki ja juttua riitti sinne asti.En yleensä juttele näissä kyydeissä,mutta nainen vaikutti jo aiemminkin miellyttävältä ja iloiselta,asialliselta eikä vaivojansa valitellut,kuten joskus käy,kun mammaraiset istuvat vierekkäin ja avaavat sanaisen arkkunsa.Törmäilimme sitten tuon tuosta tavaratalon osastoilla toisiimme.Huikkasin aina jotain jonninjoutavaa tervehdykseksi.Hän sanoi,minusta tuntui,toiveikkaana "ehkä tapaamme joskus vielä".Sitten puoliso ja minä menimme Herkkuun ja sieltä kotiin.

Tänään on siis ohjelmistossa puuhaamista mullan kanssa.Aurinko paistaa helakasti eilisen sadepäivän jälkeen.Pakkaan puolison vain tuoliinsa ja sitten alas ja ulos.Mullat mukaan.Lokkipahukset ovat jo katsastaneet vanhaa pesäpaikkaansa pyörävajan katolla.Joudun samaisen katon läheisyydessä hoivaamaan kukkiani.Nyt ovat niin leppoisaa väkeä että,mutta annas olla,kun poikaset ovat kuoriutuneet ja lähtevät pesästä liikkeelle tutkailemaan ympäristöään,pelmahtavat emot aggressiivisiksi.Lokin kiukku on kamala kiukku.Siinä kakka lentelee ja räpyläjalat tekevät päässä kipeää.No,mitä ei voi estää,se täytyy kestää.

MULLAN PÄÄLLÄ

Eilisen sunnuntain lämmin ja aurinkoinen päivä pani mallikkaasti vauhtia pihan pensaiden vihertymiseen.Talon asukkaat käyskentelivät ulkona tapaillen naapureita niitä näitä jutellen.Minäkin pakkasin puolison pyörätuoliin.Otin mukaani  vähiä puutarhanhoidon välineitäni ja kyöräydyttiin  ulos.Siivosin kaikki neljä kukkalaatikkoa,pöyhin mullan pienellä haravalla kuohkeaksi ja nyt ei kun odottamaan istutuskautta.Keksin siinä puuhastellessani,että panen multaa myös rapun toisella puolella olevaan maahan pensaitten taakse ja kylvän ruohonsiemeniä.Vihreä on miellyttävämpää kuin musta maa,johon tupakantumpit edelleenkin heitetään,vaikka lasipurkki on porrastasanteella.Voi meitä!

Hepi-ystäväni on saapunut kotiinsa Helsinkiin puolen vuoden matkalta Turkissa.Koleaa,sanoi ja huokaisi,kun oli juuri jättänyt taakseen Turkinmaan alkukesän,kaiken kukkien väriloiston,auringonpaahteen ja erään ystävän.Vaikka Hepi vietti/viettää aikaansa turistien suosimalla alueella,tietää jo maasta paljon.Tietää ongelmat,hyvät ja huonot puolet.Tietää senkin,että ei milloinkaan voisi asettua kokonaan sinne asumaan.Ystäväkin muistuttaa: kuule Hepi,Turkki ei ole Suomi.

Sairastunut ystäväni,josta olen kertonut,odottaa leikkausta.Se tapahtuu kolmen viikon kuluttua.Hän on yhtä iloinen ja toiveikas kuin ennenkin.Valaa sitä muihinkin.Minä olen myös realistinen,sanoo,tulee mitä tulee,turha maalata piruja seinille tai juosta niille.No,minä luultavasti repisin koko maailman riekaleiksi ja sitten vaipuisin syvään itsesääliin,enkä enää koskaan siitä suosta nousisi.Näin ainakin kuvittelisin tekeväni,mutta kuka sitä tietää.Lukeehan minun blogitiedoissani positiivinen luonne.

Maamme-laulussa on yksitoista säettä.Me laulamme ensimmäisen ja viimeisen. Ai,mistäkö tämä tuli mieleen? No siitä Döbelnistä Juuttaalla eilen.Onhan hyllyssäni se sama Vänrikki,jota koulussa luin ja se on Paavo Cajanderin suomennos.Se toinen  mitä  minun aikanani käytettin, oli Otto Mannisen kääntämä. Lopetan tänään Kirjan ja ruusun päivänä komeasti Maamme-laulun kymmenenteen säkeistöön.

"Totuuden,runon kotimaa
 maa tuhatjärvinen,
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen,sa toivon maa,
ain´ ollos onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen."

(J.L.Runeberg suom.P.Cajander)

RUNOSTA RUNOON

"Minussa on
leskenlehden lapsellinen riemu
kun se kevään loasta työntää aurinkoisen
siansilmänsä
toisen kainaloon;
minussa on sen syksyisen ylikasvaneiden lehtien
repaleinen murhe."

(Risto Rasa)

Minussakin kevätaamuna riemua.Hyvä oli  herätä auringonpaisteeseen,joka kurkki verhojen raosta.Katsoa ulos ikkunasta. Huomasin pihalla kuolleen lokin raadon,jota varis söi.Sitten tuli kolmen lapsen isä,otti ruumiin lapioon,pani muovipussiin ja vei roskikseen.Variksen nyppimät höyhenet jäivät,joita tuuli kuljettaa kaikkiin ilmansuuntiin.Meidän pihaan oli lokin elämä päättynyt.Ehkä jo eilen,ehkä tänä aamuna varhain.Minulle ei kerrota.

Sormet syyhyää että pääsisin kukkalaatikoiden kimppuun.Rikkaruohojen mädäntyneet jäänteet pois,tupakantumpit ja muu roska.Pitää ostaa ylihuomenna kaupungilta lapio,jolla saan kauhotuksi hiukan vanhaa multaa pois.Uutta  tilalle,jonka sekoittelen joukkoon.Sitten taas huoahdan.Istutusaika myöhemmin. Miten onkaan minut vallannut tämmöinen ihana puutarhurin into!

Into ylipäätäänkin.Kummeksun vallan itse.Ensin siivosin työhuonettani,plarasin papereita ja turhaan säästettyjä lehtiä.Miksi ihminen alunalkaen panee talteen ja sitten heittää pois? Luulee joskus tarvitsevansa. Koska olisi muka aikaa korkean lehtipinon selailemiseen? Ja miksi pitäisi? Mitä siitä,jos vuonna 1986 joku on voittanut kakkukisan ja resepti on lehdessä? Ei pitäisi myöskään hetkauttaa parikymmentä vuotta sitten lehteen kuvattu jonkun kodin sisustus.Kun uuvuksiin asti kannoin lehtipinoja roskikseen,päätin: ei koskaan enää. Olen siivousinnossa hyökännyt myös makuuhuoneen kimppuun.Vanhat äänikirjat kaappiin.Puolison hoitotarvikkeet paikoilleen.Päiväpeitot ja tyynyt ojennukseen.Ja kun puoliso taas puhtaana ja puleerattuna asettui vuoteelleen, oli tuntemukset kuin vanhalla kunnon Yrjö Kaarle von Döbelnillä Juuttaalla "Työ tehty on,mä pääsin voittajaksi..." Voisin vielä jatkaa "Yks viel´  on toimi..."  Muut huoneet. No,sotapäällikön hommat olivat  suuremmat ja ansiokkaammat kuin Stadin friidun.Mutta ehkä sama tyytyväisyyden tunne.

Aurinkoa luvattu koko päiväksi.Ehkä ulos tänään,ehkä ei.Miten nyt päähän pälkähtävi.Yhtäkaikki: meillähän on kevät!

"Pukea sanoiksi,riisua sanoista.
Kerin itseäni hitaasti auki,sananjalka.
Niin kuin kynäjalavaan
kevät vaihtaa sielun minuunkin."

(Risto Rasa)

ENNEN MEITÄ

En malta olla jälleen kerran kajoamatta  asuinalueeni Katajanokan menneisyyteen.Asustelenhan Seljan ja Poppelin kortteleiden tuntumassa.Minä ja moni muu tuntee korttelit Wanhan Sataman nimellä.Messujen,kokousten ja muiden tapahtumien näyttämönä.Vaikka pidän 1800-lukua jollain lailla omana vuosisatanani,en ehkä Katajanokan köyhälistöalueella olisi tahtonut elää.Panna jalkani syksyisin saven pehmentämiin teihin tai lypsää lehmäpoloistani aamuin illoin.Alueella oli vielä pitkä matka  jugendtalojen ja uudemman arkkitehtuurin vuosiin.

Jos käymme historian lehteä kääntämään parisataa vuotta taaksepäin 1600-luvulle,oli Katajanokka kallioinen niemi,jossa toki oli asutustakin.Oli myös  tullitupa ja tiilitehdas.Korkeilla kallioilla tuulimyllyt hallitsivat maisemaa,laitumilla niiden juurilla käyskentelivät lehmät kaupunkilaisille vuokratuilla mailla.Kaupunki oli kaukana,joillekin niemen asukkaille jopa saavuttamattomissa.Itse Helsinki oli yhteydessä mantereeseen vain kapean kannaksen kautta meren työntyessä pitkälle nykyistä Rautatientoria hipoen Kluuviin asti.1800-luvulla vesialue täytettiin ja saamme kuivin jaloin nykyisin astella juniin.

Elämä Katajanokalla oli maalaismaisemissaan hiljaista,kunnes päästiin "minun" vuosisataani 1800-lukuun,jolloin Katajanokan elämä alkoi huimasti vilkastua.No,olihan täällä Kruununvankila ollut jo vuodesta 1749.Vankiloita tuli pari lisää seuraavalla vuosisadalla.Venäläiset sotilaatkin asuttivat Katajanokkaa.He olivat aikaisemmin olleet sijoitetut pakkokeinoin Helsingin asukkaiden koteihin,josta asiasta valitus meni aivan keisarille asti.Porvaristo oli syvästi suivaantunut "vuokralaisiinsa". Alettiin rakentaa venäläisille kasarmeja.Yksi on Merikasarmi Katajanokalla.Engelin suunnittelema 1816-1820. Venäläiset tarvitsivat omia jumalanpalveluksiaan ja Helsinkiin tuli 1827 Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja 1862-1868 Uspenskin  katedraali Katajanokalle.Bomarsundin linnake Ahvenanmaalla joutui luopumaan tiilistään ortodoksisuuden hyväksi.Olihan linnake tuhoutunut Krimin sodan aikana käyttökelvottomaksi.Tiilet joutivat uusiokäyttöön.

Katajanokka eli siis värikkäästi 1800-luvulla ja pursui ihmisiä.Oli kalastajia,merimiehiä,käsityöläisiä,oli karjaa tiheään asutussa hökkelikylässä,jota kaupunkilaiset karttoivat ja pitivät arvelluttavana seutuna salakapakoineen ja epämääräisine maineineen. Tonttien hinnat olivat halpoja maaston vuoksi,jossa oli hankalaa liikkua ja vaikeaa rakentaa korkeiden kallioiden ollessa esteenä.

Sivistystäkin oli.Köyhäinkoulu valmistui 1817 ja sitä koulua kävi tuleva kansalliskirjailijamme Aleksis Kivikin joskus 1840-luvulla.Katajanokan hökkelit saivat alkaa väistyä vähitellen,koska 1870-luku oli jo kivitalojen aikaa.Merimiehet,kalastajat,suutarit saivat poistua ja heistä osa alkoi asuttaa Punavuorta ja Kamppia.

Minä muutin puolisoni kanssa Katajanokalle 2000-luvulla.En enää niemeen vaan saareen,sillä kanava erottaa meidät mantereesta tänä päivänä.Kahta siltaa pitkin huristavat autot tuoden ja vieden ihmisiä,tavaraa,elintarvikkeita Skattan moniin ravintoloihin ja hotelleihin.Mereltä on vallattu lisämaata Nokan tarpeisiin.Vanhat kartat muutaman vuosisadan takaa eivät enää pidä paikkaansa.

Kalastajia meidän vuosisadallamme ei näy paikkailemassa verkkojaan rantavajoissaan.Mutta merituuli,joka pyyhälsi ammoin Katajanokan yli,puhaltaa yhä.Ei yli kallioiden eikä vainioiden,vaan yli tiuhaan rakennettujen kerrostalojen ,joiden yllä kuuluu lokkien kirkuna.Kuten se kuului myös aikojen alussa Kalastajamäen menneisyydessä.Ennen meidän aikaamme.

KUMMITUSTEN AIKAAN

Keltaisten kassien armeija vallannut Helsingin keskustan.Jouduin paniikkiin jo laskeutuessani ratikasta ja nähdessäni jokikisellä kassin,jossa Lukee Hullut Päivät Galna Dagar.Tavaratalon myyjät menettäneet arvokkuutensa.Kenellä mitäkin hiustensa katteena kärpässienestä klovnin kiharoihin ja kaikkea siltä väliltä.Nyt on niin hupaisaa,niin hupaisaa.Erottajan apteekki sentään säästynyt aaveiden valloitukselta,jotta pääsin asiallisissa merkeissä ostamaan puolison diabeteslääkkeet. Muu talossa olikin sitten silkkaa hässäkkää.Tavallista pullapitkoa ei ollut Herkussa,kun kummitukset komeilivat paakelsien päällä,leipurit panneet parastaan haamuilussa ja kaikki oli yhtä hu-huuta.Luojan kiitos,että sunnuntaina taas nomalisoituu.

Huolto soitti ja mies nosti pyörävajan seinustalle kolme kukkalaatikkoa vanhoine multineen päivineen á 100kg.Voimaa oli,ikää 34 ja rakennuksilla hankitut lihakset.Ihaillen katselin kuin nuorena naisena muinoin.Uudet mullat tulevat perässä.Kaivan laatikoista vähän vanhaa pois,sekoittelen uutta tilalle ja sitten ei olekaan kuin odottelua,että pääsen ostamaan margaretat ja pelargoniat.Ehkä muutama viikko vielä.

Eilen tein sitä,mikä olisi pitänyt tehdä ajat sitten.Heitin vanhoja lehtiä pois.Ruokalehtiä.Sitä aina luulee,että jonain sadepäivänä istuu ja leikkaa reseptit talteen.Semmoista sadepäivää ei oo eikä tuu. Monta menokertaa roskikseen.Nyt on vielä matkailua koskeville tehtävä sama temppu.Sitä kun luulee,että kaivaa lehdistä tietoa maista kaukaisista,kaupungeista mahtavista.Katin kontit.Näkee televisiosta kuten eilen Teemalla Orhan Pamukin Minun Istanbulini matkadokumentti.Panu Rajala kävi hiljattain taas kerran Istanbulissa.Kirjoitti loistavan kuvauksen kaupungista blogiinsa.Mika Waltarin ja Orhan Pamukin Istanbulista. Pamuk kertoi kaupungin surumielisyydestä.Hän tietää surun määrän ja syyn,kuinka syvältä kumpuaa.Waltari teki matkan vuonna 1947 etsien aineistoa Johannes Angelokseen.Sota oli päättynyt,Eurooppa risana.Pamuk syntyi Istanbulissa viisi vuotta Waltarin käynnin jälkeen.Vuonna 2006 hän sai kirjallisuuden nobelpalkinnon.

Työhuoneeni siivoamisesta oli se etu että tilaa tuli,tavarat eivät enää repsota toistensa päällä,kirjat suorissa riveissä hyllyssä.Äitini kuva tuli esille.Koko perhe,isä,äiti ja äidin veli.Olivat olleet oikein valokuvaamossa potrettia otattamassa.Puhtaina ja puleerattuina,retushoituina kaikki neljä katselevat juhlallisin ilmein kameraan.

Tämmöistä tänään  Seljan ja Poppelin korttelien tienoilta Kalastajamäellä.

MUISTOJA

Puoliso meinasi eilen saada flunssan.Pumppasin miehen täyteen Buranaa,Earl Grey-teetä hunajalla makeutettuna ja mittasin kuumetta kymmenen minuutin välein.Kuumetta ei ollut,mutta nenä vuoti solkenaan.Senhän tietää,että mies vaatii hellää huolenpitoa,kun melkein viimeisiä hengenvetoja eletään ja katsellaan vaimokultaa jäähyväiset mielessä.Sitten alkoi kuulemma koskea vähän sieltä ja täältä,mutta oli kuitenkin sitä mieltä,että lääkäriä tai ambulanssia ei tarvita.Katselin esitystä tovin ja samaan tulokseen tulin minäkin.Filmausta paitsi nenän valumisen osalta.Vielä yöksi Burana ja kupillinen teetä.Nukkui hyvin ja niin tein minäkin.Aamulla sekä mies että hänen nenänsä toimivat jälleen kuten ennenkin.Mutta sisällä tänään pysyttelemme varmuuden vuoksi.

Katselen ikkunasta pihalle,jos vaikka jo tänään huolto tulisi jeesaamaan kukkalaatikoiden kanssa.Pitäisi pukeutua,että voisi sitten heidän soitettuaan pinkaista pihalle viisaamaan laatikoiden uudet paikat.Oikein jännityksellä odotan,minkämoisen vastaanoton tempaukseni saa niiden naapurieni keskuudessa,jotka ovat omituisin tuntein vuosien ajan suhtautuneet kukkaistutuksiini.Luulevat yhä,että taloyhtiöllä on näppinsä pelissä mukana,kuten aivan ensimmäisenä kesänä olikin.Sen jälkeen ei taloyhtiöllä ole ollut tekemistä kukkieni kanssa.Eivät usko.Ehkä on outoa,että kerrostalossa joku yksittäinen asukas puuhastelee omaan laskuunsa pihan kukkalaatikoiden kimpussa.

C soitti eilen ja taas puheltiin niitä näitä.Oli tavannut yhteisiä luokkatovereitamme lounaan merkeissä.C on kova puhumaan minusta tytöille ja kertoo mielellään sankaruudestani omaishoitajana.Ovat niitä samoja tyttöjä,joita olen jo vuosien ajan ollut meille kutsumassa ja  häpeän saamattomuuttani.En ole C:tä lukuunottamatta muita sitten kouluaikojen tavannutkaan.Joitakin kirjeitä ja joulukortteja olemme vaihdelleet viime vuosina.Valokuviakin olen nähnyt.Rouvilta näyttävät.Minun kouluaikanani luokat olivat suuria.Meilläkin kymmeniä oppilaita.Siitä johtui,ettei kaikkien kanssa lähemmin ystävystynyt ja juuri nämä tytöt -edelleeen C:tä lukuunottamatta- jäivät etäisiksi.Toki tunsin ja juteltiinkin,mutta bestiksiksi emme kehittyneet.C:n kanssa olin enemmän kaveria ja kävinkin usein hänen kotonaan Töölön sokeritehtaalla.Isoisä oli tehtaan patruuna ja C asui äitinsä kanssa siellä.

Se oli huusholli,jonkalaisen olin vain elokuvissa nähnyt.Hovimestari,kokki,sisäkkö ja liuta muita piikoja.Talo oli kolmikerroksinen villiviiniköynnöksien peittämä punainen tiilirakennus.Joskus tapasin C:n isoisän,joka kävi pikaisesti tervehtimässä,mutta isoäiti piti meille seuraa ja oli kultainen sirokokoinen rouva,joka tarjosi aina jotain hyvää syötävää. C.n elegantti äiti liihotteli talossa valmistautuen milloin mihinkin juhlaan.Istuin yleensä tyylihuonekaluilla täytetyssä pienemmässä salissa tai C:n omassa huoneessa toisessa kerroksessa.Sinne mentiin leveitä punaisella matolla peitettyjä portaita pitkin.C oli mielestäni kuin prinsessa linnassaan ja "linnaksi" taloa kutsuttiinkin.Patruuna-ajat jäivät vähitellen historiaan.Töölön sokeritehdas muutti luonnettaan nykyajan myötä.Hovimestarit ja piiat kuuluvat enää  maailman kuningaskuntien oikeisiin linnoihin.Mutta C on yhä ystäväni,vaikka välillämme olikin pitkä vuosia kestävä aika,jolloin emme tavanneet,emme edes kuulleet toisistamme ennenkuin erään yhteisen luokkatoverimme kuoleman jälkeen.

Näin minä tahdon muistaa ajan kauan sitten,kun olin vielä nuori koulutyttö Töölössä.

HUHTIKUISENA TIISTAINA

Eilen kaupungilla.Stockmann valmistautuu Hulluille Päiville.Keltaisten aavepussien sisällä myytävää,joka  huomenna näytille asetetaan.Vielä sunnuntainakin voi panna rahaa palamaan hullun lailla.Minä en ajatellut panna.Torstai on tuuraajapäivä ja silloin menen.Kuten aina ennenkin,kun olen runsaan kolmen tunnin vapaalla.En pidä mistään alennusmyynnin tapaisestakaan,en sen aiheuttamasta ihmisruuhkasta,jossa tuupitaan ja tönitään.Mutta viikonlopun ruuat on torstaina hankittava.Pitää joskus organisoida niin,että se tuuraajavapaa olisi todellinen vapaa ilman velvoitteita ja menisin aivan muualle kuin kauppaan.Reinokin yhä kaupungin museossa tapaamatta ja paljon muutakin designpääkaupunkivuoteen liittyvää.Tästä tulikin mieleeni,että Guggenheim- museon mahdollisen Helsinkiin rakentamisen päättäminen siirrettiin vuoteen 2013.Sitten räknättiin,mitä sekin tulee kaupungille maksamaan,kun/jos koko Guggenheim ei tänne tulisikaan.Olisikohan ollut parempi pestä kätensä koko asiasta jo heti alkuunsa ja sanoa ei kiitos? Minäkin vaahtosin museon tulemisen takia,mutta nyt olen vallan toista mieltä.Rakennetaan jotain muuta kivaa.

Sisäministeri Päivi Räsänen haluaa lain muutoksella päästä eroon organisoidusta katukerjäämisestä Suomessa.No,olisihan tuo yksi askel parempaan suuntaan,jos saa tukea muilta lainlaatijoilta.Pieni järkeni kyllä kuiskii,että kerjäläisiä johtavat ketkut esimerkiksi Romaniassa keksivät porsaanreikiä saadakseen bisneksensä jatkumaan niin meillä kuin muuallakin Euroopassa.Romanit ovat lisääntyneet kuin sienet sateella Helsingissä kevätpäivien kuluessa.Ja aina,kielloista ja pyynnöistä huolimatta,on niitä ohikulkijoita,jotka tiputtavat kolikkoja romanin pahvimukiin.Kun ei perille mene,että homma on ammattimaista emämaasta johdettua raakaa liiketoimintaa.

Aito köyhä romani ei pakkaa autoonsa kerjuuvaatteita ja harjoittele naamalleen sääliä anovaa ilmettä ja aja Suomeen.Ei ole liiemmin rahaa matkailemiseen.Autonkin virkaa saattaa hänellä tehdä jo paremmat päivänsä nähnyt hevonen,jonka selän vuodet ovat painaneet syvälle kaarelle.Hän on ylpeä juuristaan ja omasta kulttuuristaan.Hän saattaa hiukan hävetä niitä maanmiehiään,jotka ovat menneet leikkiin mukaan,jossa alistutaan ulkomailla ammattimaiseen kerjäämiseen ,jonka tuotto menee suurimmalta osalta organisaatiota johtavien elimien omiin taskuihin.Hän kantaa oman romanitaustansa arvokkaasti menettämättä kasvojaan,ei ujostele juuriaan ja on tyytyväinen elämäänsä oman maansa kamaralla.

Taivas tiputtelee vuoroon vettä ja räntää.Koivujen oksissa kuin pieniä lasipalloja tai helmiä,kauniita vesimuodostelmia,kunnes tipahtavat maahan. Parveke alkaa olla kunnossa.Nostin keinutuolinkin jo ja samat olivat voimat kuin vuosi sitten.Suorin käsin ylitse kopiokoneen ja samaa soittoa partsille asti.Meikämuorissa jyllää yhä! Oikeastaan olin hyvin ylpeä itsestäni.Silkkipuu pääsee paikoilleen myöhemmin ja muun krääsän jätän tänä keväänä pois. Nyt on tyyli yksinkertainen.

ANIMAL PLANETIN KOIRAT

Huomenta.Heräsin hyvin varhain.Pimeä vielä verhosi tienoot.Nyt jo sarastaa.Katselin myöhään illalla Animal Planetin ohjelmia ja eläinpoliisien arkea Amerikoissa.Mitenkä huonosti ihmiset kohtelevat kotieläimiään,lemmikkejään,koiria.Aliravitsemusta,pentupanta vielä aikuisenakin syvälle lihaan syöpyneenä,avohaavoja,joissa toukat elävät,sadoittain kirppuja turkissa,murtuneita nilkkoja,poikki menneitä raajoja... loputtomiin. USAssa ei silkkihansikkain käsitellä eläinten kiduttajia.Sakot rangaistuksina ovat suuret,eikä vankilatuomiotakaan karsasteta.Eläimet otetaan pois muittamutkitta,eikä siinä rukoukset auta,eivät lupaukset paremmasta hoidosta.Kouraisee syvältä sydämestä ihmisen julmuus ja välinpitämättömyys.Onneksi on onnellisiakin loppuja näille tarinoille.Koira toipuu vammoistaan asianmukaisessa hoidossa ja pääsee lopulta hyvään kotiin perheenjäseneksi.Aikanaan se unohtaa tyystin kaiken kokemansa ja antaa aidon ja pyyteettömän rakkautensa uudelle isäntäväelleen.

Sarilta sain kommentin,kiitos,että jos hänkin Hantan esimerkin mukaan alkaisi kuurille.Hei,me laihdutetaan!   Vielä minulla hyvin menee.Päivittäinen kalorimäärä huimasti pienentynyt,samppanjakorkit ja muut pullat  pannassa.Ei ehtoolla tuhteja voileipiä,ei edes toistaiseksi viiniä aterialla.Eilen tein lounaaksi jauhelihapihvejä ja söin salaatin kanssa yhden sekä  pienen perunan.Juomana silkka vesi. Hedelmistä en ole luopunut,enkä aio luopua.Mutta ei tolkuttomasti.Kyllä tämä tästä.Sitä paitsi onhan minulla kokemusta näistä puuhista.On toki,vaikka kuinka monesta eriskummallisestakin dieetistä.Kaikkea on yritetty.Tuloksia saatu ja oltu saamatta.Milloin mikin asia ollut alkuun panijana ja kannustimena.Vuosia sitten kerran piti tulla sutjakkaaksi häitä varten.Olimme saaneet Amsterdamiin kutsun.Toisen kerran piti kiloja karistaa,kun olimme  menossa Hofheim am Taunus-nimiseen kaupunkiin Saksassa tapaamaan jo silloin samoin naimisiin mennyttä ex-poikaystävääni ja hänen perhettään.Nykyisin ei tämmöisiä syitä ole.Ihan vaan mammaraisen omaksi iloksi ja terveydeksi.

Tänään ulos,jos Esteri ei paikalle tule.Eilen tuli ja oli.Koko päivän.Ihan lätäköiksi asti pihalla.On se vaan niin hyvä meillä täällä Suomessa,kun luonnonmullistukset jäävät pakkasiin,vesisateisiin,tuuliin ja joskus tulviin ja pieniin maan valumisiin.Ei huolta järeistä maanjäristyksistä,pyroklastisista tuhkapilvistä,tsunameista tai heinäsirkkojen  invaasioista.On meidän niin hyvä.Pitää muistaa,kun taas pistää marisemaan.Povataan kyllä kerjäläisten maihinnousua entisten kesien tapaan.Ei heistä eroon pääse muulla konstilla kuin lainmuutoksella: kerjääminen Suomessa kielletty. Ihmettelen monen muun lailla,miksi tässä asiassa niin kovin meillä lällyillään? Onko lainlaatijoilla kaikilla siniset silmät?

Tässäpä tämä tänäinen.Heikunkeikun taas.

VALINTA

Yksi elämänvaihe jälleen päättynyt.Lähetin eilen eroilmoituskirjeen golfseurallemme,johon olen puolisoni kanssa kuulunut vuosikymmeniä.Olen ilmoitusta harkinnut monesti aiemminkin,mutta jättänyt tekemättä sen lopullisuuden takia.Vaikka hyvin olemme molemmat tienneet,ettemme enää koskaan kentälle mene.Itse en varsinaisesti ole pelannutkaan.Aloitin muinoin ja muinoin lopetin.Kiitin jäsenyydestä ja toivotin seuralle onnea ja menestystä.Olen  viettänyt hyviä ja muistorikkaita kesiä olemalla klubilla töissäkin  yhtenätoista vuotena.Golfbägit meillä vielä on.Sitten kun niistäkin on päästy eroon,on kaikki golfin parissa loppunut kohdallamme.No,ihmisen elämässä on valintoja ja luopumisia.Näin se menee.

Sataa vettä.Harmaa aamu otti vastaan vilkaistessani ikkunasta ulos herättyäni.Häipyy pihalta viimeisetkin lumen rippeet.Ehkä jo ensi viikolla saan kukkalaatikot 73x73cm vajan seinustalle ja sitten alan mullan vaihtoon ja lisäämiseen.Istutukset toki myöhemmin.Vastahan tässä huhtikuun idusaikoja mennään.Hullut Päivät alkavat Stockmannilla.Tuuraajakin tulee.Menen sinä päivänä katsomaan,mutta en vuosiin ole mitään ostanut siksi,että on Hullut Päivät.Tietää ihmistungosta,jossa en viihdy.Tietää tavaroita,joita en tarvitse.Mutta tietää myös Herkussa ruokaa,jota taas tarvitsen.Niin vaikka laikkarilla olenkin.On muuten pitänyt!

Tänään paperitöitä. KELAan matkakorvaushakemukset. Niitä kertynyt joulukuusta alkaen.Yleensä on niin,että kun olen postiin pannut koko nivaskan,tulee puolisolla lähtö lääkäriin tai hoitajan luo.Se on sitä Murphyn lakia se. Vai onko sittenkään? Netti (josta lunttasin) kertoo,että Murphyn lakia sovelletaan vähän siihen sun tähän virheellisesti lainattuna.Kapteeni Edward A.Murphy tarkoitti alunalkaen,että on huomioitava huolellisuus työssä,jossa voi olla onnettomuuksien riski. Eli siis "jos joku voi mennä pieleen,se menee pieleen". Murphyn sanomaa on väännetty ja käännetty ihmisten suihin sopivaksi ja usein se on pessimistinen hokema,jota kapteeni ei ole tarkoittanut. Siispä otan lusikan kauniiseen käteen ja peruutan KELAn hakemuskaavakkeiden ohella käyttämäni siteerauksen Murphyn laista.Kutsukaamme huonoksi sattumaksi sitä,jos postitettuani hakemukset,joudumme hetikohta käyttämään taas KELAn korvaamaa kyytiä.

Paperitöistä huolimatta: kevät on!

"Pan soittaa. kevät on tullut!
Sävel ilmoissa humisee.
Me tanssimme niinkuin hullut
ja huudamme: Evoe!"

(Lauri Viljanen viimeinen säkeistö runosta Evoe!)

Kaikki me tiedämme "evoen" olevan riemuhuudon Dionysoksen kunniaksi. Eikä Dionysos tokikaan ole vain traagisen taiteen ja viinin jumala,vaan myös "tulemisen jumala". Kevät on tullut!.

KUKKIEN KUKOISTUS

Tässä taannoin kehuskelin orkideani uudella kukinnolla.Viisi muhkeaa nuppua on putkahtanut komeiksi kukiksi ja kolme odottamassa syntymisen ihmettä.Olen kuin ylpeä äiti lapsistaan. Mitä yleensä kukkiin tulee,niin saan siirrättää irtokukkalaatikot vajan seinustalle.Soitin jo isännöitsijän pyynnöstä huoltoon ja kunhan miehillä on aikaa,hommaavat laatikot viisaamaani paikkaan ja tuovat vielä uutta multaa tullessaan.Sitten minulla on reilusti yli viisi metriä kesäkukkia aikanaan.Kukaanhan ei ole vuosiin pihalle ripoteltuja laatikoita hoitanut.Rikkaruohoa kasvavat.Saas nähdä,mitä sanotaan,kun ensin tietysti luullaan minun vallan ilman lupaa toimivan.Ei,kyllä tässä on isännöitsijän määräys ja lupa.Laatikoihin aion panna margaretoja ja rapun viereiseen pelargonioita.

Sain kirjeen sosiaalivirastosta koskien reklamaatiotani matkapalvelukeskuksen pitkistä jonotuksista puhelimessa.Olivat omiensa puolta totta kai.Uskovat "ruuhkaan" jne. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä,että puolen tunnin odotteleminen puhelimessa on liian pitkä aika.Onhan kysymyksessä sentään vain tietty määrä ihmisiä,jotka vammaiskuljetusta tilaavat.Olkoon,siirrän energisyyteni muihin asioihin. Aune-Liisa Kulhia (1925-1993) oli toimittaja,kansanedustaja ja kansalaisaktivisti aikoinaan.Hän puuttui "rötösherrojen" tekemisiin kuin myös muihinkin epäkohtiin ja vääryyksiin tässä kaupungissa.Häntä vihattiin ja rakastettiin.Hän muistuu mieleeni aina,kun itse omalla pienellä sarallani yritän saada parannusta aikaan.Kulhia sai tuloksia.Minä en aina niinkään.Hänellä oli vaikutusvaltaa.Minulla ei.

Sain eilen ikävän tiedon.Hyvä ystäväni on vakavasti sairastunut.Tutkimustulokset minut yllättivät,sillä olimme olleet sitä mieltä,että mistään pahasta ei ole kysymys.On.Hän on itse optimistinen kukistettuaan aikaisemminkin kolme syöpää ruumiissaan.Edellisten sairaskertomusten perusteella tämä uusi käsitellään kiireellisenä tapauksena.Hoidot aloitetaan pian.Myös leikkaus saattaa tulla kysymykseen.Itse hän ajattelee tulevaisuutta valoisin ja toiveikkain mielin.Niin teen minäkin.Teemme sen yhdessä.

Jokohan kevät tosissaan kolkuttelisi ovelle? Allergikot ainakin jo tuntevat  merkit.Risto Rasan sanoin "Ulapallakin siitepölylauttoja./ Rannat kukkivat". Muutamana aamuna ei ainakaan herättyäni pakkasta mittarissa.Orvokit parvekkeella voivat hyvin.Ovatkin herkästä ulkomuodostaan huolimatta vahvoja kestämään pientä pakkastakin.Eräänä keväänä istutin kumpaankin rapun vierustan laatikkoon  sinisiä orvokkeja eturiviin.Niiden taakse tuli myöhemmin margaretoja.Sievää. Suomen värit,ajattelin.

Aloitin laihduttamisen.Kerran jälleen.Jos yli viiskymppinen Hantta eli Wilma Schlizewski on pystynyt tiputtamaan painostaan 30kg, pystyn minäkin ja olen ennenkin pystynyt.Kilomäärän tarve ei minulla ole edes tätä luokkaa kuin Wilmalla. Olen tässä hulluuksissani odotellut,että ikä laihduttaisi,kuten monille käy.No eihän minulle.Sama pyöreys somistaa olemustani ja nyt siitä on päästävä eroon.Liikuntakin olisi helppoa,kun on lykittävä puolisoa,mutta kun minusta on tullut laiska.Viime kesänä en montaakaan kertaa viitsinyt torille työntää,vaan inva-autossa mennä kolisteltiin.Kävelyhän on minun ikäisilleni parhainta liikuntaa.Kun ei tässä nyt salillekaan mennä.Niin että kyllä minä,kun kerran Hanttakin.Piste.

PARVEKEKUKKIEN AIKAAN

Parvekkeella neljä orvokki-istutusta purkeissa.Kukat pieniä,mutta somia,kuin olisin niityltä poiminut.Olohuoneeseen ostin kolme kallaa.Niistä pidän kovasti,kuuluvat mielikukkieni joukkoon.Minulle on aivan turhaa uskotella niiden olevan hautajaiskukkia.Ihmisten,ehkä kukkakauppiaiden,keksimää.Kalloista olen aina pitänyt ja aion pitää vastakin.Liljatkin ovat kauniita,mutta tuoksu joskus minulle liian voimakas ja hallitseva huoneessa.Kaikki kukathan miellyttävät ja siksi tässä odotankin sormet syyhyten,koska voisin aloittaa istututtamisen pihalla.Eilen kysyin Stockmannin puutarhaosastolla,voiko jo panna maahan.Sitten vasta,kun yöpakkasia ei enää ole.Pelargoniat ovat kaikkein arimpia,paitsi syksyllä kestävät taas mitä vaan.Entäs ruohonsiemeniä,voiko jo? Pensaitten takana rapun vieressä on kaljua maata ja minusta sekin olisi viehättävämpi,jos peittyisi vihreään nurmeen.Ei niitäkään vielä,sanoi puutarhuri ja hymyili viherpeukaloni innolle.Päätin malttaa mieleni ja sitä tehdessäni keksin tuuman.Soitin isännöitsijälle kysyäkseni,onko tässä talossa vielä asukastoimikunta ja jos ei,voisinko hänen luvallaan siirrättää pienemmät kukkalaatikot oman rappuni lähelle ja istuttaa niihinkin kesäkukkia.Ovat jo vuosien ajan kasvattaneet pelkkää nokkosta. Ja ei kun tuumasta toimeen.Isännöitsijäpä ei ollutkaan tavattavissa.Odottelen hänen vastasoittoaan.Puhkun oikein energisyyttä.

Toimeliaisuuden kategoriaan kuuluu myös taannoinen suivaantumiseni Helsingin matkapalvelukeskuksen puhelinkulttuuriin.Asiakkaat,minä mukaan lukien,ovat joutuneet jatkuvasti puolikin tuntia odottamaan ja kuuntelemaan automaatin ääntä "asiakaspalvelijamme ovat edelleen varattuja,odottakaa vielä hetki" halutessamme tilata vammaiskuljetuksen.Kirjoitin siitä sosiaalivirastoon.Eilen ällistyksekseni matkapalvelukeskus vastasi niin nopeasti,että pelästyin ihan.Samoin toisella kerralla tilatessani kotiin kuljetusta. Minulle ovat aikaisemmin kertoneet pokkana ihmetellessäni pitkää odotusaikaa ruuhkan olevan syynä.Arvatkaa,olenko uskonut? Ruuhka ollut myöhään illallakin ja olen melkoisen varma,että liikuntarajoitteiset asiakkaat tai heidän saattajansa kuljetusta tilatakseen niihin aikoihin harvemmin keskukseen soittelevat.Onko tilausten vastaanottajat pantu vihdoinkin ruotuun? Ehkä saan vastauksen kirjeeseeni sosiaalivirastosta,jonka alaisena matkapalvelukeskus toimii.

Nelosen ratikoden käyttäytymiseen päätepysäkillä en ole vielä saanut järjestystä aikaan.Edelleen pysäkillä seisovasta kahdesta raitovaunusta jälkimmäinen ratikka seisoo suojatien päällä estäen jalankulkijoilta kadun yli pääsyn.Olen soittanut asiasta henkilölle,jonka vastuulla ja toimenkuvaan kuuluvat nelosen kuljettajat ja olen kirjoittanut myös Vartti-ilmaisjakelulehteen kuljettajien huonosta liikennemerkkien tuntemuksesta.Suojatien merkki kun kertoo melko näkyvästi,että siinä on suojatie,eikä sen päälle saa parkkeerata.Talvella ei päässyt ollenkaan kadun yli,kun vain suojatien kohta oli ilman lumikinoksia.Itse kuljettajat ovat suhtautuneet halveksuvasti asiaan,kun olen käynyt heidänkin juttusillaan.Alan selvittää kenelle korkeammassa asemassa olevalle,jolle nämä asiat kuuluvat,voisin kirjoittaa.

Ehkä vaikutan henkilöltä,jolla ei ole muuta tekemistä kuin epäkohdista valitella ympäriinsä.Voi toki,on minulla muutakin.Mutta näiden vuosien aikana omaishoitajana olen niin paljon joutunut kaikenlaisten vääryyksien,epäoikeudenmukaisuuksien,virheiden ja välipitämättömyyden kanssa tekemisiin,että minusta on kehittynyt se mikä nyt olen.Jos asioihin ei puututa oikein perustein ja oikealla tavalla,ei mikään muutu.Pöytiensä ääressä istuvat päättävät henkilöt eivät tiedä,mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.Jos nyt joku luulee,että kuljen elämäni halki nenä nirpallaan ja etsin epäkohtia,ei pidä paikkaansa.Kiitän,jos aihetta on.Kehun,jos siihen on perusteita.Niitäkin on aika usein.On ammattitaitoista väkeä,ystävällisiä toimihenkilöitä,asiakkaan pieneenkin asiaan paneutuvia myyjiä,kuuntelevia lääkäreitä ja sitten on niitä melkein enkeleitä,jotka avaavat ovia toisille ihmisille.On heitä ja heidän aidosta hyväntahtoisuudestaan kiitän.Aina.

JALKAPALLOA, EI KIITOS

Sain sähköpostia.Sonera Asiakaspalvelu lähettää asiakkailleen kutsun saapua Veikkausliigan 2012 avausotteluun HJK-IFK Mariehamn 15.4. Sonera Stadiumille.Jalkapallo-ottelussa en ole milloinkaan ollut.Enkä mene nytkään.Koko Sonera Stadium on outo paikka,mutta sen vanhan jalkapallokentän taas tiedän ja muistan hyvin.Ainoa urheilulaji,joka on -kiitos isäni- kiinnostanut, oli yleisurheilu.Olin isän kanssa useinkin Stadionilla.Sittemmin kiinnostus hiukan laimeni ja tv:n myötä alkoi isä katsella olohuoneestaan käsin.Jalkapallo ei hänenkään heiniään oikein ollut.Nykyisin katselen satunnaisesti yleisurheilua ellei sitten ole ilmassa suuren juhlan tuntua kuten esimerkiksi olympialaiset.Kyllä minä muistan Helsingin olympialaiset ja Stadionille isä minut taas vei.Äiti ei ollut tippaakaan kiinnostunut.Hänen antipatiansa urheilua kohtaan saattoi olla lähtöisin aina äitienpäivänä tapahtuvista Eltsun ajoista,joiden pärinä kuului meille kotiinkin Messeniuksenkadulle.Muutkin äidit Helsingissä vastustivat ajoja äitienpäivänä ja jossain vaiheessa niistä luovuttiinkin.Itse ajoissa en ole ollut,mutta harjoituksiin menin muutaman luokkatoverin kanssa karattuamme koulun aamutunneilta Töölön yhteiskoulussa Urheilukadulla.Siitä seurasi koko joukolle muistutukset ankaran puhuttelun myötä.

Eilen siivosin parvekkeen.Aikamoinen homma,mutta nyt se on tehty muutamaa silausta paitsi.Pehmusteet tuoleihin ja Boston parvekkeelle.Tänään ostan sinne kukkia.Kaupungille meno mielessä.Kunhan pääsen varsinaisten aamupuuhien pariin.Kahvin tiputteluun,leipien paahtamiseen ja puolison herättämisessäkin omat niksinsä.No,rutiinilla tämänkin päivän vedän.Jos iltapäiväaurinko houkuttaa ja lämmittää,saatan istahtaa partsille ja tarkkailla kevättä.Lokit ainakin jo kirkuvat täyttä kurkkua.Jotkut kököttävät katon harjalla vallattuaan vanhan pesäpaikkansa ja pian alkaa pesän rakennustarpeiden etsiminen.

"Lintujen aura:
Ilmasta kuuluu rupatus.
Muuttolennolla metsähanhet
ehtivät kertoa lapsilleen
kaiken maan ja taivaan väliltä."

(Risto Rasa)

KEVÄTTÄ RINNASSA

Pakkasta ei siihen aikaan kun heräsin.Eilen tuntui parvekkeella suorastaan lämpimältä,kun kävin vilkaisemassa.Jospa jonain päivänä imuroisin siellä ja aloittelisin laittamista suvikuntoon.Mukavaa puuhaa.Saatuani valmiiksi,istahdan ja nautin.Kesä voi tulla.

Maailmanmatkaajaystäväni ovat saapuneet peippojen muassa Suomeen kuukauden mittaiselta matkaltaan. Kylmää,sanoi naispuolinen matkaaja.No,onhan monenkymmenen asteen ero viileämpään suuntaan.Kevättä päin olemme kuitenkin menossa ja pian saavat ystäväni nauttia pihansa nurmikosta ja puiden lehtevyydestä.Ensi viikolla saapuu Hepikin Suomeen.Hänellä ollut puolen vuoden mittainen rupeama Turkissa.Jokohan on muutto kokonaan sinne mielessä?

Minulla mielessäni kaupungille meno.Joku kevätkukka partsille ja pari isoa pussillista multaa piharapun kukkalaatikkoon.Itse kukat sitten kun niiden aika on ja olemme tyystin päässeet eroon yöpakkasista.Taloyhtiö ehkä ottaisi kustannuksiin osaa,mutta saanpahan sitten tehdä mitä mielin,kun ovat omakustanteisesti hankitut.Kitkatta ei tokikaan istutushommani ole vuosien aikana mennyt.Kateus nostanut päätään "miksi ei meidän rapun edessä kukkia?" Vasta viime vuonna joillekuille kerroin panneeni omia rahojani.Ensimmäisenä vuonna oli taloyhtiö mukana ja silloin istutettiin muuallekin ja oikein puutarhurin tyylillä.Mutta siitäkin tuli keskustelua "olisi muitakin rahareikiä". Silloin tein päätöksen:itse ostan ja maksan. Eipähän nokat koputtele. 1800-luvulla elänyt Ralph Waldo Emerson on sanonut "Moittiminen on turvallisempaa kuin kiittäminen".

Näin äidistäni unta.Hän oli jonkunlaisessa hoitokodissa,jonne minä mieheni ja isäni kanssa menin häntä katsomaan.Äiti oli kutistunut ja hänellä oli pyöreät hieman sameat silmälasit nenällään.Halasimme varoen hänen haurauttaan.Muori vaikutti hyväntuuliselta ja reippaalta.Olivat juuri aterioineet.Se,miksi hän siellä oli,ei uni kertonut.Asiaa mietittyäni ajattelin tämän unen liittyvän erääseen Iidaan Ylöjärvellä.Iida,Iituksi kutsuttu,oli naimaton nainen,hiukan erakko sielultaan.Asui yksin pientä mökkiään,jonka pihalla kasvoi luontoa hoitamattoman runsaasti.Iitu vanheni ja hänet pantiin hoitokotiin.Hän vierasti paikkaa ja kaipasi hiukan jo ränsistynyttä mökkiään.Erakoitui lisää,ikäänkuin ihmisvihaajaksi.Kuten ihmiset yleensäkin,he tottuvat aikanaan.Niin teki Iitukin.Hän alkoi pitää ihmisistä.Mutta ei kaikkia hyväksynyt.Vain miehet pääsivät hänen seulansa läpi.Hoitokodissa ruokailu tapahtui sukupuolen mukaan.Naiset omassa ja miehet omassa pöydässä.Iitu istui miesten pöydän päässä jöötä pitäen.Aina.Hän viihtyi mainiosti.Kunnes kuoli pois.

Uni äitini oleskelusta hoitokodissa ei päättynyt mitenkään,kuten unet eivät usein yleensäkään.Ei tule tekstiä THE END.Oikeassa elämässä ei äitini hoitokotiin joutunut,vaan eli elämänsä loppuun asti isäni kanssa töölöläiskodissaan Sibeliuksen puiston kupeessa.

VIELÄKIN PÄÄSIÄISTÄ

Edessäni uusi puhdas sivu naputella.Näin varmaan kokevat kirjailijatkin avatessaan uutta kirjaansa varten tietokoneen.Ennenvanhaan pöydällä oli valkoinen tyhjä arkki kirjoituskoneessa odottamassa luovan henkilön inspiraatiota.Niin ja sitä ennen oli pöydällä pelkkä paperi ja kädessä sulkakynä.Samanlaiset ajatusten kokoamiset kaikilla,blogin kirjoittajillakin.Joillekin se on helppoa ja myötäsyntyistä.Toiset joutuvat työstämään enemmän.Kirjoittamisen ilo kuitenkin kaikilla.

Illalla nukahdin viimeisenä ajatuksena se,että voikohan puisen tuolin jättää parvekkeelle talveksi? Olen alkanut kyllästyä Boston-tuolin kantamiseen keväisin ja syksyisin.Onhan siellä korikalujakin läpi talven.Ja olihan mökilläkin huonekalut,vaikka taloon hiipikin sisälle pakkanen talviaikaan.Olisi paljon helpompaa,jos järjestelyt edes puolittuisivat.Jonain vuonna voi olla vielä niin,etten keinutuolia jaksa nostaa suorin käsivarsin kopiokoneen yli.Olen laiska enkä viitsi tyhjentää partsin oven seutua tyystin saadakseni tavarat ovesta.Kun se olisi vain se kopiokone! Mutta kun kone on tavaraa täynnä olevan kaapin päällä ja koko kaappi pitäisi siirtää.Ehkä suostuttelen itseni ja jätän syksyllä keinutuolin partsille.

Säräpaisti oli muuten eri hyvää.Totta puhuen,en suuren suurta eroa huomannut muulla laillakin valmistettuun karitsanpaistiin,joita olen itsekin ahkerimpina aikoina väsännyt.Mutta jotenkin kuulostaa monimutkaisemmalta kertoa syöneensä säräpaistia kuin pelkkää paistia. Ystävä C:kin kummeksui särää,mikä ja mistä.Lemiltä,eteläisestä Karjalasta,tiesin.Lappeenrannan seudulta.Kuuli ensin että Leviltä ja väitti,ettei paikka Karjalassa ole.No,ei ole,ei.On vallan Kittilässä asti.Pääsimme yhteisymmärrykseen.Säräpaistia on vielä tänäänkin ja sen jälkeen siitä voi leikata voileivän päälle,ellen pakasta.Näitä lihanloppuja vaan tuppaa unohtumaan pakastimen uumeniin ja mitä rasvaisempi pala on,sitä lyhyempi säilymisaika jäässäkin.Pitäisi muuten joskus koluta tutkien pakastin ihan pohjia myöten.

Ensi viikolla tulee tuuraaja.Lähtisinkö silloin Reinon funkisnäyttelyyn Sofiankadulle? Sinne ei ole pyörätuolilla menemistä.Kaupungintalossa on pyörätuolille helpompi näyttely Johtava pää,sykkivä sydän,joka juhlistaa Helsingin pääkaupungiksi tulemista 200 vuotta sitten.Varsinainen päivähän oli 8.4. kun käsky kävi.Keisari Aleksanteri I allekirjoitti paperin ja niin piskuisesta kaupungista Helsinki nimeltään tehtiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.Tästä tarinasta on Virka Galleriassa pykätty näytteillepano.Hetki historiaa.

Käyn taas taistoa tupakoijia vastaan.Oikeammin tumppien maahan heittelyä vastaan.Portaalla ulko-oven vieressä on lasipurkki.Arvatkaa,panevatko kaikki siihen? No ei tietenkään.Noukin eilen tumpit maasta,panin purkkiin ja tulin kotiin kirjoittamaan lapun.Siinä kehoitetaan käyttämään purkkia.Tämä on ainainen aihe myös asukaskokouksissa ja taas lähettää isännöitsijä talouksiin kirjeen,jossa kielletään pihan roskaaminen.Itse en ole koskaan tupakoinut.Saan yskänkohtauksen savusta ja tupakanhaju vaatteissa on vastenmielistä.Hyväksyn myös täysin sydämin sen,että tupakoiminen kiellettäisiin parvekkeilla ja vastaavissa paikoissa,asunnon patiolla yms.Viime hellekesänä saimme keittiön täyteen savua,kun ensimmäisen kerroksen patiolla aivan alapuolellamme tupakoitiin.Ikkunaa oli pakko pitää kuumuuden takia auki.Pyysin tupakoijia polttamaan parvekerivistön alla,jossa parvekkeet hiukan hajoittavat savua.Se tehtiin.Nyt kuulemma ovat siirtyneet sähköiseen tupakointiin.

Hyvää 2.pääsiäispäivää.

PÄÄSIÄISENÄ

Huomenta.Pääsiäispäivän aamua mennään.Pikkupakkanen häälyy pihalla,mutta ensi viikolla on luvattu kevättä.Pihapiirin talojen seinustoilla kurkottelevat jo krookukset ja tulppaanien varret esiin mullan alta.Eilispäivän,lankalauantain,hienoinen lumisade ei onnistunut edes katukäytävien asfaltteja peittämään.Olimme ulkoilemassa,mutta sen verran viimakasta oli,että puoliso ehdotti kotiin menemistä.Espoolainen ystäväni E soitti ja toivotti hyvää pääsiäistä.Oli jäänyt kotiin,kun puoliso lähti purjehtimaan Cap Hornin vesille.Siinä perheessä ei riitä nämä kotirantojen aaltoilut,vaan isommat vedet on mielessä. Puoliso C:n palattua,lentävät Kreetan lämpöön.Juteltiin niitä näitä ja E laitatutti itsensä meille visiittiin jossain välissä.Aina tervetullut.

Samoin toinen ystäväni R Kuortaneelta pani soittaen pääsiäistervehdyksen.Hänkin puolisoineen lähdössä matkailemaan.Espanjassa on asunto.Ei hotellihuolia.Sen kuin vain tälläytyvät koneeseen Helsingissä. R on vanha ystäväni.Minua nuorempi,jotta hyvin muistan hänet pikkuisena vaaleana kiharapäänä tyttösenä,jota ei aina hyväksytty menoihimme H:n kanssa.H oli naapuritalon tyttö,joka ohjaili minua kesämaisemissa Ku-Kun-majalle tanssilavan riemuihin.Niin minä tömisyttelin jonkun pohojalaasen pojan kanssa jenkan tahdissa niin että pöly nousi lattian laudoista.

Pääsiäistä ei meillä suuremmin kotona vietetä.Rekvisiitta lojuu laatikossa.En edes tulppaaneja ole ostanut.Ehkä keltaiset tabletit lautasten alle,kun kattaan säräpaistin pöytään.Pysyttelemme sisällä.Huomisesta ei tiedä,mitenkä me uutta viikkoa toisena pääsiäispäivänä aloittelemme.Liputuspäivä.Ei pääsiäisen kunniaksi,vaan Mikael Agricolan kuolinpäivän.Syntymäpäivästä vuonna 1510 ei ole tietoa.Päivä on myös kunnianosoitus suomen kielelle,joka läheisesti liittyy Agricolaan, suomen kirjakielen isään.Eipä tule monesti ajatelleeksi puhuessamme,mitenkä monta suomenkielistä nykykäytössä olevaa sanaa on syntynyt tämän 9.4.1557 kuolleen miehen aivoissa.

Minulle ortodoksinen kirkko ja sen menot ovat vieraita.Niin vaikka omassa kaupunginosassani on komea ortodoksinen pyhäkkö Uspenskin katedraali.Rakentaminen aloitettiin 1862 ja kirkko vihittiin käyttöön kuusi vuotta myöhemmin.Naapurikaupunginosassa Kruununhaassa on toinen ortodoksinen kirkko Pyhän kolminaisuuden kirkko lähellä Senaatintorin kupeessa olevaa tuomiokirkkoa.Pääsiäinenhän on ortodoksisen uskonnon päätapahtuma vuodessa.Protestantit viettävät paljon vaisummin.Uspenskin katedraalissa en ole sisällä koskaan ollut,en liioin Pyhän kolminaisuuden kirkossa (pihalla kylläkin),mutta itärajan tuntumassa olen tutustunut tsasounaan monessakin paikassa.Niiden vaatimattomuus,koruttomuus ja yleensä pieni kokokin on aina tehnyt minuun vaikutuksen ja mieleen on noussut hartauden tunne.On nyt pyhäkkö minkä uskontokunnan ulkoinen merkki tahansa,saa siellä oikean tunnelman tämmöinen luterilainenkin.Etelässä olen istunut messua kuuntelemassa ja yhtälailla on sydämessäni ollut lämmin ja vastaanottavainen tunnelma.

Lainaan Kirjallisuuskalenterista Laila Hietaniemen Jäiden soitosta palan:

"Vihdoin kulkue pysähtyy tsasounan suljetun oven eteen.Nikolai aloittaa veisuun "Kristus nousi kuolleista,kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi".Niin avautuu pienen pyhäkön ovi,ja joka ikinen kynttilä on sytytetty palamaan.Kaikilla on kädessään tuohus,joka saa liekkinsä vieressä olevasta tuohuksesta."


Hyvää pääsiäistä.

PITKÄPERJANTAINA

Onko oikein nyt sanoa pitkänäperjantaina vai pitkäperjantaina? Minun vanha Nykysuomen sanakirjani sallii molemmat.Ja ikioma kielikorvani on vallan vaiti tässä asiassa.Ehkä käytän muotoa pitkäperjantaina.Kuulostaa modernimmalta.Yhtäkaikki tänään on siis pitkäperjantai ja ilman kannalta semmoinen,jonka muistan lapsuudestanikin.Puolipimeä,sateinen ja jotenkin murhetta täynnä.Jälkimmäinen ei liity minulla mitenkään muinaisiin pitkäperjantain tapahtumiin,vaan tämmöinen harmaus ja pilvisyys saa sen mielessäni aikaan.Mutta nythän on vasta aamu.Saattaa tulla kaikinpuolin valoisampaa.

Eilen istutin puolison tuolissaan pihalle ja aloin puutarhatöihin.Haravoin viime syksyn haurastuneet ja vihreytensä menettäneet lehdet pensaitten takaa piharapun vieressä.Puhdistin myös toisella puolella olevan kukkalaatikon,johon nyt sitten ajattelin istuttaa pelargonioita.Niitä siinä ei ole aikaisemmin ollut,kun olen visusti karttanut.Ajattelin tänä vuonna lähestyä.Ennen tätä operaatiota on laatikkoon lisättävä multaa.Pinta madaltunut ja ties minne osa hävinnyt.Viime kesänä laatikossa asui kastemato.En kavahtanut,sillä ne pitävät maan kuohkeana kaivamalla kulkureittejään.En yleensäkään kavahda mitään eläintä.No,ehkä,jos kuristajakäärme olisi kietoutuneena ympärilleni,saattaisin.Tosin silloin ei enää kavahtaminen muuttaisi tilannetta,vaan vähitellen muutaman korinan jälkeen henkiriepuni olisi mennyttä kalua.Harvoinpa,harvoinpa kuitenkin joutuisin tähän tilanteeseen,jotta rauhaa,rauhaa.

Siinä uppoutuneena puutarhapuuhasteluihini viereeni tupsahti herrahenkilö,jolta kysyin,onko uusi asukas? Ei ollut,mutta seurassaan olevat kaksi naista olivat.Mies katseli minua mainiten jotain sairaanhoitajasta,että jos apua tarvitsemme.Kuuluivatko naiset tähän ammattikuntaan vai hän itse,ei selvinnyt.Kiitin tiedosta,vaikka emme me yleensä sairaanhoitajaa ole vailla,jos jotain tapahtuu.Kutsun ambulanssin.Tätä en kertonut.

Kotona panin päivänkakkarakuvioiset puutarhakäsineeni odottelemaan kukkalaatikon seuraavaa vaihetta.Tunsin sydämessäni suurta tyydytystä tehdystä työstä ja heti hollilla näkyvästä kädenjäljestä.Tunsin tarpeellisuuteni pihan viihtyisyyden kannalta.Yritin myös haudata syntyneen katkeruuden siitä,kun viime kesänä nypittiin kukistani osa pois ja ripoteltiin pitkin pihaa.Muistin hyvin elävästi reaktion,joka ärräpäiden saattelemana täytti ajatukseni naapureita kohtaan.Oletan asialla olleen naapurini,sillä ohikulkijoita harvoin pihalle osuu.Tarpeeksi päästettyäni höyryjä,hain kotoa muovisäkin ja sulloin kasvit siihen.Vein koko homman roskikseen.Enkä tasoittanut multaa.Näkyköön kiukkuni laajuus.Vuosi sitten ei YK:n onnellisuusraportti julistanut Suomea maailman toiseksi onnellisimmaksi maaksi.Jos näin olisi ollut,olisi se muuttanut ainakin ulospäin näkyvän asenteeni.Sielun sisin ei välttämättä tarvitse osoittaa asuvansa näin onnellisessa maassa.

KIIRASTORSTAINA

Aurinkoinen paistaa pihamaani yllä.Tosin muuallakin ja muualle.Tässä kohdin eräs ex-ystäväni olisi kiireesti korjannut "ei se sun pihasi ole".No ei ole,ei.Mutta sitä tulee näin sanottua talon,jossa asuu,pihasta.Mutta toisaalta on tietysti hyvä pitäytyä pysymään asioiden oikeissa laidoissa.

Lapsuudestani muistan pitkiäperjantaita päiviksi,jolloin oli usein harmaata ja sateistakin.Olin koululainen ja siihen aikaan uskontotunti oli pelkkää uskontoa.Ennen pääsiäislomaa opettaja,pappismies,kertoi puhujan lailla asiaankuuluvalla paatoksella pitkäperjantain tapahtumista.Meille monista pääsiäisen vietto oli siihen asti ollut pupujussien,noitien ja kananpoikien aikaa.Kun sitten pitkäperjantaiaamu koitti,koko maa oli hiljentynyt päivän viettoon.Huvitilaisuudet suljettu ja kirkot täyttyivät ihmisistä ja saarnoista asian tiimoilla.Kaikkien piti olla hartain mielin mukana pitkäperjantain parin vuosituhannen takaisissa tunnelmissa.Minä pelkäsin pitkäperjantain tuloa,vaikka ei meillä kotona siitä puhuttu eikä liiemmin synkisteltykään.Niin vain olivat opettajan opit iskostuneet takaraivoon,että eivät oikein pääsiäismunatkaan saaneet pienen koululaisen huulille hymyä.Koko pääsiäinen oli noihin aikoihin vakava paikka.Vasta toisen pyhän illalla urkenivat iloittelupaikat ja kansa rynnisti taas entisen syntisenä tavallisen elämän viettoon.

Vuodessa oli myös muutama niinsanottu rukoussunnuntai,jolloin niinikään kaikenlainen ilakointi,tanssiminen ja elokuvat olivat visusti kiellettyä ajanvietettä.Nuoriso inhosi näitä sunnuntaipäiviä ja keksittiin vaikka mitä tekemistä ajan kuluksi.Rukoussunnuntait lopetettiin aikanaan ja nykyisinhän saa jokainen tykönänsä itse päättää millä hartaudella pääsiäisensä, muut kirkolliset pyhänsä ja sunnuntainsa viettää.Hyvä niin,sillä pakkotoimilla ei ketään sen harrashenkisemmäksi saada.Ihmisen vapauden rajoittamistahan tuo kaikki pakkosyöttö oli.

Kerjäläisiä näkyy jo katukuvassa enemmän ja enemmän.Uutisissa kerrottiin heitä tulevan aikaisempaa runsaammin ja nyt mukana myös lapsiperheitä.Diakonissalaitoksessa valmistaudutaan invaasioon.Romania lähettää apujoukkoja avittamaan rikollisuuden vähentämiseksi,sillä se eittämättömästi seuraa,kun asunnottomat ja rahattomat tulevat meidän eldoraadoomme.

Kaisa Häkkinen Nykysuomen etymologisessa sanakirjassaan sanoo kerjätä-sanan olleen jo esiintyneenä Agricolasta lähtien.Luterilaisuuden tunnuskirjassa vuonna 1651 (suoment.Jacobus Pauli Raumannus,noin 1600-1678))kerjätä-sanan johdannainen kerjäläinen on ollut käytössä.Voisikohan olla niin joskus,että sanaa kerjäläinen ei saa käyttää eriarvoistavana ja ihmistä väheksyvänä? Näin kävi sanoille neekeri ja mustalainen,julistettiin pannaan.Kuten Häkkinen sanoo,almujen anelemista ja itsepintaista pyytelemistähän tämä rahan inuaminen on eli siis yksinkertaisesti kerjäämistä.Ja kerjäämisen suorittavat kerjäläiset.M.O.T.

KELLOKESKIVIIKKONA

Talven luiseva koura ei tahdo hellittää.Lisää lunta,pakkasta aste pari.Mutta enpäs suostu kaivamaan taas talvisaappaita esille.Nilkkureissa kuljen.Eilenkin,tikkutiistaina.Kaupungille piti mennä,kun äkkäsin ykskaks pääsiäisen jo oville kolkuttelevan.Ylihuomenna taas se pitkä päivä,jonka jälkeen lankalauantai ja sitten onkin se itse.Kaksi päivää.

Ajattelin tehdä pashaa,mutta en teekään.Ajattelin paistaa itse lammasta.En paistakaan.Ostin valmiin säräpaistin.Olen joskus ihmetellyt,mikä särä on,mutta sitten selvisi sen olevan se alunperin puinen kippo,missä liha valmistetaan.En tiedä,mitenkä alkuperäisen mukaan tämä minun lemiläiseni on tehty ja oli mitä oli,se syödään.Kakkukeisarin pashaakin ostin,mutta vaikka ite sanonkin,ei vedä vertoja minun tekemälleni.Puinen pashamuotti on ja pysyy kaapin päällä kaikkine siihen kuuluvine kuvioineen,jotka sitten siirtyvät itse pashaan.Joskus olen jopa itseni ylittänyt pashan teossa.

Olen saanut uuden lukijan.Kiitos,Sari! Tykkään kirjoittaa ja tykkään siitäkin,kun joku lukee mitä kirjoitan. Näin ajattelee jokainen,joka työkseen tai huvikseen kirjoittaa.Vaikka sanotaankin kirjoittajan kirjoittavan etupäässä itselleen.

Jälleen olen rustannut reklamaation.Kuukausikaupalla olen monen muun lailla (näitä tarinoita kuulee muilta kyydin odottajilta) joutunut automaatin kynsiin kuljetusta tilatessani Helsingin matkapalvelukeskuksesta,joka on sama kuin Palmia.Palmialla on ollut hiukan huono kaiku jo ruuan jakeluissa ikäihmisille.Automaatti matkapalvelussa pyytää odottamaan "hetken" joka on useimmin yli puolen tunnin kuin sen alle.Kohtuutonta.Liian vähän henkilökuntaa ottamassa vastaan kuljetustilauksia? Vai onko tehty jonkunlainen diili puhelinyhtiön kanssa? Eilenkin eräs liikuntarajoitteinen rouva kertoi tuohtuneena kokemuksiaan.Lupasi myös panna asiasta kirjeen sosiaalitoimistoon,jonka komennossa kuljetuspalvelut ovat.Minun kirjeeni meni jo.Palmialla on lusikkansa jo niin monessa sopassa,ettei kykene kaikkia hallitsemaan.Onko tullut haukattua liian suuri pala?

LUNTA LUNTA LUNTA VAAN

"Ylös Suomen poijat nuoret,ulos sukset survaiskaa!Lumi peittää laaksot,vuoret,hyv´ on meidän luisuttaa.Jalka potkee suksi notkee sujuilevi sukkelaan..." Lunta niin peijakkaan runsaasti puita myöten.Ei kai kuitenkaan voi takatalvesta puhua.Huhtikuunhan kuuluu keikkuen tulla,eikä tässä nyt keväästä ole oikein päästy kunnolla edes nauttimaankaan.Mitä nyt muutama kymmenen plusasteen päivä oli.Ja meni.Postilaatikolle pitäisi tänään änkeytyä,mutta katsotaan nyt,mitenkä rivakasti asfaltit paljastuvat pyörätuolin lykkimiseen.Voidaan olla ainakin vielä muutama päivä omavaraisia kahvimaidon suhteen.

Ystäväni C pani lähettäen pienen kirjeen ja valokuvan perheestään.Neljä lapsenlasta yhdestä pojasta,joka on C:n ainokainen.Mummin ohi kaikki muut venähtäneet pituudessa paitsi se kahden kuukauden ikäinen,joka kuvaa otettaessa teki juhlakalun virkaa omissa ristiäisissään.Näin me sikiämme ja täytämme maan.

Italian kirje odottaa postittamista toisen kirjeen kanssa.Italiaan menee valokuva Stockmannin hissitytöistä 1930-luvulla.Virkapuku ja hissitytön lakki.Muistan hyvin nämä tytöt,vaikka en aivan kuvan vuosikymmeneltä.Heitähän oli hissin ovia somistamassa vielä paljon myöhemminkin.Hissiin menijät mainitsivat haluamansa kerroksen ja hissityttö veivasi kammesta kerrokset ja muutenkin ohjaili kulkua ylöspäin.Oli se niin hienoa että! Nyt pitää olla omatoiminen ja hissikin suhahtaa alaspäin syvällä maan alla oleviin kerroksiin.Mahtoikohan juolahtaa mieleenkään Georg Franz Stockmannille 150 vuotta sitten?

Olen unilukemisekseni kuunnellut Hannu Väisäsen viime vuonna ilmestynyttä Apupata-kirjaa.Jos kirjalla on tarkoitus saada minut nukahtamaan,väärin menee.Täysin valppaana ja hereillä vielä viimekin yönä kolmen maissa kirjaa kuuntelin ja nauraa hykersin.Kuten me kaikki tiedämme,asuu tämä monitaiteilija nykyisin Ranskassa.Hän sai Finlandia-palkinnon kirjastaan Toiset kengät.Tämänkin tiedämme.Mutta sitä en minä tiennyt,että hiivaa ei voi piirtää.Tämä tapaus sattui,kun Väisäsellä oli vieras,joka tahtoi lähteä ominpäin kauppaan hiivan ostoon.Insinöörismies,joka oli ennenkin piirtänyt haluamansa ja niin nytkin. Ei antanut periksi,että Väisänen olisi muotoillut hiivan ranskan sanaksi kauppalappuun.Hiivan ostaminen ei piirustuksen,monen piirustuksen,jälkeen onnistunut,vaikka kuvissa oli tiinu ja kaikki.Joku muu vieraista nöyrtyi ja meni sanalapun kanssa puotiin ja niin uunista pullahti aikanaan korvapuusteja,joihin insinööri ei Väisäsen mukaan edes koskenut.Mitä tästä opimme? Sen keksiköön kukin tykönään.

PALMUSUNNUNTAIN AAMUSSA

Minua ei ole enää vuosiin huijattu,puijattu aprillipäivänä.Joskus muinoin kuitenkin jopa onnistuttu saamaan reilusti retkuun,vaikka olen mukamas varani pitänyt.Eikä lapsena muuta tehtykään huhtikuun ensimmäisenä kuin yritettiin pitää muita lapsia narreina "aprillia,syö silliä,juo kuravettä päälle".No,on tänään muutakin kuin veijaroimista.Pienet noidat liikkeellä näin palmusunnuntaina.Tässä talossa ei oikein noitaikäisiä tällä hetkellä asu.Viime vuoden virpojatkin muuttivat.Eikä taida enää pelkkä karkki olla virvostavarvosta kiitoksena tervetullut.Nyt pitää hellittää kukkaron nyörejä ja antaa lantti tuoreeks-terveeks-toivotuksesta."Virpoi varpoi vitsat käyvät tulevaks vuuveks".Näin sanottiin Sakkolassa.Lammaslykynkin muinoin sai,kun virpomisvitsat säästettiin ja niillä sitten ajettiin lampaat kesän korvalla ulos luontoon.

Taidan sittenkin viimekesäisestä kiukkuilustani (joku riisti istutuksiltani kukat) huolimatta istuttaa kukkia piharapun laatikkoon.Multaakin lisättävä.Toiselta puolelta pensasryppään takaa pitää haravoida viimevuotiset lehdet pois."Lumi on sulanut.Lehtiä,viime kesän vanhoja numeroita." Risto Rasa. Kyllä minulla tuntuu tämä puutarhapeukalo olevan vielä elossa,vaikka mökkiajan multahommista onkin paljon aikaa vierähtänyt.Muitakin kukkalaatikoita pihalla on,mutta niitä ei ole kukaan enää vaivautunut hoitamaan.Nokkoset kukoistavat.Asukasyhdistys hajonnut taivaan tuuliin muutaman puuhanaisen muutettua.Minäkään en voi itselleni velvoitteita ottaa.Enkä oikeastaan haluaisikaan.

Taas olen tehnyt retken tutkimattomien kirjojen pariin kirjahyllyssäni.Nyt löysin Lassi Nummen vuonna 1949 ilmestyneen Vuoripaimen-runokokoelman.Otavan kustantama nidottu kappale ja lehdet avaamattomia.Hyi,vanhempani rakkaat! Nummi saanut inspiraation Vuoripaimenen runoihin ajalta Kiinassa,jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä.Lassi Nummi oli 21-vuotias Vuoripaimenen aikaan.Äskettäin keskuudestamme poistunut runoilija.

KESKEN AAMUA

- laulu syöksyy vuorille:kuulkaa,kuulkaa

aurinkoinen tuuli remajaa rotkoissa riemuani,
pajut ilosta hulluina eestaas soutavat,
laulavat,tanssivat,
kun vihurin siivet lyö!

Toki juopua saat:kitas ammolleen,ja kisko
viiniä auringon,tuulten!

Kedon aamuiset tuoksut nauraen ryntäävät
vasten kasvoja,vuoren kirkkaita kasvoja!

Oi ilonkimalteiset rinteet,
huolettomat,vapaat hetket,
oi ihmeelliset ajatusten maiden-yli-retket!

-pieneen majaan,savimajaan
rinteellä Jiennah-Tain,
varjossa kastanjain...

(Lassi Nummi)